Kertokaa te ainakin kertaalleen yrityksen lopettaneet, missä vaiheessa kannattaa (olisi kannattanut) uskoa, että firmalla ei ole tulevaisuutta?
Milloin pitää älytä lopettaa?
Tuleva työtön?
141283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
heti kun kaikki omat ja lainatut rahat loppuu, eikä tavarantoimittajilta saa enää luottoa eikä tavaraa. lopeta sillon, silloin se on finito.
Kun saattohoitaja soitti ja kertoi protesteista ja uhkaavasta konkurssista.
Silloin se on jo myöhäistä, ei jää käteen kuin velkoja vaan.
Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt lopettaa silloin kun meni helvetin hyvin.
Itse toimin aikoinaan alalla joka on työvoimavaltainen, mutta osaavaa työvoimaa ei ole helppo saada. Ala ei ole työntekijöiden silmissä mitenkään "seksikäs" joten väkeä ei kovin helposti alalle hakeudu.
Itselläni oli tilanne että firma pyöri hyvin ja jätkät painoi parhaillaan hommia kolmessa vuorossa. Siinä alkoi terve harkintakyky pettää ja tein ison investoinnin. Viikko siitä kun investointi oli tehty, lähti yksi työntekijä pois. Uuden tilalle saaminen kesti kuukausia ja kun sen viimein sain, oli tyyppi täysi tumpelo. Ensin rikkoi yhden kalliin koneen joka aiheutti helvetisti haittaa myynnille. Sitten samainen tyyppi teloi itsensä hölmöyttään ja jäi kahden kuukauden sairaslomalle. Sitten toinen työntekijä onnistui rikkomaan toisen koneen. Tässä vaiheessa tuotanto kaikkien vastoinkäymisten takia oli jo kuukausia pyörinyt vain yhdessä vuorossa mutta kulut oli kuitenkin ennallaan.
Koska alalle on niin vaikea saada ihmisiä töihin niin työntekijät tietää arvonsa ja käyttävät tilannettä surutta hyväkseen. Käytännössä homma menee esimerkiksi niin että työntekijät itse ilmoittavat koska pitävät lomansa. Jos yritän jotenkin järkeistää lomia firman kannalta paremmaksi, uhattiin sanoutua irti. Eli kaiken edellä kuvatun sähläyksen jälkeen firman kassa oli jo lähes kuiva ja jätkät vielä päätti jäädä kesälomalle kaikki kerralla. Siellä mä istuin toimistolla, koneet seisoi, rahaa ei tullut mistään, koneiden uusimiseen otetut lainat painoi päälle ja jätkät halusi kaikki lomapalkkansa samaan aikaan.
Silloin päätin että tämä homma on vihellettävä poikki nyt heti. Jos olisin odottanut pidempään niin olisin velkaantunut vain lisää. Möin koneet, maksoin lopputilit, ostovelat, verovelat ja pankkilainat. Firman kamoista saadut rahat ei ihan riittänyt, piti vielä myydä oma auto, mutta se oli vielä pieni hinta siitä että sain homman poikki ennen kuin menisi pahemmaksi.
Kaikkein parasta tässä oli se että pääsin näpäyttämään työntekijöitä sanomalla ne irti. Niin paljon ne aiheutti sekä taloudellista että henkistä vahinkoa tällä AY tyyppisellä välinpitämättömyydellä.
Nyt olen yrittäjänä ihan toisella alalla ja työskentelen yksin. Jos olisin lopettanut silloin kun meni hyvin enkä olisi tehnyt investointia niin olisin päässyt firmasta eroon ilman velkoja. Jälkiviisautta, mutta jotain otin opiksi.
Itse voin kertoa millaista on olla pienyrittäjällä työntekijänä. Töitä joutui tekemään viikossa 50-60 tuntia, joskus enemmänkin ja hyvin usein myös viikonloppuisin. Mitään lomia tai vapaita ei juurikaan saanut. Kesällä korkeintaan parin viikonloma ja sillonkin piti olla tavoitettavissa jos tuli akuutti tarve. Oikeastaan mikään syy ei ollut tarpeeksi hyvä olla jäämättä pois töistä. Jos olit kipeä, niin pomo vaan sanoi että teet vähän rauhallisemmin. Kävipä kerran jopa silleen että olin mökillä (loma-aikana) ja olutta ottanut, kun pomo soitti hädissään että nyt olisi pakko tulla töihin. Sanoin että olen mökillä ja vähän humalassa, mutta sekään ei ollut este koska pomo sanoi että tilaa taksi, hän maksaa kyydin. Mutta jos kuitenkin pidit pääsi etkä tullut töihin, niin pomo heittäytyi marttyyriksi ja alkoi suunnilleen syyllistämään minua kun en halunnut tehdä töitä.
Lopulta kyllästyin siihen että olin enemmän työni ja pomoni kanssa naimisissa kun muijani. Otin loparit 5 vuoden työsuhteen jälkeen. Nyt olen töissä keskisuuressa yrityksessä jossa tehdään 40 tuntia viikossa ja that's it! Ei tarvii enään pelätä että pomo soittelee milloin sattuu ja vaatii tulemaan töihin. Ansiot on pienemmät, mutta toisaalta ei ole stressiä työasioista ja elämänlaatu on 100 kertaa parempaa nyt, kun sillon kun olin tämän työhullun alaisuudessa.
Toki on ääripäitä molemmissa päissä. Mun tapauksessa työntekijät sanoi missä kaappi seisoi ja koska he suvaitsee töitä tehdä. En saanut niitä tekemään edes sitä normaalia työaikaa, ylitöistä puhumattakaan.
Minun rooli oli maksaa laskut. Tuo edellä kuvattu tapaus on aito ja oikea. Firma voi hyvinkin kaatua välinpitämättömällä "firman piikkiin" asenteella.
