Viime vuosisadalla eli saksalainen teologi Friedrich Schleiermacher. Häntä on kutsuttu 1800-luvun kirkkoisäksi. Hän tahtoi vilpittömästi saada aikansa maallistuneen sivistyneistön omaksumaan kristinuskon. Schleiermacher ajatteli, että tämä edellyttää luopumista siitä ajatuksesta, että uskonasioissa on yksi totuus. Schleiermacher opetti, että totuus on sirpaleina ihmisten sydämissä. Se, minkä ihminen kokee oikeaksi ja mikä puhuttelee häntä, on hänen totuutensa jumalasta. Eikä kenelläkään ole oikeutta sanoa, että hänen totuutensa on parempi kuin toisen totuus. Schleiermacher ajatteli, että Raamatun kirjoitukset ovat ihmisten kokemuksia jumalasta. Nämä kokemukset ovat arvokkaita ja ne voivat antaa meille virikkeitä omiin pohdintoihimme mutta auktoriteetti meille ne eivät ole. Ne eivät ole auktoriteetti myöskään kysymyksessä oikeasta ja väärästä.
Schleiermacherin esittämät ajatukset ovat ehkä se tavallisin tapa suhtautua uskonasioihin tänä aikana: Sanotaan, että yhden totuuden aika on ohi. Kukin ratkaisee, miten uskoo. Kukin ratkaisee myös, mitä pitää oikeana ja vääränä. Eikä kukaan voi sanoa toisen käsityksiä vääriksi tai oikeiksi. Muutama viikko sitten kirkolliskokouksessa keskusteltiin uudesta katekismusehdotuksesta. Monista puheenvuoroista välittyi se ajatus, ettei kirkko voi antaa ihmisten käteen kirjaa, jossa sanotaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Voimme antaa vain virikkeitä ihmisten pohdinnoille. Se aika, että kirkko kertoo totuuden oikeasta ja väärästä, on ohi.
Ettei ole totuutta, on tämän ajan pahin harha. Se avaa portit mihin tahansa. Toivon, että tämän tajuamme ja että sanoudumme tästä harhasta irti. Kristityt ovat aina uskoneet, että on totuus. Jumala on totuus. Totuus tuli ihmiseksi ja sanoi itseään totuudeksi (Joh 14:6). Totuus on ilmoittanut meille itsensä. Tämä ilmoitus on Raamattu, joka on Jumalan sana. Kristityt ovat uskoneet, että Raamattu ilmoittaa totuuden paitsi uskonkysymyksistä myös oikeasta ja väärästä. Minkä Raamattu sanoo oikeaksi, on oikein. Minkä se sanoo synniksi, on synti. Ja se, mitä Raamattu sanoo, sitoo kaikkien aikojen kaikkia kristittyjä. Uskothan näin?
Schleiermacherin esittämät ajatukset ovat ehkä se tavallisin tapa suhtautua uskonasioihin tänä aikana: Sanotaan, että yhden totuuden aika on ohi. Kukin ratkaisee, miten uskoo. Kukin ratkaisee myös, mitä pitää oikeana ja vääränä. Eikä kukaan voi sanoa toisen käsityksiä vääriksi tai oikeiksi. Muutama viikko sitten kirkolliskokouksessa keskusteltiin uudesta katekismusehdotuksesta. Monista puheenvuoroista välittyi se ajatus, ettei kirkko voi antaa ihmisten käteen kirjaa, jossa sanotaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Voimme antaa vain virikkeitä ihmisten pohdinnoille. Se aika, että kirkko kertoo totuuden oikeasta ja väärästä, on ohi.
