Tämä juttu sopii historiapalstalle siksi että tässä jutussa viitataan kahteen aatteelliseen ja ajalliseen ääripäähän ja ollaan tekemässä tarkasteluja niiden keskellä. Valtakunnassa on nimittäin ilmestynyt kaksi kirjaa, jotka ovat kuin yö ja päivä. Toinen on Jari Tervon "Myyrä", kirja kuvitteellisesta eikä ehkä niinkään kuvitteellisesta Kekkosesta, ja toinen Juha Siltalan "Työelämän huonontumisen lyhyt historia", joka on kirja siitä miten täydellistyvän kapitalismin järjestelmä vähitellen jyrää ihmisen alleen.
Todellakin kuin keskustelun kaksi ääripäätä: toinen kansanomainen, toinen tieteellistä ajattelua edustava, toinen viihteellinen, toisesta on viihde kaukana, toinen kustantajan myyntivaltti, toinen rajatulle lukijakunnalle suunnattu. Toinen mässäilee huvittuneesti menneisyyden haamuilla, toinen kaivaa tulevaisuuden kauhut esiin niin todellisina että kammottaa.
Kekkosen ajan revittelyt ovat nyt pinnalla. Myöhäisherännäiset, joista monet elivät jo kekkosaikaa mutta silloin pitivät suunsa tiukasti supussa, ovat nyt lähteneet elämöimään kaikella sillä rappiolla jota Kekkosen katsotaan symboloineen. Nuoret sukupolvet kasvavat nyt uusiin totuuksiin Kekkosesta. He oppivat jo varhain, että DDR oli maailman pahuuden ja kaikkien valvontayhteiskuntien inha äiti, ja Kekkonen Suomessa oli se jonka ansiosta saksalaiset saivat aiheen kehittää termi finlandizierug - suomettuminen. Sillä tarkoitettiin sitä että suurvallan kainalossa mielellään vaietaan siitä että kainalo haisee.
Nämä uudet totuudet hautaavat alleen vanhat. Vanhojen totuuksien valossa saksalaisilla tuskin oli varaa oman historiansa pohjalta nimitellä yhtään toista kansaa yhtään mitenkään. Mutta suomalaisethan ovat aina olleet ulkomaankipeitä ja uskoneet siihen mitä muut meistä sanovat. Nyt, vahvan johtajan poistuttua näyttämöltä, suomalaiset ovat entistä herkempiä uskomaan siihen mitä saksalaiset meistä sanovat.
Jari Tervo on myöhäisherännäisistä myöhäisimpiä, mistä on tietenkin se etu, että edelläkäyneet änkyräliberalistit, antikommunistihistorioitsijat ja Lasse Lehtinenkin ovat jo ehtineet raivata asennemaastoa fiktiiviselle romaanille otolliseksi. Kysyntä on luotu, tarvitaan vain tehtailtu kirja joka poimii markkinoilta kypsät hedelmät.
Tervo yrittää tehdä Kekkoselle saman tempun jonka Huovinen aikoinaan teki Hitlerille romaanissa Veitikka. Huovinen ei onnistunut. Kirja oli surkea siksi, että ilmeisesti on joitakin asioita joista yksinkertaisesti ei voi laskea leikkiä. Keskitysleirit ovat sellainen asia. Niissä ei ole mitään humoristista. Kysymys kuuluu nyt miten hyvin Tervon huumori puree. Kekkosesta on paljon juttuja, mutta jutunkertojana Kekkonen kohosi itse muiden päiden yläpuolelle. Saa nähdä miten hyvin Tervon tarinat jaksavat kansaa naurattaa.
Vakavampi puoli itse asiassa ei Tervon valotuksista paljoa kostu. Poikkeuksellisen ajan ongelmat olivat muita kuin Suomen synnyttämiä ongelmia, ja siksi jälkiviisaus, jossa sitä mitä Suomessa tehtiin arvioidaan jossittelujen ja moralisoinnin pohjalta, saattaa laukaista vapauttavia nauruja mutta ei anna mitään historiallista opetusta. Vai antaako?
