Monella ei käy mielessä karhun olevan kovin lyhytikäinen ihmiseen verrattuna. Siihen mennessä kun ihminen pääsee n. 20 vuoden ikään kaikki hänen syntymänsä aikaan hengissä olleet suomen karhut ovat kohdanneet luonnollisen loppunsa, ja heidän jälkeläisensä muodostavat uuden populaation.
Mikäli karhulla on sellainen geeni, joka tekee karhusta rohkeamman uusia hajuja ja asioita kohdatessa, tämä saattaa nostaa karhun selviämistodennäköisyyttä muuhun populaation verrattuna, ja tällainen geeni tiettyjen olosuhteiden vallitessa, saavuttaa suuremman prosentuaalisen esiintyvyyden seuraavassa sukupolvessa.
Kääntäen mikäli sellainen geeni, joka tekee karhusta ujomman uusia hajuja ja asioita kohdatessa, tämäkin saattaa nostaa kahrun selviytymistodennäköisyyttä muuhun populaatioon verrattuna, ja tällinen geeni tuollaisten olosuhteiden vallitessa, toimii samoin kuin tuo edellinenkin.
Nyky-yhteiskunnassa ihmisen käyttäytyminen karhuja kohtaan on muuttunut hyvin paljon menneisiin vuosikymmeniin tai satoihin vuosiin verrattuna. Nykyään jos karhu tunkee ihmisten ilmoille uteliaisuuttaan, nälkäisyyttään, tai vastaavista syistä, sitä ei lopeteta vaan se pyritään ajamaan takaisin metsään tai pois ihmisten lähettyviltä, mutta edelleen karhuja lopetetaan mikäli ne vaikuttavat tottuneen ihmiseen tai eivät enää pelkää ihmistä, yhtenä keinona.
Tämä käyttäytymismallin muutos verrattuna 1800-1900 ajanjaksoon, tai ajanjaksoon 1900-1950, voi aiheuttaa sen että jokaisessa karhupopulaatiosukupolvessa on aiempaa enemmän sellaisia karhuja, tai sellaisia geenejä, jotka tekevät karhusta rohkeamman, koska todennäköisyys että karhu kohtaa ennenaikaisen loppunsa ollessaan hieman rohkeampi, on paljon alhaisempi kuin aiempina vuosina. Tällöin näistä kahdesta aiemmin mainitusta tekijästä johtuen, ihmisen muuttunut tapa suhtautua lähelle tungeksiviin karhuihin, muodostaa ajankuluessa yhä suuremman riskin.
Karhu on metsässä alpha saalistaja, eikä sen tarvitse pelätä muita eläimiä, ihmistä siis lukuunottamatta. Eläinlajien edustajista, karhun suurin ns. vihollinen onkin toinen karhu. Vielä yksi tekijä löytyy, sudet. Yksittäinen susi ei ole karhulle minkäänlainen vihollinen tai uhka, mutta susilauma voi olla potentiaalinen kilpailija esimerkiksi haaskalla. Syyt, jotka ovat aiheuttaneet karhun ujouden ihmisiä kohtaan, tai ylipäätään uusia hajuja kohtaan, liittyvät aiempien kohtaamisteen luonteeseen ihmisten kanssa, sekä muiden karhujen kanssa, sekä kilpailu tilanteisiin haaskoilla.
Tätä kun puntaroi niin huomaa ainakin sellaisen tekijän, että mitä suurempi karhu on kyseessä, sitä edullisempaa on karhun ja tämän jälkikasvuston kannalta, että tämä luonnollinen ujous väistyy. Miksi niin? Koska jos karhu on tilastollisesti huomattavasti suurempi kuin muut karhut, niin tällöinhän on hänelle edullista pyrkiä laajentamaan reviiriään, ja vähentämään kilpailijoiden mahdollisuuksia tuottaa jälkikasvua. Tämän lisäksi yksi karhun potentiaalisista saaliseläimistä on hirvi, ja mahdollisuudet onnistuneesti saada hirvi saaliiksi, riippuvat useista tekijöistä, mutta aivan pikkuruinen tai nuori karhu ei sellaiseen käsittääkseni ryhdy tai siinä onnistu.
Toisinsanoen esimerkiksi sellainen karhu joka suhtautuu hirvien hajuihin ja läsnäoloon rohkeammin, voi tätä kautta oppia saalistustapoja varhaisemmalla iällä, tai onnistua ravinnon hankinassa tätä reittiä useammin.
Se mitä tässä ajan takaa on yksinkertaisesti: Kun karhujen uteliaisuuteen ja tungeksimiseen suhtaudutaan leppoisasti, niin enemmin tai myöhemmin, tämä johtaa vaaratilanteiden määrän kasvuun ihmisen ja karhun kohdatessa. Sitä en osaa arvioida onko tällaisella käyttäymismallien muutoksella vaikutuksia 15 vuoden aikana, 50, 100, 200 vuoden aikana, vai puhutaankohan tässä kenties vielä paljon pidemmistä ajanjaksoista. Minkälaisella aika jänteellä tällaiset muutokset tapahtuvat on siis kyseenalaista.
