Haaste se on vain niiden mielissä, jotka näkevät jonkun ideologisen kilpailun ateismin ja teismin välillä. Minusta se ei ole vieläkään kilpailuasia, vaikka monet sen varmasti niin kokevat.
Jos jumaliin uskominen auttaa hallitsemaan depressiota, niin sitten asia on niin. Kyllä maailmaan tosiasioita mahtuu.
0Äänestä
Nedda´
Niin kyse on mielestäni aina mekanismista mikä parantaa. Olipa se plasebo tai sitten ne ihmisen elimistön reaktiot, jotka paranemista aiheuttavat.
Placebokin on esim. ihmisten "hiushuoliin" sopivasti käytettynä tehokas väline. On tietenkin huomioitava, että kliininen testi on aina sellainen, kun sen tulokset osoittavat. Mutta niiden tekemistä voidaan kuitenkin tulkita monin eritavoin. Verrannollisesti siihen, mitkä ovat tutkittavan tilanteen lähtökohdat, mitkä sen aikana tehdyt operaatiot ja mitä sen tuloksilla voidaan tehdä?
Lähinnä se ateismille voisi olla haaste, että mikäli kaikki muu suljetaan pois (mitä toivottavasti kukaan ei koskaan tee). Niin paranisiko vaikkapa depressiivinen potilas paremmin, mikäli hänen puolestaan ruokoiltaisiin, kuin silloin, jos hänen luonaan vierailisi vaikkapa ateisti kertomassa omasta ateismistaan?
0Äänestä
23erff
Nedda´ kirjoitti:
Niin kyse on mielestäni aina mekanismista mikä parantaa. Olipa se plasebo tai sitten ne ihmisen elimistön reaktiot, jotka paranemista aiheuttavat.
Placebokin on esim. ihmisten "hiushuoliin" sopivasti käytettynä tehokas väline. On tietenkin huomioitava, että kliininen testi on aina sellainen, kun sen tulokset osoittavat. Mutta niiden tekemistä voidaan kuitenkin tulkita monin eritavoin. Verrannollisesti siihen, mitkä ovat tutkittavan tilanteen lähtökohdat, mitkä sen aikana tehdyt operaatiot ja mitä sen tuloksilla voidaan tehdä?
Lähinnä se ateismille voisi olla haaste, että mikäli kaikki muu suljetaan pois (mitä toivottavasti kukaan ei koskaan tee). Niin paranisiko vaikkapa depressiivinen potilas paremmin, mikäli hänen puolestaan ruokoiltaisiin, kuin silloin, jos hänen luonaan vierailisi vaikkapa ateisti kertomassa omasta ateismistaan?
Niin tyypillisen mustavalkoista uskovaisajattelua. Voin kyllä taata ja alleviivata, että jos sairastaisin masennusta ja luokseni tulisi parvi helluntailaisia rukoilemaan, se vain pahentaisi masennustani.
Niin kyse on mielestäni aina mekanismista mikä parantaa. Olipa se plasebo tai sitten ne ihmisen elimistön reaktiot, jotka paranemista aiheuttavat.
Placebokin on esim. ihmisten "hiushuoliin" sopivasti käytettynä tehokas väline. On tietenkin huomioitava, että kliininen testi on aina sellainen, kun sen tulokset osoittavat. Mutta niiden tekemistä voidaan kuitenkin tulkita monin eritavoin. Verrannollisesti siihen, mitkä ovat tutkittavan tilanteen lähtökohdat, mitkä sen aikana tehdyt operaatiot ja mitä sen tuloksilla voidaan tehdä?
Lähinnä se ateismille voisi olla haaste, että mikäli kaikki muu suljetaan pois (mitä toivottavasti kukaan ei koskaan tee). Niin paranisiko vaikkapa depressiivinen potilas paremmin, mikäli hänen puolestaan ruokoiltaisiin, kuin silloin, jos hänen luonaan vierailisi vaikkapa ateisti kertomassa omasta ateismistaan?
