Mitä sillä tarkoitan, kun sanon, että Jumala rakastaa minua? Missä se näkyy tänään? Miten hän osoittaa rakkautensa? Onko sillä mitään tekemistä minun arkisen todellisuuteni kanssa? Mitä minä siitä saan? Miten minä sen von kokea? Millä tavoin se vaikuttaa elämääni? Miten se ilmenee minun elämänvaiheissani? Mitä on se, että Jumala rakastaa minua tässä tilanteessa, jota nyt elän?
Omalla kohdallani se merkitsee kipua, sairautta ja leikkauksen odotusta, josta ei tiedä mitä se tuo tullessaan. En osaa vaatia, että Jumalan rakkaus tulisi nyt todelliseksi minulle siinä, että hän parantaisi ja ottaisi kaikki hankaluudet elämästäni pois. Minun mielestäni Jumalan rakkaus minua kohtaan tulee todelliseksi siinä, että jaksan kestää, säilytän rohkeuden oman elämäni kaikissa tilanteissa ja vaiheissa. Se elämä, joka annetaan minun elettäväkseni, on minun suostuttava elämään.
Jumala rakastaa minua sillä tavoin, että kestän kaiken sen keskellä mikä kohtaa minua. Kestän elämän kaoottisuuden, kestän elämäni turvarakenteiden sortumisen. Älkää iloitko minun viholliseni minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen, jos istun pimeydessä on Herra minun valkeuteni (Miik 7:8)
Useimpien meidän kestokykymme on hauras. Ei tarvita paljokaan kun jo menetämme rohkeuden jatkaa elämän matkaa. Jumala rakastaa minua sillä tavoin, ettei hän anna minun vajota sisimmässäni olevaan masennuksen ja toivottomuuden valtamereen, vaikka sekin toki on koska tahansa mahdollista. Leukani saan pidettyä juuri ja juuri veden pinnan yläpuolella. Hän antaa omassa persoonassaan minulle mielekkyyden ja tarkoituksen kaiken mielettömyyden keskellä.
Jumalan rakkaus ei muuta minua, eikä muuta olosuhteitani, vaan auttaa minua elämään juuri tätä omaa elämääni tällaisena ja kestämään niissä olosuhteissa, jotka minulle on annettu. Toivon mukaan kykene täyttämään tänäänkin velvollisuuteni ja kantamaan sen vastuun elämästäni, joka kuuluu minulle. Toivon mukaan en kuitenkaan kierrä kehää vain itseni, omien sairauksieni, oman pahanolontunteeni ympärillä. Toivon mukaan edes silloin tällöin pystyn ajatelmaan muutakin kuin vain omaa etuani. Ehkä sittenkin koetan palvella edes jollakin tavoin edes jotakuta lähimmäistäni.
Se, ettei Jumala muuta minua tai olosuhteitani on vapauttavaa. Nyt uskallan elää omana itsenäni, koska en voi elää minään muunakaan ihmisenä. Uskallan elää oman elämäni rajoitusten alaisena. Minun ei tarvitse ponnistelemasta päästyä ponnistella muuttaakseni kaiken omassa elämässäni. Voin myös hellittää, olla rentona elämän keskellä. Masennuksen valtaan en tahdo suostua.
Omalla kohdallani se merkitsee kipua, sairautta ja leikkauksen odotusta, josta ei tiedä mitä se tuo tullessaan. En osaa vaatia, että Jumalan rakkaus tulisi nyt todelliseksi minulle siinä, että hän parantaisi ja ottaisi kaikki hankaluudet elämästäni pois. Minun mielestäni Jumalan rakkaus minua kohtaan tulee todelliseksi siinä, että jaksan kestää, säilytän rohkeuden oman elämäni kaikissa tilanteissa ja vaiheissa. Se elämä, joka annetaan minun elettäväkseni, on minun suostuttava elämään.
