Kasikieliset lapset

Jos suomi on äidinkielesi, ei sen pitäisi niin vaikeaa olla :) Meitä ihmisiä on erilaisia ja joskus temperamenteissa on yhteensovittelemista, mutta vauvalle olisi tärkeä jutella. Esim. pukemisen tai vaipanvaihdon yhteydessä selittää, mitä nyt tehdään, lorutella ja leikkiä. Puhe tulee vauvalta sitten aikanaan, mutta kielen taju kehittyy paljon aikaisemmin, jo kohdusta alkaen. Pienikin vauva osaa erottaa eri kielten äänteitä.

Meillä alku esikoisen kanssa ei ollut ihan tavanomainen, koska emme saaneet vauvaa heti kotiin. Vauva oli myös vetäytyvää ja yliherkkää sorttia eli vältteli katsekontaktia ja väsyi nopeasti. Hän ilmaisi selkeästi ilmeellään ja koko kehollaan, että nyt riitti vuorovaikutus tältä erää. Pikku hiljaa opittiin samalle aaltopituudelle. On tärkeä välittää vauvalle sanoin, kosketuksin ja äänenpainoin, että hän on rakastettu.

Kahdesta kielestä perheessä on tullut luonnollinen osa arkea. Lapsilla kesti aikansa tajuta, että kaikissa perheissä ei edes ole erikseen äidin kieltä ja isän kieltä - heille oman perheen tilanne on se normaali ja muut ovat poikkeavia.

Lapsillamme ensimmäiset sanat tulivat tasaisesti molemmilla kielillä, mutta päivähoidon, kavereiden ja koulun myötä suomen kieli alkoi dominoida. Lähtökohtamme on ollut se, että isällä on oikeus käyttää omaa kieltään ja lapset sitten omaksuvat mitä omaksuvat. Emme ole pakottaneet lapsia eikä isä ole teeskennellyt, etteikö ymmärtäisi suomea (lapset olisivat sen kyllä äkkiä keksineet). Käytännössä lapset ymmärtävät isän kieltä, mutta puhuvat suomea, koska se tulee niin paljon helpommin. Helpottaisi, jos olisi isänkielisiä leikkikavereita tai laadukasta lastenkulttuuria - ja jos isä olisi enemmän kotona. Mutta näinkin arki sujuu.

Hei,
meillä on 3v ja 1,5v lapset ja meillä on käytössä suomi englanti yhdistelmä. Itse olen alusta pitäen puhunut omaa äidinkieltäni ja mies omaansa. Lapset siis käyttävät molempia yhtä paljon. Toisinaan muutamat sanat sekoittuvat vieraskielisenä puheeseen,mutta pikkuhiljaa alkaa erottua mitä kieltä puhutaan ja kenelle. Lapset käyvät suomenkielisessä päiväkodissa mutta enkku on yhä vahvempi vaikken käytä kieltä ollenkaan edes puhuessa mieheni kanssa.

ajan kanssa! tsemppiä ja kyllä kaksikielisyys on rikkaus! älä anna muiden vaikuttaa asiaan ulkopuolisena, vaikka itselläkin on tapauksia jotka haluavat käyttää englantia vaikkei sitä osaa tai suomea samalla tasolla. :)

Kaksikielisyys tulee luonnostaan. Olen itse kasvanut kaksikielisessä perheessä (suomi-ruotsi) ja vaihdoin aina sujuvasti tarpeen mukaan. Omat lapseni kasvavat suomi-saksa-ruotsi ympäristössä. Saksa on vahvin asuinmaan takia (kaverit, koulu ja tarha) ja suomi oikein hyvänä kakkosena. Puhun aina vain suomea lasten kanssa. Ja kun olivat vauvoja eikä ollut "asiaa", lauloin ja lorutin paljon.

Ruotsia ymmärtävät jonkun verran, eivät puhu kuin yksittäisiä lauseita kun on pakko serkkujen kanssa, jotka eivät osaa suomea. Sekin on upeaa nähdä miten lapset leikkivät hienosti yhdessä, vaikka sitä yhteistä kieltä ei ole.

Kun esikoiseni oli pieni, hän puhui parhaiten suomea, koska oli minun kanssa päivisin kahdestaan kotona. Silloin yksi sun toinenkin ihmetteli, että eikö olisi parempi puhua saksaa, että lapsi pärjää myöhemmin koulussa... Hohhoh. On ensisijaisen tärkeää, että lapselleen puhuu aina äidinkieltään. Näin kieli pääsee kehittymään kunnolla ja tulee luonnostaan.

