Nyt on pakko jo kirjoittaa tänne, ehkä joku kohtalotoveri löytyy, tai joku, joka osaa minuun luoda kärsivällisyyttä.
Olemme siis uusioperhe. Itselläni on kaksi yläastetta käyvää lasta ja miehelläni yksi tytär, joka menee nyt viidennelle luokalle. Mieheni tytär on meillä jokatoinen viikko.
Hermoni ovat täysin riekaleina. Mieheni tytär suorastaan sabotoi muuta perhettä komentelemalla, kinuamalla taukomatta jotain. Jos hän ei halua syötävää, niin sitten muutoin jatkuvaa huomioita. Hän on 11-vuotias, ja tarvitsee edelleen joka päivä apua jokaisen välipalan laittamisessa ( tai ainakin hän sitä apua kinuaa) hiusten harjaamisessa, vaatteiden valitsemisessa jne. Lähes koko ajan on joku huonosti, mikään mitä ehdotan hänelle, esim: mene pihalle leikkimään siellä on muitakin lapsia. Vastaus on EI. EN HALUA. Jos ehdotan hänelle, että tulisi keittiöön touhuamaan kotiaskareita, niin vastaus on EI. Tyttö päättää itse mitä tekee ja jos tahtoa ei saa läpi, niin huuto on hirveä. Välillä mieheni ihan tosissaan koittaa laittaa tälle lapselle rajoja, silloin tuloksena on järkyttävä kiukuttelu, soitto äidille jolle valitetaan kuinka on kurja isä.
Vaikuttaa siltä, että tämä lapsi sanoo kaikkeen vastaan, ei siksi että olisi sitä mieltä, vaan tehdäkseen muiden olon kurjaksi. Koen, että meillä valtaa pitää nyt 11-vuotias ja aikuisten sanomisia ei kunnioiteta, saatika sitten kuunnella. Tunnelma selvästi kiristyy, kun tämä lapsi tulee meille. Kaikki alkavat jotenkin jännittää, että milloin tulee seuraava tunteidenn purkaus. . Minä, tai omat lapseni emme halua alkaa inhottavaksi, vaan toivomme, että mieheni jotenkin osaisi puuttua oman lapsensa käytökseen.
Tällä hetkellä koen silkkaa raivoa, enkä ymmärrä miten 11-vuotias voikaan saada minussa tämmöisiä tuntemuksia aikaan. Olen sisäisesti kiehumispisteessä, ja koen, että arki ja elämisen laatu ovat kärsineet huomattavasti sen jälkeen kun muutimme mieheni kanssa yhteen.
Hankalaksi tilanteen tekee myös se, että tämä lapsi ei pysty tai halua olla hetkeäkään yksin. Jonkun on koko ajan oltava seuraneitinä. Mitä tahansa teemmekään, niin keskeytys tulee aina, koska tällä lapsella on juuri silloin joku tarve joka pitää tyydyttää.
En voisi ajatellakaan, että se lapsi olisi esim.ulkomaanmatkalla mukana, kukaan ei nauttisi siitä reissusta.
Tulen sekopäiseksi, auttakaa kannustavin sanoin, tai kertokaa miten itse olette toimineet vastaavanlaisessa tilanteessa. Olen jopa miettinyt, että oliko yhteenmuutto sittenkään hyvä ratkaisu. En tiedä kuinka kauan jaksan henkisestä tätä pikku tyrannia, jolla selvästi on tunne-elämän ongelmia ja epätasapainoinen luonne. Olen ehdottanut miehelleni, että kävisi lapsensa kanssa terapiassa, mutta hän ei luota ( tietenkään) näihin ammattiauttajiin, ja hän kuulemma itse hoitaa asian. No, eipä näytä keinoja löytyvän, sama tahti jatkuu vaan.
Miten siis jaksan tätä sietää, vai tarvitseeko minun edes?
Mieni tytär saa minut sekoamaan!!!
5
393
Vastaukset
- vieras3
Muuta pois, Tuskin tuo tuosta paremmaksi moneen vuoteen muuttuu. Sehän ei tarkoita sitä jotta sun pitäis miehestäs erota. Kaikki kärsii tuosta tilanteesta!! Mietitte sitten myöhemmin yhteen muuttoa kun tyttö on päässyt tuon ylitse. Sinunkin lapsillasi on vain yksi lapsuus, älä viitsi pilata sitä tuolla. Ite oon uusperheissä elänyt ja nyt itse perheellisenä (pienten lasten äitinä) jos ero tulisi en koskaan lähtisi uusperheilemään samankaton alle kenenkään kanssa. En edes lapsetonta miestä ottaisi, ne vasta ymmärtämättömiä ovatkin.
