"Olipa kerran Itäisillä mailla ihme-puutarha. Illlan viilentyessä omistaja kuljeskeli puutarhassaan nauttimassa sen vehreydestä.
Puutarhan istutuksista upein ja rakastetuin oli jalo bambupuu.
Vuosi vuodelta se kasvoi yhä ylväämmäksi. Omistaja katsoi sitä rakastavin, tarkkaavin silmin.
Kerran sitten omistaja tuli aivan bambun viereen. Bambu kumartui kunnioittavasti maahan saakka. Omistaja sanoi: "Bambu, tahdon käyttää sinua." Näytti siltä, että nyt oli tullut se päivien päivä, jota varten bambu oli kasvanut . Se vastasi: "Minä olen valmis. Käytä minua miten vain tahdot."
- Bambu, minun on kaadettava sinut!
- Kaadettava minut? Mutta herra, sinähän olet hoitanut minua niin, että olen koko puutarhasi kaunistus! Minutko kaadettaisiin? Ei sitä, ei sitä. Käytä minua miten muutoin tahdot, mutta älä kaada minua.
- Rakas bambu - Isännän ääni oli vakavampi kuin äsken - ellen saa kaataa sinua, en voi sinua käyttää.
Puutarhassa tuli hiljaista. Tuuli pidätteli hengitystään. Bambu taivutti ylvään pääänsä ja kuiskasi: "Ellet voi käytttää minua hakkaamatta minua maahan, niin tee kuten tahdot. Kaada minut."
- Rakas Bambu, minun on hakattava sinusta irti oksat ja lehvät.
- Armahda minua. Kallista kauneuteni maan tomuun, mutta älä riistä minulta oksia lehviä.
- Ellen hakkaa niitä pois, en voi sinua käyttää.
Aurinko meni pilvien taakse. Perhoset liihottelivat peloissaan
tiehensä . Bambu alkoi väristä. Se kuiskasi: "Herrani käy työhön."
- Bambu minun pitää halkaista sinut ja kaapia pois ytimesi, sillä ellen sitä tee, en voi sinua käyttää.
Bambu taipui maahan ja sanoi: "Halkaise ja irrota ytimeni."
Niin puutarhan omistaja hakkasi bambun maahan, karsi siitä oksat ja raastoi irti sen lehvät ja halkaisi sen kahtia ja poisti sydänytimen. Sitten hän kantoi bambun keskelle rutikuivaa peltoaukeaa. Siellä pulppuili lähde raikasta virvoittavaa vettä. Bambun toinen pää pantiin lähteeseen ja toinen pää kastelukanavan alkuun. Lähde lauloi tervetuliaislaulua. Raikas vesi juoksi, juoksi iloisesti BAMBUN RUNNELTUA RUNKOA pitkin kohti janoissaan odottavia peltoja.
Tuli sitten riisin istutuksen aika. Oraat nousivat taimelle, päivät kuluivat, ja lopulta nousi pelloista runsas sato. Tuona päivänä kerran niin ylväs bambu todella oli käytössä, murrettuna ja nöyränä. Tuulessa huojuessaan sillä oli ollut yltäkylläinen elämä omassa itsessään, mutta murrettuna siitä tuli yltäkylläisen elämän kanava toisia varten."
Puutarhan istutuksista upein ja rakastetuin oli jalo bambupuu.
Vuosi vuodelta se kasvoi yhä ylväämmäksi. Omistaja katsoi sitä rakastavin, tarkkaavin silmin.
Kerran sitten omistaja tuli aivan bambun viereen. Bambu kumartui kunnioittavasti maahan saakka. Omistaja sanoi: "Bambu, tahdon käyttää sinua." Näytti siltä, että nyt oli tullut se päivien päivä, jota varten bambu oli kasvanut . Se vastasi: "Minä olen valmis. Käytä minua miten vain tahdot."
- Bambu, minun on kaadettava sinut!
- Kaadettava minut? Mutta herra, sinähän olet hoitanut minua niin, että olen koko puutarhasi kaunistus! Minutko kaadettaisiin? Ei sitä, ei sitä. Käytä minua miten muutoin tahdot, mutta älä kaada minua.
- Rakas bambu - Isännän ääni oli vakavampi kuin äsken - ellen saa kaataa sinua, en voi sinua käyttää.
Puutarhassa tuli hiljaista. Tuuli pidätteli hengitystään. Bambu taivutti ylvään pääänsä ja kuiskasi: "Ellet voi käytttää minua hakkaamatta minua maahan, niin tee kuten tahdot. Kaada minut."
- Rakas Bambu, minun on hakattava sinusta irti oksat ja lehvät.
- Armahda minua. Kallista kauneuteni maan tomuun, mutta älä riistä minulta oksia lehviä.
- Ellen hakkaa niitä pois, en voi sinua käyttää.
Aurinko meni pilvien taakse. Perhoset liihottelivat peloissaan
tiehensä . Bambu alkoi väristä. Se kuiskasi: "Herrani käy työhön."
- Bambu minun pitää halkaista sinut ja kaapia pois ytimesi, sillä ellen sitä tee, en voi sinua käyttää.
Bambu taipui maahan ja sanoi: "Halkaise ja irrota ytimeni."
Niin puutarhan omistaja hakkasi bambun maahan, karsi siitä oksat ja raastoi irti sen lehvät ja halkaisi sen kahtia ja poisti sydänytimen. Sitten hän kantoi bambun keskelle rutikuivaa peltoaukeaa. Siellä pulppuili lähde raikasta virvoittavaa vettä. Bambun toinen pää pantiin lähteeseen ja toinen pää kastelukanavan alkuun. Lähde lauloi tervetuliaislaulua. Raikas vesi juoksi, juoksi iloisesti BAMBUN RUNNELTUA RUNKOA pitkin kohti janoissaan odottavia peltoja.
Tuli sitten riisin istutuksen aika. Oraat nousivat taimelle, päivät kuluivat, ja lopulta nousi pelloista runsas sato. Tuona päivänä kerran niin ylväs bambu todella oli käytössä, murrettuna ja nöyränä. Tuulessa huojuessaan sillä oli ollut yltäkylläinen elämä omassa itsessään, mutta murrettuna siitä tuli yltäkylläisen elämän kanava toisia varten."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.