Mikäli karhulla on sellainen geeni, joka tekee karhusta rohkeamman uusia hajuja ja asioita kohdatessa, tämä saattaa nostaa karhun selviämistodennäköisyyttä muuhun populaation verrattuna, ja tällainen geeni tiettyjen olosuhteiden vallitessa, saavuttaa suuremman prosentuaalisen esiintyvyyden seuraavassa sukupolvessa.
Kääntäen mikäli sellainen geeni, joka tekee karhusta ujomman uusia hajuja ja asioita kohdatessa, tämäkin saattaa nostaa kahrun selviytymistodennäköisyyttä muuhun populaatioon verrattuna, ja tällinen geeni tuollaisten olosuhteiden vallitessa, toimii samoin kuin tuo edellinenkin.
Nyky-yhteiskunnassa ihmisen käyttäytyminen karhuja kohtaan on muuttunut hyvin paljon menneisiin vuosikymmeniin tai satoihin vuosiin verrattuna. Nykyään jos karhu tunkee ihmisten ilmoille uteliaisuuttaan, nälkäisyyttään, tai vastaavista syistä, sitä ei lopeteta vaan se pyritään ajamaan takaisin metsään tai pois ihmisten lähettyviltä, mutta edelleen karhuja lopetetaan mikäli ne vaikuttavat tottuneen ihmiseen tai eivät enää pelkää ihmistä, yhtenä keinona.
Tämä käyttäytymismallin muutos verrattuna 1800-1900 ajanjaksoon, tai ajanjaksoon 1900-1950, voi aiheuttaa sen että jokaisessa karhupopulaatiosukupolvessa on aiempaa enemmän sellaisia karhuja, tai sellaisia geenejä, jotka tekevät karhusta rohkeamman, koska todennäköisyys että karhu kohtaa ennenaikaisen loppunsa ollessaan hieman rohkeampi, on paljon alhaisempi kuin aiempina vuosina. Tällöin näistä kahdesta aiemmin mainitusta tekijästä johtuen, ihmisen muuttunut tapa suhtautua lähelle tungeksiviin karhuihin, muodostaa ajankuluessa yhä suuremman riskin.
Karhu on metsässä alpha saalistaja, eikä sen tarvitse pelätä muita eläimiä, ihmistä siis lukuunottamatta. Eläinlajien edustajista, karhun suurin ns. vihollinen onkin toinen karhu. Vielä yksi tekijä löytyy, sudet. Yksittäinen susi ei ole karhulle minkäänlainen vihollinen tai uhka, mutta susilauma voi olla potentiaalinen kilpailija esimerkiksi haaskalla. Syyt, jotka ovat aiheuttaneet karhun ujouden ihmisiä kohtaan, tai ylipäätään uusia hajuja kohtaan, liittyvät aiempien kohtaamisteen luonteeseen ihmisten kanssa, sekä muiden karhujen kanssa, sekä kilpailu tilanteisiin haaskoilla.
Tätä kun puntaroi niin huomaa ainakin sellaisen tekijän, että mitä suurempi karhu on kyseessä, sitä edullisempaa on karhun ja tämän jälkikasvuston kannalta, että tämä luonnollinen ujous väistyy. Miksi niin? Koska jos karhu on tilastollisesti huomattavasti suurempi kuin muut karhut, niin tällöinhän on hänelle edullista pyrkiä laajentamaan reviiriään, ja vähentämään kilpailijoiden mahdollisuuksia tuottaa jälkikasvua. Tämän lisäksi yksi karhun potentiaalisista saaliseläimistä on hirvi, ja mahdollisuudet onnistuneesti saada hirvi saaliiksi, riippuvat useista tekijöistä, mutta aivan pikkuruinen tai nuori karhu ei sellaiseen käsittääkseni ryhdy tai siinä onnistu.
Toisinsanoen esimerkiksi sellainen karhu joka suhtautuu hirvien hajuihin ja läsnäoloon rohkeammin, voi tätä kautta oppia saalistustapoja varhaisemmalla iällä, tai onnistua ravinnon hankinassa tätä reittiä useammin.
Se mitä tässä ajan takaa on yksinkertaisesti: Kun karhujen uteliaisuuteen ja tungeksimiseen suhtaudutaan leppoisasti, niin enemmin tai myöhemmin, tämä johtaa vaaratilanteiden määrän kasvuun ihmisen ja karhun kohdatessa. Sitä en osaa arvioida onko tällaisella käyttäymismallien muutoksella vaikutuksia 15 vuoden aikana, 50, 100, 200 vuoden aikana, vai puhutaankohan tässä kenties vielä paljon pidemmistä ajanjaksoista. Minkälaisella aika jänteellä tällaiset muutokset tapahtuvat on siis kyseenalaista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikä tekee syrjäkylien kiltistä nallesta hirvittävän vaarallisen pedon kun se tallustelee kaupunkiin?
Parempi kysymys on, mikä on tehnyt tästä alpha saalistajasta "kiltin"? Miksi jääkarhut eivät ole kilttejä? Vainko koska ne ovat puhtaasti lihansyöjiä?
jeee