Suomi muistutti taas "rikkaudesta", kun Höblää jaettiin tänään Helsinki päivänä kansalaisille ja tietysti jakaja pääsi kertomaan miten se on suuri rikkaus, kun meillä on HBL ja etenkin suomenkieliset pääsevät oppimaan ruotsia. No jo on ihme, että aina vaan suomenkielisten ruotsin osaamisesta surut ovat huolestuneita. Miksi enemmistö ei joka käänteessä vaadi suruja oppimaan suomea myös svensk-Finlandissa.
Ylen radio
rikedom
14132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kaksikielisyys koskee vain suomalaisia surumedian mielestä. Tottakai KAIKISSA maissa vähemmistöt opettelevat maan ylivoimaisen pääkielen eikä päinvastoin.
Ovatko kaikki muut maat väärässä ja Suomi oikeassa tässä asiassa?
Et siis ilmeisesti tiennyt, että suomi on ruotsinkielisissä kouluissa pakollinen ja että sitä luetaan jo ala-asteen kolmannelta luokalta alkaen. Sitä paitsi kielilaki on luonteeltaan täysin symmetrinen ja lähtee siitä, että suomen- ja ruotsinkielisten kansalaisten kielelliset oikeudet ovat täsmälleen samat. Mitä virkamiehiin tulee, ainakin niissä kaksikielisissä kunnissa joissa suomi on enemmistökieli, ruotsinkieliset virkamiehet käyttävät työssään ja kontakteissaan kansalaisten kanssa tietenkin käytännössä enemmän suomea kuin ruotsia. Lähtökohtahan on se, että kaksikielisen kunnan kansalaisen oikeuksiin kuuluu saada itse määrittää, haluaako hän virkamiesten palvelevan itseään suomeksi vai ruotsiksi. Käytännössä laki kuitenkin toteutuu suomenkielisten palvelujen osalta huomattavasti paremmin kuin ruotsinkielisten, sillä ruotsinkieliset virkamiehet osaavat yleensä paremmin suomea kuin suomenkieliset virkamiehet ruotsia.
On kohtuullista, että 5% vähemmistö osaa yli 90% enemmistön kielen.
Niin on kaikissa länsimaissa.
Missään länsimaassa ei enemmistöä pakoteta oppimaan niin pienen vähemmisön kieltä.
Suomenruotsalaisen eliitin on hyvä tarkistaa ja kohuullistaa oma asemansa vähemmistönä.
Itse asiassa esimerkiksi Irlannissa väestön englanninkielinen enemmistö todellakin pakotetaan oppimaan vieläkin pienemmän vähemmistön kieli, sillä iirinkielisiä on muistaakseni vain 1 tai 2% maan väestöstä. Maa on virallisesti kaksikielinen ja iirin kieli on pakollinen oppiaine maan englanninkielisissä kouluissa.
Älä viitsi tuoda tuota onnetonta iiri-vertausta mukaan. On jo monta kertaa käsitelty asia, että sitä ei voi mitenkään verrata Suomen ruotsiin.
Itse asiassa tiesin ja tiedän myös senkin, että svensk-Finlandissa osataan todella huonosti suomea. Ei tarvitse mennä kuin Tammisaareen, niin johan on hoono soomi ja etelä-Suomessa itään tai länteen. Puhumattakaan länsirannikkoa. Helsingissäkään ei kaikki osaa suomea, joten ei tarvitse yrittää muuttaa mustaa valkoiseksi.
Kaikkialla muualla maailmassa enemmistö määrää ja vähemmistö sopeutuu, mutta meillä itsepäiset svekot meinaavat kääntää - tai ovat jo kääntäneet - totuudet ylösalaisin oman etunsa nimissä.
Siinäpä vaan maan suuri enemmistö pakkosopeutuu pienen kielivähemmistön metkuihin ja vaatimuksiin, joille ei loppua tule. Minä, minä ensin, kun aina ovat ensin tottuneet ottamaan ja haluamansa saamaan.
... ja yleensä ruotsinkieliset suomalaiset osaavat paremmin suomea kuin ruotsia...
Valtion pitäisi kiireesti panna täytäntöön intensiivinen ruotsinkielenkurssi suomenruotsalaisille että he voisivat käyttää oikeuttaan ruotsinkielisiin palveluihin...
Muista, että virkamiehet ovat kansalaisten palvelemista varten eikä päinvastoin.
Kaksikielisissä kunnissa siis
a) kansalaisilla on OIKEUS saada palvelut joko suomeksi ja ruotsiksi ja
b) virkamiehillä on VELVOLLISUUS palvella kansalaisia sillä virallisella kielellä, jota kansalainen haluaa käyttää.
Surusvekojen mielestä on pääasia, että surujen (etu)oikeudet ovat suomalaisten velvollisuuksia.
Missään mussa maassa maailmassa ei tällaista kielisysteemiä löydy, missä ylivoimainen pääväestö velvoitetaan palvelemaan pientä vähemmistöä tämän kielellä.
Oletko koskaan kenties erehtynyt miettimään, MIKSI näin on asia?
Minullakin on oikeus saada palvelut suomeksi tereveydenhuollossa, mutta vuosiin ei ole ollut suomenkielistä lääkäriä terveyskeskuksessa, vaan ruotsin,- venäjän,- viron, jne.-kielisiä huonosti tai erittäin huonosti suomea puhuvia, joiden puheesta ei ymmärrä, mitä tarkoittavat ja kysymys on omasta terveydestä
. Ei auta lakikirjan heiluttaminen, kuten surut tekevät. MINULLAKIN ON SIIS OIKEUS ja lääkärillä velvollisuus, mutta kun ei niin ei. Onko meillä samat oikeudet surujen kanssa?
Muuten, eri maista löytyy hyvinkin kirjavia esimerkkejä siitä, miten erilaisiin ratkaisuihin kielipolitiikassa voidaan päätyä. Mainitaan esimerkiksi vaikka Pakistan, jonka kaksi virallista kieltä ovat urdu (jota puhuu äidinkielenään vain 7,6% väestöstä) ja englanti (jota puhuu äidinkielenään vielä pienempi määrä). Näistä kahdesta vain urdulla on kansalliskielen asema. Maan muista kielistä vain sindhin kielellä (jota koko maassa puhuu 14,2% väestöstä) on paikallisen vähemmistökielen asema Sindhin maakunnassa. Esimerkiksi punjabin kielellä (jota puhuu äidinkielenään 44,2% pakistanilaista ja 54,6% jos saraikin murre lasketaan osaksi punjabin kieltä) ei ole minkäänlaista virallista asemaa.
Pakistan on kauhu esimerkki kielipolitiikasta.
Vai tarkoittaako kirjoittaja että Suomessa pitäisi siirtyä
järjestelmään jossa ruotsi olisi pääkieli ja suomi rahvaan
kieli vailla oikeuksia ?
Tämä järjestelmä oli v. 1599-1863
Ei hyvä.
Siksi Pakistanissa on jatkuva sotatila.