Lapsillahan on sitäpaitsi saksalainen isä. Ja ne tuntemani suomiperheet, jotka asuvat Saksassa, heidänkin lapset puhuvat sujavaa saksaa vaikka kotikielenä on suomi. Tulee automattisesti viimeistään tarhassa. Lapsilla on upea kyky oppia uusia kieliä.

Meidän perheessämme on kolme kieltä, suomi arabia venäjä. Joskus lapset sekoittavat kieliä keskenään, esim. Minulla on (venäjäksi) kaksi pientä (arabiaksi) kissanpentua (suomeksi.

Tulen itse perheestä jossa äitini on virolainen ja isäni suomalainen.
Olen lapsesta asti puhunut viroa.
Jos oikein muistan minulle ei ole koskaan varsinaisesti opettu puhumaan viron kieltä. Olen ain oppinut sitä puhumaan virossa sukulaisten luona kylässä käydessäni.
Puhun sujuvasti mutta en osaa kaikkia sanoja kijoittaa oikein koska olen oppinut toisen kielen puhumalla en kirjoittamalla.

Nykyään on oikeastaan helppoa, kun voi esim. DVD:ssä valita kielen. Meillä kaksikieliset lapset ja yritetään "tyrkyttää" molempia kieliä tasapuolisesti ja aina korostaa sitä kuinka kiva on osata useampi kieli. Meillä on kaksikin tuttavaperhettä, joissa lapset eivät suostu toista kieltä puhumaan, vaikka toinen vanhemmista käyttää yksinomaan sitä. Osa ongelmaa siinä voi olla, että lapset ovat tottuneet siihen, että vastaavat eri kielellä kuin vanhempi heille puhuu. Siitä ei voi opettaa eroon väkipakolla, voi vain etukäteen yrittää estää tilannetta luisumasta siihen.

Ja OPOL- eli yksi ihminen, yksi kieli- on tämän hetken suuri vouhotus kielipedagogiikasta, ennen se oli, että vain yksi kieli alle kolmivuotiaalle. Meillä on rikottu näitä molempia sääntöjä ja hyvin sujuu silti molemmat kielet, eli ei ole tässäkään mitään autuaaksi tekevää ohjetta olemassa.

Nyt aikuiset lapseni ovat kolmikielisiä. Minä puhuin aina suomea, mies aina englantia eli äidinkieliä oli kaksi. Asuimme Saksassa, joten saksankin he oppivat, tosin vieraana kielenä, mutta erittäin hyvätasoisesti. he puhuvat kaikkia näitä kieliä ilman ulkomaalaista korostusta.

Haluan korostaa sitä, että hyvätasoinen monikielisyys ei tule itsestään, vaan sen eteen täytyy tehdä paljon töitä. Ympäristössä vähiten tukea saava kieli tarvitsee eniten töitä.

Meillä lapset eivät pieninä sekoittaneet kieliä. Jos he olivat oppineet sanan vasta yhdellä kielellä, he ratkaisivat asian näin: "Minä menen huomenna ... isä sanoo cyckling". Sitten minä totesin, että oletko menossa pyöräilemään? Lapsi toisti sitten lauseen kokonaan suomeksi.

Systeemiin tottui tai siihen kasvoi itsekin. Eri kielet vilisivät ja lapsille jäi käsitys, että se on normaalia. Vähän heitä näytti hämmästyttävän, kun joku lapsi ei osaannut kuin yhtä kieltä, omani olivat aivan äimänä.

Samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja. Jotta lapsesta ei tule puolikielinen, niin kannattaa kyllä panostaa siihen kaksikielisyyteen ihan tosissaan.

Jos puhuminen tuntuu sinusta hassulta, kun kotona on vain sinä ja jokelteleva vauva, niin ota mukaan laulut ja lorut. Kirjastot ja netit on täynnä lastenmusiikkia ja vauvaloruja (körö körö kirkkoon, Kirsi Kunnaksen loruja jne). Ota myös sellainen tyyli, että selität lapselle asioita ja puhut ääneen ihan omia juttujasikin tyyliin "Mennäänkö tekemään ruokaa, kun isi tulee jo tunnin päästä kotiin".

