Se on aikuisten muttei lasten ehdoilla tehty.
Aikuiset kun rakastuu niin ei välttämättä lapset rakastu siihen uuteen puolisoon. Lapset pakotetaan sopeutumaan eikä siitä hyvä seuraa.
Herkkänä ihmisenä minulle jäi kauheat traumat uusperhekuvioista ja sain remmiä vaikken mitään erityisen pahaa ollut tehnyt.
Olen kylmä aikuinen nykyään ja tunnen toiset samanlaiset jotka ovat samanlaisista olosuhteista. Se kun on lyöty joskus ei sellaisesta tule koskaan mitään ja me tunnetaan toisemme jostain kumman syystä. Vihaan uusperheitä ja syystä.
Olen toipunut pitkän vammautumisen johdosta ja ymmärrän sellaisia ihmisiä joilla ei vammat näy välttämättä päälle päin vaan ne ovat sisäisiä. Uusperheet ovat sairaita yksiköitä joissa lapset pakotetaan johonkin tiettyyn systeemiin ja lapsia on helppo manipuloida. Aikuiset saavat helpostikkin lapset kehumaan sitä uusperhettä kuinka on onnellista mutta sisällä kiehuu. Ulospäin annetaan ruusuinen kuva niin kuin meilläkin. Äiti vielä syyllisti että jos ei toteltu niin saa lähteä lastenkotiin. Äidin onni oli kaikkein tärkeintä ja vähät väliä kakaroista.
UUsperhe on perseestä
44
1814
Vastaukset
- Ei aina noin
Uusperhe ei ole syyllinen tarinaasi, vaan äitisi. Äitsi ihan yksilönä on syypää paskaan oloosi. Minä taasen tiedän monia uusperheissä eläneitä/eläviä ihmisiä, ja he ovat tasapainoisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Joten turha yleistää.
- Muoripuoli
Ihan samaa mieltä! Todella monet lapset ja nuoret ovat onnellisia siitä, että heidän elämäänsä on vanhempien eron jälkeen tullut yksi turvallinen ja välittävä aikuinen lisää. Parhaassa tapauksessa myös lisää isovanhempia.
Aloittaja väittää, että äidin onni oli kaikkein tärkeintä. En hetkeäkään usko hänen olleen onnellinen, jos käyttäytyi noin lapsia kohtaan. Onnellinen ihminen ei tee niin. Äidillä lienee ollut jotain psyykkisiä ongelmia, kenties myös isäpuolella. Vika on yksiselittesesti aloittajan lapsuudenkodissa, ei suinkaan uusperhesydeemissä! - näin se vaan on
Muoripuoli kirjoitti:
Ihan samaa mieltä! Todella monet lapset ja nuoret ovat onnellisia siitä, että heidän elämäänsä on vanhempien eron jälkeen tullut yksi turvallinen ja välittävä aikuinen lisää. Parhaassa tapauksessa myös lisää isovanhempia.
Aloittaja väittää, että äidin onni oli kaikkein tärkeintä. En hetkeäkään usko hänen olleen onnellinen, jos käyttäytyi noin lapsia kohtaan. Onnellinen ihminen ei tee niin. Äidillä lienee ollut jotain psyykkisiä ongelmia, kenties myös isäpuolella. Vika on yksiselittesesti aloittajan lapsuudenkodissa, ei suinkaan uusperhesydeemissä!Onnellisia? Miksi sitten samaiset lapset jonottavat mielenterveyshoitoon, jos ovat onnellisia. Onnellisuus nkyy vain sen aikuisen päässä joka niin uskoo ja haluaa nähdä, että kun hän on onnelinen on myös lapsi. Ja näihän se ei ole. Lapset ei vain kerro mitä ajattelee, koska se voisi tietää että esim,. isä jättää hänet.
Jos lapsilta kysytään ja kerrotaan rehellisesti mitä mieltä ovat, eikä kaunistella heidänkertomuksiaan eikä jätetä sanoja pois, niin uskon että suurin osa lapsita on onnettomia. - Hyvä lapsuus takana
Muoripuoli kirjoitti:
Ihan samaa mieltä! Todella monet lapset ja nuoret ovat onnellisia siitä, että heidän elämäänsä on vanhempien eron jälkeen tullut yksi turvallinen ja välittävä aikuinen lisää. Parhaassa tapauksessa myös lisää isovanhempia.
Aloittaja väittää, että äidin onni oli kaikkein tärkeintä. En hetkeäkään usko hänen olleen onnellinen, jos käyttäytyi noin lapsia kohtaan. Onnellinen ihminen ei tee niin. Äidillä lienee ollut jotain psyykkisiä ongelmia, kenties myös isäpuolella. Vika on yksiselittesesti aloittajan lapsuudenkodissa, ei suinkaan uusperhesydeemissä!Minäkin olen samaa mieltä. Olen 70 luvun lapsia ja elin myös 6 vuotiaasta lähtien uusperheessä ja en tunne mitään traumaa. Meillä tosiaan oli onnellista ja elimme normaalia perhe elämää, tietenkin oli riitoja mikä kuuluu elämään, mutta ne aina sovittiin ennen nukkumaan menoa. Äitini rakasti minua ja veljeäni ja olimme ja edelleen olemme hänelle maailman tärkeimpiä ihmisiä miehensä (isäpuoleni) lisäksi. Samoin isäpuoleni otti "isänroolin" perheessämme ja on kohdellut meitä erittäin huvin. Voin myös sanoa, että meillä on vahva side ja tunnen että meillä on isätytär suhde vaikkei verisidettä olekkaan. Olemme tiivis perhe edelleen, soittelemme ja käymme toistemme luona usein.
Ei siis mitään traumaattista tai huonoa kokemusta uusperheestä. Joten ei pidä yleistää jos itsellä on mennyt huonosti uusperheessä. Ap.n äidillä on syytä kurkkia peiliin ja miettiä miksi tytär voi tai on ainakin voinut noin huonosti.
Vanhempia on niin erilaisia, joillekkin lapset ovat oman onnen tiellä ja toisille ne ovat lahja ja rakastavat heitä estoitta. Niin näen, että ei se niinkään uusperheestä lähde vanhempien suhde omiin lapsiinsa. - Ole lissu hiljaa jo
näin se vaan on kirjoitti:
Onnellisia? Miksi sitten samaiset lapset jonottavat mielenterveyshoitoon, jos ovat onnellisia. Onnellisuus nkyy vain sen aikuisen päässä joka niin uskoo ja haluaa nähdä, että kun hän on onnelinen on myös lapsi. Ja näihän se ei ole. Lapset ei vain kerro mitä ajattelee, koska se voisi tietää että esim,. isä jättää hänet.
Jos lapsilta kysytään ja kerrotaan rehellisesti mitä mieltä ovat, eikä kaunistella heidänkertomuksiaan eikä jätetä sanoja pois, niin uskon että suurin osa lapsita on onnettomia.Siellä mielenterveys jonossa on ihan yhtä lailla ydinperheen, yksinhuoltajaperheen kuin uusperheenkin lapsia. Lasten pahaolo on IHAN kauttaaltaan lisääntynyt, ei vain uusperheissä.
