Moni ei-uskova kokee Kristinuskon rajoittimena, koetko sinä näin?
Jos koet niin miksi?
Jos koet niin miksi?
Rajoitin
Leksoel
776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei-uskovana en koe kristinuskon rajoittavan elämääni, varsinkaan kun maamme ei ole teokratia.
Ja koska kaikki kristitythän ovat tavattoman onnellisia ja vapaita uskossaan niin eihän se tietenkään mitenkään rajoita heidän elämäänsä...
Ei-uskovana koen kristinuskon rajoittavan yhteiskunnan kehitystä koska se toimii muutoksen hidastajana.
Se myös infantilisoi ihmisiä mikä jo sinänsä on ärsyttävää ja välillä johtaa vaivautuneeseen myötähäpeään.
Joittenkin ihmisten seurassa joudun rajoittamaan suorapuheisuuttani etteivät kokisi että kakkisin heidän hengelliseen pesäänsä.
Yhteiskunnan resursseja hassataan uskisbisnekseen ja se rajoittaa koko yhteiskunnan kehitystä.
Mutta: Down Goes Kirkko
Kyllä. Kristinuskon vakaumuksellinen harjoittaminen vapauttaa ihmisen siitä arvosta, mitä itse pidän korkeimpana - rationaalisuudesta.
Älykkyys ja sen oikea käyttäminen on suurinta, mitä ihmisellä voi olla.
Kun ei hassata uskisbisnekseen, niin yhteiskunta maksaa jatkuvasti lisääntyvää rahamäärää heikko-osaisten ongelmien kärjistyessä. Ongelmakodissa vieraileva seurakunnan diakoniatyöntekijä voi olla se viimeinen henkireikä, joka estää perhettä romahtamasta. Kun diakoniatyöntekijä saa potkut, ei heti tule mitään tilalle. Yhteiskunnan toimijat tulevat ehkä vasta lastensuojeluilmoituksen saatuaan tekemään huostaanottoja, ja ne ovat kalliita. Kysäiseppä kotikuntasi päättäjiltä ovatko sosiaalitoimen menot laskeneet vai nousseet, nyt kun kirkon "rationaalista ajattelua estävä" toiminta on vähentynyt.
Miksi kirkon pitäisi toimia sosiaalitoimistona? Eihän moinen toiminta edes kuulu millään tavalla kirkon perustoimintaan. Se että ahdasmielisen suvaitsematonta taikauskoa markkinoidaan hyväntekeväisyytenä, on moraalisesti vähintäänkin kyseenalaista. Kuten myös se että EU:n kokonaan kustantamaa ruoka-apua jaetaan kirkon omissa nimissä mukamas kirkon omana avustuksena.
Kirkko käyttää valtavasta omaisuudestaan ja tuloistaan vain mitättömän pienen summan avustuksiin ja diakonityöhön. Tämä lista se kertoo paljon selvemmin, mihin kirkko niitä suuria varojaan tarvitsee:
Björkstrand Gustav, Porvoon uusi piispa, 151 310
Heikka Mikko, Espoon piispa, 111 183
Huotari Voitto, Mikkelin piispa, 95 811
Huovinen Eero, Helsingin piispa, 113 360
Mäkinen Kari, Turun piispa, 101 492
Paarma Jukka, arkkipiispa, 137 880
Peura Simo, Lapuan piispa, 99 978
Pihkala Juha, Tampereen piispa, 104 252
Riekkinen Wille, Kuopion piispa, 102 258
Salmi Samuel, Oulun piispa, 100 221
Kirkon "avustustyötä" kuvaa erittäin hyvin Äiti Teresan työskentely Intiassa. Eipä hänen työntekijöitään kiinnostanut köyhien tai sairaiden auttaminen, vaan ainoastaan näiden "sielujen pelastaminen" eli uskonnon tuputtaminen. Mitään apua tai hoitoa ei järjestön laitoksissa saanut, mutta kaikille kuoleville annettiin aina kristillinen pakkokaste täysin heidän omasta uskonnostaan ja omasta tahdostaan riippumatta. Koska se oli toiminnan ainoa tavoite.
Aiti Teresan omat sanat: ”Me emme ole sairaanhoitajia, me emme ole lääkäreitä, me emme ole opettajia, me emme ole sosiaalityöntekijöitä. Me olemme uskovaisia, me olemme uskovaisia, me olemme uskovaisia
En vain kristinuskon, vaan uskontoja yleensä. Enkä tarkoita uskonto aina näin tekisi. Mutta silloin kyllä jos uskonnolle suodaan erityisoikeuksia. Kuten aseistakieltäytymisen, mikä muille on pakollista.
Kristinusko rajoittaa huomattavasti sekä järjen käyttämistä että tasa-arvoa.
Ja kautta historiansa se on rajoittanut erittäin huomattavasti yleisiä ja yhtäläisiä ihmisoikeuksia, kuten sananvapautta ja uskonnonvapautta. Meillähän on nuo arvot nykyään yhteiskunnassamme kristinuskosta huolimatta, eikä todellakaan sen ansiosta. Sillä noiden asioiden läpimenoa vastustivat juuri kristilliset viimeiseen asti.
Mutta kiitos yleisen maallistumisen ja kristinuskon pakkoikeen höltymisen mekin saimme vihdoin edes jonkinlaisen sananvapauden, uskonnovapauden sekä tasa-arvon. Joita kaikkia kristityt ja kristinusko vastustivat noin 1700 vuotta kaikkialla maailmassa.
http://www.uskonnonvapaus.fi/artikkelit/historia-suomi.html
Kristityiltä kesti siis vain 1700 vuotta tajuta, että tasa-arvo, sananvapaus ja uskonnovapaus eivät olekaan pahoja asioita ja että ihmisen ei olekaan PAKKO kuulua kirkkoon (vielä 90 vuotta sitten oli PAKKO.) Ja että jumalanpilkasta ei kuulukaan tuomita kuolemanrangaistusta, mikä poistettiin rikoslaista jo 120 vuotta sitten. Tätä vauhtia voimme jo lähivuosisatoina saavuttaa ihan oikean tasa-arvonkin, ekä siis vain tätä nykyistä sen suuntaista yritelmää, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia paitsi tietenkin naiset ja homot. Ja ehkä saadaan vielä ihan oikea sananvapauskin, eikä tätä nykyistä jossa jumalapilkasta voi edelleen joutua vankilaan.
http://keronen.blogspot.fi/2011/02/jumalanpilkka-on-ihmisoikeus.html