Perustuslaki turvaa kaikille uskonnonvapauden ikään katsomatta. Anna Veijalainen yrittää pakottaa lapsensa uskontunnustamiseen vastoin lapsen tahtoa. Onko tämä rikos? Onko perustuslainrikkominen koskaan asianomistajarikos?
http://www.kirkkojakaupunki.fi/kannanotot/riparisota
katso myös
http://www.kirkkojakaupunki.fi/kannanotot/protu-ja-ripari-mahtuvat-samaan-kesaan
http://www.kirkkojakaupunki.fi/kannanotot/riparisota
katso myös
http://www.kirkkojakaupunki.fi/kannanotot/protu-ja-ripari-mahtuvat-samaan-kesaan
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oma rippikoulupastorini otti yllätyksekseni pari viikkoa ennen konfirmaatiota puheeksi, että:
-Niin, muistattehan, että jos teillä vielä tällä hetkellä on epäilys siitä, että ehkä ette ole valmiita ottamaan konfirmaatiota vastaan, niin kerrotte sen nyt.
Tuossa 15-vuotiaan auktoriteettiuskossani olin tuolla hetkellä todella hämmentynyt repliikistä.
Mitä nyt? Eikö ripari ja konfirmaatio ole yksi niitä juttuja, jotka elämässä on PAKKO tehdä yhteiskunnan, lainsäädännön ja aikuisten vaatimuksesta? Eikö se ole yhtä lailla pakko kuin koulunkäynti, lakien ja säädösten noudattaminen?
Ehkä se vielä 1980-luvun maailmassa oli. Ehkä se oli juttu, joka "piti tehdä, kun kaikki muutkin tekivät" - siis kuten röökihatsin vetäminen, ensimmäiset kännit ja hapuileva lähestyminen kohti ensi-ihastusta. Ja armeijan käyminen pojille.
Niin, siis itse auktoriteettiuskossani ja sosiaalisesta paineesta kävin sekä riparin että armeijan. Nyttemmin olen kasvanut sen verran ikää, että ymmärrän myös niitä syitä, joiden perusteella ne olisi voinut jättää käymättä.
Kirkosta toki erosin, en 18-vuotiaana, jolloin sen olisi voinut tehdä ilman vanhempien suostumusta, vaan vasta 24-vuotiaana asuessani jo omillani. Selityksiä en tarvinnut vanhemmilleni tästä ratkaisusta koskaan tekemään.
Vaikka 15-vuotias onkin vielä monessa suhteessa päätösvallaltaan "alaikäinen", neuvoisin vanhempia toki kuuntelemaan, mitä nuorella on asiaa sanottavaa. Pakottamisesta ei uskonasioissa seuraa yleensä mitään hyvää. 18-vuotiaana hän toki on oikeutettu eroamaan uskontokunnasta, johon vanhemmat hänet liittivät, mutta vanhempien etu olisi päästä mieluusti neuvotteluratkaisuun. Lahjontaan ryhtyminen tässä kysymyksessä olisi silti moraalisesti arveluttavaa - jäädäkö uskontokunnan veroa maksavaksi jäseneksi vain siksi, että jäi vanhemmilleen velkaa sen riparista "ansaitun" etelänmatkan yms. verran?
15-vuotiaan uskonnolliseen pakottamiseen syyllistyvä suomalaisäiti ei ole sen parempi kuin sekään vanhempi, joka samoin uskonnollis-perineisistä syistä kehitysmaissa naittaa avioon alaikäisiä lapsiaan näiden tahdon vastaisesti.
Kyllä, kysymys on sosiaalisen paineen lisäksi suoranaisen painostuksen kautta usein myös henkisestä väkivallasta. Se on uskonnon ja omantunnon vapauden perusoikeusperiaatteen vastaista.
Tyttäreni oli rippikoulussa muutama vuosi sitten kesällä ennen kuin täytti 15 vuotta.
Seurakunnalta tuli aika tiukkasävyinen paimenkirje jossa kerrottiin missä tilaisuuksissa oli PAKKO käydä rippikoulun aikana. Tyttöhän päätti heti että hänen ei ole pakko käydä missään ja lopetti rippikoulun siihen paikkaan.
Kun hän täytti 15 vuotta niin tulosti jostain kirkosta eroamiskaavakkeen ja pyysi siihen meidän vanhempien allekirjoitukset. Hän kertoi postittaneensa sen kirkkoherranvirastoon, mutta kai se oli siellä heitetty suoraa roskiin, sillä verokortissa luki myös seuraavan vuonna että hän on Ev Lut seurakunnan jäsen. Tämän huomattuaan tyttö tulosti uuden kaavakkeen ja tällä kertaa ohjeistin häntä lähettämään sen maistraattiin ja näin kirkosta eroamisesta tulikin parin viikon kuluttua vahvistuskirje.
Peruskoulun ysiluokan hän oli vielä uskonnon opetuksessa, mutta lukiossa valitsi et:n.
Painostamisesta tuli vielä mieleen se miten myös ainakin tämän vanhimman lapsen syntymän jälkeen seurakunnasta tuli myös hyvin käskevän oloinen kirje siitä miten laki velvoittaa meitä hoitamaan ristiäiset tietyn ajan sisällä.
Olisi hauska nähdä minkälaisia kirjeitä lapsen saaneille nykyisin lähetetään seurakunnista.
Aika sairaalta kuulostaa. Ihan kuin jotain 1800-lukua! Minuakin kiinnostaisi, minkälaisia keinoja kirkko nykyään painostuksessaan käyttää. Kuka tietäisi esimerkiksi tuosta ristiäiskirjeestä?
Hyvä että kristiopin kurssin käyminen rippikoulussa ja "ripiltä pääsy" eli opin todeksi vakuuttaminen (confirm) jumalanpalveluksessa voidaan noin erottaa toisistaan...