Jos se antaisi, silloin suhtautuisimme äärimmäisen vakavasti siihen mitä Juha Siltala uudessa kirjassaan esittää. Siinä missä Tervo kokeilee olevansa katu- ja kappakkauskottava, siinä Siltalan ajattelu pitäytyy tiukasti tieteellisyyden kriteereissä. Ja kun Tervo julistaa hyvin kaupaksi käyvää jälkiviisautta neuvostojärjestelmän epäinhimillisyydestä, siinä Siltala dokumentoi rankasti ja vakuuttavasti, että länsivetoinen globaalikapitalismi on muuttumassa ympärillämme juuri samanlaiseksi epäinhimilliseksi systeemiksi. Kommunismi ja kapitalismi ovatkin veljekset kuin ilvekset.
Edesmenneessä Neuvostoliitossa ihmisestä yritettiin tehdä ihan uusi, sosialistinen neuvostoihminen. Ihminen ei vaatimuksiin sopeutunut ja yritys oli tuhoon tuomittu. Nyt läntinen kapitalismimme yrittää tehdä myös ihmisestä ihan uuden, ainoastaan talouden ehtoihin sopivan olennon. Siltalan dokumentointi osoittaa, että tämä yritys alkaa niittää satoa. Hyvinvointi on muuttumassa järjestelmän synnyttämäksi pahoinvoinniksi. Dokumentointi on vankkaa, enää ei voi asettaa kyseenalaiseksi sitä missä mennään.
Tervo siis puhuu menneisyydestä. Siltala siitä mitä tapahtuu todella tässä ja nyt - ja mihin tulevaisuus näyttää johtavan. Olemme sopivasti tässä keskellä, ja meillä olisi ihanteellinen mahdollisuus sekä tehdä huomioita että ottaa historiasta opiksemme. Otammeko? Pahalta näyttää. Yhtäällä Tervo myy hyvin kekkosromaaniaan, ja suuren ostavan yleisön muodostama "jäljestätulevien valtava lauma" saa hengenravintoa toistellessaan jo kliseiksi muodostuvia kekkosvastaisia teesejään. Toisaalla vain valistunein osa ajattelevasta eliitistä jaksaa sulattaa ja sisäistää ne teesit joita Siltala esittää.
Ne joiden käsissä järjestelmän ylläpitäminen on - siis talouden ja politiikan toimijat - ovat välimaastossa menneen ja tulevan suhteen. Valitettavasti he ovat myös välimaastossa yleisen mielipiteen ja tutkimuksen suhteen. He mielistelevät suurta äänestäjäkuntaa ja toistelevat sympatiaa ja ääniä saadakseen sen mielialoja, ja toisaalta ovat täysin kyvyttömiä sellaiseen älyllisyyteen, jota näkyvissä olevan kapitalismin kriisin hallinta edellyttäisi. Ehkäpä oma järjestelmämme tuhoutuu samalla tavoin kuin kommunistisetkin järjestelmät tuhoutuivat. Aika näyttää.
Tervo ja Siltala
11
869
Vastaukset
- virsta suoraan
Tosiaankin Kekkosen ajan jälkijättöisessä kritiikissä on vastenmielinen myöhäisherännäisyyden tuntu: mitä myöhemmin herää sitä sokeammin voi myöhästynyttä oikeassa olemistaan toitottaa. Tai sitten voi järkeillä kuin Tervo ja sanoa, että ”heräsin kyllä jo aiemmin mutta aloin toitottaa vasta nyt”. Toisaalta Tervolle voi antaa myös tunnustusta siitä, ettei hän edes yritä tarjoilla mitään ”parempaa” vaihtoehtoa, jonka mukaan hän tai joku muu olisi ”tehnyt oikeampia valintoja” kuin Kekkonen. Perustelu vain on tässäkin seurauksiltaan hieman ongelmallinen: ”Minä olen kirjailija. Minun ei tarvitse tietää parempaa vaihtoehtoa.” Mutta kenenpä tarvitsisi? Eipä kai muiden kuin Kekkosen itsensä. Näin Kekkonen tulee sittenkin, kaadettunakin, nostetuksi takaisin kaiken keskiöön, tärkeimmäksi myrrysmieheksi. Vain hän olisi voinut löytää sen paremman vaihtoehdon, jota ei kirjailijan, tutkijan eikä kai poliitikonkaan ”tarvitse” löytää. Vain Kekkosen tarvitsee.