Jos sinun lapsesi eivät kerro sinulle mitä ajattelevat, mene peilin eteen ja mieti, mitä olet lapsillesi tehnyt, kun eivät voi sinuun luottaa?
Sinä et voi tulla väittämään meidän muiden lasten puolesta yhtään mitään, et heitä tapauskohtaisesti tunne. Voit puhua omistasi ja jonkun tuttaviesi lapsista, mutta yleistäen et voi tulla viisastelemaan.
Ja sinulla ei ole omakohtaista kokemusta uusperheydestä, joten et sen asiantuntijana voi esiintyä. Sinun ajatusmaailmallasi varstettu vihaaja ei voi myöskään olle mikään lapsiperheasiantuntija edes työnsä puolesta, kykysi eivät moiseen riitä. - Kenttauriina 16
näin se vaan on kirjoitti:
Onnellisia? Miksi sitten samaiset lapset jonottavat mielenterveyshoitoon, jos ovat onnellisia. Onnellisuus nkyy vain sen aikuisen päässä joka niin uskoo ja haluaa nähdä, että kun hän on onnelinen on myös lapsi. Ja näihän se ei ole. Lapset ei vain kerro mitä ajattelee, koska se voisi tietää että esim,. isä jättää hänet.
Jos lapsilta kysytään ja kerrotaan rehellisesti mitä mieltä ovat, eikä kaunistella heidänkertomuksiaan eikä jätetä sanoja pois, niin uskon että suurin osa lapsita on onnettomia.Mitä ihmettä sinä löpiset? On totta, että lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat ylikuormitettuja, mutta sillä ei käsittääkseni ole mitään yhteyttä siihen, että osa perheistä on ns. uusperheitä.
Luulenpa, että henkisesti huonosti voivia lapsia ja nuoria olisi paljon enemmän, jos useammat vanhemmat jäisivät epäonnistuneeseen liittoon. Menneinä vuosikymmeninä oli usein niin ja kyllähän jokainen käsittää, ettei se voi olla mikään hyvä kasvuympäristö lapselle.
Väität, että suurin osa lapsista on onnettomia. Minä väitän, että ei ole. Tämäkään asia ei mitenkään liity ydin- tai uusperheisiin. - onni itsessä
näin se vaan on kirjoitti:
Onnellisia? Miksi sitten samaiset lapset jonottavat mielenterveyshoitoon, jos ovat onnellisia. Onnellisuus nkyy vain sen aikuisen päässä joka niin uskoo ja haluaa nähdä, että kun hän on onnelinen on myös lapsi. Ja näihän se ei ole. Lapset ei vain kerro mitä ajattelee, koska se voisi tietää että esim,. isä jättää hänet.
Jos lapsilta kysytään ja kerrotaan rehellisesti mitä mieltä ovat, eikä kaunistella heidänkertomuksiaan eikä jätetä sanoja pois, niin uskon että suurin osa lapsita on onnettomia.Ja höpö,höpö muutamilla lapsilla menee huonosti, mutta se ei ole perhemuodosta kiinni.
Kyllä se äidin ja isän onnellisuus ja tyytyväisyys heijastuu lapsiin, sillon lapsetkin on onnellisia, jos perheessä oli sitte uus tai ydinperhe asiat on kunnossa ja perheessä onnellisuutta.
Mutta onnettomissa ydin tai uusperheissä se heijastuu ilmanmuuta lapsiin.
Myös yksinhuoltajissa on katkeria ,kaunaisia ja mielenterveytensä menettäneitä ihmisiä kuten sinun yksinhuoltoperheessäsi, olet niin vihaa ja katkeruutta täynnä, et ihan hulluksi olet tullu ,ihme et sulla täyspäisiä mukuloita. - lissu hei
näin se vaan on kirjoitti:
Onnellisia? Miksi sitten samaiset lapset jonottavat mielenterveyshoitoon, jos ovat onnellisia. Onnellisuus nkyy vain sen aikuisen päässä joka niin uskoo ja haluaa nähdä, että kun hän on onnelinen on myös lapsi. Ja näihän se ei ole. Lapset ei vain kerro mitä ajattelee, koska se voisi tietää että esim,. isä jättää hänet.
Jos lapsilta kysytään ja kerrotaan rehellisesti mitä mieltä ovat, eikä kaunistella heidänkertomuksiaan eikä jätetä sanoja pois, niin uskon että suurin osa lapsita on onnettomia.Kehoittaisis sinuakin menemään sinne mielentervyshoitoon, olet ollut jo monta vuotta sitä vailla, tilaa heti aika koska siellä on jonoa.
- syvältä on
Uusperheitä ei ole olemassakaan. On vain yksi perhe, muut ovat eronneiden hynttyyt yhteen sovelluksia. Kahden eronneet raha-asiat hoituu paremmin ja on eläminen halvempaa.
Lapset kärsii moisista viritelmistä, muutenkin lapsen elämä muuttuu huonopaan suuntaan. Toinen vanhempi jättää ja leikkii isää tai äitiä muiden lapsille. Mitä miettii lapsi? Onko hänen pakko olla siitä onnellinen?- ole lissu jo hiljaa
Kaikki uuspehelliset eivät ola aina eronneita ennen. Jompikumi on, muttei välttämättä molemmat. Samalla lailla ydinperheessä eläminen on kahdelle halvempaa, jaetaan laskut ja maksut. Uusperhe ei eroa siinäkään ydinperheestä yhtään.
- minun kokemukseni
Herkkänä ihmisenä minäkin olen traumatisoitunut lapsuuteni vuoksi, ja vieläkin käyn terapiassa sen vuoksi.Varsinkin omien lasteni syntymä laukaisi sen, että oma lapsuuteni muistui tuoreena mieleen.
Minäkin sain remmiä, minuakin läpsittiin tuon tuosta ja suljettiin pimeään komeroon miettimään tekosia, jotka olivat aika mitättömiä. Äitini solvasi ja huoritteli minua, uhkaili ajavansa jonnekin korpeen ja jättävänsä minut sinne, jos en tottele. Isälle maistui viina, hän oli yleensä niin sekaisin ettei ollut tässä maailmassa lainkaan. Minun piti myös hymyillä aina vaan, näyttää onnelliselta lettipäiseltä tytöltä ulospäin, vaikka sisälläni kiehui. Ulospäin näytimme varmaan aivan tavalliselta perheeltä.
Ja tämä traumojen aiheuttaja oli meidän oi niin ihana ydinperheemme. Isä, äiti, minä ja siskoni. Siskoni lapsuus ei ollut yhtään sen parempi. Minua hieman vanhempana hän pääsi kotoa pois ennen minua, olin niin kateellinen. Mutta ei sisko kuulemma voinut nauttia itsenäistymisestään, koska ajatteli kokoajan minua ja sitä, että minä jouduin vielä jäämään siihen helvettiin. Samana päivänä kun täytin 16 vuotta, muutin pois, enkä mennyt enää takaisin.
