Olen 14v poika, ja mulla on murrosikä meneillään.
Elikkä, Mulle vaihtelee silleen, että aina välillä tulee semmosia ehkä tunnin pitusia jaksoja jollon oon surullinen, jonka jälkeen oon taas normaali tilassa, ja tää surullisuus ajottuu melkeen joka päivä samaan aikaan eli 18.00-20.00. Sitten myös joskus harvoin tulee myös semmosia ''kohtauksia'' että yhtäkkiä mieleen tuleekin että mun elämässä on kaikki pilalla, tosin se ei kestä kun ehkä 2-5 minuuttia kun saan tajuan että toi on ihan paska ajatus. Eli aina välillä oon surullinen ja sen jälkeen tosi-iloinen, tein jonkun tommosen testin ja sen mukaan mulla ois lievämasennus, mutta tein sen sillon kun mulla oli tää surullinen moodi päällä. Luin jostain, että näitten mielenalan vaihteluiden pitäs kestää parista viikosta kuukausiin, oon nyt noin 3kk joutunut näistä kärsimään. Eli eikö kohta pitäs loppua. Se surullisuus usein tulee sillon kun jotenkin ajatukset harhailee ja alan ajattelemaan jotain surullista. mutta jos en ajattele surullisia asioita niin sillon en ole surullinen.
Sitten myös olen huomannut että nykyään otan kaiken liian vakavasti. Sekin että nyt ajattelen että tää voiskin olla joku muu kun Murrosikä, tekee mut surulliseksi.
PS: Surullisuus usein alkaa silleen, että ajattelen että: ''Jes nyt en oo vähään aikaan ollu surullinen ehkä se loppu kokonaan :)'' Sitten alan ajattelemaan sitä surullisuutta niin enköhän taas tuu surulliseksi :P. Ehkä mun pitäs vaan lopetella surullisten asioiden ajattelu kun sillon en usein tuu surulliseksi. Kiitos jo etukäteen vastauksista! :D
Elikkä, Mulle vaihtelee silleen, että aina välillä tulee semmosia ehkä tunnin pitusia jaksoja jollon oon surullinen, jonka jälkeen oon taas normaali tilassa, ja tää surullisuus ajottuu melkeen joka päivä samaan aikaan eli 18.00-20.00. Sitten myös joskus harvoin tulee myös semmosia ''kohtauksia'' että yhtäkkiä mieleen tuleekin että mun elämässä on kaikki pilalla, tosin se ei kestä kun ehkä 2-5 minuuttia kun saan tajuan että toi on ihan paska ajatus. Eli aina välillä oon surullinen ja sen jälkeen tosi-iloinen, tein jonkun tommosen testin ja sen mukaan mulla ois lievämasennus, mutta tein sen sillon kun mulla oli tää surullinen moodi päällä. Luin jostain, että näitten mielenalan vaihteluiden pitäs kestää parista viikosta kuukausiin, oon nyt noin 3kk joutunut näistä kärsimään. Eli eikö kohta pitäs loppua. Se surullisuus usein tulee sillon kun jotenkin ajatukset harhailee ja alan ajattelemaan jotain surullista. mutta jos en ajattele surullisia asioita niin sillon en ole surullinen.
Sitten myös olen huomannut että nykyään otan kaiken liian vakavasti. Sekin että nyt ajattelen että tää voiskin olla joku muu kun Murrosikä, tekee mut surulliseksi.
PS: Surullisuus usein alkaa silleen, että ajattelen että: ''Jes nyt en oo vähään aikaan ollu surullinen ehkä se loppu kokonaan :)'' Sitten alan ajattelemaan sitä surullisuutta niin enköhän taas tuu surulliseksi :P. Ehkä mun pitäs vaan lopetella surullisten asioiden ajattelu kun sillon en usein tuu surulliseksi. Kiitos jo etukäteen vastauksista! :D
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aivan perus murrosikä ja lievimmästä päästä. Joka ikinen palstalainen voi kyllä allekirjoittaa tämän.
Palataan asiaan 15-17 vuoden päästä.
Jussi Halla-aho joutui sadistisen koulukiusaamisen kohteeksi opiskeluvuosinaan. Ei vastoinkäymiset välttämättä siis haittaa menestymistä elämässä.
Kyllä sinä olet aivan selvästi murrosiässä,lapsesta tulee aikuinen.Kasvukivut ovat joidenkin kohdalla todella vaikeat.Sinä vaikutat ihmiseltä joka on saanut herkän mielen,toisaalta hyvä mutta itse joutuu tekemään paljon työtä että oppii elämään sen kanssa.Hormooni toiminta muuttuu sulla nyt valtavasti joten varaudu muutamaan vuoteen,meillä kaikilla on tuo aika ......ole surullinen ja naura silloin kun olet onnellinen....nämä asiat kulkevat käsikädessä....olet hyvä tuomaan julki asioita joten tulet pärjämään,kirjoittele jatkossakin,on hauska kuulla miten sulla menee....hauskaa kesää sinulle
Yläaste on mielenkiintoisinta aikaa miehen elämässä. Pelottavaa, mutta sen takia juuri kiehtovaa.
On normaalia, että ihminen kokee välillä surua ja ikäviä tunteita. Ei niitkäkään tunteitatarvitse paeta ja piilottaa. Jos jotian ikävää sattuu kannattaa märehtiä ja sitten panna piste asialle. Sinulla on kyky ymmärryksellä ja todon vomalla muuttaa asenteita.
Vaikuttaa normaalilta nuoren ihmisenjutulta.