Siltalaa kohtaan on puolestaan vastareaktio jo alkanut: Hesari leimasi hänet ”ääripessimistiksi”. Kirjan vakuuttavaa aineistoa ei tosin Hesarikaan pystynyt kiistämään, mutta ehkäpä sellainen yritys ei pääkirjoituspalstan raameihin mahtuisikaan. Joka tapauksessa tämä kielii, että muuten hyvän kirjoituksesi luonnehdinta Siltalan teeseistä ”valistuneen, ajattelevan eliitin” sisäistäminä ei ehkä ole ihan oikeaan osunut. Moni pätkätöiden ja saneerausten pallottelema tai oravanpyörästä syrjäytynyt saattaa sisäistää Siltalan ideoita paljon omakohtaisemman kokemuksen kautta kuin ainakaan Sanomatalon ”eliitti” milloinkaan. - tasapainottaja
”Vanhojen totuuksien valossa saksalaisilla tuskin oli varaa oman historiansa pohjalta nimitellä yhtään toista kansaa yhtään mitenkään.”
Eikä paljon muillakaan. USA ja muut länsimaat tekivät NL:n kanssa sopimuksia ja kompromisseja vuosikymmenestä toiseen. Ne kohtelivat NL:oa ”normaalina” valtiona tai ainakin pyrkivät ”normalisoimaan” suhteita. Niiden menettely oli vaikutukseltaan paljon merkittävämpää kuin Suomen, sillä niiden painoarvo oli paljon suurempi. Silti vain Suomessa vaaditaan piehtarointia itsesyytöksissä vanhojen ”syntien” tähden – ”syntien” jotka muualla olivat ”business as usual”. - lihaa säästämättä
Kirjailija Jari Tervo esiintyy tiettävästi poliittisesti ”sitoutumattomana”, eikä hän olekaan suostunut minkään puolueen ehdokkaaksi mihinkään vaaleihin, vaikka on kuulemma pyydetty. Siitä huolimatta hänellä lienee politiikasta kirjoittavana ja sitä seuraavana henkilönä jonkinlainen suht vakiintunut äänestyskäyttäytyminen ja puolue, jota hän kannattaa, vaikkei olekaan jäsen.
Lapissa on perinteisesti ollut kaksi pääpuoluetta, kepu ja kommunistit, joista jälkimmäistä Tervo ei juttujensa perusteella kannata, vaikka onkin muuten sosialiseerannut vasemmistoväen kanssa mm. kirjojensa filmatisointien yhteydessä. Kekkos-demonin kauhistelu ei puolestaan viittaa kovin vankkaan keskustalaisuuteen, ellei sitten Tervolla ole taustaa/sukua jossain vanhassa kepun oikeistossa, joka aikoinaan yritti jossain vaiheessa nostaa jonkin oppositiontapaisen Kekkosta vastaan (Kalliokoski? Virolainen? Ilkka-lehti? Ei viittaa Lappiin...) Toisaalta Tervon luonne ja paheet eivät oikein sovi vanhoilliseen körtti-kepuiluun.
Lasselehtis-demari Tervo voisi ehkä hyvinkin olla. Tässä ei töki mikään muu kuin sunnuntain Hesarin Tervo-haastattelun yhteydessä ollut lyhyt viittaus vuoden 1918 ”ratkaisun” siunauksellisuuteen. En tiedä, voisiko edes oikeistodemari antaa noin herttaista kuvaa Suomen historian suurimmasta ihmisoikeusrikoksesta. Tosin maininta oli niin lyhyt, että kenties Tervolla on asiasta jopa laajempikin ja tasapuolisempikin näkemys. Mutta silti... tiivistetyt lausahdukset kertovat usein esittäjästään paljon...