Sitä on ateistin vaikea ymmärtää, kuinka vaikeasti ymmärrettävää ateismin yksinkertaisuus voi olla teistille :-)
Minä luulen, että puolesta-rukoilu voi helpottaa uskovan masentuneen oloa: se koskettaa hänen omaa viitekehystään ja hän ehkä kokee uskonsisarin ja -veljien myötätunnon. Hän ehkä kokee, että hän tulee nähdyksi ja kuulluksi - itselleen olennaisessa viitekehyksessä. Jos uskovat rukoilevat ateistin puolesta, niin touhu ei kohtaa ateistille olennaisia puolia hänessä itsessään. Hän voi kokea, että häntä ei nähdä, eikä kunnioiteta, koska hänet rukouksilla yritetään sovittaa hänelle itselleen vieraaseen viitekehykseen. Ei tapahdu ihmisen aitoa kohtaamista sairaudessa. Tällöin rukoilu voi jopa pahentaa depressiota. Ja niin edelleen.
Mutta miksi ihmeessä ateisti menisi puhumaan masentuneelle ateismistaan?
Ei ateismi ole mikään ratkaisujen lähde ihmisyyden kysymyksiin tai ongelmiin, se on vain uskon tila. Ja kun uskon tila on nolla, niin miksi siitä pitäisi puhua masentuneelle? Tässä kohden ateistinen suuni menee ymmyrkäiseksi, kun yritän ymmärtää teistin aivoituksia.
Ateisti voi pyrkiä kohtaamaan ihmisen jollain ei-uskonnollisella tavalla, kuten uskova voi pyrkiä kohtaamaan ihmisen uskonnollisella tavalla. Mutta ei-uskonnollinen tapa kohdata ihminen EI ole se, että aletaan kristittyjen tavoin todistaa omasta uskosta...
0Äänestä
Nedda´
UPDATE_9281033 kirjoitti:
Sitä on ateistin vaikea ymmärtää, kuinka vaikeasti ymmärrettävää ateismin yksinkertaisuus voi olla teistille :-)
Minä luulen, että puolesta-rukoilu voi helpottaa uskovan masentuneen oloa: se koskettaa hänen omaa viitekehystään ja hän ehkä kokee uskonsisarin ja -veljien myötätunnon. Hän ehkä kokee, että hän tulee nähdyksi ja kuulluksi - itselleen olennaisessa viitekehyksessä. Jos uskovat rukoilevat ateistin puolesta, niin touhu ei kohtaa ateistille olennaisia puolia hänessä itsessään. Hän voi kokea, että häntä ei nähdä, eikä kunnioiteta, koska hänet rukouksilla yritetään sovittaa hänelle itselleen vieraaseen viitekehykseen. Ei tapahdu ihmisen aitoa kohtaamista sairaudessa. Tällöin rukoilu voi jopa pahentaa depressiota. Ja niin edelleen.
Mutta miksi ihmeessä ateisti menisi puhumaan masentuneelle ateismistaan?
Ei ateismi ole mikään ratkaisujen lähde ihmisyyden kysymyksiin tai ongelmiin, se on vain uskon tila. Ja kun uskon tila on nolla, niin miksi siitä pitäisi puhua masentuneelle? Tässä kohden ateistinen suuni menee ymmyrkäiseksi, kun yritän ymmärtää teistin aivoituksia.
Ateisti voi pyrkiä kohtaamaan ihmisen jollain ei-uskonnollisella tavalla, kuten uskova voi pyrkiä kohtaamaan ihmisen uskonnollisella tavalla. Mutta ei-uskonnollinen tapa kohdata ihminen EI ole se, että aletaan kristittyjen tavoin todistaa omasta uskosta...
Noin se menee. Mutta kysymys kuuluu: miksi placebo aiheuttaa samoja vaikutuksia kuin oikea "lääke"?
Olen kanssasi samaamieltä siitä, että teismillä on oma viitekehyksensä ja ateismilla omansa.
Olipa ihminen teisti tai ateisti, niin silti ehkä yksi suurimmista haasteista on oppia olemaan ja elämään ihmisenä?
Jotenkin tämä kaikki vain siksi, että monet ateismin väittämistä teistien epäloogisuudesta on kuitenkin vähemmän vakuuttavaa. Ihmisen persoonalliset piirteet ja "luontaisuus" (omana itsenään olemisen, oppimisen, työntekemisen ja elämisen taito), joka ihmisellä on voi yhtähyvin kahlittuna ja sidottuna ateismin, kuin teismin taholta.
Jos siihen liittää sellaisia "itsestään selvinä" pidettyjä ennakko-oletuksia, jotka perustuvat molempien järjestelmien pölyyn, eli siihen huuhaaseen, joka niistä pöllyää, kun joku vaikkapa rakkikoira niihin käy kiinni ja pöllyttää.