Heikompaa kieltä kannattaa tukea siten, että luetaan esim. iltasatua, näytetään DVD-leffoja jne. Työssäkäyvä vanhempi (yleensä isä) pitäisi tarjota laatuaikaa lapselle eikä vain maata sohvalla katsomassa telkkaria tms. Tietenkin kannattaa myös pitää aktiivisesti yhteyttä miehen sukulaisiin, jotta sitäkin kautta tulee eri ikäisten ihmisten kieltä, sillä niinhän Suomessakin vanhukset käyttävät erilaista sanavarastoa kuin lapset tai nuoret.

Kannattaa pitää myös tiukasti kiinni siitä, että äiti puhuu äidin kieltä ja isä omaa kieltään eikä sekoittaa niitä. Lapsi kyllä oppii, että mitä kieltä puhutaan kellekin. Kannattaa tosiaan myös oikaista niitä lauseita eli jos lapsi sanoo, että "I'm kotona", niin sitten sanoa lause kunnollisella äidinkielellä, että "ai jaa, sä oletkin jo kotona"

Meillä lapsi nyt 2-v ja on kolmikielinen.
Minä suomea, isä arabiaa ja ranskaa. Lapsemme käy ranskankielistä tarhaa, jossa vielä puhutaan kahta kieltä, vuoden päästä vain ranskaa.
Puhumme myös jonkun verran englantia ja lapsen lempiohjelma on englanniksi ja hän selvästi ymmärtää myös sitä.
En ota stressiä, tärkeää on vanhempien puhua omaa äidinkieltään lapselle, meillä niitä nyt on kolme, joista arabia jää luultavasti puhe tasolle.

Kai toisen kielen kasvattaminen onnistuisi geenejä manipuloimalla?

Riippuu, mitä haluaa ja mihin tyytyy, ehkä myös mitä itse osaa. Aika moni näyttää tyytyvän siihen, että lapsi oppii jonkin kielistään vain esim. puhetasolla. Itse en olisi tyytynyt siihen, sillä jos lapsi ei osaa kieltä lukea, jää hän paitsi sen kielen tarjoamasta kirjallisuudesta, kulttuurista ja tietotaidosta.

Me halusimme antaa lapsillemme mahdollisuuden oppia kaikki 3 kieltä niin hyvin kuin vain mahdollista. Se vaati meiltä panostusta. Ei se tarkoita, että pidimme "oppitunteja" lapsillemme, tai elämämme olisi ollut jotenkin jäykkää suorittamista. Me vain olimme johdonmukaisia ja tarjosimme lapsille monipuolisesti kokemuksia kaikilla kielillään. Suomen kieltä oli vaikeinta ylläpitää Saksassa, mutta onneksi oli suomenkielisiä tuttuja ja pääsimme myös usein sukuloimaan Suomeen. Englantilainen mummi ja mieheni veljen perhe taas kävivät usein meillä.

Halusin vain kertoa oman perheeni kokemuksista. Kumma, jos jollakin on kova tarve niitä kyseenalaistaa. Onko sinulla kyseenalaistaja itselläsi aikuisia monikielisiä lapsia?

Se tulee ihan luonnllisesti jos sinä puhut suomea ja miehesi puhuu englantia lapsille.

Meillä on 6- ja 4-vuotiaat lapset. Asumme Suomessa ja kieliyhdistelmänä on suomi-saksa. Muistan itsekkin miettineeni kaksikielisyyttä esikoisen synnyttyä, että miten saamme luontevasti lapsemme kasvatettua kaksikieliseksi. Se on kyllä käynyt yllättävän helposti ja luontevasti. Tähän asti on riittänyt kun pitänyt perusperiaatteesta kiinni että molemmat puhuvat aina omaa äidinkieltään lapsille. Lapset vat hyvin oppineet myös saksan vaikka suomessa asumme ja he käyvät normaalia suomalaista päiväkotia. Keskenämme puhumme miehen kanssa saksaa koska olemme aikoimanne "tutustuneet" sillä kielellä ja haluan itsekin pitää omaa saksankielentaitoa yllä. Meillä on kyllä paljon tuttavaperheitä, jotka ovat kaksikielisiä niin suomi-saksa kuin muitakin yhdistelmiä puhuvia. Kaksikieleisyys on siis hyvin luonteva asia lapsille. Saksassa olemme käneet noin pari kertaa vuodessa. Esikoinen on jo jonkin aikaa kinnunnut haluavansa oppia puhumaan englantia ja olenkin kovasti miettinyt miten tämä asia saataisiin myös luontevasti hoidettua sillä mielellään tukisin hänen suurta mielenkiintoa eri kieliä kohtaan. Vaikka mieheni kanssa puhumme molemmat sujuvaa englantia en näe järkeväksi että me alkaisimme lapsillemme puhumaan muuta kuin omia äidinkieliämme. Kaupungissa, jossa asumme ei ole kunnon englanninkielistä päiväkotia tms ja kaiken lisäksi meille on loppu vuodesta syntymässä kolmas lapsi, joten on hyvin tärkeä pitää jatkossakin kiinni omista äidinkileistämme. Esikoisemme opettelee nyt kovasti kirjoittamaan ja lukemaan ja tietysti haluamme että hän oppii myös saksan kielioppineen aikanaan. Tähän varmasti vaaditaan jo enemmän panostusta ja töitä kuten edellinen kirjoittaja mainitsi - ei enää riitä vain lapsille puhuminen omalla äidinkielellä.