Kokoomus ei ole koskaan ollut lapinmiesten puolue – maaseudulla (jota Lappi lähes kokonaisuudessaan on). Mutta Rovaniemen kaupungissa kokoomus on ollut vahva tekijä, mikä lisää selvästi Tervon riskiä sairastaa kokoomuksen kannattamista. Muita tyypillisiä oireita ovat Kekkos-kauna ja jälkihurskas NL-kritiikki, jossa ei milloinkaan – ei siis kertaakaan – mainita NL:n (ja natsi-Saksan) lisäksi muita hirviöitä (esim. nyky-Kiinaa tai kapitalismia uhreineen siirtomaakaudelta Irakin anarkiaan). Tervon elämäntavat eivät toisaalta oikein istu vanhaan kristillis-kokoomukseen, mutta uuteen tissi- ja hippakokoomukseen ne kenties istuvat. Eli kuppi (siis vaakakuppi) painuu pelottavasti IKL:n emopuolueesta SDP:n tytärpuolueeksi varttuneen oikeistomme suuntaan.
– Tarjoilija! Vielä yksi varteenotettava vaihtoehto Tervolle: Vihreät!
– Vihreät? No jos ei nyt ehkä kuitenkaan. Tai no miksei... sillä edellytyksellä että HK:n Sininen luokitellaan vihannekseksi, jolloin Tervo käy kasvissyöjästä. - Just joo
Siltalan haikailut 70-luvun auvoisuudesta on kyllä paksua potaskaa. Häh esittää, että asiat esim. työelämässä olivat silloin paremmin. Kenellä oli? Tavallisella työläisellä ei ainakaan. Jokainen, joka on niinä aikoina ollut "oikeissa" töissä tietää, että Siltala puhuu paskaa.
Siltala on opettajan poika. Menneinä vuosikymmeninä opettajia arvostettiin, heillä oli ylipitkät lomat ja lyhyet työpäivät. Siltalan harha ko. ajan ihanuudesta perustuu siis sen aikaisen etuoikutettujen luokan kokemuksiin. Mutta se luokka oli surkean pieni vähemmistö silloin.
Totuus näkyi hätäaputyömailla, elatusvelvollisten vankilassa suorittamassa pakkotyössä ("vittupytyssä"), olemattomassa sosiaaliturvassa, kellokallejen hiostamilla työpaikoilla, metsurien ennenaikaisssa kuolemissa, rakennus- ja kaivosmiesten asbestin repimissä keuhkoissa, naisten surkeissa palkoissa jne. jne.
Olen ollut mukana 60- ja 70-luvun työelämässä ja voin lähinnä pahoin Siltalan valheita kuunnellessani. Mummoni ei tullut silloin toimeen eläkkeellään, vaan joutui poimimaan marjoja ja sieniä ruuanjatkeeksi ja pesemään parempiosaisten vaatteita. Isäni työpäivä ei ollut 8 tuntia, vaan kesti käytännössä koko valveillaolo ajan, äiti siivosi surkealla palkalla koulujen käytäviä. Kaikesta oli puutetta jatkuvasti. Siltala siis lähinnä hourailee ja kaivaa esille tarkoitushakuisia tilastoja, joille jokaiselle löytyisi myös täysin toiset luvut.- papin poika ja pakana
Alla oleva vastaus on tarkoitettu tämän "Just joon" juttuun, ei aloitusviestiin.
Siis:
Siltala ei missään kohtaa ole väittänyt, että työ 70-luvulla olisi ollut helpompaa tai ihmiset rikkaampia. Hän on vain osoittanut, että sotien jälkeen työväen asema parani koko ajan, kun taas nykyisin se huononee. Tämä kehityssuunta näkyy kaikista tilastoista yhdellä vilkaisullakin. "Parempien aikojen" muistelu ei palkkojen ja työn auvoisuuden osalta liity 70-lukuun, vaan siinä kohtaa vertailutilastot ovat peräisin 80- ja 90-luvulta.
Muuten: ilmeisesti myös Veikko Huovinen (ja Markku Pölönen ja Kari Väänänen tämän kirjojen elokuvaajina) puhuu paskaa menneistä ajoista, kun esittää että ennen ihmiset olivat kunnollisempia ja moraalisempia ja muutenkin kaikki oli oikeammin päin. - Just joo
papin poika ja pakana kirjoitti:
Alla oleva vastaus on tarkoitettu tämän "Just joon" juttuun, ei aloitusviestiin.