Mutta se on hyvä, että on olemassa yhteiskunta, jossa ihmiset voivat olla rakentavalla tavalla riidellenkin erimieltä asioista. Totuutta se ei kuitenkaan koskaan miksikään muuksi muuta.
Noin se menee. Mutta kysymys kuuluu: miksi placebo aiheuttaa samoja vaikutuksia kuin oikea "lääke"?
Olen kanssasi samaamieltä siitä, että teismillä on oma viitekehyksensä ja ateismilla omansa.
Olipa ihminen teisti tai ateisti, niin silti ehkä yksi suurimmista haasteista on oppia olemaan ja elämään ihmisenä?
Jotenkin tämä kaikki vain siksi, että monet ateismin väittämistä teistien epäloogisuudesta on kuitenkin vähemmän vakuuttavaa. Ihmisen persoonalliset piirteet ja "luontaisuus" (omana itsenään olemisen, oppimisen, työntekemisen ja elämisen taito), joka ihmisellä on voi yhtähyvin kahlittuna ja sidottuna ateismin, kuin teismin taholta.
Jos siihen liittää sellaisia "itsestään selvinä" pidettyjä ennakko-oletuksia, jotka perustuvat molempien järjestelmien pölyyn, eli siihen huuhaaseen, joka niistä pöllyää, kun joku vaikkapa rakkikoira niihin käy kiinni ja pöllyttää.
Mutta se on hyvä, että on olemassa yhteiskunta, jossa ihmiset voivat olla rakentavalla tavalla riidellenkin erimieltä asioista. Totuutta se ei kuitenkaan koskaan miksikään muuksi muuta.
"...miksi placebo aiheuttaa samoja vaikutuksia kuin oikea "lääke"?
En tiedä lääketieteestä mitään, mutta heitän omana arvauksena, että ihmisen terveys ja sairaus ovat laaja-alaisempia ilmiöitä kuin miten lääketiede ne ymmärtää.
Kun sanotaan, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, niin se ehkä usein ajatellaan pinnallisesti niin että ihmisen kokonaisuuteen kuuluu sekä psyykkinen että fyysinen puoli. Mutta jos ajatellaan vähän eri näkökulmasta, niin psykofyysinen kokonaisuus tarkoittaa sitä, että nuo kaksi puolta ovat erottamattomasti sidoksissa ja limittyneenä toisiina. Ihmisen psyyke sijaitsee yhtä hyvin maksassa, jalassa tai aivoissa. Ja ihmisen fysiikka limittyy hermosysteemin ja kokemuksen kokonaisuuteen.
Tällöin mikä hyvänsä hoitotoimenpide voi vaikuttaa mihin tahansa ihmisen vaivaan: plasebo vaikuttaa psyyken kautta, jos ei muuten, niin siten että ihminen kokee tulleensa hoidetuksi. Se lohduttaa - ja sillä on suoraan parantavia vaikutuksia. Ymmärrän, että tässä oli yksinkertaistus jos toinenkin, mutta yritän nyt oikaista kun tieto on puutteellista. Ydinidea ehkä selviää tästäkin.
Yleensäkin ihmisen kohtaaminen ja nähdyksi tulemisen kokemus ovat parantavia tai voimauttavia kokemuksia. Ne eivät osu suoraan esim. tulehdukseen, mutta juuri psykofyysiseen kokonaisuuteen. Uskovalla ihmisellä rukoilu / puolestarukoilu voi vaikuttaa samoin.
"...miksi placebo aiheuttaa samoja vaikutuksia kuin oikea "lääke"?
En tiedä lääketieteestä mitään, mutta heitän omana arvauksena, että ihmisen terveys ja sairaus ovat laaja-alaisempia ilmiöitä kuin miten lääketiede ne ymmärtää.
Kun sanotaan, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, niin se ehkä usein ajatellaan pinnallisesti niin että ihmisen kokonaisuuteen kuuluu sekä psyykkinen että fyysinen puoli. Mutta jos ajatellaan vähän eri näkökulmasta, niin psykofyysinen kokonaisuus tarkoittaa sitä, että nuo kaksi puolta ovat erottamattomasti sidoksissa ja limittyneenä toisiina. Ihmisen psyyke sijaitsee yhtä hyvin maksassa, jalassa tai aivoissa. Ja ihmisen fysiikka limittyy hermosysteemin ja kokemuksen kokonaisuuteen.
