Luulen että Jumala on olemassa. Minusta tuntuu että tiedän Jumalan olevan olemassa, mutta en halua uskoa. En halua että elämäni muuttuu jotenkin liikaa, välillä uskovaisten nuorten toiminta vaikuttaa, anteeksi en halua loukata ketään, oudolta ja välistä typerältäkin. En halua tulla sellaiseksi.
Onko muilla ollut samanlaisia tuntoja?
Ehkä tukahdutan ajatukset niin kuin monet muutkin, ehkä en...jotenkin vaan tuntuu niin vaikealta, että pitäisi elää jollekin, omistaa elämänsä jollekin.
Ja jos löytäisin uskon, niin miten paljon se minua muuttaisi?
Pelottaa näin isot asiat...
Onko muilla ollut samanlaisia tuntoja?
Ehkä tukahdutan ajatukset niin kuin monet muutkin, ehkä en...jotenkin vaan tuntuu niin vaikealta, että pitäisi elää jollekin, omistaa elämänsä jollekin.
Ja jos löytäisin uskon, niin miten paljon se minua muuttaisi?
Pelottaa näin isot asiat...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Heips sinä pieni :)
Jumala on luonut ihmiset kunkin ihan omanlaisekseen persoonaksi, eikä Hänkään halua, että sinusta tulisi jonkin yksioikoisen muotin mukainen.
Kun alat luottaa Jeesukseen Vapahtajanasi ja syntiesi sovittajana, se ei muuta sinun minuuttasi mihinkään. Olet edelleen se sama ihminen, ainutlaatuinen ja omanlaisesi.
Jos sun mielestä jotkut toiminnat kristillisessä nuorisotoiminnassa vaikuttaa oudoilta tai typeriltä, ei sun tartte muuttaa ajatuksiasi niistä. Sen kun olet sellainen kuin olet, Jumalan omana.
Mä olen ollut yli 15 vuotta uskossa, enkä ole kokenut, että Jumala olisi jäänyt mulle jotain velkaa tai vienyt multa jotain pois. Itse asiassa Hän on antanut enemmän kuin ikinä olisin uskaltanut pyytää. Ja taivas on vielä edessäpäin.
Saat ajatella Jumalaa rakastavana taivaallisena Isänä. Hän on ilmoittanut itsensä sellaisena. Kun joku rakastaa sinua ilman ehtoja, kuten Jumala, Hän ei väkisin muuta sinua yhtään miksikään. Hän rakastaa sinua sellaisena kuin olet juuri nyt.
Jos kutsut Jeesuksen sydämeesi asumaan, Hän kyllä hiljaa alkaa sinulle Sanansa kautta puhumaan erilaisista asioista. Hän taivuttelee sinua luopumaan synneistä, nuhtelee niistä lempeästi, niin kuin tekee se, joka rakastaa. Hän lohduttaa sinua aina sillä, että Hän on kantanut kaikki syntisi ristille, myös kaikki epäilyksesi ja vastahakoisuutesi tulla Jumalan luo. Hän hiljaa kysyy voisitko auttaa tuota tai tuota ihmistä, pyytää sinua tekemään hyvää niille toisillekin ihmisille, joita Hän rakastaa. Mutta Hän ei pyydä sinua tekemään mitään yli voimiesi, vaan aina vain sen voiman mukaan, jonka saat Jumalalta.
Niin, miten sen sanoisin. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että Jumala on turvallinen. Hän on luotettava. Sellainen, joka rakastaa oikeasti.
Hän, joka otti vapaaehtoisesti harteilleen kaikki syntisi ja koko syntisyytesi, ja kärsi niiden rangaistuksen ristillä, on Hyvä.
Täällä on pieni teksti kirjoitettu sille, joka etsii Jumalaa ja miettii mitä usko on. Se kertoo mitä on se yksinkertainen pelastava usko, joka kantaa ihmisen taivaaseen: http://www.sley.fi/eo/tampere/etsikko2.html
"jos löytäisin uskon, niin miten paljon se minua muuttaisi?"
Paljon :)
Sinusta tulisi säteilevä, "hehkuva", loistava.:) Säteilisit Voimaa, Rakkautta, Rohkeutta ja Iloa. Tuntisit syvää rauhaa ja lepoa. :) Sinuun ei voisi olla rakastumatta :)
Mistä luopuisit?
Epävarmuudesta, enemmän tai vähemmän huonosta itsetunnosta ja masennukseen taipuvaisesta melankolisuudesta (suomalainen perusluonne),
arvottomuudesta, peloista, syyllisyydestä, häpeästä, katkeruudesta, kyynisyydestä, yksinäisyydestä, kylmyydestä ja kovuudesta..jne
Onko huono "vaihtokauppa"?
Ei ole :)
"Ja jos löytäisin uskon, niin miten paljon se minua muuttaisi?"
