Nuoripari koirankasvattajina, ottaisitko pennun heiltä?

koiraa heiltä. Syynä se että eivät kasvattaisi sitä rotua jonka otan myös seuraavaksi koiraksi. Eli suomenpystykorvan, joka on rotuni nyt ja aina.

Jos sitten päättävät vaihtaa jossain välissä tuohon, niin ei se kai mikään mahdottomuus olisi. Kyllä he ainakin esikarsintaan pääsisivät.

Koira yksilönä vaikuttaa valintaan enemmän kuin kasvattaja.

en ottaisi. Liian nuoria, itse oon 22 ja en vielä olisi valmis ottamaan vastuuta kennelistä, olen kuitenkin ikäisiäni kypsempi, joten en usko että hänkään on niin paljoa minua kypsempi jos kerran muutaman vuoden nuorempikin vielä. Ja koska noin nuori niin lähtisi ihan enstes yhdestä koirasta liikkeelle, ei noin monesta rodusta, onko tiloja pitää jos vaikka kukaan omistamistaan koirista ei sovellukkaan jalotukseen.
onko rahaa laittaa esim. 3 koiran kyynä/lonkka kuvauksiin, silmien peilaukseen, maksamaan hyppymaksuja, näyttelyttämään yms. ennenkuin koira todella tuottaa penniäkään? hänenä miettisin vielä :)

Voisin ottaa.Uskon että noin nuorikin pystyy kasvattamaan vastuullisesti koiria. Itse tosin tuskin tulen ikinä ottamaan noita rotuja.

"ottaisitko alle..."Riippuu ihan täysin kasvattajasta.Kyllä tuon alle voi olla ihan fiksu ja kokenutkin koirista.

Mutta esimerkkiin en voi sanoa mitään.Koska ei ole mitään näyttöäkään vielä mitä tulee tekemään todellisuudessa,yhdistelmästä/yhdistelmistä ja miten onnistuukin.

Mitä tarkoitetaan kennelliiton jalostusohjelmalla?Rotuyhdistysten tekemää JTO:ako?
Tuo on kuitenkin moniulotteisempi kuin pelkät mainitut.Mutta jos siis tullaan tekemään jto:n täyttäviä yhdistelmiä,pyritään mahdollisemman hyvään ja kasvatus on omiin näkemyksiini eettistä,niin mikä etten harkitsisi.Siis jos ylipäätään olisi tarkoitus ko.rotuista ottaa.

Nuistahan varoitellaan kokeneemmissa piireissä, koiratuomareissa ja muissa; nuoria jotka päättävät noin vain ruveta "kasvattajiksi", luulevat olevansa ammattilaisia(ostettuaan yhden rotukoiran), jos on ehkä jopa käyty Kennelliiton kasvattajakurssi (mikä ei anna näkemystä ja kokemusta), ja sitten teetetään/tehtaillaan vikapäillä rakeilla lisää viallisia koiria, jotka eivät edes rakenteensa puutteiden takia kelpaa näyttelyihin.

Ja miten vielä sattuikin roduiksi niitä egonjatkeita tms.
Tosin mikään rotunimike ei suojaa koiria väärinkäytöksiltä.

Kasvattajan iällä nyt ei ole mitään merkitystä. Ostaisin toki koiran, jos sopiva olisi tarjolla ja he kelpuuttaisivat minut ostajaksi.

Meinaako joku että keski-ikäiset myyvät taatusti priimapentuja : ) ?

Jos heillä on kyseisistä roduista ja koirista ja niiden kanssa harrastamisesta kokemusta niin mikä ettei..
Kyllähän se ikä arveluttaisi varmaan mutta tavatessa oppii ihmisestä enemmän kuin vain siitä että tietää ihmisen iän.

Ihmettelen vain, miksi aloittavat nuin monella rodulla ja sitten yksi niistä on vielä sellainen etteivät tiedä vielä kumpaa kasvattaa. Alottaisivat ensin yhdestä rodusta.

Kokemusta ei saa kuin hankkimalla sitä, ei kukaan kasvattaja ole mikään kaikki tietäjä ensimmäistä pentuettaan teetettäessä.
Junior handlereiden ja muiden nuorten harrastajien takia nykyään on yhä nuorempia ja nuorempia kasvattajia joilla voi olla käytännön kokemusta koirista ihan yhtä paljon kuin vanhemmillakin.

En todellakaan ostaisi mitään rotua keskenkasvuisilta nuorilta "aikuisilta". Itselläni menossa kolmas samaa rotua oleva koira enkä vieläkään voi sanoa, että tunnen rodun. TOki sillee vähäsen. Kaksi edellistä hoidin loppuun ja siinä meni 29 vuotta ja nyt tää kolmas on 5 vuotias. Ihania ovat olleet, mutta myös vaativia. Kaikki sosiaalisia oman arvonsa tuntevia koiria jotka ovat niin ihmis kuin eläin ystävällisiä. Toki voi alkaa suunnittelemaan kasvatusta ja aloittaa nuorena kun vielä jaksaa, mutta luulisi rodun kerrallaan riittävän. Epäilen tuota rodun tuntemusta kun vasta itsekin alan olemaan jyvällä koirani eri piirteistä. Kolme samaa rotua olevaa ja kolme täysin erilaista ja tietty ne ominaisuudet jotka yhdistää. En vaan jaksa uskoa että parikymppisellä riittää osaamista kennelin pyöritykseen. Sehän on myös liiketoimintaa ja pitää hallita nuo taloushallinnon asiatkin jne. ...

En ottaisi. Koiran hankin vain kokeneelta kasvattajalta.Sellaiselta joka koirapiireissä on tuttu.Ja kyllähän tuo ikä vaikuttaa.He ovat nuoria ja en usko tuon ikäisen muutenkaan pystyvän sitoutumaan vakavasti edes parisuhteeseen saati koiran kasvatukseen.

Totta kai ostaisin. Koirahan siinä pääasia on, eikä kasvattaja.

En ainakaan tuon pätkän perusteella. Ensinnäkin epäilyttää että jos nainen kerran on sairaseläkkeellä noin nuorena onko hän oikeasti kykenevä pitämään huolta mahdollisesti useammasta haastava rotuisesta koirasta. Et myöskään maininnut mitään heidän jalostustavoitteistaan? Mielestäni on tärkeää että kasvattajalla tai edes sellaiseksi aikovalla on selkeä suunnitelma mitä hän koiriltaan haluaa eikä vain teetetä pentuja päättömästi tai rahan takia.

Itse olen kyllä tarkka keneltä ja mistä yhdistelmästä pennun ottaisin, vain vastuulliselta kasvattajalta jonka periaatteet vastaavat omiani: ei pentuja alle kaksivuotiaille tai tutkimattomille koirille, 0% linja sukusiitoksessa, ei liian tiheää pennutusta nartuilla eikä urosten liikakäyttöä, käyttö- ja terveystulokset aina ennen näyttöä.