Jumala rakastaa minua sillä tavoin, että kestän kaiken sen keskellä mikä kohtaa minua. Kestän elämän kaoottisuuden, kestän elämäni turvarakenteiden sortumisen. Älkää iloitko minun viholliseni minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen, jos istun pimeydessä on Herra minun valkeuteni (Miik 7:8)
Useimpien meidän kestokykymme on hauras. Ei tarvita paljokaan kun jo menetämme rohkeuden jatkaa elämän matkaa. Jumala rakastaa minua sillä tavoin, ettei hän anna minun vajota sisimmässäni olevaan masennuksen ja toivottomuuden valtamereen, vaikka sekin toki on koska tahansa mahdollista. Leukani saan pidettyä juuri ja juuri veden pinnan yläpuolella. Hän antaa omassa persoonassaan minulle mielekkyyden ja tarkoituksen kaiken mielettömyyden keskellä.
Jumalan rakkaus ei muuta minua, eikä muuta olosuhteitani, vaan auttaa minua elämään juuri tätä omaa elämääni tällaisena ja kestämään niissä olosuhteissa, jotka minulle on annettu. Toivon mukaan kykene täyttämään tänäänkin velvollisuuteni ja kantamaan sen vastuun elämästäni, joka kuuluu minulle. Toivon mukaan en kuitenkaan kierrä kehää vain itseni, omien sairauksieni, oman pahanolontunteeni ympärillä. Toivon mukaan edes silloin tällöin pystyn ajatelmaan muutakin kuin vain omaa etuani. Ehkä sittenkin koetan palvella edes jollakin tavoin edes jotakuta lähimmäistäni.
Se, ettei Jumala muuta minua tai olosuhteitani on vapauttavaa. Nyt uskallan elää omana itsenäni, koska en voi elää minään muunakaan ihmisenä. Uskallan elää oman elämäni rajoitusten alaisena. Minun ei tarvitse ponnistelemasta päästyä ponnistella muuttaakseni kaiken omassa elämässäni. Voin myös hellittää, olla rentona elämän keskellä. Masennuksen valtaan en tahdo suostua.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jumalan rakkaus on sitä, että hän on tehnyt otsani timanttia kovemmaksi. "Mutta minä teen sinusta yhtä kovan kuin he, yhtä taipumattoman kuin hekin ovat. Minä teen sinusta timantinkovan, piikiveä kovemman. Älä pelkää heitä, älä säiky. He ovat uppiniskaista kansaa" (Hes 3:8-9). "Jumalan avulla olen kuitenkin selvinnyt tähän päivään asti ja voin nytkin täyttää todistajan tehtävän" (Apt 26:22). "Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, että vielä elämme" (Val 3:22). Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme ja niin rohkaistumme kestämään kärsimyksiä (vrt. 1 Kor 1:6). "Me luotamme lujasti siihen, että te kestätte. Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne. Teidän on hyvä tietää, veljet, millaisessa ahdingossa me olimme Aasian maakunnassa. Jouduimme niin suunnattomiin ja ylivoimaisiin vaikeuksiin, ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä. Me saimme tuntea olevamme kuolemaan tuomittuja, jotta emme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet. Tällaisesta kuolemanvaarasta hän pelasti meidät, ja niin hän pelastaa vastedeskin. Me luotamme siihen, että hän on pelastava meidät" (2 Kor 1:6-9).
Eräs uupunut ystäväni sanoikin viisaasti: Koen olevani täysin, loputtomasti uupunut, ylenmäärin loppu, niin loppu, etten pysty näkemään mitään myönteistä juuri nyt elämässäni. Kuitenkin on koko ajan paljon myönteistäkin, mutta miksi kielteinen hukuttaa myönteisen. Myönteinen ei ole mitään, se ei tunnu miltään, kielteinen tuntuu olevan kaikki ja kaikessa on vain kielteistä. Vaikka olenkin väsynyt ja minulla paha olla, niin minua kannattavat iankaikkiset käsivarret. Hän on sittenkin nostanut ja kantanut tähän asti ja jälleen opettelen luottamaan siihen, että hän myös pelastaa ja vie perille (Jes 46:4).
Mikä sumentaakaan silmäni niin, etten näe Jumalan huolenpitoa? Onko niin, että tunteeni sotkevat arvostelukykyni. Kun en koe voimaa vaan heikkoutta, niin uskonkin, ettei Herrassa ole enää väkevyyttä meille. Siksi meidän on suostuttava elämään sairauden ja kuoleman varjon maassa. Emme voi valita oma elämänosaamme, vaikka toki voimme paljon vaikuttaa siihen asenteeseen, jolla suhtaudumme omaan elämäämme ja sen kohtaloihin. Tärkeintä on kaikissa kivuissa, tuskissa, sairauksissa ja elämän kohtaloissa mennä Jeesuksen luo, turvautua häneen ja ottaa vastaan häneltä armon voimia niin, että kuitenkin jaksamme elää päivän kerrallaan. Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan.
Jumala osoittaa rakkautensa lähettämällä Poikansa kärsimään syntiemme tähden Raamattu vakuuttaa Jumalan osoittavan rakkautensa meihin tavalla, joka näyttää olevan useimmille meistä tavattoman vaikea hyväksyä ja ottaa vastaan "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen" (Joh 3:15-17). Jumala on rakkaus (1 Joh 4:8). "Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! . Jumala on meitä näin rakastanut" (4:11).
Jumalan rakkaus ei ole sitä, että hän muuttaa ajallisen elämämme onnelliseksi, että hän poistaa sodat, sairaudet, nälän jne. Paha ja kärsimys ovat olleet ihmiskunnan osa myös Kristuksen lähettämisen ja kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeenkin. Se on myös minun osani tässä maailmassa. Myös minun on suostuttava minulle laadittuun kärsimyssuunnitelmaan. Jumalan rakkaus ei muuta olosuhteita eikä minua itseänikään sen paremmaksi jos nyt ei pahemmaksikaan.
Tsunamin jälkeen piispa Huoviselta kysyttiin, että missä Jumala silloin oli. Hän ei osannut vastata. Ihmettelin.
"Jumalan rakkaus ei ole sitä, että hän muuttaa ajallisen elämämme onnelliseksi, että hän poistaa sodat, sairaudet, nälän jne. Paha ja kärsimys ovat olleet ihmiskunnan osa myös Kristuksen lähettämisen ja kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeenkin"
Miksi ei kysytty ennen tsunamia; miksi ei kysytä Thaimaan viihdyttäjälapsista, miksi ei köyhyydestä siellä miksi..... länsimaalaiset ottavat kylmästi palveluksiaan paksun lomakkonsa turvin? Näi ennen tsunamiakin? Ei kysytty, ei kysytä - maailma on suuri ja täynnään kylmien ihmisten tekemää hyväksikäyttöä monella tapaa. Eivät kysele , eivätkä kerro Jeesuksen antamasta pelastuksesta tietämättömille!
Miksi piispan pitäisi jotakin vastata? Jokaisella suomalaisella on tai ainakin on mahdollisuus Raamatun Sanan tietoon.
Ainahan sitä voi keskustella, sellainenkin, joka ei Jumalaa tunne. Eilen sattui jännästi tälle uskovalle. Touhusin kerrostalon takapihalla, naapurirapun pihalla oli vanhempi mies tupakalla. Siinä kukkia ihaillessamme keskustelu meni "maailmanmenoon", eikä tuntunut olevan tyytyväinen hänkään siihen. Kerroin, että Raamatun profetiat ovat loppupuolella menossa, eikä siellä enää ole hyvää näkyvissä tälle maailmalle.
Tämä kyläilemässä ollut mies sanoi yllättäen, että sääli vain meidän lapsia ja lapsenlapsia. Olen heidän luonaan nyt käymässä. Aivan kuin olisi tiennytkin, tai sitten uskoi todeksi asian.