Isäni kuoli joitain vuosia sitten. Tuntemukseni olivat ristiriitaiset. Surin kyllä, mutta en kaipaa häntä. Miksi kaivata ihmistä, joka oli kokoajan pöllyissä, ja vähänkin selvempänä ollessaan jaksoi vain moittia? Äitini on elossa, asuu yksinään, enkä osaa sääliä häntä. En ole hänen kanssaan juurikaan tekemisissä, vaikka hän yrittää välillä olla ja käyttäytyä kuin mitään pahaa ei olisi koskaan tapahtunut.
Oma aviomieheni eli myös ydinperhehelvetissä. Hänen äitinsä joi ja hakkasi. Toisinaan kuvittelen hänet pienenä laihana poikana, jota hakataan, ja aivan sydämestä ottaa, kun surettaa niin hänenkin puolestaan. Mieheni äiti hakkasi myös mieheni isää, kunnes mieheni ollessa lähes teini-ikäinen, hän muutti isänsä kanssa uuteen asuntoon. Tavallista lapsuutta hän ei koskaan saanut, mutta se muutto oli hänelle uusi alku. Sitten mieheni isä tapasi uuden vaimonsa, ihanan, raikkaan tuulahduksen, josta tuli miehelleni enemmän äiti kuin hänen oma äitinsä oli koskaan ollut.
Mieheni äiti kuoli myös muutamia vuosia sitten. Vuoden sisään sattuivat minun isäni ja mieheni äidin hautajaiset. Se oli vaikea vuosi meille molemmille. Menneisyys nousi pintaan, ja kipuilimme ja itkimme kaiken tuskan toisillemme.
Meillä on mieheni kanssa 2 ihanaa lasta, joista olen kiitollinen joka päivä, ja joihin en koskaan ole fyysisesti kajonnut enkä kajoa. Mieheni ja minä emme juo kumpikaan tippaakaan, sattuneesta syystä. Meidän pienemme saavat maailman onnellisimman lapsuuden. Mieheni isä ja hänen vaimonsa ovat vahvasti läsnä elämässämme, he ovat lastemme rakastavat isovanhemmat.
Eli minä ja mieheni elimme ydinperhehelvetissä lapsuutemme. Uusperhe pelasti mieheni. Minut pelasti se, että löysin mieheni, ja hänen kauttaan sain kokea, että maailmassa on paljon hyvääkin, ja sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä biologisella vanhemmuudella tai verisukulaisuudella. Pääasia on, että lähellä on välittäviä ihmisiä, aivan sama onko kyseessä ydin-, uus- vai yksinhuoltajaperhe. - eroperheen lapsi
Ei mulle ainakaan ole uusperhe-elämä tehnyt mitään traumaa vaan se ydinperhe-elämä ennen sitä. Äiti ja isä riitelivät ja se meni siihen pisteeseen että alkoivat tosissaan vihata toisiaan. Se oli helpotus kun ottivat eron ja minulle oli ihan ok että oli sen jälkeen kaksi kotia, ei tarvinnut enää kuunnella sitä räyhää ja muutenkin elämä muuttui normaaliksi ja rauhalliseksi.
Isä sai äitipuoleni kans lapsia ja nyt aikuisiälläkin olemme tosi läheisiä ja tekemisissä lähes päivittäin sisarusten kanssa. Äiti tapasi isäpuoleni vähän vanhemmalla iällä ja minä jäin äidin ainoaksi lapseksi. Isäpuoli ja äitipuoli ovat minulle molemmat tärkeitä ihmisiä ja soittelen heidänkin kanssaan ja kyläilemme puolin ja toisin.
Ainoat ikävät muistot liittyvät aikaan ennen isän ja äidin eroa. Ilmapiiri kotona oli ahdistava. Eron jälkeisestä ajasta ei ole jäänyt mitään traumoja, ei varsinkaan isän ja äidin uusperheistä. Minusta on aina välitetty ja pidetty huolta. - onnen ydin perhe
Kun ajattelee, että me emme halunneet lapsillemme ongelmia isän uuden naikkosen tähden, ja kielsimme ettei se epeli saa tulla meille eikä olla meidän kanssa tekemisissä, niin voin sanoa että lapsemme ovat erittäin onnellisia, kun eivät joutneet haukuttavaksi eikä muuttelemaan vieraiden ihmsten luokse eikä heitä kohdeltu huonosti vieraan ihmisen taholta.
Jos lasten isä olisi pakottanut meidät muuttamaan tai näkemään hänen naikkosia, en usko että meillä olisi asiat näin hyvin. Lapeset onnellisia aikuisia, omat perheet, työt ja elämä mallillaan.
Mihin olisimme niitä exän naisia tervinneet? En keksi yhtään asiaa miski meidän olisi pitänyt mennä sitä katsomaan tai että ne olisi tulleet meille.
Olemme säästyneet paljolta huonoilta asioilta, ja kaikki lasten tähden. Ja he sanovatkin että olen maailman paras äiti. Suurin kiitos tulee lapsilta.
Minusta ei ole luonnollista elämää se, että lapset laitetaan muuttamaan talsota toiseen ja sopeutumaan väkisin asioihin, joihin eivät ole edes syyllisiä, vaan aikuiset maksattavat omilla lapsilla omat epäonnistumsiet, hyvin surullista. Kun kaikki ei menekkään kuin on aatellut, se on lapsen vika. Aikuinen ei osaa ottaa vastuusta omista teoista, vaan syyttää lasta, joka ei uskalla muuta kuin nyökätä.
Me olemme todella etuoikeutettuja kun lapset ovat saaneet elää lapsuuden omassa kodissa, vailla isän toilauksia ja vieraita ulkopuolisia epäonnistuvia naikkosia. Heillä on ollut hyvä lapsuus. Se on ilo nähdä, kun lapset ovat onnellisia.- voi sinnuu...
Tässä ketjussa on usean uusperheessä kasvaneen kirjoitus siitä, kuinka uusperhe-elämä ei ole heitä traumatisoinut, vaan se riitaisa ydinperhe-elämä ennen sitä. Kyseessä on siis ihmisiä, joilla on ihan KONKREETTISTA KOKEMUSTA uusperhe-elämästä, eikä heillä ole siitä huonoja kokemuksia.
Sitten sinä, jolla ei ole MITÄÄN KOKEMUSTA uusperhe-elämästä, tulet samaiseen ketjuun paasaamaan uusperhe-elämän kamaluudesta ja naikkosista. Et ole kovin uskottava :D
Kyllä se kokemus puhuu tässäkin tapauksessa, eivät uskomukset ja harhaluulot. Sinä et voi asiasta mitään tietämättömänä ja kokemattomana lytätä niiden ihmisten mielipiteitä, joilla kokemusta on.
Huomaa, että sinua alkoi ahdistaa, että ketjuun ei tulvinutkaan sinua miellyttäviä vastauksia kamalista uusperheistä, vaan ihan yhtä lailla on hyviäkin kokemuksia. Ja ahdistuksen vuoksi kirjoitit taas tuon saman litanian naikkosista ja kaikesta muusta tutuksi tulleesta hölynpölystä. - toisten lasten hätä
voi sinnuu... kirjoitti:
Tässä ketjussa on usean uusperheessä kasvaneen kirjoitus siitä, kuinka uusperhe-elämä ei ole heitä traumatisoinut, vaan se riitaisa ydinperhe-elämä ennen sitä. Kyseessä on siis ihmisiä, joilla on ihan KONKREETTISTA KOKEMUSTA uusperhe-elämästä, eikä heillä ole siitä huonoja kokemuksia.