Itse olen kaksikielinen lapsi, toki osaan muita kieliä vielä siihen päälle (ranska, ruotsi, englanti, venäjä). Suomea puhun täydellisesti, koska olen asunut täällä aina. Sitä toista vierasta kieltä, en halua mainita mitä koska puhujia on Suomessa niin vähän, puhun hyvin. En ehkä osaa kaikkia sanoja, mutta pystyn keskustelemaan luontevasti.

Ikävä kyllä Suomessa ei ole mahdollista käydä koulua tällä toisella kielelläni, eikä sitä ole edes valinnaiskielenä.

Onneksi isäni on opettanut minua :) Kielitaito on ihana asia :)

Meillä on kaikki lapset kolmi-kielisiä. Suomi-englanti-ibgo-yhdistelmä. Lapset puhuvat kavereilleen suomea sekä silloin kun heille puhutaan suomeksi, isä puhuu igbon kielellä ja englanniksi ja minä puhun suomea ja englantia. Englanti dominoi koska kotona sitä puhutaan ja lapset ovat englanninkielisissä leikkikouluissa ja kansainvälisessä koulussa. Suomi on siis heikoimmilla mutta ei sitä erota ellei tarkasti kuuntele. Pienenä meni pidempään oppia puhumaan, tuli pitkään jokeltelua joka kuulosti kaikkien kielien sekoitukselta. Siinä vaiheessa kun lapset toistuvat sanoja kun niitä sanoi heille, tuli toisto hienosti sillä kielellä millä heille puhui.

Meilläkin lapset kolmekielisiä, suomi-englanti-espanja.
Esikoinen syntyi, kun olin opiskellut espanjaa jo kolmisen vuotta ja meillä on sitten kotona puhuttu kaikkea vähän sekaisin. Alussa päätettiin että minä puhun suomea ja englantia ja isä espanjaa ja englantia, mutta sitten nämä sekoittuivat semmoseksi sopivaksi sekamelskaksi täällä kotona :)
Kaikki lapset ovat olleet englanninkielisessä leikkikoulussa ja kansainvälisessä koulussa, joten englanti on pysynyt aika vahvana..
Mutta muuten nämä kielet on aika tasavahvoja kaikilla kolmella lapsellamme :)

Kiitoksia vaan kaikille vastauksista. Meillä poika nyt melkein 9 kk ja ei tietty vielä puhu, mutta todella sieltä jokeltelusta kuultaa kummankin kielen kuuloista juttua, enempi suomalaisia äänteitä kuitenkin :) Sain juuri suomenkielisiä satukirjoja perheeltä ja ne tulevatkin tarpeeseen :)

Minua harmittaa, ettei isäni puhunut minulle ruotsia lapsena. Kaikki muut suvussa kaksikielisiä. Ennen oli vallalla käsitys että lapsi oppii yhden kielen täydellisesti tai sitten kaksi kieltä epätäydellisesti. Tämähän nyt on osoitettu täysin vääräksi, lapsi oppii vaikka kuinka monta kieltä jos vaan ympäristö niitä tarjoaa lapsesta asti.

Nykyään uskotaan myös vahvasti, että riippumatta sittä missä maassa asuu, vanhempien tulisi aina puhua lapselleen OMAA ÄIDINKIELTÄÄN joka on tietysti vanhemman rikkain ja monimuotoisin kieli. Lapsi kyllä oppii ympäröivän kulttuurin kielen ympäristöstä kuten koulusta ja tarhasta. Lapselle pitäisi puhua sitä kieltä joka tulee vanhemmalta ns. luonnostaan.