HERRAN SYNTYMÄ - OSA 3
Kirjoittanut: Mannerkorpi, 30.8.2004 klo 17.31
Kävin läpi Juhani Suomen presidentti Urho Kekkosen päiväkirjoja vuodelta 1970, eikä niistä löytynyt sanallakaan mainintaa siitä, että minut olisi julistettu henkipatoksi [Suomi, Juhani (1996): Urho Kekkonen 1968 - 1972. Otava, Keuruu]. Kannanotto ja vierailu kotonani olivat presidentille epävirallinen toimi, koska koko asiaa ei ollut enää olemassa. Myöhemmin asiasta puhuttiin kotonani niin, että Kekkonen hiihti kotitilani peltojen poikki.
Urho Kekkonen kyllä tiesi, ettei hänellä ollut valtaoikeuksia julistaa ketään henkipatoksi, joten hänen adjutanttinsa kirjoitti kyseisen sanan tussilla pahvilapulle kahvipöydässä vanhempieni ollessa pöydän toisella puolella. Tuskin kovin moni edes tiesi tuohon aikaan, että presidentillä ei ole valtaoikeuksia julistaa ketään henkipatoksi. Yleinen mielipide kääntyi nopeasti Kekkosen puolelle, sillä Keski-Suomi on vanhastaan julkijumalatonta korpiseutua, joten Herraa ei täällä tarvittu. Itse asiassa, Urho Kekkosta pikemminkin alettiin ihailla kovana kaverina, kun teki moisen teon. Kaikki tällä seudulla tiesivät tuohon aikaan, että olin väärässä paikassa tai henkipatto.
Presidentti Kekkonen esitti adjutanttinsa kanssa seuraavia perusteluja päätöksellensä julistaa minut henkipatoksi, mitkä kelpasivat myös tiedotusvälineille vaieta tapauksesta.
1.) Asia oli jo niin kaukana, että sitä ei ollut enää olemassa.
2.) Luterilaisissa, helluntalaisissa ja vastaavissa kaikki menivät jo omasta mielestänsä helvettiin, joten täällä ei ollut enää ketään, kuka menisi vakavissaan tuohon toiseen paikkaan.
3.) Mikäli tämä maailma olisi hieman toisenlainen paikka.
4.) Syttyisi ydinsota, mikäli asia otettaisiin viralliseen käsittelyyn.
Viimeistään neljäs perustelu oli niin kova, että vanhempani suostuivat esitettyyn ehdotukseen. Urho Kekkonen antoi vielä ohjeen, että mitä pikemmin asiasta päästäisiin eroon sitä parempi. Tämän jälkeen Kekkonen alkoi puhumaan isoisäni kanssa ydinsodasta ja kuinka ylpeä isoisäni olikaan. Ydinsodalla pelottelu oli poliittista teatteria, sillä ei se noin helposti olisi syttynyt.
Urho Kekkonen ajatteli, että koko asia on jo ohi vuoden 1970 juhannukseen mennessä. Tapaus alkoi kuitenkin pitkittymään ja muuttumaan monimutkaisemmaksi, kun selvisin Gummerruksenkadun räjäytystyömaalta juhannuksena hengissä. Otin valtioneuvostoon keväällä 2004 kirjallisesti yhteyttä henkipattokysymyksen johdosta ja sain epävirallisen viestin, että kukaan ei pysty edes puhumaan koko asiasta mitään. Jyväskylän oikeusaputoimistossa taas sanottiin, että siellähän ne kaikkein viisaimmat ovat.
M.S.
Nuoren maan kreationisti, Jyväskylä
[email protected]
Kirjoittanut: Mannerkorpi, 30.8.2004 klo 17.31
Kävin läpi Juhani Suomen presidentti Urho Kekkosen päiväkirjoja vuodelta 1970, eikä niistä löytynyt sanallakaan mainintaa siitä, että minut olisi julistettu henkipatoksi [Suomi, Juhani (1996): Urho Kekkonen 1968 - 1972. Otava, Keuruu]. Kannanotto ja vierailu kotonani olivat presidentille epävirallinen toimi, koska koko asiaa ei ollut enää olemassa. Myöhemmin asiasta puhuttiin kotonani niin, että Kekkonen hiihti kotitilani peltojen poikki.
Urho Kekkonen kyllä tiesi, ettei hänellä ollut valtaoikeuksia julistaa ketään henkipatoksi, joten hänen adjutanttinsa kirjoitti kyseisen sanan tussilla pahvilapulle kahvipöydässä vanhempieni ollessa pöydän toisella puolella. Tuskin kovin moni edes tiesi tuohon aikaan, että presidentillä ei ole valtaoikeuksia julistaa ketään henkipatoksi. Yleinen mielipide kääntyi nopeasti Kekkosen puolelle, sillä Keski-Suomi on vanhastaan julkijumalatonta korpiseutua, joten Herraa ei täällä tarvittu. Itse asiassa, Urho Kekkosta pikemminkin alettiin ihailla kovana kaverina, kun teki moisen teon. Kaikki tällä seudulla tiesivät tuohon aikaan, että olin väärässä paikassa tai henkipatto.
Presidentti Kekkonen esitti adjutanttinsa kanssa seuraavia perusteluja päätöksellensä julistaa minut henkipatoksi, mitkä kelpasivat myös tiedotusvälineille vaieta tapauksesta.
1.) Asia oli jo niin kaukana, että sitä ei ollut enää olemassa.
2.) Luterilaisissa, helluntalaisissa ja vastaavissa kaikki menivät jo omasta mielestänsä helvettiin, joten täällä ei ollut enää ketään, kuka menisi vakavissaan tuohon toiseen paikkaan.
3.) Mikäli tämä maailma olisi hieman toisenlainen paikka.
4.) Syttyisi ydinsota, mikäli asia otettaisiin viralliseen käsittelyyn.
Viimeistään neljäs perustelu oli niin kova, että vanhempani suostuivat esitettyyn ehdotukseen. Urho Kekkonen antoi vielä ohjeen, että mitä pikemmin asiasta päästäisiin eroon sitä parempi. Tämän jälkeen Kekkonen alkoi puhumaan isoisäni kanssa ydinsodasta ja kuinka ylpeä isoisäni olikaan. Ydinsodalla pelottelu oli poliittista teatteria, sillä ei se noin helposti olisi syttynyt.
Urho Kekkonen ajatteli, että koko asia on jo ohi vuoden 1970 juhannukseen mennessä. Tapaus alkoi kuitenkin pitkittymään ja muuttumaan monimutkaisemmaksi, kun selvisin Gummerruksenkadun räjäytystyömaalta juhannuksena hengissä. Otin valtioneuvostoon keväällä 2004 kirjallisesti yhteyttä henkipattokysymyksen johdosta ja sain epävirallisen viestin, että kukaan ei pysty edes puhumaan koko asiasta mitään. Jyväskylän oikeusaputoimistossa taas sanottiin, että siellähän ne kaikkein viisaimmat ovat.
M.S.
Nuoren maan kreationisti, Jyväskylä
[email protected]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.