Sitten sinä, jolla ei ole MITÄÄN KOKEMUSTA uusperhe-elämästä, tulet samaiseen ketjuun paasaamaan uusperhe-elämän kamaluudesta ja naikkosista. Et ole kovin uskottava :D
Kyllä se kokemus puhuu tässäkin tapauksessa, eivät uskomukset ja harhaluulot. Sinä et voi asiasta mitään tietämättömänä ja kokemattomana lytätä niiden ihmisten mielipiteitä, joilla kokemusta on.
Huomaa, että sinua alkoi ahdistaa, että ketjuun ei tulvinutkaan sinua miellyttäviä vastauksia kamalista uusperheistä, vaan ihan yhtä lailla on hyviäkin kokemuksia. Ja ahdistuksen vuoksi kirjoitit taas tuon saman litanian naikkosista ja kaikesta muusta tutuksi tulleesta hölynpölystä.Onneksi ei ole mitään kokemusta, emme olisi näin onnellisia, jos lapset olisivat joutuneet haukuttavaksi ja huonoon kohteluun isänsä naikkosten tähden. Luojan kiitos ettei joutuneet.
Täällä paasaa ne aikuiset joiden oma onni on tärkein, ei ne lapset jotka ovat siihen kierteeseen joutuneet. Jos lapset puhuisi, ei täällä onnesta puhuttaisi.
Tottakai mua ahdistaa ja säälittää ne lapset, jotka pakotetaan muuttamaan ja joutumaan elelemään vieraassa paikassa ja kuuntelemaan haukkuja huono kohtelua. Todellakin ahdistaa.
Ja siitä kiitän itseäni, etten antanut omieni joutumaan kokemaan sitä. Todella kiitän itseäni ja osittain ex miestä joka ymmärsi myös lasten parhaan eikä pakotanut lapsia näkemään perheenrikkojaa. Tajusi että he ovat erittäin huonoa seuraa meille. Hänkin oli lastensa puolella. - meelissupoismunnetis
Kuole lissu sukupuuttoon!
- Buahahahahahaaa
toisten lasten hätä kirjoitti:
Onneksi ei ole mitään kokemusta, emme olisi näin onnellisia, jos lapset olisivat joutuneet haukuttavaksi ja huonoon kohteluun isänsä naikkosten tähden. Luojan kiitos ettei joutuneet.
Täällä paasaa ne aikuiset joiden oma onni on tärkein, ei ne lapset jotka ovat siihen kierteeseen joutuneet. Jos lapset puhuisi, ei täällä onnesta puhuttaisi.
Tottakai mua ahdistaa ja säälittää ne lapset, jotka pakotetaan muuttamaan ja joutumaan elelemään vieraassa paikassa ja kuuntelemaan haukkuja huono kohtelua. Todellakin ahdistaa.
Ja siitä kiitän itseäni, etten antanut omieni joutumaan kokemaan sitä. Todella kiitän itseäni ja osittain ex miestä joka ymmärsi myös lasten parhaan eikä pakotanut lapsia näkemään perheenrikkojaa. Tajusi että he ovat erittäin huonoa seuraa meille. Hänkin oli lastensa puolella.Et sinä onnelliselta vaikuta
- katsoppas uudestaan
toisten lasten hätä kirjoitti:
Onneksi ei ole mitään kokemusta, emme olisi näin onnellisia, jos lapset olisivat joutuneet haukuttavaksi ja huonoon kohteluun isänsä naikkosten tähden. Luojan kiitos ettei joutuneet.
Täällä paasaa ne aikuiset joiden oma onni on tärkein, ei ne lapset jotka ovat siihen kierteeseen joutuneet. Jos lapset puhuisi, ei täällä onnesta puhuttaisi.
Tottakai mua ahdistaa ja säälittää ne lapset, jotka pakotetaan muuttamaan ja joutumaan elelemään vieraassa paikassa ja kuuntelemaan haukkuja huono kohtelua. Todellakin ahdistaa.
Ja siitä kiitän itseäni, etten antanut omieni joutumaan kokemaan sitä. Todella kiitän itseäni ja osittain ex miestä joka ymmärsi myös lasten parhaan eikä pakotanut lapsia näkemään perheenrikkojaa. Tajusi että he ovat erittäin huonoa seuraa meille. Hänkin oli lastensa puolella.Ai jaa...mitä minä luin, niin aika useat tähän ketjuun kirjoittaneista ovat aikuisia, jotka ovat kasvaneet itse uusperheessä. Ja ihan hyvin heillä pyyhkii. Lueppas tarkemmin.
Heidän äänensä on se oikea totuudentorvi. He ovat niitä, joilla lapsuus jo takana ja ovat nyt aikuisia, he voivat totuudenmukaisesti kertoa, millaisena he kokivat lapsuutensa. Ja näköjään ihan onnellisena (paitsi jotkut, jotka kirjoittivat tuolla edellä lapsuutensa ydinperheessä olleen onnetonta, ja että olivat onnellisia vasta vanhempien erottua).
Näiden aikuisten ääntä sinä et voi vaientaa etkä jyrätä. Heillä on se suurin kokemus asiasta, sinulla ei ole yhtään. Sinun mielipiteesi on pelkkä kärpäsen kakka heidän kirjoitustensa rinnalla, koska he puhuvat kokemuksista, eivät olettamuksista. - Näin on
toisten lasten hätä kirjoitti:
Onneksi ei ole mitään kokemusta, emme olisi näin onnellisia, jos lapset olisivat joutuneet haukuttavaksi ja huonoon kohteluun isänsä naikkosten tähden. Luojan kiitos ettei joutuneet.
Täällä paasaa ne aikuiset joiden oma onni on tärkein, ei ne lapset jotka ovat siihen kierteeseen joutuneet. Jos lapset puhuisi, ei täällä onnesta puhuttaisi.
Tottakai mua ahdistaa ja säälittää ne lapset, jotka pakotetaan muuttamaan ja joutumaan elelemään vieraassa paikassa ja kuuntelemaan haukkuja huono kohtelua. Todellakin ahdistaa.
Ja siitä kiitän itseäni, etten antanut omieni joutumaan kokemaan sitä. Todella kiitän itseäni ja osittain ex miestä joka ymmärsi myös lasten parhaan eikä pakotanut lapsia näkemään perheenrikkojaa. Tajusi että he ovat erittäin huonoa seuraa meille. Hänkin oli lastensa puolella.Hei hullulissu, täällä puhuu ne silloiset aikanaan olleet lapset, jotka nyt ovat aikuisia. Miten se on sulle niin vaikea ymmärtää, että asiat uusperheissä voi olla hyvin ja että miksi on vaikea uskoa, että aikuinen puhuu lapsuudestaan totuuden mukaisesti. Ei meillä ollut naikkosia tai miekkosis haukkumassa ketään, meillä oli hyvä uusperhe. Minua EI KOSKAAN kohdeltu huonosti, vaan olin rakastettu lapsi.