Siis:
Siltala ei missään kohtaa ole väittänyt, että työ 70-luvulla olisi ollut helpompaa tai ihmiset rikkaampia. Hän on vain osoittanut, että sotien jälkeen työväen asema parani koko ajan, kun taas nykyisin se huononee. Tämä kehityssuunta näkyy kaikista tilastoista yhdellä vilkaisullakin. "Parempien aikojen" muistelu ei palkkojen ja työn auvoisuuden osalta liity 70-lukuun, vaan siinä kohtaa vertailutilastot ovat peräisin 80- ja 90-luvulta.
Muuten: ilmeisesti myös Veikko Huovinen (ja Markku Pölönen ja Kari Väänänen tämän kirjojen elokuvaajina) puhuu paskaa menneistä ajoista, kun esittää että ennen ihmiset olivat kunnollisempia ja moraalisempia ja muutenkin kaikki oli oikeammin päin.Juuri eilen Siltala esiintyi kauhisteluohjelmassa nimeltä Voimala. Hän esitti myös siellä nämä väitteensä entisajan paremmuudesta.
Sinäkin väität, että ennen ihmiset olivat kunnollisempia ja moraalisempia. Millä perusteella? Milloin ennen? Ja ketkä olivat?
Olen lähtöisin köyhistä oloista ja minua huvittaa esimerkiksi muistelu, kuinka maalla ei ennen tarvinnut laittaa edes ovea lukkoon. Muistelijat eivät tajua, että se johtui yksinkertaisesti siitä, ettei köyhssä mökeissä ollut yhtään mitään varastamista. Rikkaat kyllä pitivät vilja-aittansa ovet visusti lukossa. Samoin kauppiaat.
Jos menet käymään vaikkapa Meksiko Cityn slummeissa, huomaat saman ilmiön: vaikka rikollisia ja varkaita on pilvin pimein, ovia ei pidetä lukossa. Miksi pidettäisiin? Kuka haluaa ryövätä tyhjän asunnon?
Miten se korkea moraali ilmeni? Isännät siittivät piioilleen jälkeläisiä, insesti eli sukurutsa oli yleisempää kuin nyt, samoin pedofilia, niistä ei vain saanut puhua. Metsäkylissä keitettiin pontikkaa minkä ehdittiin, kaadettiin hirviä salaa ja nussittiin joukolla Alatalon jälkeenjäänyttä piikaa.
Sinä olet papin poika. Olit siis täysin ulkona niistä kuvioista, joista minä puhun. En usko sinulla olevan edes aavistusta siitä kurjuudesta ja moraalisesta rappiosta, joka vielä 60-luvulla ja 70-luvun alussa Suomen syrjäseuduilla vallitsi.
Juha Siltalalla ei myöskään näytä olevan minkäänlaista realistista käsitystä niistä ajoista, on vain tilastoja, joiden luvut ovat suoraan sanoen perseestä. Siltala esitti Voimala-ohjelmassa, että jonkin tutkimuksen mukaan 80 % suomalsisista työssäkäyvistä ihmisistä kokee työpaikkansa ilmapiirin ahdistavana. Noin puoli vuotta sitten erään tutkimusryhmän tulosketa samasta aiheesta julkaistiin Hesarissa, siinä tutkimuksessa työpaikkansa ilmapiirin koki ahdistavana 3%. Eroa Siltalan tilaston ja em. tutkimuksen välillä on siis huikaisevat 77%. Kumpi valehtelee? - papin poika ja pakana
Just joo kirjoitti:
Juuri eilen Siltala esiintyi kauhisteluohjelmassa nimeltä Voimala. Hän esitti myös siellä nämä väitteensä entisajan paremmuudesta.
Sinäkin väität, että ennen ihmiset olivat kunnollisempia ja moraalisempia. Millä perusteella? Milloin ennen? Ja ketkä olivat?
Olen lähtöisin köyhistä oloista ja minua huvittaa esimerkiksi muistelu, kuinka maalla ei ennen tarvinnut laittaa edes ovea lukkoon. Muistelijat eivät tajua, että se johtui yksinkertaisesti siitä, ettei köyhssä mökeissä ollut yhtään mitään varastamista. Rikkaat kyllä pitivät vilja-aittansa ovet visusti lukossa. Samoin kauppiaat.
