Miten ymmärrätte?

Kirjoitat jonkun kertoneen äärettömän suurista menetyksistä. Ymmärrän viestistäsi niin, että joku on kokenut äärettömän suuria menetyksiä. Mikä sinua askaruttaa tai ahdistaa? Mihin haluat saada lisäselvyyttää ja ymmärrystä?

Jakamasi jonkun toisen elämän kokemus on kieltämättä hyvin ahdistava. Ymmärrän, että olet sanaton. On kuitenkin pakko todeta, että hyvin monet kokevat elämässään mitä raskaimpia menetyksiä ja pettymyksi - ja monet heistä ovat myös elävässä uskossas. Olisi hyvä, jos voisit jakaa, miten asian itse ymmärrät ja mihin toivot muilta kommentteja.

Elämä on lahja jokainen elää sen täällä omana itsenäisenä yksilönään. Tuon henkilön isä teki oman päätöksen lähteä täältä. Keuhkoahtauma tulee homepölystä, asbestista tai suurin aiheuttaja on tupakka, siis useimmilla oman elämäntavan valinnan kautta aiheutunut sairaus, ja myös sisaruksia kuolee.
Menetin vanhempani nuorena, puoliso jätti, ei ole omia lapsia. On kaksi siskoa, asuvat etäällä omaa elämäänsä.
Kyllä tässä on selvittävä ihan itsenäisesti ja turvaten Jumalaan. Kyllä ilman verisukulaisiakin voi elää ja jopa olla onnellinen. Tietenkin menetyksen hetekellä ja jälkeen on vaikeaa ja on tehtävä surutyönsä.
On ihanaa että on kantamassa Jumalan armo ja on lohtuna tuollaisia kantavia lauluja ja ystäviä, esim. seurakunta.

Elämä on luopumisen harjoitus. Mahdollisuus löytää totuus.
Jumalan viisaus on paradoksaalista: Luopuessaan saa, kadottaessaan löytää. Kuollessaan ristillä Jeesus voitti kuoleman vallan.
Elämä on minulle Kristus, kuolema voitto.
Surussa on suloinen lohdutus läsnä.
Älkää peljätkö, älkää olko murhelliset, vaan iloitkaa, vieläkin minä sanon iloitkaa!
Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne!
Ilman Herran totuutta on suru ja menestys murskaavana läsnä. herrassa on läsnä koko todellisuus, näkyvä ja näkymätön.