Turha sun on laittaa sanoja suuhuni, minä tiedän paremmin omat asiani kuin sinä ikinä!!!! - kuka hullu...
En edes lukenut, kun yhden lauseen ,kun tuntui siltä, että tämä sama juttu on ollut täällä jo tuhansia kertoja ja aina yhtä vihamielistä ja katkeraa tilitystä.
- uusperheet
toisten lasten hätä kirjoitti:
Onneksi ei ole mitään kokemusta, emme olisi näin onnellisia, jos lapset olisivat joutuneet haukuttavaksi ja huonoon kohteluun isänsä naikkosten tähden. Luojan kiitos ettei joutuneet.
Täällä paasaa ne aikuiset joiden oma onni on tärkein, ei ne lapset jotka ovat siihen kierteeseen joutuneet. Jos lapset puhuisi, ei täällä onnesta puhuttaisi.
Tottakai mua ahdistaa ja säälittää ne lapset, jotka pakotetaan muuttamaan ja joutumaan elelemään vieraassa paikassa ja kuuntelemaan haukkuja huono kohtelua. Todellakin ahdistaa.
Ja siitä kiitän itseäni, etten antanut omieni joutumaan kokemaan sitä. Todella kiitän itseäni ja osittain ex miestä joka ymmärsi myös lasten parhaan eikä pakotanut lapsia näkemään perheenrikkojaa. Tajusi että he ovat erittäin huonoa seuraa meille. Hänkin oli lastensa puolella.Kuule ei tää ole mikään lapsipalsta vaan uusperhepalsta.
Eikä täällä muilla ole onnettomia isättömiä lapsia, kun sulla joka lapsesi erotit isästään
Täällä haetaan onnea kaikille perheenjäsenille ei vain niille aikuisille.
Sinä et tiedä yhtikäs mitään uusperheistä ja silti leikit asiantuntijaa pöllö. - sukeita aikuisia
Näin on kirjoitti:
Hei hullulissu, täällä puhuu ne silloiset aikanaan olleet lapset, jotka nyt ovat aikuisia. Miten se on sulle niin vaikea ymmärtää, että asiat uusperheissä voi olla hyvin ja että miksi on vaikea uskoa, että aikuinen puhuu lapsuudestaan totuuden mukaisesti. Ei meillä ollut naikkosia tai miekkosis haukkumassa ketään, meillä oli hyvä uusperhe. Minua EI KOSKAAN kohdeltu huonosti, vaan olin rakastettu lapsi.
Turha sun on laittaa sanoja suuhuni, minä tiedän paremmin omat asiani kuin sinä ikinä!!!!Lapset ajattelevat omia vanhempia, eikä halua loukata heitä.
MUTTA! Vanhemmat eivät ajattele lapsiaan vaan loukkaa heitä. Tekee asiita, joita eivät itse teksi, laittavat lapset asialle.
Huomaa, miiten lapet kohtelevat omia vanhempia, mutta omat vanhemmat ei piittaa. - Ole vaiti lässy
sukeita aikuisia kirjoitti:
Lapset ajattelevat omia vanhempia, eikä halua loukata heitä.
MUTTA! Vanhemmat eivät ajattele lapsiaan vaan loukkaa heitä. Tekee asiita, joita eivät itse teksi, laittavat lapset asialle.
Huomaa, miiten lapet kohtelevat omia vanhempia, mutta omat vanhemmat ei piittaa.Tähän ketjuun on kirjoittanut AIKUISET, jotka elivät lapsuutensa uusperheessä. Ja ovat tyytyväisiä ihmisiä. Mitä tässä et ymmärrä?
- ongelma=äitisi
Aloittaja:
ongelma ei ole uusperhe vaan äitisi, jolla oli ilmeisesti mielenterveysongelmia. Turhaan vihaat nyt kaikkia uusperheitä sen vuoksi että sinun äidillesi oli oma onni tärkeintä. - pas-ka mutsi
Ei se nyt uusperhemuodon vika olllut, jos mutsisi ei sinusta välittänyt.
Mutsissasi se syy oli. - Lapsi vaiennetaan
Valtavaa vääntöä siitä onko uusperhe vaiko ydinperhe, totta molemmissa lapsia voi olla liikaa ja häntä kohdellaan väriin. Mutta totuus on että on erilaiset asiat taustalla.
Ydinperheen vanhemmat ovat sairaita, tai heilla on joku muu asia, kuten alkoholi, seksi , huumeet, työttömyys, harrastukset vievät kaiken ajan tai ne kamalat matkatyöt ja komennukset. Tämä kaikki riistää aikaa perheenä elämisestä, jotku selviävät, toiset eivät.
Uusperheessä todellakin on entinen liitto takana ja siinä olevia lapsia, uusi suhde ei todellakaan oel tullut lasten vuoksi suhteeseen, vaan siinä puhutaan aikuisten välisestä ja useimmiten vain seksisuhteesta, silloinhan toisen lapset ovat aina liikaa, heistä löytyy kaikenlaisia vikoja ja tämä uusi suhde halauaisi pois heidät kokonaan, tämähän on alku lapsen pahalle ololle.
Lapsen vanhempi on ihastunut uuteen ihmiseen ja hän unohtaa siinä hötäkässä omat lapsensa. Nythän eletään uutta sinkkuelämää, pitäisi olla vapaa menemään, lapset ovat tiellä.
Lisäksi avioeron myötä laskee elintaso, siitäkin syytetään lapsia.
Jotenkin ajatusmaailmanne on hyvin vinoutunutta erojenne jälkeen, te itse uskotte ja luulette että lapsillenne on hyväksi se että teillä on nyt uusi kumppani, jonka kanssa mennä ja tulla..
Pitäähän toki näitä kirjoittajia lissutella ja vihata, kun he tietävät totuuden. Sen että lapsia kohdellaan todella välinpitämättömästi, heitä syytetään ja moitiaan asiosita, joita eivät ole tehneetkään, he ovat este ihan vapaaseen menoonne.
Nyt juuri on lehdissä ollut, kuinka järkyttyneitä ovat ministeritkin tämän Erikan tapauksesta, jossa lasta pahoinpideltiin, häntä ei kuuunneltu, olisi ressukka uskaltanut puhuakaan, mutta kun oli tehty montä ilmoitusta, Lapsi jäi kaiken byrokratian alle kuolemaan.
Tämä on tietenkin ääritapaus. Valitettavaa on että näitä lapsia on Suomessa paljon, jotka joutuvat samantapaiseen tilanteeseen, lapset eivät uskalla puhua, sillä heitä pelottaa joutua myös pois vanhampansa luota.
Silläkään ei ole väliä minkä yhteiskuntaluokan ihmisiä nämä vanhammat ovat, kaikilta onnsituu lapsen henkinen pahoinpitely, jota todella harrastetaan uusioperheissä valtavasti.
Lapsen osa ei ole helppo erossa, se lapselle valtava järkytys, eikä kukaan ole hänen tukenaan, sillä omat vanhemmat ovat täysin sekaisin.
Kun lapsi oireilee, se tapahtuu koulussa tai päiväkodissa, lapsi on kiukkuinen, tekee kiusaa toisille, on levoton, tällöin pitäisi aina saada selville, miten lapsen kotiolot ovat, keitä siellä kotona asuu, miten lasta huolletaan.
