Eräästä ketjusta poimittua:
"...Mutta mitä lähempänä elämme Jumalaa, sitä vaikeampi siihen väliin on tulla mitään."
Toden totta. Mitä enemmän kaikki asiat maailmassa määrittelee uskon kautta ja sen antamien rajoitteiden puitteissa, sen vähemmän siihen "väliin" enää mitään "haitallista" mahtuu! Totta.
Suomeksi:
pois turha järkeily ja asioiden pohtiminen rationaalisesti. Totuus tulee asiassa kuin asiassa uskovaisten ja saarnaajien suusta. Mitään muuta totuutta ei ole kuin vain se, minkä joku uskova suustaan päästää. Uskovainen ihminen tietää kaiken kaikesta paremmin kuin kukaan muu siksi, että on uskossa.
Ennen kaikkea: vain uskova on kykenevä arvioimaan sekä omaa että toisten elämäntapaa ja valintoja. Hän edustaa eräänlaista moraalin huippua ja täydellisyyttä, vaikka syntisyydestään puhuukin. Tärkeää on siis myöntää olevansa syyllinen ihan kaikkeen mahdolliseen ja jos ei synnintuntoa ole, on Paha Ihminen. Synnintunnossa ja syyllisyydentunteissa rypeminen tekee kunnon ihmisen ja se on TERVETTÄ, vai mitä!!??
Uskova YMMÄRTÄÄ maailmaa peruskoulu- tai kansakoulupohjaltakin paremmin kuin esim. tiedemiehet siksi, että hän lukee Raamattua ja vieläpä OIKEIN. Jos päätyy erilaisiin johtopäätöksiin kuin uskova, on VÄÄRÄSSÄ AINA ja KAIKESSA.
Uskovaa ohjaa Pyhä Henki, ei ihmismieli; ei ikinä, vaikka joku typerä ei-uskovainen voi niin luullakin!
Hallelujaa!
"...Mutta mitä lähempänä elämme Jumalaa, sitä vaikeampi siihen väliin on tulla mitään."
Toden totta. Mitä enemmän kaikki asiat maailmassa määrittelee uskon kautta ja sen antamien rajoitteiden puitteissa, sen vähemmän siihen "väliin" enää mitään "haitallista" mahtuu! Totta.
Suomeksi:
pois turha järkeily ja asioiden pohtiminen rationaalisesti. Totuus tulee asiassa kuin asiassa uskovaisten ja saarnaajien suusta. Mitään muuta totuutta ei ole kuin vain se, minkä joku uskova suustaan päästää. Uskovainen ihminen tietää kaiken kaikesta paremmin kuin kukaan muu siksi, että on uskossa.
Ennen kaikkea: vain uskova on kykenevä arvioimaan sekä omaa että toisten elämäntapaa ja valintoja. Hän edustaa eräänlaista moraalin huippua ja täydellisyyttä, vaikka syntisyydestään puhuukin. Tärkeää on siis myöntää olevansa syyllinen ihan kaikkeen mahdolliseen ja jos ei synnintuntoa ole, on Paha Ihminen. Synnintunnossa ja syyllisyydentunteissa rypeminen tekee kunnon ihmisen ja se on TERVETTÄ, vai mitä!!??
Uskova YMMÄRTÄÄ maailmaa peruskoulu- tai kansakoulupohjaltakin paremmin kuin esim. tiedemiehet siksi, että hän lukee Raamattua ja vieläpä OIKEIN. Jos päätyy erilaisiin johtopäätöksiin kuin uskova, on VÄÄRÄSSÄ AINA ja KAIKESSA.
Uskovaa ohjaa Pyhä Henki, ei ihmismieli; ei ikinä, vaikka joku typerä ei-uskovainen voi niin luullakin!
Hallelujaa!
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Mitä enemmän kaikki asiat maailmassa määrittelee uskon kautta..."
Kovin tutulta kuulostaa koko teksti.
