Netti- blogi
Yksin mä pelkään huomispäivää?
Tulen paikalle vähän kuumissani ja hengästyneenä, varmana, että olen myöhässä. Kuten nykyään aina, lapset osaavat tehtailla yllätyksiä. Aiemmin minun oli vaikea ymmärtää, miten kukaan edes osaa myöhästyä, muuten kuin jonkun odottamattoman sattumuksen takia.
Olen ajoissa ja hämmästynyt siitäkin, että lisäkseni paikalla on vain kaksi ihmistä ja Petri-paimen. En tiedä illan aihetta, mutta rakastan sitä, kun saan istua alas ja kuunnella rauhassa kunnollista raamattuopetusta. Missä ovat kaikki, joiden olisi helpompi irrota kotoa kuin kahden poikasen siisteysintoilevan äidin?
"Mikä minut saikaan lähtemään tänne - - - ehkäpä kaikki olikin harhaa, jos Jumala ei vastaakaan - - - Laulu kertoo siitä, kuinka Jeesus tahtoisi niin läpi lukkojemme käydä sydämen huoneisiin..." Jukka Putkosen Aurinkokello-levyltä tuleva laulu solisee kirkkosalissa. Sitten Petri alkaa puhua siitä, mitä Raamattu opettaa huomisesta. Minun on välillä vaikea keskittyä. Istun takarivissä ja koetan tehdä muistiinpanoja samalla kun vilkuilen ulkoeteiseen, missä nelikuinen Joel yllättäen edelleen nukkuu.
Petri kyselee, kannattaako huomista pelätä; voihan sattua mitä vain. Nyt kaksivuotias esikoisemme Joona opetti minut odottamaan uutta päivää varauksella – vauvavuosi oli hiukan haasteellinen. Raamattu sanoo, että lopulta ihmiset pelkäävät tulevaa, kun eivät tiedä, mitä kauheaa aiempien kamaluuksien lisäksi ehkä tapahtuu. Henkilökohtainen maailmanloppu voi kohdata milloin vain, ja sitä ennen ihmisen eteen saattaa tulla käsittämätöntä tuskaa ja itkun aihetta. Viime vuosina olen rakkaitten ja välillä omastakin puolesta kysynyt Jumalalta lukemattomat kerrat: “Miksi?”
Minulle ja sinullekin voi löytyä lohtu Raamatun lupauksista. "Jeesuksen kanssa loppu on uuden alku," sanoo Petri. Kummasti ovat monet umpikujat auenneet. Ehkä sinun tarinasi onnellista loppua ei ole näkyvissä, ehkä lohduttaminen tuntuu mahdottomalta. Silti Jeesus lupaa pyyhkiä kaikki kyyneleesi. Hän sanoo: "Katso, uudeksi minä teen kaikki." (Ilm. 21:4-5) Et ole yksin!
Petri päättää opetuksen rukoukseen ja soittaa vielä jonkin kappaleen. Höpöttelemme hetken kaikki yhdessä ennen kuin lähdemme Lutherin kirkolta. Pohdimme missä kaikki ovat, miksi raamattuopetus ei kiinnosta – vai onko kyse sattumasta. Messuissa ja opiskelijailloissa käy kuitenkin kivasti väkeä. Joel alkaa heräillä ja kotimatkalla pitää pysähtyä antamaan vauvaselle maitoa. Hetkeksi sain uppoutua opetukseen, nyt jatkuu arjen rumba.
Kiitos Jeesus, kun sain levähtää hetken! Kiitos, että Lutherin kirkko on Jyväskylässä monelle koti. Siunaa Petriä ja muita toimintaa järjestäviä. Auta meitä kutsumaan mukaan lisää ihmisiä sinun jengiisi!
Päivi
Yksin mä pelkään huomispäivää?
Tulen paikalle vähän kuumissani ja hengästyneenä, varmana, että olen myöhässä. Kuten nykyään aina, lapset osaavat tehtailla yllätyksiä. Aiemmin minun oli vaikea ymmärtää, miten kukaan edes osaa myöhästyä, muuten kuin jonkun odottamattoman sattumuksen takia.
Olen ajoissa ja hämmästynyt siitäkin, että lisäkseni paikalla on vain kaksi ihmistä ja Petri-paimen. En tiedä illan aihetta, mutta rakastan sitä, kun saan istua alas ja kuunnella rauhassa kunnollista raamattuopetusta. Missä ovat kaikki, joiden olisi helpompi irrota kotoa kuin kahden poikasen siisteysintoilevan äidin?