Ettei ole totuutta, on tämän ajan pahin harha. Se avaa portit mihin tahansa. Toivon, että tämän tajuamme ja että sanoudumme tästä harhasta irti. Kristityt ovat aina uskoneet, että on totuus. Jumala on totuus. Totuus tuli ihmiseksi ja sanoi itseään totuudeksi (Joh 14:6). Totuus on ilmoittanut meille itsensä. Tämä ilmoitus on Raamattu, joka on Jumalan sana. Kristityt ovat uskoneet, että Raamattu ilmoittaa totuuden paitsi uskonkysymyksistä myös oikeasta ja väärästä. Minkä Raamattu sanoo oikeaksi, on oikein. Minkä se sanoo synniksi, on synti. Ja se, mitä Raamattu sanoo, sitoo kaikkien aikojen kaikkia kristittyjä. Uskothan näin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Yhteiskuntamme, jota hallitsee ajatus, ettei totuutta ole, on ajautumassa moraaliseen kaaokseen. Vasta tehtiin tutkimus, jossa kartoitettiin nuorten ajatuksia oikeasta ja väärästä ja heidän tapaansa toimia: Huomattava osa maamme nuorista varastelee kaupoista, itsensä juovuksiin juomisessa useimmat eivät näe mitään pahaa ja yhä suurempi joukko sitä myös harrastaa, noin joka kymmenes 17-vuotiaista kertoo kokeilleensa huumeita, puhumattakaan siitä, että suurin osa pitää luonnollisena sitä, että muutaman päivän seurustelun jälkeen voi aloittaa sukupuolielämän. Tutkimus sai arkkipiispan toteamaan lehtihaastattelussa, että kohta maamme moraali on Venäjän tasolla. Ja mitä Venäjällä tehtiin: Raamatun oikean ja väärän opettaminen kiellettiin seitsemän vuosikymmenen ajan. Ole ylpeästi kristitty ja sano: Raamattu kertoo totuuden. Kerro lapsillesi, mitä Raamattu sanoo. Ja parempaa et voi heille antaa.
Kun Jumala loi ihmisen, hän laittoi ihmiseen kyvyn tietää oikea ja väärä. Mutta sitten tapahtui syntiinlankeemus. Alunperin ihmisen omatunto oli kuin radiovastaanotin, joka toistaa kirkkaasti sen, mitä lähettäjä sanoo. Syntiinlankeemuksessa radio putosi muutaman kerran lattialle - se ei mennyt kokonaan mykäksi mutta rikkoutui niin, että se rätisee, antaa epäselvän äänen ja jättää toistamatta osan Lähettäjän sanoista. Omaatuntoa täytyy kuunnella, mutta siihen ei voi täysin luottaa. Se voi joissakin asioissa rätistä niin pahoin, että se ilmoittaa väärän oikeaksi. Ja jos omatunto on Raamatun kanssa ristiriidassa, on selvää, kumpi on oikeassa: Raamattu on kirkas Jumalan ääni, jota omatunto ei enää ole.
Omatunto tarvitsee sen äänen vahvistamista, jota se hämärästi toistaa. Tätä vahvistamista on se, että omatunto kuulee Jumalan sanaa. Juuri tästä syystä Luther sanoi lukevansa joka päivä läpi kymmenen käskyä ja miettivänsä niitä. Emmekö voisi mekin alkaa tehdä niin? Ja erityisen tärkeää on opettaa lapselle, mitä Raamattu sanoo oikeasta ja väärästä. Se vahvistaa hänen omantuntonsa ääntä. Voisimmeko joskus ottaa lapsen viereemme ja käydä hänen kanssaan keskustellen läpi kymmenen käskyn lakia? Tai voisimmeko silloin tällöin jutella lapsen kanssa Raamatun muista opetuksista? Vaikkapa Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta on erinomainen opetus oikeasta ja väärästä. Nämä hetket eivät mene hukkaan. Ja niissä oppii myös aikuinen. Lapsen suusta voi kuulla viisauksia, joita itse ei ole tullut ollenkaan ajatelleeksi.