Niin. On nämä tosiasiat tullut aiemminkin kerrottua. Kuten oikeastaan kaikki muutkin keskustelijat ovat täällä enimmät sanomisensa jo muutaman kerran sanoneet.
Ja vaikka näitä asioita jauhaisi kymmeniä tuhansia kertoja, järkeviä vastauksia ei helluntailaisten suusta tule. Liturgia on sitä vanhaa tuttua: "Uskosta osattomaksi jäänyt ei ymmärrä..." tai "Pyhä Henki on avannut minulle..."
Kunnon uskova pohtii mieluusti MITÄ-aiheita, mutta ei MIKSI-aiheita. Tällä tarkoitan sitä, että omien ajatusten ja ajattelumallien taustoja ei oikein mielellään käydä läpi. Se on ilmeisesti sitä uskoa lapsen lailla... Tietohan lisää tuskaa. On siis helpompi olla ajattelematta tai ajatella tietyissä puitteissa.
""Uskosta osattomaksi jäänyt ei ymmärrä..." tai "Pyhä Henki on avannut minulle...""
Näinpä juuri tuo asia menee. Se on vain niin kovin outoa, kun sillä Hengellä vasta aletaan ymmärtämään Raamatun tarkoitusta ja aletaan tuntemaan synti, joka jo käsitteenä on eri kulttuureissa eri uskonyhteisöissä erilainen, niin miten tämä Henki sitten tukahduttaa kaiken muun oppimisen/ajattelun elämässä.
Klassillinen esimerkki: miksi jeppe juo? Uskovien mielestä se on synti, paha, joka saa juomaan. Uskomattoman mielestä syy juomiseen on monien syiden summa.
Ei ole olemassa irrationaalista pahaa tai syntiä. Jokaisella teolla on aina syy - ja seuraussuhde.
Mutta niin helpolla pääsee, kun laitetaan vaan sinne syntipiikkiin kaikki se, mitä oma arvomaailma hyväksyy. Ei tarvitse ajatella syitä eikä seurauksia.
Kuinkahan moni uskova kyseenalaistaa uskoaan eli kysyy itseltään -miksi minä uskon-.
Olen tuota uskon asiaa kysynyt uskovalta, mutta vastaus oli mitä oli - siksi kun se on oikein tai siksi kun se on oikein, oikein, oikein....
Kysymys on pohjimmiltaan siitä, kumpiko oli ensiksi - muna vaiko kana. Eli: onko ihminen uskossa siksi, että ajattelee asioista tietyllä tavalla VAI onko ihminen alkanut ajatella asioista tietyllä tavalla siksi, että on uskossa.
Tästä lähtökohdasta voikin sitten jatkaa jo eteenpäin. Esim. KUKA määrittelee sen, että ihmisen on tietyllä tavalla toimittava tai ajateltava? Onko se taho ihminen vaiko kenties jokin yliluonnollinen toimija?
Tässä kohtaa uskovaiset ovat väitteidensä suhteen heikoilla. Uskonnot ovat useimmiten luoneet omat normistonsa ja uskovaisten ongelma uskonnosta ja ryhmittymästä riippumatta on pohjimmiltaan aina sama: aikojen ja tapojen muuttuminen. Tyyppiesimerkki on Raamattu, joka on kirjoitettu eri ajassa ja kulttuurissa kuin meidän elämämme. Sama koskee luonnollisesti vaikkapa myös Koraaniakin.
Entisaikojen normit istuvat hyvin huonosti tähän aikaan. Uskonnot ja uskonnoliset ryhmittymät ovat hyvin vaihtelevasti reagoiineet tähän. Osa - vaikkapa ääri-islam, amishit tai muut ääriryhmät, koettaa epätoivoisesti pysäyttää ajan. Vanhoihin tapa- ja kulttuurinormeihin takerrutaan, mutta tämä merkitsee yleensä ongelmia ainakin siinä vaiheessa, kun tieto kulkee vapaammin ihmisten välillä. Pohjimmiltaan tiukka uskonnollinen yhteisö onkin diktatuuri. Ongelmia on nähtävissä esim. tiukahkossa vanhoillislestadiolaisuudessa.