Dialogi ?
Mikä sinulla?
menee niin huonosti , jotta se siirtyy tuleville sukupolville.
mm, en siirrä kristinuskon harhaa kohdallani eten päin , näin annan tulevaisuuteen uudistava mahdollisuude avaimet.
Ja uskovilla tulee Jeesus , maailmanloppu, antikristus tulee ennen tahi jälkeen uskonopista riippuen, sotia ja katastrofeja myös teidän uskonkäsityksenne mukaan Jumalainen jakelee kitsailematta
Tuhat ja tuhat. Kysymys on juttelusta, että Raamatun mukaan, siis - "Raamatun profetiat ovat loppupuolella menossa, eikä siellä enää ole hyvää näkyvissä tälle maailmalle".
Raamatun profetiat ovat loppupuolella. Valitan. Etsihän sieltä jotakin maallista hyvää.
Kiljuta meille sitten, että ilahdumme vallan kauhiasti.
Luo hyvä mies, vaikka uudeksi koko maa, en minä sitä toki kiellä, en. Väärinymmärrys vain sinulla.
"Raamatun profetiat on loppupuolella"
Onko näin? Voitko kertoa mitkä profetiat ovat vielä täyttymättä? Siis sen lisäksi ettei jeesus tule koskaan.
Ajatteletko näin?
"Jumala rakastaa minua sillä tavoin, että kestän kaiken sen keskellä mikä kohtaa minua. Kestän elämän kaoottisuuden, kestän elämäni turvarakenteiden sortumisen. Älkää iloitko minun viholliseni minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen, jos istun pimeydessä on Herra minun valkeuteni (Miik 7:8) "
Jos Jumalan rakkaus ei näy kirjoituksesta, se ei ole myöskään Jumalasta, eikä Jumalan lapselta tullut.
Tottahan se on. Jumalan rakkaus auttaa kestämään.
Kannattapa tutustua ketjuun, on vaan paljon lukemista, varmaan oikeaa asiaakin.
Raamatun täyttymättömät profetiat ovat?
Kuka niitä nyt kauniina kesäpäivänä joutaa syynäämään. Palataanpa asiaan sadepäivinä. Apostoli.
auttaa kestämään ja oma hyvä asema erinäisissä ihmisten uskonnollisissa yhteisöissä.
Jumalan rakkaus Pyhässä Hengessä antaa kyllä moninaista hyvää ja kaikki lähimmäiset voivat sen hyvää hedelmää myös vastaanottaa erinäisessä hyvässä Jumalan tekojen vaikutuksessa.
Hienoa että Suomessakin voi olla Pyhän Hengen täyteydessä eläviä kuten Jeesus ja apostolinsa saatuaan Herran Hengen kasteen helluntaina.
oman tilansa ymmärtämistä ei voi myöskään ihminen rukoilla parannusta kuten Isä tahtoo lupauksen lapsille ja kaikille. Fariseukset Jeesuksen aikaan kyllä kiittivät ja nykyäänkin voidaan kiittää paljosta, mutta Jeesusta tahtoo että monet vanhurskauden valkoisissa vaatteissa arvollisina elää ja palvelevat moninaisesti armolahjojen toimiessa kuten apostoleilla ja merkit seuraavat uskovia ja Jeesus toimii palvelijoidensa kautta, toki enkelien osuus on ratkaiseva Jumalan vatlakunnassa kun Jumalan Henki vaikuttaa sitä elävää Jumalan sanaa myös. Kaiken kunnian ja kiitosen Isä saa Jeesuksen nimessä ja Isä on Pojassa myös, kuten Jeesus opetti Filippuksen pyytäessä "näytä meille Isä".
rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan nähdään Jeesuksen ristille menemisestä että syntimme olisi sovitettu ihan kaikkien ihmisten kohdalla, amen, halleluja. Jeesuksen risti ja sen suuri merkitys on Jumalan rakkauden osoitus.