Se että opettaja kirjoittaa vanhaemmille tähän Vilmaan nootin lapsen huonosta käytksestä, johtaa vain lapsen vielä huononpaan tilanteeseen, olisi syytä lähteäkin lapsen vanhempien tapaamiseen, jossa selviää lapsen koulunjälkeinen elämäkin. Mitä hän pystyy kotonaan tekemään, saako ruokaa, onko kavereiden mahdollista käydä kodissa.
Lasta pitää kuunnella pienimmäskin syytä ja saada selville, mitä hän haluaa oireilullaan sanoa. Sillä lapsi oireilee silloin kun hänellä on paha olla, tasapainoinen onnellinen lapsi ei varmasti oireile. Jos lapsi itkee yksinään, silloin on vialla paljon.
Miltä teistä tuntuisi, kun palaatte lähivanhemman luo etävanhemmaan luota, niin tämä lähivanhempi viekin teidät heit hoitoon muualla ja lähtee uusikkonsa kanssa bilettämään, hakeminenkin tapahtuu monta tuntia jälkeen sanotiun.
Syynä on että uusi suhde vaatii tätä tapahtumaan näin, koska muutoin hän voi lähteä etsimään uutta.
Karu on ihmiselämä.
Oliskohan eron jälkeen ihan mahdotonta ajatella elää lasten kanssa edes muutama vuosi ilman kettään uutta suhdetta.- lissu ei ole totuus
Uusperheessä todellakin on entinen liitto takana ja siinä olevia lapsia, uusi suhde ei todellakaan oel tullut lasten vuoksi suhteeseen, vaan siinä puhutaan aikuisten välisestä ja useimmiten vain seksisuhteesta,
Minä ainakin menin yhteen uuden mieheni kanssa RAKKAUDESTA, en seksin takia. Seksiähän saa ilman sitoutumista toiseen ihmiseenkin.
Lapsen vanhempi on ihastunut uuteen ihmiseen ja hän unohtaa siinä hötäkässä omat lapsensa. Nythän eletään uutta sinkkuelämää, pitäisi olla vapaa menemään, lapset ovat tiellä.
Meillä eletään avioliitossa, ei sinkkuelämää, tavallista perhe-elämää, kenenkään lapsia ei ole unohdettu. Molemmat olimme eronneet vuosia aikaisemmin edellisestä liitosta.
Pitäähän toki näitä kirjoittajia lissutella ja vihata, kun he tietävät totuuden.
Lissu ei voi tietää totuutta toisten elämästä, vain omastaan. Hän ei ole uusperheellinen. Eikä tunne kaikkia uusperheellisiä suomen maasta. Joten hänen "totuus" on hyvin suppeaa ja katkeruuden sävyttämää.
Eerikaan en ota kantaa, koska se on todellakin ääripää. Surmia on myös ollut ydinperheissä, jonka nyt tietoisesti sivuutat.
lapsen henkinen pahoinpitely, jota todella harrastetaan uusioperheissä valtavasti.
Tätäkään et voi tietää, et voi sanoa miten kaikissa uusperheissä eletään. Täällä on kerrottu onnellisista perheistä, mutta ne kertomusket kiistät ja syytät valehtelusta. Tiedätko tosiaan JOKAISEN suomen uusperheen tilan?
Osa lapsista voi huonosti, mutta heitä on kaikissa perhemuodoissa, ei vain uusperheissä. Tämä on ihan fakta, eikä olettamus.
viekin teidät heit hoitoon muualla ja lähtee uusikkonsa kanssa bilettämään, hakeminenkin tapahtuu monta tuntia jälkeen sanotiun.
Jossakin uusperheessä voi näin käydä, muttei varmasti kaikissa. Mitä sanot niistä ydinperheen lapsista jotka ovat 7-16 päivähoidossa ja perjantaina viedään mummolaan, että omilla vanhemmilla on omaa aikaa??
Elin eroni jälkeen 7 vuotta ilman nykyistä miestäni, mieheni oli 6 v vapaa ennen meidän tapaamista.
- lasten onni, minä
Minä olen miehen lapsille uusi äiti, ja olen hoitanut miehen lapset kun heidän äiti ei ole osannut. Nyt ovat opiskelemassa ja äiti kerää kiitokset.
Jos minua ei olisi, en tiedä missä miehen lapset olisvat... äiditä kun ei ole mihinkään. Itsekäs sittiäinen.
Oli onni, että mies löysi minut ja lapset pelastui minun avulla he ovat loistavia. Äidit monesti masentuu ja ovat mustasukkaisia ex miehestä, ja haluu ne takasin, mutta ei saa. Lapsetkin rakastaa vain mua ja vihaa heidän omaa äitään.- lissu juoppohullu
Ja taas sulla mielikuvistusmies ja kersoja, olet tainnut aloittaa jo viikonlopun ja hakenut alkosta evästä ja kaljaa kaupasta, siitä se taas lähtee ja humalan myötä jutut paranee.....
- stepmotheri
Aloittajan viestiin ja otsikkoon: Niin on. Syvältä on.
Itse olen äitipuolen roolissa. Mikään, mitä teen, ei riitä. Jos puutun kasvatukseen, se ei kuulu minulle. Jos en puutu, minua ei kiinnosta! Jos teen tai jätän tekemättä, molemmista löydetään se negatiivinen. Sanon tai jätän sanomatta, molemmat on huonoja. Huomioin lapsia (lahjon, mielistelen) tai en huomioi (ignoroin, törkeästi ohitan), molemmat on huonoja. Niinkuin mitään kultaista keskitietä ei olisi.
Tulen töistä kotiin, lapset riitelevät, sanon, että lopettavat kinaamisen ja keksin molemmille tekemistä. Annan yllätykseksi ostamani värikynät ja etsimme paperia. Kumpikin piirtää eri päässä pöytää. Teen ruokaa. Lasten kina unohtuu.
Mies tulee. Mistä on kynät? Miksi ne on hankittu? Mikseivät lapset leiki huoneessaan? Kynät takaisin laatikkoon!! Lapset pois pöydän äärestä!! Mitä ruokaa laitetaan? Eihän sellaista ruokaa voi tänään syödä!! Miksei pyykkejä ole pesty?? Onko niin vaikeaa?? Anoppikin on tulossa kylään, miksei ole leivottu?? Miksei ole kaupassa käyty??
Lapset katsovat värikynät käsissään tätä isänsä esitystä. Lapset tottelevat isäänsä. Omaan huoneeseen leikkimään.
Kyllä, uusperhe on perseestä. Eikä syy ole aina lasten ja äitipuolen väleissä. Tai äitipuolen ja biologisen äidin väleissä.- Peltikanisteri-Jerry
Vika ei ole uusperhekuviossa, olet vain onnettomuudeksesi valinnut kusipäisen äijän. Pistä pihalle, niin elämästä tulee hauskempaa ja helpompaa.
- onnen ydin perhe
Juuei tämän takia en antanut lasteni olla missään tekemisissä ex miehen naikkosten kanssa. Tiesin että siitä ei seuraa koskaan mitään hyvää ihmiseltä, joka rikkoo tietoisesti lapsiperheen.
