Ahdistuksesta / paniikista selviytyminen ?

Moi !
Sä oot tehny aikapaljon samoja juttuja kun mä paitsi tuo unipäiväkirja on uutta. Sitalopraami on on paljon suurempi annoksinen kuin sulla, alkoholin olen jättänyt pois, mitä nyt juhlissa otan suullisen onnittelumaljasta. Kahvin jätin muutamaksi vuodeksi pois ja aloitin uudelleen, ei mitään eroa joi tai ei, eli mun kohdalla kofeiini ei tuota tykytyksiäkään. Hieronta on yksi kiva keino mitä mä oon käyttänyt, rentouttaa taivaallisesti lihaksia ja mieltä, sillä löysin aivan ihanan hierojan jonka kanssa juttu lentää eikä ahista yhtään, elämänmuutos täytys vielä tehä, se tässä pänniikin kun tietää että pitäis osata luopua asioista joista pitää kiinni kynsin hampain vaikka tietää niiden tuottavan ahdistusta. Sitten se itsensä altistaminen asioille joissa panikoi on se kamalin mitä tiedän mutta kun onnistuu niin sese vasta tuottaa voitontunnetta. Ootko aatellu sellasta jos tulee takapakkia mitä teet? Mä oon ottanut vastaan useemmatkin takaiskut mut aina on rämmitty etiäpäin.

Sitalopraamia olisi kahden ensimmäisen viikon jälkeen pitäny ottaa 20mg, mutta sovin lääkärin kanssa, että koska ahdistus on lieventynyt jo niin paljon ja olen aloittanut terapian etc niin maalaisjärjellä lääkitystä olisi turha nostaa.

Alkoholia en itse nauti tällä hetkellä myöskään yhtään, koska ensimmäinen paniikkikohtaus tuli juuri krapulapäivänä. Hieronta on kyllä taivaallista, käytän itse iltaisin venhäpussia, joka laitetaan mikroon lämpiämään ja sitten harteille ja niskan seutuun -> taivaallista.

Tuo altistaminen on kyllä vaikeaa, mutta pidän mielessäni voittomerkit: kaupassa, ystävän luona ja valmistujaisjuhlissa olen käynyt menestyksekkäästi. Pitäisi nyt keksiä jokin uusi kohde. Näin loman aikaan se on vaikeaa, kun tuntuu, että elämä sijoittuu nyt niin paljon kotiseudulle.

Takapakki on inhottavaa, mutta varmaan kuuluu asiaa. Ajattelen sen mahdollisuutena oppia jotain uutta "Teen ensikerralla sitten eri tavalla"-periaatteella. Kaikkein inhottavinta on minulla tämä "aamuahdistus", jota koen usein herättyäni enkä oikein osaa hahmottaa, että miksi.

Paniikkihäiriöni oirehtii nyt traumaperäisesti (2.5kk sitten vaikea leikkaus takana, toipuminen jatkuu edelleenkin) ja olen huomannut, että pelkotilat tulevat sieltä. Aamuahdistus varmaan jountaa juurensa siihen, että sain ensimmäisen paniikkikohtauksen herättyäni päiväunilta. Tuottaako sinulle jokin hetki päivässä yleensä oireita?

Yöllä oli pahinta herätä aivan karmeaan kohtaukseen, nyt onnesta niitä ei ole tullut enää, kiitos lääkkeitten. Isoissa kaupoissa käynti on altistuksessa kamalin mitä tiedän, meeppäs juhannukseksi kauppaan jossa on aivan hirveä härdelli, ihan kuin maailmasta ruoka loppuis, jonot on piiitkääät kuin nälkävuosi, niin siinä sulle oiva kohde altistumiseen. En mä tätä kiusallani kirjoita mutta se on mulle täyttä helvettiä on sitten lääkkeet, terapiat vaikka mitkä niin ei mallaa mulle. Tulee tunne että just ulos, happi ei riitä, ei voimat ei mitkään. Se on mun takapakki aina.

Hienoa kuulla että kuitenkin nuin "pienillä" asioilla on vaikutusta, lainausmerkeissä siksi koska usein ne pienet asiat onkin niitä suurimpia. Mulla on lääkityksenä opamox jota otan 1/2 tai kokonaisen 1-2 kertaa päivässä, joskus harvoin kolme kertaa. Alkuvuodesta olin huonona ja olisin aloittanut jonkun "oikean" lääkityksen uudestaan mutta sitten olis menny koko kesä ja kevät pilalle sillä mulle nää citalopraamit, optibarit ja seronilit aiheuttaa valoihottuman rajua pahenemista eli en sitten siedä auringonvaloa ollenkaan!
En ole kuullut että kukaan kärsisi vastaavasta, ja siksi olen kiinnostunut kuinka voisi päästä tästä paranemaan ilman lääkkeitä.
En ole kuitenkaan jäänyt kotiin piiloon (HUOM Enää) sillä olen tajunnut että on vaan pakko uskaltaa ja mennä jos haluan elää. Nyt olen sinnitellyt pari kurssia, joka oli ihan yhtä helvettiä mutta todistukset on, ja oli lyhyt työsuhde kunnes aloitin koulun. Kyllä tunnustan etten olisi niin hyvin pärjännyt ilman opamoxeja mutta rupesin jopa tykkäämään siitä koulusta ja niistä tyypeistä kun osasin olla oma itseni ja tutustuin muihin, eikä päivät enää olleet pelkkää selviämistä.