Tällöin mikä hyvänsä hoitotoimenpide voi vaikuttaa mihin tahansa ihmisen vaivaan: plasebo vaikuttaa psyyken kautta, jos ei muuten, niin siten että ihminen kokee tulleensa hoidetuksi. Se lohduttaa - ja sillä on suoraan parantavia vaikutuksia. Ymmärrän, että tässä oli yksinkertaistus jos toinenkin, mutta yritän nyt oikaista kun tieto on puutteellista. Ydinidea ehkä selviää tästäkin.
Yleensäkin ihmisen kohtaaminen ja nähdyksi tulemisen kokemus ovat parantavia tai voimauttavia kokemuksia. Ne eivät osu suoraan esim. tulehdukseen, mutta juuri psykofyysiseen kokonaisuuteen. Uskovalla ihmisellä rukoilu / puolestarukoilu voi vaikuttaa samoin.
"En tiedä lääketieteestä mitään, mutta heitän omana arvauksena, että ihmisen terveys ja sairaus ovat laaja-alaisempia ilmiöitä kuin miten lääketiede ne ymmärtää."
Kyllä lääketieteessä ymmärretään, että ne ovat laaja-alaisempia ilmiöitä kuin tietomme tällä hetkellä on.
"Mutta jos ajatellaan vähän eri näkökulmasta, niin psykofyysinen kokonaisuus tarkoittaa sitä, että nuo kaksi puolta ovat erottamattomasti sidoksissa ja limittyneenä toisiina."
Voidaan myös ajatella, että ei ole kahta eri puolta vaan se psyykkinen puoli on myös fyysinen ja todellisuudessa ero on vain abstraktilla käsitetasolla.
"Mutta kysymys kuuluu: miksi placebo aiheuttaa samoja vaikutuksia kuin oikea "lääke"?"
Ihmisen aivojen prosessit vaikuttavat koko kehoon. Jos siis vaikutetaan aivojen toimintaan, ilmenee se myös muualla kehossa.
"En tiedä lääketieteestä mitään, mutta heitän omana arvauksena, että ihmisen terveys ja sairaus ovat laaja-alaisempia ilmiöitä kuin miten lääketiede ne ymmärtää."
Kyllä lääketieteessä ymmärretään, että ne ovat laaja-alaisempia ilmiöitä kuin tietomme tällä hetkellä on.
"Mutta jos ajatellaan vähän eri näkökulmasta, niin psykofyysinen kokonaisuus tarkoittaa sitä, että nuo kaksi puolta ovat erottamattomasti sidoksissa ja limittyneenä toisiina."
Voidaan myös ajatella, että ei ole kahta eri puolta vaan se psyykkinen puoli on myös fyysinen ja todellisuudessa ero on vain abstraktilla käsitetasolla.
"Mutta kysymys kuuluu: miksi placebo aiheuttaa samoja vaikutuksia kuin oikea "lääke"?"
Ihmisen aivojen prosessit vaikuttavat koko kehoon. Jos siis vaikutetaan aivojen toimintaan, ilmenee se myös muualla kehossa.
Kiitos tarkennuksista. Samalla kannalla olen.
0Äänestä
11 + 2
Uskiksethan on helpommin johdateltavissa kuin ateistit, jotka useammin kyseenalaistravat heille esitettyjä väitteitä.
Mikähän mahtaa olla johtopäätös tuosta tutkimustuloksesta?
No varmaan, että lapsia on kasvatettava uskonnollisesti;-)
Kuinkahan paljon useammin uskis joutuu tuonne hoitoon, kun pelkää jumalaa, syntisyyttään ja ikuista kadotusta?
Ja mitä jatkuva ristiriita modernin, tietoon ja ymmärrykseen perustuvan maailman, ja sisäistetyn pronssikautisen maailmankuvan välillä aiheuttaa?
Universaalista näkökulmasta katsoen rukoilu aiheuttaa huolestumista suunniteltaessa meihin kohdistuvaa tietotarvetta. Eräitä yksityiskohtia lukuunottamatta rukoilu kuvaa hyvin toimintamenetelmiä parannettaessa laajentuvia markkinoita ja uusia induktiivisia tuotantomenetelmiä. Kaikesta huolimatta rukous kuvailee hyvinvoivan yhteiskunnan rinnalle muodostuneita epäkohtia.