Helluntailaisuuden tyyppiset joukkiot ovat jossakin välimaastossa. Kreationismi, ihmeparantumiset, kielilläpuhumiset ja muut huuhaat uppoavat osaan jäsenistöstä, osaan taas ei. Mitä pitemmälle koulutettu ihminen on, sen vaikeampaa ihan kaikenlaisen lööperin uskominen on. Perusteluja ja todisteita vaatii jokainen rationaalisesti ajatteleva ihminen. Niitä ei käytännössä ikinä ole ollut tarjota.
Se, miä minua häiritsee näissä keskusteluissa on se, että uskovaisista moni toden totta ei oikein... ajattele asioita. Ei sitä voi muutenkaan sanoa. AQika moni on keskusteluissa vähän samantyyppinen kuin strutsit: pää piiloon maan alle, niin kaikki on hyvin. Vaikeilta asioilta suljetaan silmät ja Raamatun lainauksia vähän sekaan, niin hyvä tulee. Joihinkin uppoaa, toisiin ei.
Mitä ongelmallisempi on ihmisen tausta, sen mieluisampi lienee vaihtoehto, jossa turha ajattelu jätetään unhoon. Koko uskon ulkopuolinen todellisuus on pahaa ja on helpompi sulkeutua omiin ympyröihin, joissa se paha maailma ei pääse vaikuttamaan liikaa.
"että ihmisen on tietyllä tavalla toimittava tai ajateltava?"
Yksilöhän tätä ei määrittele vaan joukko, jonka keskellä elämme. Voidakseen elää, ihminen tarvitsee samankaltaisesti ajattelevia ja toimivia yksilöitä ympärilleen.
Myös uskova tarvitsee ympärilleen ihmisiä niin uskottomia kuin samalla tavalla ajatteleviakin. Ei ihmisen käyttäytymistä yliluonnollinen taho määrittele vaikka niin moni voi ajatella.
"Pohjimmiltaan tiukka uskonnollinen yhteisö onkin diktatuuri."
Tähän uskova sanoisi: 'ihanaa elää diktatuurissa, koska diktaattori on Jumala.
Pohjimmiltaan myös uskova on itsekäs. Ei riitä, että itse on taivaskelpoinen vaan myös lähimmäiseten on oltva taivaskelpoisia.
" Vaikeilta asioilta suljetaan silmät..."
...ja pyydetään avuksi Jumalaa. Ristiriitaisia asioita ei kyetä itse ratkomaan vaan ne viedään Jumalan ratkottaviksi.
"Koko uskon ulkopuolinen todellisuus on pahaa..."
Niin, koska mitään ei uskalleta joko uskonyhteisön tai Jumalan takia tehdä, toimia, elämä kaikessa kurjuudessaan ja ihanuudessaan on joillekin uskoville aivan vierasta.
Voihan sitä realistisesti ajatellakin uskoista.
Uskohan on sitä, mihin viittaat uskoa Luojaan ja Hänen sanaansa. Se oli siinä.
Ja sitten on toisenlaistakin uskoa.
On uskoa siihen, että tyhjä paukahtaa ja luo elämän. Siihen todella tarvitsee kovaa uskoa, ja siksi monet eivät aivan tahdo uskoa siihen toisenlaiseen uskoon, kun katsoo kaiken järjestelmän toimivan suunnitelman mukaisesti.
Ja näin ollen täytyy jättäytytä siihen uskoon, että on kaiken suunnitelma, jotta tämä toimii ja sanoa, että minä uskon siihen, mikä on sinusta ongelmallista.