"Mikä minut saikaan lähtemään tänne - - - ehkäpä kaikki olikin harhaa, jos Jumala ei vastaakaan - - - Laulu kertoo siitä, kuinka Jeesus tahtoisi niin läpi lukkojemme käydä sydämen huoneisiin..." Jukka Putkosen Aurinkokello-levyltä tuleva laulu solisee kirkkosalissa. Sitten Petri alkaa puhua siitä, mitä Raamattu opettaa huomisesta. Minun on välillä vaikea keskittyä. Istun takarivissä ja koetan tehdä muistiinpanoja samalla kun vilkuilen ulkoeteiseen, missä nelikuinen Joel yllättäen edelleen nukkuu.
Petri kyselee, kannattaako huomista pelätä; voihan sattua mitä vain. Nyt kaksivuotias esikoisemme Joona opetti minut odottamaan uutta päivää varauksella – vauvavuosi oli hiukan haasteellinen. Raamattu sanoo, että lopulta ihmiset pelkäävät tulevaa, kun eivät tiedä, mitä kauheaa aiempien kamaluuksien lisäksi ehkä tapahtuu. Henkilökohtainen maailmanloppu voi kohdata milloin vain, ja sitä ennen ihmisen eteen saattaa tulla käsittämätöntä tuskaa ja itkun aihetta. Viime vuosina olen rakkaitten ja välillä omastakin puolesta kysynyt Jumalalta lukemattomat kerrat: “Miksi?”
Minulle ja sinullekin voi löytyä lohtu Raamatun lupauksista. "Jeesuksen kanssa loppu on uuden alku," sanoo Petri. Kummasti ovat monet umpikujat auenneet. Ehkä sinun tarinasi onnellista loppua ei ole näkyvissä, ehkä lohduttaminen tuntuu mahdottomalta. Silti Jeesus lupaa pyyhkiä kaikki kyyneleesi. Hän sanoo: "Katso, uudeksi minä teen kaikki." (Ilm. 21:4-5) Et ole yksin!
Petri päättää opetuksen rukoukseen ja soittaa vielä jonkin kappaleen. Höpöttelemme hetken kaikki yhdessä ennen kuin lähdemme Lutherin kirkolta. Pohdimme missä kaikki ovat, miksi raamattuopetus ei kiinnosta – vai onko kyse sattumasta. Messuissa ja opiskelijailloissa käy kuitenkin kivasti väkeä. Joel alkaa heräillä ja kotimatkalla pitää pysähtyä antamaan vauvaselle maitoa. Hetkeksi sain uppoutua opetukseen, nyt jatkuu arjen rumba.
Kiitos Jeesus, kun sain levähtää hetken! Kiitos, että Lutherin kirkko on Jyväskylässä monelle koti. Siunaa Petriä ja muita toimintaa järjestäviä. Auta meitä kutsumaan mukaan lisää ihmisiä sinun jengiisi!
Päivi
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Pohdimme missä kaikki ovat, miksi raamattuopetus ei kiinnosta – vai onko kyse sattumasta".
Niin, miksi raamatun opetus ei kiinnosta? Onko kysymys sattumasta?
Oma apu, paras apu ja oma ymmärrys paras ymmärrys. Ehkäpä hyvä olisi kuitenkin kuunnella raitista, raamatun oikeaa opetusta. Silloin ei huominenkaan peloita.
Jumalan Hengessä Jeesuksessa, tilalla kunnioitus ja kiitos Isälle.
Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.
Hepr. 4:12
Jumalan sanan miekan kirpeä terä on laki. Se ei jätä ihmisen omaa uskonnollisuutta henkiin ollenkaan. Se osoittaa perinpohjaisen turmeltuneisuuden niin kirkkaasti, etteivät edes sisimmät aikeemme, joita itsekään emme aina tunnista, jää piiloon. Lain tappamalle, kurjalle kulkijalle Jeesus taas evankeliumissa lupaa, että hän saa olla Jeesuksen sovitustyön tähden Jumalan rakas lapsi. Tästä ihmeestä kristitty elää. Kun me pysymme Jeesuksen sovintoveren suojassa, ei meitä voi voittaa. Kukaan tai mikään ei voi ryöstää meitä Jumalan käsistä, eivät syntimme tai lankeemuksemme, ei huono vaelluksemme tai epäonnistunut uskovaisuutemme, ei luottamuksen puute tai elämän ahdistus. Kaikkien näiden kanssa me kumarrumme ristin edessä ja jätämme itsemme kaikkinemme Jeesuksen käsiin. Ristin luona katse kohoaa omasta sisimmästä ja sen pettymyksistä Jumalan Karitsaan. Häntä katsellessa omatunto löytää levon.
Vähäsarja