- entinen ei palaa
Kakara äidilleen jos ei osaa käyttäytyä, tulkoon sitten kun osaa.Kuria teillä kotona,mitä sitten jos kiukuttelee,tehköön sen huoneessaan.Ja miksi tuon ikäiselle laitetaan jotain välipaloja,opetelkoon tekemään itse tai olkoon nälässä,myös ruokaa voi opetella laittamaan..tai sit muutat pois,niin mä tein ja olen tyytyväinen,toisaalta parisuhdekkin tästäon käsrinyt,olemme etääntyneet mutta stressi helpotti.
- kohtalotoveri4
Tuntuipa kummalle lukea viestisi...ihan kun olisin sen itse kirjoittanut! Ainoalla erolla että mulla noita "päättäjiä, vaatijoita ja pomoja" kolme :( Lisäksi se ero, että isä tekee aivan kaiken mitä hänen lapsensa pyytävät ja haluavat. Jos itselläni ei olisi yhtään lasta, antaisin olla. Vähätkö välittäisin miten lahopäisiä niistä lapsista tulee isona kun ne lellitään pilalle. Ongelmana pidän kuitenkin sitä, että vaadin tasavertaista kohtelua kaikille, koska perheessä elää oma tyttärenikin. Päivittäin tapahtuu asioita jotka saavat minut näkemään punaista. Tältä viikoltakin ihan perusjuttuja.. Teen ruokaa niin pienimälle (yleensä ei isommallekaan) ei maistu ruoka vaan tälle pienelle kokataan omat ruuat! vanhin "kokkaa" omat valmispizzat tai nuudelit..ja sitten soittaa äidilleen ettei meillä ole mitään ruokaa ja (itkee, oikein itkee ettei ole vaikka kaappi olisi täynnä ruokaa). Ja äitihän ottaa asiakseen soittaa tai tekstata asiasta! Eilen sitten oli taas ruokaa mistä pienin (11v) pitää niin hän sai syödä lähes pelkästään grilliluita, koska peruna ei ole hyvää! Muut söivät 4-5 "luuta" niin pojalla oli 7 ja sai kahdeksannen ja vatsaa ei tarvinnut yrittää täyttää perunalla, salaatilla jne jne. Yritin selittää että sama pitäisi olla kaikilla. Kukaan ei sitten syö perunaa, vaan kaikki saa vetää vatsan täyteen lihaa? Huh huh.. Mies ei tietysti nää että tässä olisi mitään outoa tai ihmeellistä. Poika kun on vaan niin kranttu että hänen täytyy saada sitä mitä hän haluaa. Itku tulee jos pitää syödä nakkikeittoa, lihasoppaa, makaroonilaatikkoa, kana- tai kasviskratiinia jne jne. Tuntuu että alan skitsota mitättömistäkin asioista kun lapset ärsyttävät minua niin paljon.. mutta kuitenkin niin ärsyttävistä asioista mitkä ei muutu mihinkään vaan jatkuu vuodesta toiseen. Pieniä asioita joka toinen viikko pitkin päivää. Kauhulla "odotan" kesälomaa jossa pakko elää heidän kanssaan 24h :( Tätä ärsytystä lisää se, että maksan puolet ruuista ja kodin kuluista vaikka "meitä" ei ole kuin 2 mieheni. Heitä mies ja kolme lasta. Minun kukkarostani ostetaan hänen lapsilleen joka toive ja eri ateriat ja ruokaa heitetään roskiin jatkuvasti kun ne ei enää kelpaa. Omani pyytää erittäin harvoin mitään! Tuntuu todella kurjalle ettei mieheni ymmärrä tätä eikä nää siinä mitään ongelmaa. Lopulta jää olo että minä se idiootti olen kun puutun tälläisiin asioihin :(
- kohtalot
Meitä kohtalotovereita on näköjään enemmänkin. Se ettei isät saa lapsilleen kuria haittaa paitsi koti - ja perhe-elämää, niin se että heistä ei kasva kunnon ihmisiä, vaan huteroita paskapäitä! Miestemme vika ei opeta lapsiaan, mutta loppupelissä siitä kärsii eniten hänen omat lapsensa. Vaikea on välittää edes hieman paskapääpennuista.
- Kahden tytön äiti 16
Meilläkin miehen tytär, 8 v., yritti aikansa kitisemällä ja inttämällä. Ruoka ei ollut hyvää, kun laitoin porsaanpaistia, punasipuli-tomaatti-fetajuustosalaattia ja uuniperunoita, jälkkäriksi uunijäätelöä. Olisi pitänyt olla einespizzaa ja cocista, sipsiä ja dippikastiketta! Tämä loppui sillä, että hän sai koko viikonlopun eteensä saman annoksen, kunnes se oli syöty- ja sen jälkeen pakkasesta jätskipuikon. Yhden kerran vain piti tehdä, nyt kelpaa kyllä ihan kaikki ruoka, ainoastaan joidenkin kalaruokien kanssa on enää satunnaisesti vääntämistä.