Toinen kumartaa Luojaa ja toinen ihmispäätelmää, että tyhjäkin voi paukkua.
Älä höpötä. Puheet tyhjän paukkamisesta ovat Sinun omaa päätelmääsi.
Jos lähdemme puhumaan elämän tai kaikkeuden synnystä Sinulla ei ole siitä sen enempää tietoa kuin minullakaan. Raamattu on oman aikansa tuote eikä se ole luonnontieteen perusteos. Maailma määritellään nykyisin ihan eri kirjallisuuden ja tutkimuksen kautta ja se osa maailmasta, mikä selitetään vaikkapa nyt sitten Raamatun "tiedon" kautta, supistu aina vain pienemmäksi.
Luonnontiede ei enimmäkseen ota kantaa Jumalan olemassaolooon enkä siihen ota kantaa minäkään, ainakaan useimmiten. Varmaa on se, että enin osa kristinuskon Jumalan ympärille rakennetusta mytologiastakin on ihmismielen tavoitehakuista toimintaa, jolla ihmisiä ohjataan tiettyihin toimiin ja valintoihin. Jokainen analysointikykyinen ja ajattelelemaan pystyvä ihminen ymmärtää sen halutessaan.
Siihen Jumalan Sanaan uskominen on palturia. Loputon joukko eri yhteisöjä on jokainen varmoja siitä, että uskoo "oikein" - mitä ikinä se tarkoittaakin. Muut ovat väärässä ja ajoittain se pikkiriikkisen toisin uskova onkin pahempi vihollinen kuin hän, joka ei ollekaan usko. Jo pienikin oppiero voi olla se ratkaiseva! Koomista sinänsä.
Se Jumalan Sanaan uskominen siis on tapauskohtaista. Jokainen uskoo kovasti uskovansa oikein ja varsinkin haluaa uskoa uskovansa oikein. Kaikki sellainen tieto siis jätetään pohtimatta, mikä ei siihen maaillmaan sopisi. Uskova uskoo ja uskoo uskovansa. Ja siis haluaa uskoa uskovansa.
Ihan kaikki uskovaiset eivät ole samanlaisia - jokainen on oma tapauksensa. Osa sulkee silmät ja korvat todellisuudelta suuressa määrin, osa taas kykenee pitämään jalat maassa. Kaikkein fundamentalistisimmat uskovaiset paapattavat omaa maailmankuvaansa ja sen oikeellisuutta niin kovaan ääneen, ettei siihen maailmaan todellakaan muuta mahdu. Siinä kiiltokuvamaailmassa asiat ovat kuin saduissa: hyvä vastaan paha, usko vastaan epäusko, kiiltävähaarniskaiset uskovaiset vastaan muu paha ihmiskunta. Niinpä niin.
Siinä tilassa oleva ihminen todellakin kuvittelee edustavansa ihmisryhmää, joka ymmärtää todellisuutta paremmin kuin vaikkapa elämänuransa tehneet tutkijat. Siinä tilassa oleva maallikko olettaa todellakin, että pelkkä usko tekee ihmisestä vähän joka alan asiantuntijan. Siitä ylemmästä tietoisuuden tilasta käsin sitten heitellään ylemmyydentuntoisia kommentteja ja lauseita, kun muut tyhmät ihmiset "eivät ymmärrä uskovia ja sortavat heitä..." Niin niin...
Nimellisesti kumarrat Jumalaa, todellisuudessa ihmisten päätelmiä siitä, millainen Jumala on ja mitä hän haluaa. Ajatteluprosessit Sinun Uskosikin taustalla on tehnyt ihminen. Saarnamiehet ja puhujat ovat helluntailaisten piireissä TÄYSIN samanlaisia ihmisiä kuin Sinä ja minäkin.
Olen paljosta samaa mieltä kuin sinä. Raamattua pohdit. Se ei ole Jumalan sanaa, se on ihmisten kirjoittama kirja. Jos tuntee historiaa voi ymmärtää miksi mikäkin asia on siellä kuten on.
