Kirjailija Jari Tervo esiintyy tiettävästi poliittisesti ”sitoutumattomana”, eikä hän olekaan suostunut minkään puolueen ehdokkaaksi mihinkään vaaleihin, vaikka on kuulemma pyydetty. Siitä huolimatta hänellä lienee politiikasta kirjoittavana ja sitä seuraavana henkilönä jonkinlainen suht vakiintunut äänestyskäyttäytyminen ja puolue, jota hän kannattaa, vaikkei olekaan jäsen.
Lapissa on perinteisesti ollut kaksi pääpuoluetta, kepu ja kommunistit, joista jälkimmäistä Tervo ei juttujensa perusteella kannata, vaikka onkin muuten sosialiseerannut vasemmistoväen kanssa mm. kirjojensa filmatisointien yhteydessä. Kekkos-demonin kauhistelu ei puolestaan viittaa kovin vankkaan keskustalaisuuteen, ellei sitten Tervolla ole taustaa/sukua jossain vanhassa kepun oikeistossa, joka aikoinaan yritti jossain vaiheessa nostaa jonkin oppositiontapaisen Kekkosta vastaan (Kalliokoski? Virolainen? Ilkka-lehti? Ei viittaa Lappiin...) Toisaalta Tervon luonne ja paheet eivät oikein sovi vanhoilliseen körtti-kepuiluun.
Lasselehtis-demari Tervo voisi ehkä hyvinkin olla. Tässä ei töki mikään muu kuin sunnuntain Hesarin Tervo-haastattelun yhteydessä ollut lyhyt viittaus vuoden 1918 ”ratkaisun” siunauksellisuuteen. En tiedä, voisiko edes oikeistodemari antaa noin herttaista kuvaa Suomen historian suurimmasta ihmisoikeusrikoksesta. Tosin maininta oli niin lyhyt, että kenties Tervolla on asiasta jopa laajempikin ja tasapuolisempikin näkemys. Mutta silti... tiivistetyt lausahdukset kertovat usein esittäjästään paljon...
Kokoomus ei ole koskaan ollut lapinmiesten puolue – maaseudulla (jota Lappi lähes kokonaisuudessaan on). Mutta Rovaniemen kaupungissa kokoomus on ollut vahva tekijä, mikä lisää selvästi Tervon riskiä sairastaa kokoomuksen kannattamista. Muita tyypillisiä oireita ovat Kekkos-kauna ja jälkihurskas NL-kritiikki, jossa ei milloinkaan – ei siis kertaakaan – mainita NL:n (ja natsi-Saksan) lisäksi muita hirviöitä (esim. nyky-Kiinaa tai kapitalismia uhreineen siirtomaakaudelta Irakin anarkiaan). Tervon elämäntavat eivät toisaalta oikein istu vanhaan kristillis-kokoomukseen, mutta uuteen tissi- ja hippakokoomukseen ne kenties istuvat. Eli kuppi (siis vaakakuppi) painuu pelottavasti IKL:n emopuolueesta SDP:n tytärpuolueeksi varttuneen oikeistomme suuntaan.
– Tarjoilija! Vielä yksi varteenotettava vaihtoehto Tervolle: Vihreät!
– Vihreät? No jos ei nyt ehkä kuitenkaan. Tai no miksei... sillä edellytyksellä että HK:n Sininen luokitellaan vihannekseksi, jolloin Tervo käy kasvissyöjästä.
Lapissa on perinteisesti ollut kaksi pääpuoluetta, kepu ja kommunistit, joista jälkimmäistä Tervo ei juttujensa perusteella kannata, vaikka onkin muuten sosialiseerannut vasemmistoväen kanssa mm. kirjojensa filmatisointien yhteydessä. Kekkos-demonin kauhistelu ei puolestaan viittaa kovin vankkaan keskustalaisuuteen, ellei sitten Tervolla ole taustaa/sukua jossain vanhassa kepun oikeistossa, joka aikoinaan yritti jossain vaiheessa nostaa jonkin oppositiontapaisen Kekkosta vastaan (Kalliokoski? Virolainen? Ilkka-lehti? Ei viittaa Lappiin...) Toisaalta Tervon luonne ja paheet eivät oikein sovi vanhoilliseen körtti-kepuiluun.
Lasselehtis-demari Tervo voisi ehkä hyvinkin olla. Tässä ei töki mikään muu kuin sunnuntain Hesarin Tervo-haastattelun yhteydessä ollut lyhyt viittaus vuoden 1918 ”ratkaisun” siunauksellisuuteen. En tiedä, voisiko edes oikeistodemari antaa noin herttaista kuvaa Suomen historian suurimmasta ihmisoikeusrikoksesta. Tosin maininta oli niin lyhyt, että kenties Tervolla on asiasta jopa laajempikin ja tasapuolisempikin näkemys. Mutta silti... tiivistetyt lausahdukset kertovat usein esittäjästään paljon...
Kokoomus ei ole koskaan ollut lapinmiesten puolue – maaseudulla (jota Lappi lähes kokonaisuudessaan on). Mutta Rovaniemen kaupungissa kokoomus on ollut vahva tekijä, mikä lisää selvästi Tervon riskiä sairastaa kokoomuksen kannattamista. Muita tyypillisiä oireita ovat Kekkos-kauna ja jälkihurskas NL-kritiikki, jossa ei milloinkaan – ei siis kertaakaan – mainita NL:n (ja natsi-Saksan) lisäksi muita hirviöitä (esim. nyky-Kiinaa tai kapitalismia uhreineen siirtomaakaudelta Irakin anarkiaan). Tervon elämäntavat eivät toisaalta oikein istu vanhaan kristillis-kokoomukseen, mutta uuteen tissi- ja hippakokoomukseen ne kenties istuvat. Eli kuppi (siis vaakakuppi) painuu pelottavasti IKL:n emopuolueesta SDP:n tytärpuolueeksi varttuneen oikeistomme suuntaan.
– Tarjoilija! Vielä yksi varteenotettava vaihtoehto Tervolle: Vihreät!
– Vihreät? No jos ei nyt ehkä kuitenkaan. Tai no miksei... sillä edellytyksellä että HK:n Sininen luokitellaan vihannekseksi, jolloin Tervo käy kasvissyöjästä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei me vihreät huolita Tervoa. Pitäkää hyvänänne kokoomuslaiset.
Jo vain oli meleko mukavasti kirijotettu. Tervoko se itte tämän väkersi?
Jari Tervoon on aivan turha yrittää lyödä poliittista leimakirvestä, hän väistää sen. Tervon maailmankuva on postmodernisti viimevuosisadan rakenteille ja yhteiskuntajärjestykselle ironisesti naurava. Kuten hän itsekin totesi HS:n haastattelussaan, Tervo ei kirjailijana halua edes etsiä vaihtoehtoja vaan katsoo, että hänellä on oikeus pelkkään kritiikkiin. Jos Tervolla olisi poliittinen valkaumus, koko hänen taiteeltaan putoaisi pohja pois, katu-uskottavuus menisi. Tervo on ajan hermolla tarkastellessaan maailmaa. Silti Tervo ei ole kyynikko, vaan pikemminkin idealisti. Hän antaa ihmisille vinkkejä, joiden avulla joidenkin on ehkä helpompi mennä äänestyskoppiin. Sillä ei ole merkitystä, minä numeron Tervo itse kopissa kirjoittaa.