0Äänestä
varovasti nyt
Mikä haaste? Ei ateisti ala uskoa jumaluuksiin, oli siitä hyöyä tai ei. Et kai kuvittele artikkelin todistavan jonkin jumalan olemassaoloa?
0Äänestä
sdfghjki
Mikä haaste, missä? Jos minua alkaa jokin asia stressata, niin katson jonkun hupisarjan tai luen dekkarin.
0Äänestä
näin vaan on
On sairasta uskoa olemattomien olevan olevaisia. Rukoilu ei ole tuottanut mitään todellista tulosta ikinä.
0Äänestä
Juhaniman6
Yhdysvalloissa tutkittiin tieteellisesti rukoilun vaikutuksia. Lopputulos oli, etta ne potilaat, jotka saivat tietaa syd'men ohitusleikkausta edeltavana aikana, etta heidan puolestaan rukoillaan miljoonien ihmisten tekoina, kuolivat siita aiheutuneen stressin takia. Kuolleisuus oli kovinta tassa ryhmassa. Tutkimustuloksista ei riemuittu kristillisissa piireissa, vaan jatkettiin samaan malliin rukoilua ja unohdettiin suurta huomiota herattanyt tutkimus. Nain toimii uskovaisten psyyke. Hullua vai mita.
"The power of prayer: Believing in God can help treat depression"
Onko sitten rukoilu ainut tapa maailmassa hoitaa depressiota?
Mielestäni ei. Ja omaan kokemukseeni nojaten myös musiikin kuunteleminen. Kirjan lukeminen ja itseään kiinnostavan tiedonhankinta on auttanut depression hallintaan..
Jotkut suosittelevat meditaatiota. Mutta se ei ole juttuni.
Erään tutkimuksen mukaan lihaksiaan voi kasvattaa ajattelemalla liikuntaa, siis aivan harrastamatta liikuntaa. Löytyy asiasta varmaan parempikin linkki, en nyt viitsi etsiä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
En ymmärrä mitään haastetta.
Haaste se on vain niiden mielissä, jotka näkevät jonkun ideologisen kilpailun ateismin ja teismin välillä. Minusta se ei ole vieläkään kilpailuasia, vaikka monet sen varmasti niin kokevat.
Jos jumaliin uskominen auttaa hallitsemaan depressiota, niin sitten asia on niin. Kyllä maailmaan tosiasioita mahtuu.
Niin kyse on mielestäni aina mekanismista mikä parantaa. Olipa se plasebo tai sitten ne ihmisen elimistön reaktiot, jotka paranemista aiheuttavat.
Placebokin on esim. ihmisten "hiushuoliin" sopivasti käytettynä tehokas väline. On tietenkin huomioitava, että kliininen testi on aina sellainen, kun sen tulokset osoittavat. Mutta niiden tekemistä voidaan kuitenkin tulkita monin eritavoin. Verrannollisesti siihen, mitkä ovat tutkittavan tilanteen lähtökohdat, mitkä sen aikana tehdyt operaatiot ja mitä sen tuloksilla voidaan tehdä?
Lähinnä se ateismille voisi olla haaste, että mikäli kaikki muu suljetaan pois (mitä toivottavasti kukaan ei koskaan tee). Niin paranisiko vaikkapa depressiivinen potilas paremmin, mikäli hänen puolestaan ruokoiltaisiin, kuin silloin, jos hänen luonaan vierailisi vaikkapa ateisti kertomassa omasta ateismistaan?
Niin tyypillisen mustavalkoista uskovaisajattelua. Voin kyllä taata ja alleviivata, että jos sairastaisin masennusta ja luokseni tulisi parvi helluntailaisia rukoilemaan, se vain pahentaisi masennustani.
Sitä on ateistin vaikea ymmärtää, kuinka vaikeasti ymmärrettävää ateismin yksinkertaisuus voi olla teistille :-)
Minä luulen, että puolesta-rukoilu voi helpottaa uskovan masentuneen oloa: se koskettaa hänen omaa viitekehystään ja hän ehkä kokee uskonsisarin ja -veljien myötätunnon. Hän ehkä kokee, että hän tulee nähdyksi ja kuulluksi - itselleen olennaisessa viitekehyksessä.
