Joudun elättämään itseni rosvona, koska sen 10v minkä yritin pelata yhteiskunnan kaikkien sääntöjen mukaan. Huomasin, en saa juuri mitään toimeentuloa, arvostusta tai vapauksia. Rosvona elämällä näitä asioita saa itselleen enemmän kuin pelkkänä omaan kohtaloonsa alistuvana perusköyhänä elämällä. Muutaman tunnin työllä, saan rahat koko kuukaudeksi. En välttämättä paljoa, koska olen pikku rosvo, mutta minulle riittää koko kuukaudeksi muutama sata euroa.
Rosvon hommissa on se hyvä puoli, että ei tule ylimääräistä paperityötä verottajalle, kelalle tai muullekaan viranomaiselle päin. Ei tarvitse jännittää tuleeko rahaa vai ei, kun voitto on taskussa, se on taskussa.
En rupea mitään tarkkoja juttuja kertomaan elämästäni, koska tiedän, että muut ihmiset eivät ole täällä minua auttamassa. Kovasti toivoisin, että muista ihmisistä tai yhteiskunnasta yleensäkin olisi jotain apua tai hyötyä, mutta olen joutunut huomaamaan, että ei heistä ole. Sama pätee viranomaisiin ja rikkaisiin kaikilla on oma lehmä ojassa ja he etsivät vain täkyjä joilla lyödä kapulaa rattaisiin. Heidän takia minun on pakko muotoilla kertomani asiat niin epäselviksi, että ne ovat lähes yhdentekevää höttöä, josta ei löydy mitään kohtaa mihin tarttua.
Sen verran voin kertoa toki, että rosvoilun lisäksi urheilen paljon, jotta kun poliisit tulevat jahtaamaan voin pistää heidät tekemään töitä palkkansa eteen tosissaan juoksu ja hippa leikissä. Lenkkeilen, tanssin, pyöräilen, joogaan, jopa 4-6 tuntia päivässä. En missään seurassa vaan itsekseni maraton menee heittämällä hyvään aikaan ja avomeressä voin uida 5km hyvään aikaan.
Tämän tarkemmin en voi kertoa tulee muuten liikaa täkyjä vihollisilleni eli muille ihmisille yleensä. Toki toivon, että ihmisiin voisi luottaa, mutta tiedän, että ei voi. Elämä on kilpailua siinä joko pärjää jollain kusetuksella ja ottaa tarvitsemansa ja kusettaa muille, että oikein oli mitään, ette voi, sille, että taas kilahti mun kassaan. Jos taas ei ota osaansa keinolla millä hyvänsä tulee väistämättä muiden jyräämäksi. Mikään muu ei oikeasti merkkaa mitään.
Rosvon hommissa on se hyvä puoli, että ei tule ylimääräistä paperityötä verottajalle, kelalle tai muullekaan viranomaiselle päin. Ei tarvitse jännittää tuleeko rahaa vai ei, kun voitto on taskussa, se on taskussa.
En rupea mitään tarkkoja juttuja kertomaan elämästäni, koska tiedän, että muut ihmiset eivät ole täällä minua auttamassa. Kovasti toivoisin, että muista ihmisistä tai yhteiskunnasta yleensäkin olisi jotain apua tai hyötyä, mutta olen joutunut huomaamaan, että ei heistä ole. Sama pätee viranomaisiin ja rikkaisiin kaikilla on oma lehmä ojassa ja he etsivät vain täkyjä joilla lyödä kapulaa rattaisiin. Heidän takia minun on pakko muotoilla kertomani asiat niin epäselviksi, että ne ovat lähes yhdentekevää höttöä, josta ei löydy mitään kohtaa mihin tarttua.
Sen verran voin kertoa toki, että rosvoilun lisäksi urheilen paljon, jotta kun poliisit tulevat jahtaamaan voin pistää heidät tekemään töitä palkkansa eteen tosissaan juoksu ja hippa leikissä. Lenkkeilen, tanssin, pyöräilen, joogaan, jopa 4-6 tuntia päivässä. En missään seurassa vaan itsekseni maraton menee heittämällä hyvään aikaan ja avomeressä voin uida 5km hyvään aikaan.
Tämän tarkemmin en voi kertoa tulee muuten liikaa täkyjä vihollisilleni eli muille ihmisille yleensä. Toki toivon, että ihmisiin voisi luottaa, mutta tiedän, että ei voi. Elämä on kilpailua siinä joko pärjää jollain kusetuksella ja ottaa tarvitsemansa ja kusettaa muille, että oikein oli mitään, ette voi, sille, että taas kilahti mun kassaan. Jos taas ei ota osaansa keinolla millä hyvänsä tulee väistämättä muiden jyräämäksi. Mikään muu ei oikeasti merkkaa mitään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.