Äitini soitti minulle ja kertoi erään sukulaiseni menestyksestä. Tämä menestyjä on opiskellut todella korkealle, tuskin sen korkeammalle pääseekään. Lisäksi hänellä on varakkuutta, avioliitto ja lapset. Itse olen epäonnistunut aika tasaisesti elämäni aikana, ammatit on menneet pieleen, avioero on käyty ja lapset jäänyt tekemättä. Tällä hetkellä on vaikeuksia jopa elättää itseäni, mutta tätä ei äidille kerrota. En halua että äiti alkaa minua avustamaan ja murehtimaan surkeuttani.
No en ole sentään ollut vankilassa. En ole sotkeutunut alkoholiin, tupakkaan tai huumeisiin. Jossain mielessä minäkin olen menestyjä, ainakin jonkun mielestä joka on syvällä noissa edellä mainituissa asioissa. Vertailukohteita on puolin ja toisin.
Mutta aloituksen otsikkoon: iloitsetko toisen menestyksestä jos sinulla menee huonosti? Myönnän että tällä hetkellä en onnistu iloitsemaan sukulaiseni menestyksestä, en ainakaan siten että kokisin suurta iloa. Toisaalta, hän ei luullakseni ole uskossa ja minä olen. Vaikka hän on menestynyt monissa asioissa, niin on silti tärkeämpää olla uskossa Jeesukseen. Rukoilen hänen puolestaan että tämäkin asia hänen kohdalla tulee järjestykseen.
Haluaisin kuitenkin edes vähän menestyä, edes siten että tulisin paremmin toimeen eikä tarvitsisi hakea yhteiskunnan avustuksia. Olen vaan huomannut että työmarkkinoilla en ole enää erityisen haluttu henkilö. Kateellinen en halua olla, koska se on ihan turhaa ja kateus saa aikaan katkeruutta jota haluan välttää. Harmittaa vaan äitini puolesta, kun hän on kunnianhimoinen ihminen eikä itse ole saanut mahdollisuutta käydä kouluja. Tiedän että häntä harmittaa kun ei voi mitenkään päteä minun elämälläni erinäisten juoruseurojen vertailukisoissa.
No en ole sentään ollut vankilassa. En ole sotkeutunut alkoholiin, tupakkaan tai huumeisiin. Jossain mielessä minäkin olen menestyjä, ainakin jonkun mielestä joka on syvällä noissa edellä mainituissa asioissa. Vertailukohteita on puolin ja toisin.
Mutta aloituksen otsikkoon: iloitsetko toisen menestyksestä jos sinulla menee huonosti? Myönnän että tällä hetkellä en onnistu iloitsemaan sukulaiseni menestyksestä, en ainakaan siten että kokisin suurta iloa. Toisaalta, hän ei luullakseni ole uskossa ja minä olen. Vaikka hän on menestynyt monissa asioissa, niin on silti tärkeämpää olla uskossa Jeesukseen. Rukoilen hänen puolestaan että tämäkin asia hänen kohdalla tulee järjestykseen.
Haluaisin kuitenkin edes vähän menestyä, edes siten että tulisin paremmin toimeen eikä tarvitsisi hakea yhteiskunnan avustuksia. Olen vaan huomannut että työmarkkinoilla en ole enää erityisen haluttu henkilö. Kateellinen en halua olla, koska se on ihan turhaa ja kateus saa aikaan katkeruutta jota haluan välttää. Harmittaa vaan äitini puolesta, kun hän on kunnianhimoinen ihminen eikä itse ole saanut mahdollisuutta käydä kouluja. Tiedän että häntä harmittaa kun ei voi mitenkään päteä minun elämälläni erinäisten juoruseurojen vertailukisoissa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tässä olet kuitenkin menestynyt: olet rehellinen.
Olisi epärehellistä ja tekopyhää, jos salaisit katkeruuttasi ja pahaaoloasi, tekeytyen hurskaaksi, joka muka iloitsee toisten onnesta, vaikka itsellä menee huonommin.
Luulen, että Jumala arvostaa rehellisyyttä enemmän kuin tekopyhyyttä Jeesushan suorastaan saarnasi fariseuksia vastaan. No, ainakaan et ole fariseus, joten ei syytä huoleen.
Hyväksy itse itsesi. Ei ole häpeä joutua työttömänä hakemaan itselle kuuluvia tukia. Et "hae avustuksia", vaan sinulle kuuluvaa sosiaaliturvaa, se kuuluu jokaiselle suomalaiselle. Jos yhteiskunta ei voi tarjota työtä, sen on tuettava työttömiä. Syy ei tässä asiassa ole sinussa, vaan yhteiskunnassa, joten hae ruokarahasi hyvällä omallatunnolla, ota kaikki irti mitä saat. Niin muutkin tekevät. Esim. työttömälle kuuluu lisänä sairaanhoito- ja lääkekulut. Haet ne KELA:sta, kylmästi vaan. Niin muutkin tekevät.
Äitisi saa nyt vaan niellä sen häpeän, ettei omasta lapsesta tullut USA:n presidenttiä.
;