Jos uskovat rukoilevat ateistin puolesta, niin touhu ei kohtaa ateistille olennaisia puolia hänessä itsessään. Hän voi kokea, että häntä ei nähdä, eikä kunnioiteta, koska hänet rukouksilla yritetään sovittaa hänelle itselleen vieraaseen viitekehykseen. Ei tapahdu ihmisen aitoa kohtaamista sairaudessa. Tällöin rukoilu voi jopa pahentaa depressiota.
Ja niin edelleen.
Mutta miksi ihmeessä ateisti menisi puhumaan masentuneelle ateismistaan?
Ei ateismi ole mikään ratkaisujen lähde ihmisyyden kysymyksiin tai ongelmiin, se on vain uskon tila. Ja kun uskon tila on nolla, niin miksi siitä pitäisi puhua masentuneelle?
Tässä kohden ateistinen suuni menee ymmyrkäiseksi, kun yritän ymmärtää teistin aivoituksia.
Ateisti voi pyrkiä kohtaamaan ihmisen jollain ei-uskonnollisella tavalla, kuten uskova voi pyrkiä kohtaamaan ihmisen uskonnollisella tavalla. Mutta ei-uskonnollinen tapa kohdata ihminen EI ole se, että aletaan kristittyjen tavoin todistaa omasta uskosta...
Noin se menee. Mutta kysymys kuuluu: miksi placebo aiheuttaa samoja vaikutuksia kuin oikea "lääke"?
Olen kanssasi samaamieltä siitä, että teismillä on oma viitekehyksensä ja ateismilla omansa.
Olipa ihminen teisti tai ateisti, niin silti ehkä yksi suurimmista haasteista on oppia olemaan ja elämään ihmisenä?
Jotenkin tämä kaikki vain siksi, että monet ateismin väittämistä teistien epäloogisuudesta on kuitenkin vähemmän vakuuttavaa. Ihmisen persoonalliset piirteet ja "luontaisuus" (omana itsenään olemisen, oppimisen, työntekemisen ja elämisen taito), joka ihmisellä on voi yhtähyvin kahlittuna ja sidottuna ateismin, kuin teismin taholta.
Jos siihen liittää sellaisia "itsestään selvinä" pidettyjä ennakko-oletuksia, jotka perustuvat molempien järjestelmien pölyyn, eli siihen huuhaaseen, joka niistä pöllyää, kun joku vaikkapa rakkikoira niihin käy kiinni ja pöllyttää.
Mutta se on hyvä, että on olemassa yhteiskunta, jossa ihmiset voivat olla rakentavalla tavalla riidellenkin erimieltä asioista. Totuutta se ei kuitenkaan koskaan miksikään muuksi muuta.
"...miksi placebo aiheuttaa samoja vaikutuksia kuin oikea "lääke"?
En tiedä lääketieteestä mitään, mutta heitän omana arvauksena, että ihmisen terveys ja sairaus ovat laaja-alaisempia ilmiöitä kuin miten lääketiede ne ymmärtää.
Kun sanotaan, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, niin se ehkä usein ajatellaan pinnallisesti niin että ihmisen kokonaisuuteen kuuluu sekä psyykkinen että fyysinen puoli.
Mutta jos ajatellaan vähän eri näkökulmasta, niin psykofyysinen kokonaisuus tarkoittaa sitä, että nuo kaksi puolta ovat erottamattomasti sidoksissa ja limittyneenä toisiina. Ihmisen psyyke sijaitsee yhtä hyvin maksassa, jalassa tai aivoissa. Ja ihmisen fysiikka limittyy hermosysteemin ja kokemuksen kokonaisuuteen.
Tällöin mikä hyvänsä hoitotoimenpide voi vaikuttaa mihin tahansa ihmisen vaivaan: plasebo vaikuttaa psyyken kautta, jos ei muuten, niin siten että ihminen kokee tulleensa hoidetuksi. Se lohduttaa - ja sillä on suoraan parantavia vaikutuksia.
Ymmärrän, että tässä oli yksinkertaistus jos toinenkin, mutta yritän nyt oikaista kun tieto on puutteellista. Ydinidea ehkä selviää tästäkin.
Yleensäkin ihmisen kohtaaminen ja nähdyksi tulemisen kokemus ovat parantavia tai voimauttavia kokemuksia. Ne eivät osu suoraan esim. tulehdukseen, mutta juuri psykofyysiseen kokonaisuuteen.
Uskovalla ihmisellä rukoilu / puolestarukoilu voi vaikuttaa samoin.