Jos menet käymään vaikkapa Meksiko Cityn slummeissa, huomaat saman ilmiön: vaikka rikollisia ja varkaita on pilvin pimein, ovia ei pidetä lukossa. Miksi pidettäisiin? Kuka haluaa ryövätä tyhjän asunnon?
Miten se korkea moraali ilmeni? Isännät siittivät piioilleen jälkeläisiä, insesti eli sukurutsa oli yleisempää kuin nyt, samoin pedofilia, niistä ei vain saanut puhua. Metsäkylissä keitettiin pontikkaa minkä ehdittiin, kaadettiin hirviä salaa ja nussittiin joukolla Alatalon jälkeenjäänyttä piikaa.
Sinä olet papin poika. Olit siis täysin ulkona niistä kuvioista, joista minä puhun. En usko sinulla olevan edes aavistusta siitä kurjuudesta ja moraalisesta rappiosta, joka vielä 60-luvulla ja 70-luvun alussa Suomen syrjäseuduilla vallitsi.
Juha Siltalalla ei myöskään näytä olevan minkäänlaista realistista käsitystä niistä ajoista, on vain tilastoja, joiden luvut ovat suoraan sanoen perseestä. Siltala esitti Voimala-ohjelmassa, että jonkin tutkimuksen mukaan 80 % suomalsisista työssäkäyvistä ihmisistä kokee työpaikkansa ilmapiirin ahdistavana. Noin puoli vuotta sitten erään tutkimusryhmän tulosketa samasta aiheesta julkaistiin Hesarissa, siinä tutkimuksessa työpaikkansa ilmapiirin koki ahdistavana 3%. Eroa Siltalan tilaston ja em. tutkimuksen välillä on siis huikaisevat 77%. Kumpi valehtelee?No esim. se on väärin, että esität asiasi ikään kuin Siltala olisi väittänyt 70-luvun palkkoja korkeammiksi kuin nykyiset palkat. Ei hän sellaista ole väittänyt. Hän on vain osoittanut, että 50-70-luvuilla kansan asema parani, kun se nykyisin ainakin työpaikoilla huononee. Moraalin paremmuudesta ei myöskään ole puhunut Siltala, vaan otin sen vain lisäesimerkiksi. Siltalan sijaan siitä on tarinoinut Veikko Huovinen teoksissaan ja siitä on jonkin verran ollut julkista keskustelua Huovis-elokuvien yhteydessä. Ilmeisesti tämä keskustelu on sinulle tuntematonta, kun reagoit noin älyttömästi.
Tilastoistasi minun on vaikea sanoa mitään niin kauan kuin lähdeviitteesi ovat tasoltaan tällaisia: "erään tutkimusryhmän tulos julkaistiiin noin puolisen vuotta sitten Hesarissa". Siltalan tilastot lähdetietoineen löytyvät hänen teoksestaan. - todistus
Just joo kirjoitti:
Juuri eilen Siltala esiintyi kauhisteluohjelmassa nimeltä Voimala. Hän esitti myös siellä nämä väitteensä entisajan paremmuudesta.
Sinäkin väität, että ennen ihmiset olivat kunnollisempia ja moraalisempia. Millä perusteella? Milloin ennen? Ja ketkä olivat?
Olen lähtöisin köyhistä oloista ja minua huvittaa esimerkiksi muistelu, kuinka maalla ei ennen tarvinnut laittaa edes ovea lukkoon. Muistelijat eivät tajua, että se johtui yksinkertaisesti siitä, ettei köyhssä mökeissä ollut yhtään mitään varastamista. Rikkaat kyllä pitivät vilja-aittansa ovet visusti lukossa. Samoin kauppiaat.
Jos menet käymään vaikkapa Meksiko Cityn slummeissa, huomaat saman ilmiön: vaikka rikollisia ja varkaita on pilvin pimein, ovia ei pidetä lukossa. Miksi pidettäisiin? Kuka haluaa ryövätä tyhjän asunnon?
Miten se korkea moraali ilmeni? Isännät siittivät piioilleen jälkeläisiä, insesti eli sukurutsa oli yleisempää kuin nyt, samoin pedofilia, niistä ei vain saanut puhua. Metsäkylissä keitettiin pontikkaa minkä ehdittiin, kaadettiin hirviä salaa ja nussittiin joukolla Alatalon jälkeenjäänyttä piikaa.