On säälittävää että nais ihminen alistuu moiseen tekoon. Mutta kun on lapeton itse, ei ymmärrä miten se sattuu vain lapsiin ja kovasti kun menettää isänsä lopullisesti lähestulkoon.
Ei ole enää jokapäiväistä isää siinä keltä apua pyytää tai kuka leikkisi mukana, tai auttaisi koulutehtävissä tai muuta.
Se on surullista että naikkosilla on niin kapea ajatusmaailma, ettei näe itseään pidemmälle.
Oli onni että kielsin heidän tulonsa meille, emmehänmekään mene hänen sotkujaan katsomaan ja utsimaan miten asustelee miehen siivellä.
Mies itsekin sanoi että ne naiset ovat huonoa seuraa lapsillemme, eikä ole tuonut ksokaan niitä akkojaan meille.
Lapsetkinovat kasvaneet turvallisessa ympäristössä ja vailla ulkopuoliseten akkojen haukkuja ja kiusaamista. Ei ole tarvinnut muuttaa kotoonta vieraaseen sotkuiseen mörskään eikä pelätä ilkeyksiä.
Ovat onnellisia kun ovat saaneet kotonanaan asua ja olla. Monesti sanovatkin että olenmaailman paras äiti.
Mieshän tässä mentti kaiken, mutta se oli hänelle oikein. Lapsilla ei ole enää isälle aikaa, kun ei olut isälläkään aikaa aikanaan lapsille, vaan täkreintä oli että naikkoset saa kaljaa ja hankaloittaa meidän tapaamisia. - mummo raisiosta
Kuka oikeesti antaa omien lasten mennä isän luokse silloin, kun siellä on joku uusi suhde ja hänen lapsiaan? Eikö edes äiti näe mitään sääliä omia lapsiaan kohtaan, vai onko lapset pakotettu? Se näkyy nyt mielensairautena, kun lapset pakotetaan monenmoisiin ongelmallisiin kuvioihin mukaan.
Lapsihan on puolustuskyvytön, ja pakon sanelemana vaikka valehtelee äidilleen että juu kivaa oli. Kun lapsi kiristetään tykkäämään kaikesta ja korjaamaan aikusten mokia, on se valtava taakka lapselle.- Riikan mutsi 16
Täh!? Isällä on tapaamisviikonloput eikä äidillä ole yhtään mitään sanomista siihen, ketä isän luona on. Ainakaan minun miesystäväni lasten äiti ei edes tiedä, missä minä ja tyttäreni kulloinkin olemme. Eipä hän sillä tiedolla mitään tekisikään.
- onnen ydin perhe
Riikan mutsi 16 kirjoitti:
Täh!? Isällä on tapaamisviikonloput eikä äidillä ole yhtään mitään sanomista siihen, ketä isän luona on. Ainakaan minun miesystäväni lasten äiti ei edes tiedä, missä minä ja tyttäreni kulloinkin olemme. Eipä hän sillä tiedolla mitään tekisikään.
Kyllä äidillä on AINA saomista omiin lapsiin, sitä ei ole isän uuskoilla, vaikka he niin luulee.
- Äidillä ei olisi sanomista mutta hänellä, uuskolla on...!!! Hän tota mä en tule ikinä ymmärtämään.
Meillä minä en ikinä suvainnut, että mies toisi naisensa meille tai me menisimme katselemaan niitä naisia. Lapsilla ei ollut koskaan lupa mennä isän luokse silloin jos siellä olisi ollut naikkosia, heitä ei saaneet nähdä. Juuri siitä syystä, että en voinut suoda lapsilleni sellaista olotilaa, jossa vieras suttura haukkuisi heitä, tekisi heidän olonsa vaikeaksi ja hankalaksi, ja mollaisi koko meidän sukua.
Miksi lapsi pitäisi altistaa huonoon kohteluun? Eihän sitä sallita kotonakaan.
Meillä pars ratkaisu ikinä, lapset ovat onnellisia aikuisia ja tietävät kuka heistä välitti ja kuka ei.
Minä välitän omista lapsistani niin paljon, etten suonut heille tuommosta olotilaa sen vuoksi että vieras epätoivoinen perhenrikkoja rikoi perheen ja manipuloi isän ilkeäksi ja kylmäksi omia lapsiaan vastaan.
Sellaisia olisi lapsitanikin tullut, jos olisivat joutuneet huonoon seuraan. Onneksi olin kaukokatseinen ja tasun ajoissa, että lapseni ei ansaitse semmoista kohtaloa ja kohtelua.
Meillä on mahvata perhe ja mahtava suku, mutta vajopuoli on ettei lapsillani ole ollut kunnon isää. Olisi ollut, ellei perheenrikkoja olisi iskenyt kynsiään meidän perheeseen ja rikkonut sitä. Siitä saa mies maksaa kovan hinnan. Onneksi hän.
Sanoppa vielä, miski lapset pitäisi altistaa huonoon kohteluun ja väkisin maksamaan vanhempiensa virheet? - Maailman paras äiti
onnen ydin perhe kirjoitti:
Kyllä äidillä on AINA saomista omiin lapsiin, sitä ei ole isän uuskoilla, vaikka he niin luulee.
- Äidillä ei olisi sanomista mutta hänellä, uuskolla on...!!! Hän tota mä en tule ikinä ymmärtämään.
Meillä minä en ikinä suvainnut, että mies toisi naisensa meille tai me menisimme katselemaan niitä naisia. Lapsilla ei ollut koskaan lupa mennä isän luokse silloin jos siellä olisi ollut naikkosia, heitä ei saaneet nähdä. Juuri siitä syystä, että en voinut suoda lapsilleni sellaista olotilaa, jossa vieras suttura haukkuisi heitä, tekisi heidän olonsa vaikeaksi ja hankalaksi, ja mollaisi koko meidän sukua.
Miksi lapsi pitäisi altistaa huonoon kohteluun? Eihän sitä sallita kotonakaan.
Meillä pars ratkaisu ikinä, lapset ovat onnellisia aikuisia ja tietävät kuka heistä välitti ja kuka ei.
Minä välitän omista lapsistani niin paljon, etten suonut heille tuommosta olotilaa sen vuoksi että vieras epätoivoinen perhenrikkoja rikoi perheen ja manipuloi isän ilkeäksi ja kylmäksi omia lapsiaan vastaan.
Sellaisia olisi lapsitanikin tullut, jos olisivat joutuneet huonoon seuraan. Onneksi olin kaukokatseinen ja tasun ajoissa, että lapseni ei ansaitse semmoista kohtaloa ja kohtelua.
Meillä on mahvata perhe ja mahtava suku, mutta vajopuoli on ettei lapsillani ole ollut kunnon isää. Olisi ollut, ellei perheenrikkoja olisi iskenyt kynsiään meidän perheeseen ja rikkonut sitä. Siitä saa mies maksaa kovan hinnan. Onneksi hän.