"En tiedä lääketieteestä mitään, mutta heitän omana arvauksena, että ihmisen terveys ja sairaus ovat laaja-alaisempia ilmiöitä kuin miten lääketiede ne ymmärtää."
Kyllä lääketieteessä ymmärretään, että ne ovat laaja-alaisempia ilmiöitä kuin tietomme tällä hetkellä on.
"Mutta jos ajatellaan vähän eri näkökulmasta, niin psykofyysinen kokonaisuus tarkoittaa sitä, että nuo kaksi puolta ovat erottamattomasti sidoksissa ja limittyneenä toisiina."
Voidaan myös ajatella, että ei ole kahta eri puolta vaan se psyykkinen puoli on myös fyysinen ja todellisuudessa ero on vain abstraktilla käsitetasolla.
"Mutta kysymys kuuluu: miksi placebo aiheuttaa samoja vaikutuksia kuin oikea "lääke"?"
Ihmisen aivojen prosessit vaikuttavat koko kehoon. Jos siis vaikutetaan aivojen toimintaan, ilmenee se myös muualla kehossa.
Kiitos tarkennuksista. Samalla kannalla olen.
Uskiksethan on helpommin johdateltavissa kuin ateistit, jotka useammin kyseenalaistravat heille esitettyjä väitteitä.
Mikähän mahtaa olla johtopäätös tuosta tutkimustuloksesta?
No varmaan, että lapsia on kasvatettava uskonnollisesti;-)
Kuinkahan paljon useammin uskis joutuu tuonne hoitoon, kun pelkää jumalaa, syntisyyttään ja ikuista kadotusta?
Ja mitä jatkuva ristiriita modernin, tietoon ja ymmärrykseen perustuvan maailman, ja sisäistetyn pronssikautisen maailmankuvan välillä aiheuttaa?
Varjelkaa lapsianne kaikenlaiselta huuhaalta!
Universaalista näkökulmasta katsoen rukoilu aiheuttaa huolestumista suunniteltaessa meihin kohdistuvaa tietotarvetta. Eräitä yksityiskohtia lukuunottamatta rukoilu kuvaa hyvin toimintamenetelmiä parannettaessa laajentuvia markkinoita ja uusia induktiivisia tuotantomenetelmiä. Kaikesta huolimatta rukous kuvailee hyvinvoivan yhteiskunnan rinnalle muodostuneita epäkohtia.
Mikä haaste? Ei ateisti ala uskoa jumaluuksiin, oli siitä hyöyä tai ei.
Et kai kuvittele artikkelin todistavan jonkin jumalan olemassaoloa?
Mikä haaste, missä? Jos minua alkaa jokin asia stressata, niin katson jonkun hupisarjan tai luen dekkarin.
On sairasta uskoa olemattomien olevan olevaisia.
Rukoilu ei ole tuottanut mitään todellista tulosta ikinä.
Yhdysvalloissa tutkittiin tieteellisesti rukoilun vaikutuksia. Lopputulos oli, etta ne potilaat, jotka saivat tietaa syd'men ohitusleikkausta edeltavana aikana, etta heidan puolestaan rukoillaan miljoonien ihmisten tekoina, kuolivat siita aiheutuneen stressin takia. Kuolleisuus oli kovinta tassa ryhmassa. Tutkimustuloksista ei riemuittu kristillisissa piireissa, vaan jatkettiin samaan malliin rukoilua ja unohdettiin suurta huomiota herattanyt tutkimus. Nain toimii uskovaisten psyyke. Hullua vai mita.
"The power of prayer: Believing in God can help treat depression"
Onko sitten rukoilu ainut tapa maailmassa hoitaa depressiota?
Mielestäni ei. Ja omaan kokemukseeni nojaten myös musiikin kuunteleminen. Kirjan lukeminen ja itseään kiinnostavan tiedonhankinta on auttanut depression hallintaan..
Jotkut suosittelevat meditaatiota. Mutta se ei ole juttuni.
http://www.youtube.com/watch?v=KPb20fK0R94
Erään tutkimuksen mukaan lihaksiaan voi kasvattaa ajattelemalla liikuntaa, siis aivan harrastamatta liikuntaa. Löytyy asiasta varmaan parempikin linkki, en nyt viitsi etsiä.
http://www.finerminds.com/mind-power/scientific-power-of-thought/