Olen pohtinut jumaluusasioita vasta lyhyehkön ajan ja siksi haluaisin tiedustella teiltä harrastuksessa pidemmälle edenneiltä:
Miksi kristinuskon jumala suorastaan vaatii itseään rakastettavan? Onko hän narsisti vai kärsiikö hän muuten vaan heikosta itsetunnosta. Jos on tyytyväinen saavutuksiinsa, terveellä itsetunnolla varustettu ei kaipaa kiitoksia (rakkaudenosoituksista puhumattakaan), vaan saa tyydytystä pelkästään siitä, että itse tietää tehneensä työnsä hyvin.
Olisiko Jumalalla jokin syy katumukseen ja siksi hän yritttää rakkaudenvaatimuksillaan pönkittää egoaan? Se on mahdollista. Jumalahan halusi luoda ihmisestä täydellisen olennon ja jo numero 2 (=Eeva) osoittautui maanantaikappaleeksi. Kun suuret suunnitelmat menevät mönkään, merkittäväkin jumalolento saattaa masentua ja kaivata jotakin kompensaatiota epäonnistumiselleen. Ehkä Jumalan ylistyksen kaipuu kumpuaa tuosta nolosta Eevagatesta?
Siunausta uskonveljille ja -sisarille! Tuomitkoon oikeudentuntoinen hyvä Jumala ateistit, hinttarit, muslimit ja viherpiipertäjät helvettiin!
rakkaudella
Patrik
Miksi kristinuskon jumala suorastaan vaatii itseään rakastettavan? Onko hän narsisti vai kärsiikö hän muuten vaan heikosta itsetunnosta. Jos on tyytyväinen saavutuksiinsa, terveellä itsetunnolla varustettu ei kaipaa kiitoksia (rakkaudenosoituksista puhumattakaan), vaan saa tyydytystä pelkästään siitä, että itse tietää tehneensä työnsä hyvin.
Olisiko Jumalalla jokin syy katumukseen ja siksi hän yritttää rakkaudenvaatimuksillaan pönkittää egoaan? Se on mahdollista. Jumalahan halusi luoda ihmisestä täydellisen olennon ja jo numero 2 (=Eeva) osoittautui maanantaikappaleeksi. Kun suuret suunnitelmat menevät mönkään, merkittäväkin jumalolento saattaa masentua ja kaivata jotakin kompensaatiota epäonnistumiselleen. Ehkä Jumalan ylistyksen kaipuu kumpuaa tuosta nolosta Eevagatesta?
Siunausta uskonveljille ja -sisarille! Tuomitkoon oikeudentuntoinen hyvä Jumala ateistit, hinttarit, muslimit ja viherpiipertäjät helvettiin!
rakkaudella
Patrik
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oikeastaan krisitnuskon Jumala ALUKSI odottaa meidän rakastavan TOISIAMME samalla lailla kuin hän rakastaa MEITÄ! Se on koko tämän kaamean leikin nimeltä "todellisuus" varsinainen tarkoitus ja luonne.
Kun sitten lopulta olemme saavuttaneet tämän sinänsä täysin mahdottoman tavoitteen, niin vasta SITTEN meidän pitäisi oppia rakastamaan häntä. Tavoite sinällään on mahdoton, mutta Jumala lähetti tänne ainoan poikansa, jotta KUKAAN joka häneen uskoo ei hukkuisi, vaan hänellä olisi iänkaikkinen elämä. Se minä on ihmiselle mahdotonta on mahdollista Jumalle!
Patriklind:
Jos raamattua lukee kuin se olisi yhden kirjoittajan johdonmukaisesti etenevä "tarina" on tuo kummallinen jumalan piirre ilmeinen.
Jos kuitenkin huomioi sen, että kirja on kokoelma erilaisista ja eri aikakausina esiintyneistä myyteistä ja taruista niin asia on helpompi käsittää. Irrallisissa jumal-tarinoissa mielestäni korostuu jumalan varhaisempi muoto, jonkinlainen esi-isien palvonnan kaltainen. Sellainen, jossa isät ja esi-isät nähdään voimallisina hahmoina, jopa taivaallisina kuninkaina taivaallisine sotajoukkoineen.
Oletko huomannut että raamatussakin esiintyy useita jumalia?
Olen aina ollut sitä mieltä, että kristinusko ei ole monoteistinen uskonto. (Ei ole islamkaan, muttei kuitenkaan niin selvästi polyteistinen kuin kristinusko.) Se, että vain yhtä jumaluuksista kutsutaan nimellä Jumala, ei tee uskonnosta yksijumalaista.
Kaikille kristityille yhteisiä jumalia ovat ainakin Jeesus Nasaretilainen, Pyhä Henki, perkele ja arkkienkelit. Omasta uskonhaarasta sitten riippuu, miten vahvana pitää esimerkiksi neitsyt Marian, evankelista Markuksen, Johannes Khrysostomoksen, Joseph Smithin tai Lars Levi Laestadiuksen jumaluutta. Eri kirkkokuntien pyhimykset ovat eittämättä jumalia, mutta heidän jumaluus on vain vähäisempää kuin pääjumalilla. Myös antiikin Roomassa merkittäviä ihmisiä (esim. Gaius Julius Caesar) nimitettiin jumaliksi kuoleman jälkeen. Kristillisessä pyhimyskulttuurissa on tosiasiallisesti kyse aivan samasta käytännöstä.
Olen vihreitä äänestävä ateisti ja homo. Hyväksyn täysin ihmisen oikeuden uskoa haluamallaan tavalla, mutten voi olla huvittumatta joidenkin uskovaisten haudanvakavasta tavasta käsitellä uskontoon liittyviä asioita. Aivan kuin eri uskomusten paremmuudesta voitaisiin joskus päästä puhumalla ja todistelemalla selville.
"Miksi kristinuskon jumala suorastaan vaatii itseään rakastettavan? "
Koska rakkaus Jumalaan tarkoittaa:
"Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat"
1 Joh. 5:3
Kun siis rakasta Jumalaa, tarkoittaa se, että pitää hänen käskyt. J akuten ehkä tiedät, Jumalan käskyt ovat näissä kahdessa:
"Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'."
Mat. 22:37-39
Jos siis rakastaa Jumalaa, rakastaa lähimmäistä ja jos rakastaa lähimmäistä, tekee hänelle niin kuin haluaa itselle tehtävän.
Raamatullinen rakkaus on käytännön tekemistä, ei fiilispohjainen sanonta, kuten nykymaailmassa monilla ihmisillä.
"Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa."
1 Joh. 3:18
Kiitos, nimimerkki "1213"!
Juuri tällaiset vastineet ironisiin aloituksiin tekevät näiden uskontokeskustelujen lukemisen niin verrattoman hauskaksi. Nimimerkki osoitti melko höyrypäisellä kirjoituksellaan, etten turhaan ironisoinut :)