Sanoppa vielä, miski lapset pitäisi altistaa huonoon kohteluun ja väkisin maksamaan vanhempiensa virheet?Sanonpa sen vielä, että minun lapseni ei ole saanut minkäänlaisia traumoja siitä, ettei heitä pakotettu semmoiseen olotilaan, jossa heitä kohdeltaisiin huonosti ja haukuttaisiin päin naamaa. Päinvastoin ovat loistavia vanhempia osa itsekin jo ja yhä läheisiä minun kanssani.
Pahoin pelkään, jos olisin pakottanut heidät näkemään ja olemaan isänsä naikkosten kanssa, tilanne olisi toinen, tosi huono, tuskin omia lapsiani tuntisin tai tunnistaisin omikseni. Jos se sinun mielestä on huonoa äitiyttä, että suojelee omia lapsia, sitten se on, mutta meille se oli paras ratkaisu ja olenmme kaikki ylpeitä siitä.
Huutele vaan sitä lasten etua, mutta onko se lasten etu, että oli tilanne millainen tahasa kuinka huono paikka tahasa ja miten lasta kiusataan ja haukutaan, kunhan vaan näkee isän???
Kyllä se on niin että isä tulee lasten luo, eikä lapset mene isän luo. Kaikista miheistä ei ole siihen olemaan sellainen isä, jonka lapset ovat ansainneet ja tarvitsevat. Isä voi olla millaisissa olosuhteissa tahansa, mutta aito isä on semmoinen joka pitää myös omien lasten puolta eikä ajattele itseään.
- Kuuntele lastasi
kun teistä kerrankin joku kirjoittaisi, että lapseni on minulle tärkein asia elämässäni ja kukaan kumppani ei tule väliimme. Eli ensin lapsen asiat ja vasta sitten muut.
Eihän lasta tarvitse hemmotella ja kaikkeen suostua, mutta hänestä täytyy huolehtiä, välitää, olla tukena, ollan hänen kanssaan. KUUNNELLA ja Nimenomaan KUUNNELLA: - Empiirinen tutkimus
Jouduin keräämään koululaisilta pois lukukauden päätteeksi "tiettyjä dokumentteja". Jostakin syystä ne "dokumentit", jotka jäivät palauttamatta olivat KAIKKI uusperheen lapsia ja nimenomaan EDELLISESTÄ liitosta. Vedin sen johtopäätösen, että heidän koulutyöstään ei olla kotona kiinnostuneita ja he ovat ns. omillaan. Teinkö väärän johtopäätöksen?
- rakastava äiti
Minun tyttöni tekemisistä on kinnostunut kolme sukua: minun, ex-mieheni suku ja ex-mieheni uuden vaimon suku. Onko se minulta pois? Ei todellakaan! Uskon, että tytölleni välittyy se, että hän on tärkeä, vaikka ei asukaan ydinperheessä...
- onnen ydin perhe
Niin sinä uskot, minä minä minä...Yleensä ne aikuiset puhuu lapsen suulla, ja siksi näistä puhutaankin posittivisesti aina, eikä niitä kurjia asioita mainita, jotta saadaan se käsitys että lapselle asia on hyvä, mutta todellisuudessa lapsi maksaa sen, kärsii eikä uskalla sanoa omaa mielipidettä, kun aikuinen on jo sen sanonut.
Ja tottakai niin että se on aikuiselle edullinen. Mitä sitä lapsi sanomaan, kun aikuinen on asian jo päättänyt, kunhan on itse onnellinen ja asiat hyvin viis lapsesta.
Nyt ei ole kyse siitä, onko lapsella tuhat sukulaista ympärillä vai kymmenen! Ei se määrä takaa onnellisuutta, vaan se laatu ja luotettavuus, hyvä ihmiset, rakkaat ja luotettavat ihmiset krovaa ne tuhat uutta ihmistä mennen tullen.
- puppua puppua
Jos yksi sadata onnistuu, niin ei voi sanoa että kaikki ovat onnellisia.
- Rikottu lapsuus.
Äitipuolet ja isäpuolet.
Väestöliiton näkemys uusperheistä.
http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/perheiden_monimuotoisuus/uusperheet/isa-ja_aitipuolen_rooleista/
-------- - aina valitetaan
Onneksi et syntynyt karhuksi, sillä siinä suhteessa uusi isä surmaa naaraan lapset.
- Näitä vaan on ja löy
Muuten järejstelyllä, että molempien uusperheen ex:liitojen lapsen ovat samana viikonloppuna ex-puolisoiden luona järjestetään sitä aikuisille olevaa vapaa-aikaa lapsista.
Onkohan tämä nyt tervettä toimintaa, sillä eihän ydinperheissä voida lapsia noin vain siirtää pois perheestä, jotta saa itse mennä ja tulla vapaana vastuusta lapsista.
Sanosiin tätä vastuun pakoilemiseksi.
Toki ydinperheissäkin järjestellään joskus vapaata vanhemmilel, mutta eihän voi näin paljoa olla, että joka toinen viikonloppu ja paljon lisäksi lomia aikuisille kahden kesken.
Lapsille sitä vastoin annetaan kaksinkertainen tressi, kun pitää olla suuressa katraassa ja jakaa kaikki omat lelunsa, melko vieraiden kansaa, hehän ovat toiset näistä vain joka toinen viikonloppu, lasten ómat kakerisuhteet kärsivät, koska heitä velvoitetaan leikkimään näiden kävijöiden kanssa.
Mutta samalla lapsilta jää kokematta vanhempien kanssa oleminen lähes kokonaan.
Minusta tähän pitäisi puuttua nyt ihan jonkinlainen vikataso, jotta vanhemmat saataisiin kasvamaan pitämään lapsistaan huolta ja olemaan heidän kanssaan ja lomailemaan. Nythän nämä vanhemmat kulkevat kaksin ja siksi aikaa heitetään lapset ex:lille ja päinvastoin.
Jotenkin on karannut perhe-elämä kauaksi näiden milestä.
Monestihan uusi suhde alkaa, koska ei osata elää lasten kanssa yksin, silloin kelpaa melekin kuka tahansa "mörönvahdiksi", ei siinä juuri taideta ajatella, kuinka tämä henkilö suhtautuu lapsiin, eikä edes tiedetä tämän menneisyyttä.
Sitten kun ilmenee, että tyyppi onkin jo monta perhettä jättänyt ja lapsiakin on vähän siellä sun täällä, saakin yhtäkkiä kokonaisen katraan viikonlopuksi joka toinen viikonloppu, senkun syötät ja juotat, sillä eihän tuollainen joka on heidät jättänyt heistä mitään huolta pidä, vaan joudutkin todella piiaksi tälle kumppanille.
Omat lapsesi varmasti kärsivät kaikkein eniten.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Et siis vieläkään
Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k542409Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖281759Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa
Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt701434Olisitko mies valmis?
Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me2381320- 1191154
Yritin saada
Vastauksia mutta et voinut olla rehellinen ja kaiken kannoin yksin. Halusin kovasti ymmärtää mutta en voi enää ymmärtää.13990Kronikat..
Mikä hele… on tää yks kronikat mikä suoltaa facessa kaikkea julkaisua ja AINA samoista firmoista imatralla??? Eikö ne mu11963vieläkin sanoa voin...
💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos23948- 68933
- 59856