Pääsiäisviikolla 2005 eräänä iltana keskiviikkona tai torstaina olin laittamassa lapsiani nukkumaan. Tyttäreni Katariina oli tuolloin 12-vuotias. Istuin hänen sänkynsä reunalla ja odotin että Katariina menisi vuoteeseensa peiton alle lukeakseni hänelle iltarukoksen. Katariina alkoikin yhtäkkiä itkeä ja sanoi: ”Äiti, minä en jaksaisi enää valvoa." Sanoin: ”Ei sun tarvitsekaan, mene nyt vaan nukkumaan, niin luetaan iltarukous, niin sitten voit nukkua." Katariina vastasi: ”Ei kun minä en jaksaisi enää yöllä herätä. Kun se aina herättää minut yöllä." Hämmästyin ja kysyin: ”Mitä tarkoitat? Kuka sinut herättää?” Katariina vastasi: ”En minä tiedä kuka se on, mutta se tullee aina minun huoneeseen ja herättää minut." Olin entistä hämmästyneempi ja kysyin: ”Kuka sinut herättää?” ”En minä tiedä. Se on sellainen kirkas ja leijuu ilmassa. Ja se tullee ensin minun huoneen ovesta ja hymmyilee ja kahtoo minua silmiin iloisena ja puhhuu jottain, ja kahtoo minua vaan minä en kuule mitä se sannoo. Se pysähtyy tuohon minun kaapin oven etteen ja häviää. Ja sitten minä nukahan. Ja tunnin kuluttua se tullee uudelleen ja tullee lähemmäks minua, mutta ei ennää hymmyile vaan puhhuu jottain kun sen suu liikkuu, vaan minä en kuule. Se vaan kahtoo minua vakavana, perääntyy ja häviää. Ja taas tunnin kuluttua se tullee ja kahtoo minua, mutta totisena, suoraan silmiin, eikä ennää puhu mittään. Se tullee ihan minun sängyn viereen seisomaan ja kahtoo minua. Sitten se häviää.”
Kyselin tarkemmin, minkä näköinen tuo ”herättäjä” oli ja mistä hän tietää tuon ajan niin tarkkaan. Katariina kertoi, että hän katsoo kellosta kun herää (hänellä oli digitaalinen kello, josta näkyi valonumerot minuutin tarkkuudella) ja kellon ajat olivat 1:58, 2:58 ja 3:58. Katariina kuvaili minulle tuon olennon ulkonäön tarkkaan: Leijui n. 50 cm korkeudella maasta, pitkä valkea puku, kirkkaan valkoiset hiukset, jotka olivat melkein vyötärölle, valoa säteilevä olento, kultainen vyö puvussa, toisessa kädessä paperirulla ja toisessa kädessä kilpi. Kolmannella kerralla tullessaan tuo olento oli avannut paperirullan ja näyttänyt Katariinalle siinä olevan kuvion, oli ollut jonkinlaisia kirjaimia siinä.
Kyselin vielä tarkemmin ja ihmettelin, miksi Katariina kertoi tuosta tapahtumasta, että se ”olento tulee, sanoo tai katsoo” (siis kestopreesensissä), Katariina sanoi, että "se on tullut tällä viikolla joka yö", (eli siis kolmena yönä peräkkäin), mutta nyt hän ei enää jaksaisi valvoa vaan haluaisi nukkua. Minua itseäni itketti ja ahdisti tuo tyttäreni kertomus, pelästyin sitä, että mitä hänelle ehkä tapahtuu. Mutta sanoin Katariinalle, että rukoillaan Jeesusta, Hän varmasti antaa sinulle hyvän yöunen. Rukoilimme siis ja Katariina sai nukkua, eikä enkeliä enää ole näkynyt. Seuraavana päivänä Katariina piirsi kuvan paperirullassa olleesta kuviosta, mutta valitettavasti tuo piirros on aikojen kuluessa hävinnyt, enkä enää muista mitä kirjaimia siinä oli.
Mielenkiintoista mielestäni oli tuo aika: kolmena yönä peräkkäin kolme kertaa ja aina minuutin tarkkuudella ja hetkeä ennen kuin kello on tasan.
Kyselin tarkemmin, minkä näköinen tuo ”herättäjä” oli ja mistä hän tietää tuon ajan niin tarkkaan. Katariina kertoi, että hän katsoo kellosta kun herää (hänellä oli digitaalinen kello, josta näkyi valonumerot minuutin tarkkuudella) ja kellon ajat olivat 1:58, 2:58 ja 3:58. Katariina kuvaili minulle tuon olennon ulkonäön tarkkaan: Leijui n. 50 cm korkeudella maasta, pitkä valkea puku, kirkkaan valkoiset hiukset, jotka olivat melkein vyötärölle, valoa säteilevä olento, kultainen vyö puvussa, toisessa kädessä paperirulla ja toisessa kädessä kilpi. Kolmannella kerralla tullessaan tuo olento oli avannut paperirullan ja näyttänyt Katariinalle siinä olevan kuvion, oli ollut jonkinlaisia kirjaimia siinä.
Kyselin vielä tarkemmin ja ihmettelin, miksi Katariina kertoi tuosta tapahtumasta, että se ”olento tulee, sanoo tai katsoo” (siis kestopreesensissä), Katariina sanoi, että "se on tullut tällä viikolla joka yö", (eli siis kolmena yönä peräkkäin), mutta nyt hän ei enää jaksaisi valvoa vaan haluaisi nukkua. Minua itseäni itketti ja ahdisti tuo tyttäreni kertomus, pelästyin sitä, että mitä hänelle ehkä tapahtuu. Mutta sanoin Katariinalle, että rukoillaan Jeesusta, Hän varmasti antaa sinulle hyvän yöunen. Rukoilimme siis ja Katariina sai nukkua, eikä enkeliä enää ole näkynyt. Seuraavana päivänä Katariina piirsi kuvan paperirullassa olleesta kuviosta, mutta valitettavasti tuo piirros on aikojen kuluessa hävinnyt, enkä enää muista mitä kirjaimia siinä oli.
Mielenkiintoista mielestäni oli tuo aika: kolmena yönä peräkkäin kolme kertaa ja aina minuutin tarkkuudella ja hetkeä ennen kuin kello on tasan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tyypillinen uskovaisten urbaani legenda.
Niinpä tietysti, sillä kysymys ei ollut Veijosesta tai ilmattaresta.
Taas yksi lapsi, jonka pää sekoitetaan uskonnollisella huuhaalla.
Herran enkeli ei pelottele eikä häiritse lapsen unta, tuijottaakseen sanattomana. Herran enkeli lohduttaa ja sanoisi:"älä pelkää" ja puhuisi aivan selvästi, jos on sanomaa. Lakkasi ilmestymästä, kun rukoiltiin Jeesusta. Ei ollut silloin Jumalan lähettämä, tulee mieleen ensimmäisenä.
Voin toki olla väärässäkin.
No kuule, niinpä hyvinkin voit olla väärässäkin.
No kuulepas sinäkin Hyvin outoa, et sitten parempaa kommenttia keksinyt. Tyhjästä on lienee paha nyhjästä.
Tiedän kyllä, että lapset kertovat ihmeellisiä asioita taivaastakin. Mistä ne tiedot tulevat niin tarkasti ja samalla tavoin kuin ne, jotka ovat saaneet maistaa sitäkin puolta. Lapsista Jumala pitää aina huolta jollakin tavalla.