Sinä olet papin poika. Olit siis täysin ulkona niistä kuvioista, joista minä puhun. En usko sinulla olevan edes aavistusta siitä kurjuudesta ja moraalisesta rappiosta, joka vielä 60-luvulla ja 70-luvun alussa Suomen syrjäseuduilla vallitsi.
Juha Siltalalla ei myöskään näytä olevan minkäänlaista realistista käsitystä niistä ajoista, on vain tilastoja, joiden luvut ovat suoraan sanoen perseestä. Siltala esitti Voimala-ohjelmassa, että jonkin tutkimuksen mukaan 80 % suomalsisista työssäkäyvistä ihmisistä kokee työpaikkansa ilmapiirin ahdistavana. Noin puoli vuotta sitten erään tutkimusryhmän tulosketa samasta aiheesta julkaistiin Hesarissa, siinä tutkimuksessa työpaikkansa ilmapiirin koki ahdistavana 3%. Eroa Siltalan tilaston ja em. tutkimuksen välillä on siis huikaisevat 77%. Kumpi valehtelee?>> Juuri eilen Siltala esiintyi kauhisteluohjelmassa nimeltä Voimala. Hän esitti myös siellä nämä väitteensä entisajan paremmuudesta.
Mies kuulee mitä haluaa ja vähät piittaa muusta.
Itse asiassa Siltala nimenomaan sanoi, ettei argumentoinnilla joka vertaa esim. maaorjuuden ajan työoloja ja -aikoja nykytodellisuuteen ole pohjaa, sillä ihmisen toimintamotivaatio on aina suhteessa siihen mitä hän voi odottaa elämältä.
Historiallisten aikojen vertaaminen suoraan toisiinsa on katteetonta. Ihmisen terveyttä tai toimintakyvyn menetystä eivät määrää absoluuttiset toimeentuloedellytykset, vaan toimintaympäristön, yhteisön terveys. Vaikka taloudellisin mittarein mitattava "hyvinvointi" onkin kasvanut, ihmiset voivat pahoin. Ja nyt tämä pahoinvointi Siltalan mukaan on kasvanut mittaan jossa se on pysäyttänyt reaalisen taloudellisen kasvun.
Taloustoimijathan ovat numeroihinsa uskovia "turbomiehiä", jotka kokevat talousajattelunsa "realiteetit" todellisina, eivätkä ihmisen tai yhteisön asettamista reunaehdoista piittaa. Kuvitellaan esim. että ihmisen on kilpailtava aina vain kovemmin, ehkä viimeiseen mieheen saakka - ja mitä sitten? Kuvitellaan että kun työtä tehdään halvemmalla ja omat tilit näyttävät voittoa, joku toinen, kukaties se kuuluisa näkymätön käsi, on se joka huolehtii kansantaloudessa ostovoimasta. Kuvitellaan ettei tuloerojen repeäminen merkitse mitään niinkauan kuin köyhimpienkin absoluuttinen elintaso kasvaa - vaikka yhteisöllisistä tekijöistä johtuu että taloudellinen toimeliaisuus on suurinta silloin kun tuloerot ovat pieniä. Kuvitellaan että kaikki voivat periaatteessa kehittää kännykän tapaisen kaikki markkinat valtaavan tuotteen, vaikka sosiologit tietävät kertoa ettei tuollaisia tuotteita mahdu markkinoille kuin yksi tai kaksi kerrallaan. Jne, jne. Talousajattelu on kokonaan oma henkisen rajoittuneisuuden laji.
Vaikka Siltalan työ dokumentoi muutoksen työelämän laadussa, kyse on kuitenkin myös taustalla vaikuttavista talousajattelun paradigmoista. Turbokapitalismi on täydellistyvää kapitalismia, ja sen umpikuja on käynyt selväksi niin globalisaatiokehityksen mielettömyyksissä kuin sen rikkaita teollisia yhteiskuntia sisältäkäsin hajoittavan vaikutuksen yhteydessä. Mitään valmista vaihtoehtoa nykyiselle kehitykselle ei toistaiseksi ole. Mutta ehkä tämä vaihtoehto vähitellen saa muotoa kun kritiikki nykyistä elämänjärjestystä kohden tulee jatkuvasti kattavammaksi.