Jotkut sanovat, että uskovan ihmisen omatunto tietää oikean ja väärän eikä uskova tarvitse Jumalan käskyjen opettelua. Tai ajatellaan, että uskovan ihmisen sydämessä asuu Pyhä Henki ja hän kertoo, mikä on oikein. Ja hän voi kertoa oikeaksi sellaistakin, minkä Raamattu sanoo vääräksi. Kumpikaan väitteistä ei ole totta. Jumala ottaa meidät lapsikseen ja antaa synnit anteeksi mutta hän ei ota meistä syntiä pois. Siksi synti hämärtää uskovankin omaatuntoa, ja siksi uskovankin täytyy valaista omaatuntoa Jumalan sanan käskyillä. Eikä Pyhä Henki puhu koskaan vastoin Jumalan sanaa. Uskovankin sydämessä on Pyhän Hengen synnyttämän uskon lisäksi epäusko, joka on liitossa syntisen lihamme kanssa. Epäusko ohjaa toimimaan toisin kuin Raamattu sanoo eikä sen ääntä saa erehtyä luulemaan Pyhän Hengen ääneksi. Joku on uskoontultuaan jättänyt vaimonsa, joka ei ollut uskova, ja ottanut uuden, joka on uskova, ja sanonut, että Jumalan Pyhä Henki ilmoitti, että tämä on Jumalan tahto. Jumalan tahto tämä ei varmasti ollut.
Joomut pastori Terho Pursiainen sanoi, että totuus menee aina pirstaleiksi kun se putoaa fyysilliseen maailmaan. Täällä on pakostakin olemassa erilaisia näkemyksiä ja näkökulmia. Tätä Raamattukin pyrkii tuomaan esille siinä, että sillä on peräti neljä erilaista näkökulmaa Jeesukseen, neljä erilaista evankeliumia, neljä eri Jeesuskuvaa.
Pursiainen ei ole uskova lainkaan. Nuorena hippinä jo aiheutti kummastusta kansassa. Ihmeteltiin. että miksi annetaan esiintyä telkassakin ja vääristää Jumalan sanaa. Eikä meno ole siitä 1960- luvusta muuttunut. Muutama vuosi sitten sai lemput erään srk. sijaisuudestakin. Sai lemput kun puhui puuta heinää saarnassaan.
Tämä tarina on totta.
Jeesus on Totuus ja vastustajansa on valheen isä.
voimme elää joko totuudessa tai valheessa erinäisissä asioissa. Kukaan ihminen ei ole täydellinen vaan kaikki ovat vajavaisia. Ihmisen oma vilpittömyys ei todistaa mitään totuudesta eikä valheesta. Omatunto voi olla täysin kieroon kasvanut kuten nähdään helposti maailmassa ihmisen mielipiteistä ja varsinkin nykyajassa, jos ei Raamatun ilmoitus ole se ankkuri ja risti ja sydän, niin palkatut pastoritkin voivat kirkkain silmin kauhistuksia hyväksyä eikä niitä edes synniksi nähdä. Sitten toisessa asiassa voivat olla oikeassa myös, näin on kaikilla ihmisillä ja ajallaan nähdään, ketkä Jumalan viljana kotaan Jumalan valtakuntaan. Saattaa käydä niin ettei kutsutut ole arvollisia, sillä ristin kantaminen voi olla liikaa vaadittu Laodikean penseiltä ja näin kuka vain sitään tulee, se Jeesuksen hääaterialla saa nöyrästi kiittää hyvää Ylkää, amen.
siellä myös sydämemme. Jeesuksen opetuksien ymmärtäminen tärkeintä.
Aivan aloituksen mukaan kaaoksessa on maailma, sillä ei lapsillekaan opeteta enää, mikä on oikein, mikä väärin. Niin ja lakejakin säädetään, ettei saa lapsia komennella. Ressukat, mistä he sitten oppivat moraalista ja etiikasta. Kadultako?
Mikä on oikein, mikä väärin? Riippuu siitä, keneltä kysyy. Ateistiila eri asiat kuin uskovalla tärkeysjärjestyksessä ekana.
Oletko lukenut aloituksen?