Magnesiumin puutteen on todettu aiheuttavan stressiä, paniikkihäiriötä, ahdistusta, rytmihäiriöitä ym. Suun kautta joutuu ottamaan niin paljon ettei maha tykkää, mutta netistä saa tilattua (saattaa olla luontaistuotekaupoissakin) magnesiumsuihketta, googleta jos kiinnostaa miksi kannattaa..
Kahvin juontia olen vähentänyt, ja tupakkaa menee vähemmän, yritän syödä muutaman tunnin välein jotain.. Verensokeri kun menee liian alas, tulee ärtyisä ja tuskaisa olo.

Voisin yrittää mennä juhannuskauppoihin.. siinä olisi ainakin haastetta. :)

Noilla on merkitystä ainakin omalla kohdallani - jos olen kotona ja tunnen ahdistuksen tai paniikin tulevan kintereilleni niin laitan vain syvärentoutuksen päälle ja sängylle makaamaan - sillä se menee ohi omalla kohdallani.

Ärsyttää, että olen niin selvästi läheisriippuvainen yhdestä tärkeästä ihmisestä elämässäni, että hänestä eroon joutuminen aiheuttaa minulla jo tuskaisuutta. Tänä viikonloppuna hän lähtee reissuun ja tietoisesti yritän nyt olla ilman häntä. Onko teillä vastaavia kokemuksia?

Läheisriippuvuus mulla on se elämänmuutos mikä pitäis toteuttaa, tuntuu ettei vois ilman kumppania tehdä mitään. Yksin tekeminen olisi seuraavaksi tärkein koettelemus, kynnys tuntuu olevan vain liian korkealla tällä hetkellä.

Täällä sitä itse kyhnötetään nyt yksin kotona askareiden ja tenttikirjojen kanssa. Tuntuu, että kyllähän tähän voisi taas tottua.. koira tuossa vieressä nukkuu ja talo on ihanan hiljainen. Itse huomaan nyt tässä sen, että pelkään jostain kumman syystä asioita, jotka ennen olivat niin selviä minulle (Asuin yksin 3v, joten miksi minua nytten vaivaa läheisriippusuus vaikean leikkauksen jälkeen). Tuntuu, että tämä on mainiota harjoittalua. Suosittelen !

Camilla hoi!
Huomenna kauppaan jonottamaan ja ottamaan selvää auttaako lääkitys ja terapia.

Huomenna mennään!:D

Alkoholi itselläkin joskus auttaa:) Huomaan usein itsessäni sellaista oireiden tulkitsemista, joka yleensä laukaisee paniikkikohtauksen. Esim huimaus tai vaikkapa stressiperäinen hengenahdistus. Heti kun huomaan näitä oireita pyrin vain menemään niiden mukana ja ajattelemaan ettei mistään vakavemmasta ole kyse ja sitten olotilani paranee yleensä.

Itseasiassa olen juuri lähdössä kesäteatteriin, joten katsotaan, miten kirjoista oppimistani ahdistuksestaselviytymiskeinoista on apua!:) On pakko huomauttaa, että kun ahdistukseen on olemassa työkaluja niin tilanteet, joihin joutuu eivät vaikuta itsessään niin pelottavilta.

Päivitystä eiliseen: Ja hyvinhän se reissu sitten meni! Huomasin itsessäni pientä ennakkoahdistusta, sillä sorrun usein "entä jos"-ajatuksiin. Kuitenkin käsittelin ne nopeasti ja sitte oltiinkin jo 600 ihmisen katsomossa nauttimassa esityksestä.

Syke nousi välillä väkijoukossa väliajalla, mutta kenenkään huomaamatta hengittelin vain ja annoin itseni kellua tunteessa ja negatiivinen olo meni ohitse niin nopeasti kuin oli tullutkin.

Arvatkaa vain millainen voittajaolo minulla oli kotona:)) Keskiviikkona menen täysinäiseen tenttisaliin, jolloin pääsen kokeilemaan uudestaan stressaavaa tilannetta (kaupat etc ovat jo täysin helppoja kohteita).

Tällainen sairaslomalta palautuminen!:)