Itse tein ainakin sen virheen alussa että annoin pirulle pikkusormen, eli siis pomolleni. Kun pomo huomasi että teen aina mukisematta ylitöitä ja kaikki käy, niin tottakai hän jatkoi sitä linjaa. Sinulla taisi olla vähän sama homma työläistesi kanssa? Annoit heille liikaa siimaa ja he tajusit nopeasti että voivat toimia näin kokoajan.
Hieno tarina sdfghjklöjh
>> Ala ei ole työntekijöiden silmissä mitenkään "seksikäs" joten väkeä ei kovin helposti alalle hakeudu....Ensin rikkoi yhden kalliin koneen joka aiheutti helvetisti haittaa myynnille.>>
Mahtoiko olla kyse näistä Lokapoikien pumppuautoista, jonne ei kanssa ihan muotivillityksenä hommiin hakeuduta.
http://www.hs.fi/kaupunki/Ympäristörikoksista tuomittu jatkaa lokabisnestä/a1370497220605
Varmaan ihan rehellinen ja hyväkatteinenkin homma tämä jätehuoltobisnes voi olla. Onhan siellä Helsingin alueellakin 10 eri toimijaa.
Ihmetyttää siksi että miksi kaupunki ostaa edelleen palveluita sellaiselta firmalta joka vuosikausia kippasi teurastamojätevedet ja sontavedet suoraan kaupungin sadevesiviemäreihin.
Samat kaksi tekijääkin jotka on tuomittu liiketoimintakieltoon 5 vuodeksi, he johtavat frmojaan edelleen. Näin voi kuulemma tehdä, koska nyt odotellaan seuraavaksi Hovioikeuden tuomiota.
>>Mahtoiko olla kyse näistä Lokapoikien pumppuautoista>>
Ei ole kyse tästä.
Onko tämän palstan lukijoilla kellään tietoa mistä voisi vielä hakea viime hetken apua kun miehelläni on loppuunpalaminen lähellä yritystoiminnassaan. Laskut ovat kasaantuneet siinä määrin ettei mitään ulospääsyä ole, pelkällä työnteolla ei enää pysty korjaamaan tilannetta ja perhe kärsii siinä sivussa pahantuulisesta isästä joka vaatii kaikkia mukaan töihinsä. Itse olen hänen vaimonsa ja töissä toisaalla, en ole yrityksessä mukana. Olen nyt kesälomalla mutta minäkin olen joutunut nyt olemaan mukana hänen töissään. Lapset valittavat kun heitäkin sinne vaatii mukaan, kuka mitäkin vaan pystyy tekemään. Elämä tuntuu helvetiltä, kaikki pyörii rahapulan ja sen aiheuttaman toivottomuuden ympärillä. Talvisin mieheni yrityksellä ei ole töitä josta syystä laskut ovat päässeet ryöstääntymään käsistä.
> Laskut ovat kasaantuneet siinä määrin ettei mitään ulospääsyä ole, pelkällä työnteolla ei enää pysty korjaamaan tilannetta >
Konkurssi on se menettely joka tällaiseen ulospääsemättömään tilaan joutuneet firmat korjaa. Se mitä voitte tehdä on lopettaa sitten saman tien oma-aloitteisesti, jos kerta selkeä umpikuja on edessä. Kyllä sinun oma työpaikkasi ja yhteiskunnan sossutoiminnot yhdessä perheenne elannossa pitävät jos ukkosi jää työttömäksi.
Kuulostat muuten kirjoittajana aika paljon siltä samalta "vaimo"-tyypiltä joka toisessa ketjussa eilen valitteli kun ukko ei voi irtaantua yrittäjätöistänsä etelänmatkoille.
Täälläkin liikuskelee niin kaikenlaisia "kirjailijoita". Jotka aika usein ovat Suomi-24:n palkkalistoilla olevia tekstin suoltajia.
Jaaha, no minä en satu olemaan tuo kyseinen "vaimo-tyyppi". Meidän tilanteessa matkoja ei tehdä mihinkään päin, ei edes kotimaassa vaan istumme aina kotona rahavarojen puuttuessa. Itse en ole koskaan ollut edes lentokoneessa josta voi päätellä että ei ole paljoa maailmaan tullut kierrettyä! Tilanne on mennyt tähän koska mieheni haluaa itsepintaisesti pitää kiinni yrittäjyydestä. Hän haluaa olla oman itsensä herra vaikka yritystoiminta ei olekaan ollut kannattavaa.
Kysyit että "mistä voisi vielä hakea viime hetken apua...". Sanomatta lainkaan että mitä tuo apu mielestäsi voisi olla?
Oletko suunnilleen sellaisessa ajatuksessa, että jos vaan saatais nyt jostain 7.000 - 15.000€ verran, niin sillä kaikki saataisiin korjaantumaan kuntoon?
Vähän epäilen että tuo muuttaisi tilannetta miksikään. Alle vuodessa nykytilanne olisi takaisin. Jos sanomasi mukaan kerta tällä hetkellä mitkään työn tekemisetkään ei enää voi asioita korjata.
Likimain jokainen yrittäjä yrittää viimeiseen pysäykseen saakka, yritystoiminnan kanssa ns. kuollaan saappat jalassa. Siinä mielessä ukkosi ei poikkea keskiverrosta.
Parempi vaan kun teet sen mitä osaltasi tehtävissäsi on. Ei enempää. Varaudu siihen että konkka tulee. Toivottavasti asuntoanne ei ole kiinnitetty viimeistä naulaa myöten velkojen pantiksi.
Eipä siksi kannata enemmästä murhettakaan kantaa. Kyllä elämä kuitenkin jatkuu, kävi miten hyvänsä.