Hän myös jatkuvasti vaati, että hänelle olisi pitänyt ostella vaikka mitä. Isä otti lapsen puhutteluun ja kertoi, että maksaa äidille joka kuukausi paljon rahaa ja siitä ostetaan se, mitä lapsi tarvitsee. Meni perille. Kummasti kahdeksanvuotiaskin osaa äitsykkäiselle perustella, miksi äidin pitää maksaa hankinnat. Hän on jopa suoraan kysynyt äidiltä, mihin on kulunut se raha, joka tulee isän perheeltä. Juuri näin isä asian hänelle selitti, totuushan se on, kun rahat ovat meidän perheessä yhteiset.
Oma yhdeksänvuotiaani katsoi ensin tätä kiukutteijaa ihan silmät ymmyrkäisinä ja luuli, että kitinä oli jonkinlainen huono vitsi. Sitten hän näytti lähinnä tuntevan myötähäpeää siitä, että niin iso tyttö ei osannut käyttäytyä.
Nykyisin mieheni tytär osaa meillä ollessaan käyttäytyä kuten pitääkin. Tosin parikin viikkoa äidin luona saa käytöksen palaamaan entiselleen, mutta muutamalla muistuttamisella kiltti tyttö taas löytyy. Joitakin kertoja on pitänyt ihan sanoa kovasti, että meillä ei suvaita huonoa käytöstä, mutta aika hyvin hän näyttää ymmärtävän, että meillä on säännöt, joita noudatetaan. Äidillä ei niitä ole.
Kerran näin äidin ja tyttären ruokakaupassa ja en todellakaan ollut uskoa silmiäni. Ostoskärry oli puolillaan valmisruokia, sipsejä, limua ja leivoksia ja tyttö kantoi niitä siihen lisää ilman että äiti sanoi mitään! Tyttö on ennestäänkin vähän turhan pullukka, äiti on suoranainen tankki. Minun on vaikea korjata tällaisia ruokatottumuksia, mutta ainakin isäviikonloppuina tytön ravitsemus on kunnossa.
Onneksi mieheni on fiksu ja ymmärtää minun kantani sekä tekee sen tarvittaessa selväksi myös tytölle. En yhtään ihmettele, että hän jätti tytön äidin, kun lopulta rohkenin pistää hänet valitsemaan minun ja silloisen perheensä välillä. Nykyisin hän on ylpeä meistä ja mielellään puhuu molemmista tytöistä ominaan.
Lisämausteena mainittakoon, että oma ulkoinen olemukseni on kunnossa, pidän kodista hyvän huolen (vaikka viikkosiivouksen tekee siistijä) ja ansioni ovat sen verran korkeat, että pystyn joka kuukausi laittamaan 1000-2000 euroa sivuun, koska omat menoni ovat aika pienet. Asumme minun omistamassani talossa. Loma-asuntomme on mieheni omaisuutta. Makuuhuoneessa ja sen yhteydessä olevassa kylpyläosastossa riittää vipinää - mikä mielestäni kertoo suhteen voivan erinomaisesti! Työni puolesta teen useita mannertenvälisiä matkoja vuodessa ja toisinaan pystyn järjestämään asiat niin, että perhe voi olla mukana. Siis oma perhe, ei miehen tytär edellisestä liitosta.
Että repikää siitä, uusperhe voi olla myös tällainen onnistunut yksikkö. Miehen tytär (ja äitinsä) pitää vaan laittaa tapahtuneiden tosiasioiden eteen ja saada heidät ymmärtämään, että meillä pätevät meidän säännöt - riippumatta siitä, millaista heillä on!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?1092155Kirjoita nainen meistä jotain tänne
tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K1191666- 1241530
En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse1061347Paras olisi vain unohtaa
Tuleekohan tähän meidän tilanteeseen ikinä mitään selvyyttä. Epätoivo iskee taas, enkä jaksaisi enää odottaa. Kohta lop751266- 681175
Kristityn megahyökkäys idän palstoilla on kauhistuttava
Terroristikristityn megahyökkäys joka puolella on kauhistuttava, hänen viesteissään on järjetön määrä vihaa. Hän on idän4891167IS viikonloppu 18-19.5.2024.
Laatija Toni Pitkälä on itse laatinut ja kuvittanut 3- arvoista ristikkonsa. Nihkeästi tuntuu löytyvän ensimmäisiä var88963Oliko vähä sometettu taas vai?
Tuli aiva liika nopiaa traktorin perä vastahan. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2b3857b3-f2c6-424e-8051-506c7525223a9942Nämä kaikki alla olevat aloitukset on saman naisen aloituksia
Kuinka paljon täytyy vintissä viheltää että esiintyy välillä jopa miehenä, ja sitten itse vastailee omiin kysymyksiinsä?138886