- papin poika ja pakana
Siltala ei missään kohtaa ole väittänyt, että työ 70-luvulla olisi ollut helpompaa tai ihmiset rikkaampia. Hän on vain osoittanut, että sotien jälkeen työväen asema parani koko ajan, kun taas nykyisin se huononee. Tämä kehityssuunta näkyy kaikista tilastoista yhdellä vilkaisullakin. "Parempien aikojen" muistelu ei liity 70-lukuun, vaan vertailuluvut ovat peräisin 80- ja 90-luvulta.
Muuten: ilmeisesti myös Veikko Huovinen (ja Markku Pölönen ja Kari Väänänen tämän kirjojen elokuvaajina) puhuu paskaa menneistä ajoista, kun esittää että ennen ihmiset olivat kunnollisempia ja moraalisempia ja muutenkin kaikki oli oikeammin päin. - toteaja
Ihmisillä ylipäänsä on voimakas taipumus etäännyttää syytettävä paha sopivan kauas liian läheisestä näköpiiristä. 70-luvulla natsi-Saksa oli itsestäänselvästi se äärimmäinen paha, joka lännessäkin kelpuutettiin pahan arkkityyppiksi. Se oli aikaa, jolloin natsi-Saksa voitiin mainita ilman, että joka välissä piti muistuttaa myös NL:n pahuudesta. Nykyisin ei enää näköjään voida. Sen sijaan nykyaikana voidaan aivan huoletta jättää mainitsematta esim. Kiinan pahuus tai maailmankaupan epäreiluuden aiheuttamat kuolonuhrit. Nähtäväksi jää, pysyvätkö rikkaiden maiden kerskakulutuksen aiheuttamat tuhot niin järjellisissä rajoissa, että 30 vuoden päästä jollain on vielä aikaa ihmetellä tätä nykyajan ”suometusta ja itsesensuuria” aikamme pahuuksien suhteen.
- Juhani
Onko nimimerki "Historian havinaa" lukenut lainkaan Tervon teosta. Jos hän oli, ei hän ollut käsittänyt lukemaansa lainkaan.
Vai Tervo yrittää tehdä Kekkoselle saman, minkä Huovinen teki Hitlerille? Tehdä naurunalaiseksi, koomiseksi, hahmoksi. Sitäkö sinusta Tervo kirjassaan yritti? Etkö nähnyt kirjan tragediaa? Huumoriako tämä kirja sinusta oli?
Kirjahan kertoo juuri tästä ongelmasta, miten pitää arvioida menneisyyden ratkaisuja. Onko olemassa oikeaa ratkaisua? Henkilöiden valinnat ovat erilaisten huonojen valintojen välillä tehtäviä.
Se, että historia nyt näyttää meille Neuvostoliiton vastenmielisenä vankileirien maana, on tosiasia. Kyseessä ei ole mitään "myöhäisherännäisyyttä", jos tämän toteaa. Miten aikalaisten olisi tullut suhtautua Neuvostoliittoon? Miten paljon moraalisen oikeassaolon alttarille haluamme uhrata? Mistä ihminen voidaan tuomita? Minkälainen petos on riittävä? Onko totuudelle selän kääntäminen tai siitä välittämättä jättäminen riittävä petos? Näitä asioita Tervon teos pohtii, eikä anna niihin valmiita vastauksia.
Laajassa romaanissa on monia teemoja. Tervo ei esittele kaikkitietäviä totuuksia, miten historiassa olisi pitänyt toimia, vaan nimenomaan kyseenalaistaa tällaisten totuuksien esittäjät.
Jos olit arviointiasi kirjoittaessasi lukenut Tervon romaanin "Myyrä", on uskomatonta, miten onnistuit lukemaan sen lainkaan tajuamatta, mitä kirja käsitteli.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kelekkakisat
Mikä vakava onnettomuus sattunut kisoissa. On peruttu koko kisat. Pelastuskopteri näytti käyvän paikalla.3511447- 639900
- 1495597
- 1443794
- 753750
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi373635- 403388
Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal243183- 652815
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak792603