Historian kirjasta se ei kuintenkaan käy. Jotkut asiat siellä esm.Jeesuksen ihmeet, vetten päällä kävelyt sun muut kummallisuudet ovat niin utopistisia ettei kukaan järkevä ihminen voi uskoa että se olisi oikeasti tapahtunut.
Kirjoitat tiedemiehistä ja vertaat heitä uskovaan. Otat esimerkiksi uskovan ihmisen joka on käynyt vain peruskoulun.
Itse en arvota ihmistä sen mukaan miten paljon hän on lukenut, vaikka itsellä "hattu"onkin. Siitä ei ole hyötyä kuin vappuna jolloin sen voin päähäni pistää ja sitten kekkuloida mukamas parempana kuin muut=/
Ei lukemisesta ole hyötyä, ei kirjaviisaus auta todellisessa elämässä.
Kiraviisaus ei auta todellakaan kaikissa tilanteissa.
Kyse on kuitenkin siitä, että ihmisellä pitäisi olla jonkin tasoinen yleissivistys. Jos mistään ei oikein mitään tiedä, mikä tahansa riittävän taitavan puhujan väite menee läpi. Ääriliikkeet kukoistavat aina siellä, missä on tietämättömyyttä ja ongelmia.
Helppoa on esim. kreationismista paapattaminen, mutta hyvin harva uskova oikeasti on tutustunut kritisoimaansa evoluutioteotriaan tai muihinkaan luonnontieteisiin riittävästi ollakseen kykenevä esittämään asioita totuuksina. '
Esim. kreationismia koskevissa väitteissä esiin tulee vuosi vuoden jälkeen samoja väittämiä, jotka uudemmissa kreationistien omissa jutuissakin on o siirretty ö-mappiin. Samoin, edesmenneen Ron Wyattin "löydöistä" - Nooan arkit ym. - paapatetaan silloin tällöin vieläkin, vaikka hänet on jo omiensa piireissäkin määritelty yli-innokkaaksi.
Jos ainoa tiedonlähde ovat Raamattu ja uskovaisten lehtiset ja nettisivustot blogit, kovin paljoa todellisuudesta ei tiedä.
Totta.
Siinä paita ja peppu myötäävät toisiaan ja seisovat maailman paskaläjässä päivästä toiseen. Mutta omahan teillä on valinta. Toiset oppivat hyppäämään joutavanpäiväisestä selittelemisistä pois.
Mutta hypätkäähän narua, kyllä rienaaja pyörittää, kun hyppääjää riittää, eli entinen ateisti kertoo näin.
Mutta minä jätin sen narunhyppääisen.
En ole ateisti.Olen agnostikko.
Sä puhut aivan kun sussa ois jokin demoni.
!Maailman paskaläjässä"?
En minä nyt aivan noin synkillä sävyillä maailmaa määrittelisi. Toivottavasti Sinäkään et? Vai eikö se oikea uskosi tuokaan Sinulle onnea ja tasapainoa?
Vertauksesi narun hyppäämisestä osuu kohtuullisen huonosti kohdalleen ainakin minun tapauksessani. Sanoisin enemmänkin niin, että varsin monissa uskovaisten ryhmittymissä niitä käskijöitä ja normin määrittäjiä riittää.
Ateistina en itseäni myöskään pidä. En vain oikein suostu siihen, että jonkin poppoon haihattelut pitäisi sokeasti uskoa vain siksi, että tuo poppoo on itse itsensä ainutlaatuiseksi määritellyt.
Se, että asioista oikeasti ei haluta keskustella rehellisesti ja asiapitoisesti, kertoo lähinnä helluntailaisista itsestään, ei muista. Uskon pohjilta moni tekee suuria päätöksiä elämässään. On tavallaan sääli, että asioita ei osaa tai uskalla avoimesti käydä läpi.
Up.