Tarina meistä kahdesta

"Olipa kerran poika joka ei tuntenut sydäntään.
Hän pelkäsi katsoa peiliin, sillä ei halunnut
nähdä kuka hän oli. Hän oli onnellinen vaikkakin
yksin. Sitten tuli aika jolloin oli pakko katsoa
peiliin, ja nähdä sydämeen asti. Hän näki
rakkauden naista kohtaan jota hän ei uskaltanut
rakastaa. Hän pelkäsi naista ja naisen rakkautta
häntä kohtaan sekä samalla omaa sydäntään.

Ehkä hän ei rakastanut tarpeeksi, sillä päästi
tytön pois jotta tyttö olisi onnellinen...

...ehkä mies rakasti liikaa."

tätä urbaani legenda on herännyt eloon joka
puolella. Se näkyy kaikkien silmistä jotka eivät
ole rohjenneet puhua sydämensä tunteista ääneen.
Ja kuinka moni tuli onnelliseksi?

Pitäisi uskaltaa rakastaa ja vastaanottaa
rakkautta, sillä mikään ei voita sitä tunnetta.
Pitäisi edes myöntää itseleen sydämensä äänet. ja
jostain olisi löydettävä rohkeus pukea tunteensa
sanoiksi, ja vielä sanoa ne ääneen...

toinen vaihtoehto on valehdella itselleen, ja se
kelpaa minulle! joten jatkan tätä...
2527
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Totta... niin surullista kuin se onkin.

Äänestä

Me haemme elämyksiä, jottei meidän tarvitsisi
kokea. Ilman kokemuksia olemme kuin tyhjät kaivot.
Me pelkäämme ja syyllistämme ihmisiä, jotka
kärsivät erilaisista addiktioista. Eniten me
pelkäämme riippuvuutta toinen toisistamme. On
vahvuutta olla riippuvainen toisesta ihmisestä ja
tietää mitä se tarkoittaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tarinatyttö kirjoitti:

"Olipa kerran poika joka ei tuntenut sydäntään.
Hän pelkäsi katsoa peiliin, sillä ei halunnut
nähdä kuka hän oli. Hän oli onnellinen vaikkakin
yksin. Sitten tuli aika jolloin oli pakko katsoa
peiliin, ja nähdä sydämeen asti. Hän näki
rakkauden naista kohtaan jota hän ei uskaltanut
rakastaa. Hän pelkäsi naista ja naisen rakkautta
häntä kohtaan sekä samalla omaa sydäntään.

Ehkä hän ei rakastanut tarpeeksi, sillä päästi
tytön pois jotta tyttö olisi onnellinen...

...ehkä mies rakasti liikaa."

tätä urbaani legenda on herännyt eloon joka
puolella. Se näkyy kaikkien silmistä jotka eivät
ole rohjenneet puhua sydämensä tunteista ääneen.
Ja kuinka moni tuli onnelliseksi?

Pitäisi uskaltaa rakastaa ja vastaanottaa
rakkautta, sillä mikään ei voita sitä tunnetta.
Pitäisi edes myöntää itseleen sydämensä äänet. ja
jostain olisi löydettävä rohkeus pukea tunteensa
sanoiksi, ja vielä sanoa ne ääneen...

toinen vaihtoehto on valehdella itselleen, ja se
kelpaa minulle! joten jatkan tätä...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu