Onko kukaan huomioinut saman asian, että kansanedustajien ja paikallispoliitikkojen kirjoitukset ovat useimmiten heikosti perusteltuja, huolimattomasti laadittuja ja niissä ei useimmiten ole mitään ratkaisukeskeistä otetta. Puhetta vain josko uppoaisi äänestäjiin, jotka eivät enää viitsi tämmöisen sirkuksen takia äänestää.
Vastikään Ilkassa oli kansanedustajan kirjoitus, jossa suurimmaksi ongelmaksi kehä III ulkopuolella nähtiin susiongelma, ja niiden tutkimus ja rahoitus. Elääkö poliitikot median toimittajien laatimien juttujen kautta toimintaansa. Voisivat tuoda esiin niitä hyviä käytänteitä oman työn, alueen tai ratkaisumallien ja innovaatioiden kautta, joita voitaisiin hyödyntää. Vai eikö siihen ole kykyä kuin muutamilla? Kaikki määkii samaa asiaa, vaikka esimerkiksi oma erikoisosaaminen ei aina tukisi asiaa millään tavalla.
Erikoisin ohjelma on esimerkiksi ylen pressiklubi, jossa valtakunnan poliitikot käyvät debattia median nostamista jutuista eli kuka on ehkä sanonut jotain. Onko tämä ilmiö pysyvä, eihän näin asioita tulisi hoitaa. Kyllä vallan vahtikoira pitää opettaa omaan rooliinsa eikä niin että päätöksiä veivataan kaikilla poliittisilla tasoilla siihen suuntaan mihin lehdet ja sähköinen printti haluaa. Eikö niillä poliitikoilla ole toistensa yhteistietoja, kun keskustelu asiasta kuin asiasta käydään median kautta?
Vastikään Ilkassa oli kansanedustajan kirjoitus, jossa suurimmaksi ongelmaksi kehä III ulkopuolella nähtiin susiongelma, ja niiden tutkimus ja rahoitus. Elääkö poliitikot median toimittajien laatimien juttujen kautta toimintaansa. Voisivat tuoda esiin niitä hyviä käytänteitä oman työn, alueen tai ratkaisumallien ja innovaatioiden kautta, joita voitaisiin hyödyntää. Vai eikö siihen ole kykyä kuin muutamilla? Kaikki määkii samaa asiaa, vaikka esimerkiksi oma erikoisosaaminen ei aina tukisi asiaa millään tavalla.
Erikoisin ohjelma on esimerkiksi ylen pressiklubi, jossa valtakunnan poliitikot käyvät debattia median nostamista jutuista eli kuka on ehkä sanonut jotain. Onko tämä ilmiö pysyvä, eihän näin asioita tulisi hoitaa. Kyllä vallan vahtikoira pitää opettaa omaan rooliinsa eikä niin että päätöksiä veivataan kaikilla poliittisilla tasoilla siihen suuntaan mihin lehdet ja sähköinen printti haluaa. Eikö niillä poliitikoilla ole toistensa yhteistietoja, kun keskustelu asiasta kuin asiasta käydään median kautta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lehdet ja etenkin maakuntalehdet suhtautuvat täysin kritiikittömästi kansanedustajien kirjoituksiin. Ne näyttävät menevän lehden sivuille läpihuutojuttuina ja jotenkin etuoikeutettuina ilosanomina. Lehdet eivät enää edes uskalla lyhentää tai palauttaaniitä kirjoittajalle(poliittiselle avustajalle) lisähuomautusten kera. Ei se näin saa olla.
Sitten jos lehti (kuten Ilkka) hiljattain esitti yleisöä kaikertaneita kysymyksiä Seinäjoen kaupunginhallituksen puheenjohtajalle, ja hän vastaili kiusallisiin, häntä koskeviin kysymyksiin kuin jokin kiukutteleva ala-astelainen. Sitten pian alettiin vaatia lehteä ja sen päätoimittajaa tilille, kun se antaa tilaa tällaisillie kansaa kiinnostaville kysyymyksille. Tietyt piirit näköjään toivovat, että jatketaan brezhneviläistä linjaa.
Läheskään kaikki heistä eivät ole kirjoittajia, eiväkä osaa mitään kieliä.
Kirjoittaminen lienee sitä, että kykenee ajatuksensa ilmaisemaan tekstimuodossa niin, että se tulee muidenkin ymmärrettäväksi. Kirjoitukselle riittää, että se etenee loogisesti ja että siinä on jokin ajatus, motiivi. Moderni aika vaatii poliitikoilta yhä enemmän kirjoittamisen taitoa.
Poliitikot eivät juurikaan kerro mitään siitä, miten ovat kehittyneet työssään. Vaikkapa lainsäädäntötyö, omat heikkoudet ja vahvuudet, miten niitä on vahvistettu tai hyödynnetty. Kaikkeen maan ja taivaan väliltä otetaan vain kantaa, mutta kyllä sitä omaa tekemistä pitää pystyä selvittämään ja raportoimaan myös positiivisista tuloksista tai epäonnistumisista. Myös vaalikausien välissä.
Eikö eduskunta voisi opastaa poliitikkojen kahdenkeskisessä viestinnässä. Miten soitetaan puhelimella ministerille, lähetetään sähköpostia ja liitetään liitetiedosto. sovitaan palaveri ministerin kanssa. Onhan niillä ministereillä erityisavustajatkin ja hallintokoneisto.
Tänään Suomenmaa-lehdessä joku kansanedustaja kysyi ministeriön verolinjauksista ja ministerin mielipiteestä? Mitä se sinne lehteen niitä kysymyksiä laittaa, eikö se kysymys ollut ministerille/avustajille/valtiosihteerille?
Eduskuntatyössä on kyselytunnit ja työjärjestys, menee nyt edustaja konttorille ja valmistelee kirjallisena ja suullisesti asiaansa eduskunnan työjärjestyksen mukaan.
Kallista aikaa palaa, kun laittaa kysymykset sanomalehteen eikä ministerille. Eihän se ole tehokasta työntekoa vaan asiat tehdään kahteen kertaan.
Koettakaa nyt hyvän tähden opastaa näitä edustajia, oliko se Tiitinen tai mikä siellä virkamiesten päällikkönä, voisi järjestää työnohjausta meidän edustajille.