Usko löydetään sitä ei oteta. Se saadaan ilmaiseksi pyytämällä ja anomalla.Jumalan armosta.
Se muuttaisi koko elämäsi suunnan ja tarkoituksen parempaan päin. Minkään ulkoisen asian ei tarvitse muuttua eikä sinun tekemiesi tekojen . Annat vain elämäsi Jeesuksen käsiin. Saat ihanan rauhan ja turvallisuuden tunteen. Kaikki huolet katoaa mielestäsi, sillä mielesi lepää. Sinun ei tarvitse toitottaa "uskoon tuloasi" koko maailmalla tai ei kellekkään jos siltä tuntuu. Se on vain ja ainoastaan sinun ja Jumalan välinen asia.
Sitten kun olet "kypsä" voit kertoa tai kukaties joku saattaa kysyä miksi säteilet noin?
Kerrot miksi tai olet kertomatta. Usko on henkilökohtainen asia, se ei kuulu kenellekkään muulle kun ihmiselle itselleen ja Jumalalle.
Päästä Jeesus sydämeen niin huomaat miten ihanan kevyttä on elää..
siunausta...
//Minkään ulkoisen asian ei tarvitse muuttua eikä sinun tekemiesi tekojen .//
Aito usko muuttaa aina myös ulkoisia asioita ja tekoja.
//Kaikki huolet katoaa mielestäsi, sillä mielesi lepää.//
Omat huolesi voit aina jättää Kristuksen ristin juurelle, mutta kristittynä eläminen ei ole huoletonta lepäilyä. Tilalle tulee paljon uusia asioita.
"Aito usko muuttaa aina myös ulkoisia asioita ja tekoja."
Totta aito usko muuttaa, mutta niitä ei tarvitse itse lähteä muuttamaan vaan se muutos tapahtuu Jumalan vaikutuksesta. Siksi ihmisen ei tarvitse eikä saisi pelätä, että jotain menetän tai jotain muuttuu jos otan Jeesuksen vastaan.
"Omat huolesi voit aina jättää Kristuksen ristin juurelle, mutta kristittynä eläminen ei ole huoletonta lepäilyä. Tilalle tulee paljon uusia asioita"
Tuokin on totta. Mutta huolten kantaminen helpottuu. Enää ei tarvitse kantaa huolia yksin, siksi huolet "katoaa" koska et ole huolinesi yksin.
Kiitos Tuomasn M, että valoitit hieman asioita, joita toin liian maallisesti esille.
löydät itsellesi sopivan ratkaisun, etkä ala suvaitsemattomaksi, kuten keskimääräiset uskovaiset.
Usko on hyvä renki, mutta jos sen antaa valloittaa tajunnan, sen ahdasmielisyys ja todellisuuspakoisuus saa sinut valtaansa.
Kaikkihan me ollaan jo valmiiks eräällä tapaa uskovaisia.
Ei se "itsensä leimaaminen" mitään muuta.
Hetken aikaa se helpottaa, jos annat itsesi vietäväksi, ja ympäristö siitä kärsii, jos alat kehityksen jarruksi esim. kreationistiksi yms.
Jos haluat varauksetta alkaa uskoon kaikkea mitä raamattu kertoo jumalaisena totuutena, on se eräänlainen aivohalvaus, ja lopulta aivosi roikkuu narikassa, kuten voit tätä palstaa seuraamallakin huomata monelle käyneen.
Lue vaikka tuon maijan juttu tältä palstalta alempaa, niin huomaat, kuinka uskovainen kuitenkin pystyy oleen fiksukin.
Kuitenkin monet nuoret haluavat elää uskossa, ja seurata Jeesusta. Mutta nuoruus on etsimisen aikaa, ja sinä voit ihan omassa rauhassasi tutkia Raamatun asioita, jos et halua mennä uskovaisten nuorten mukaan. Kuitenkin luulen että niissä on ihan mukava käydä, jos joku haluaa olla muiden samanikäisten ja vielä uskossa olevien nuorten seurassa, ja saada heistä itselleen uusia ystäviä.
Vapaa tahto tarkoittaa sitä myöskin!
uskovat ihmiset toimivat joskus tosi oudosti. Mutta silti uskon Jeesukseen, ja vaikka en sovikaan "tavallisen kiltin uskovaisen" muottiin vaikka miten yrittäisi änkeä, tiedän että Jeesus rakastaa minua sellaisena kuin olen ja minä rakastan Häntä, vaikka se ei aina elämässäni (ikävä kyllä) näy. En käy paljonkaan seurakunnissa, koska en koe saaneeni siellä kovin suurta ymmärrystä osakseni. En aina edes hyväksyntää. Mutta Jeesus hyväksyy meidät kaikki sellaisina kuin me olemme ja ymmärtää meitä. Ja se on mahtava asia. Usko antaa elämään sisältöä, suuntaa, sisäistä rauhaa ja jopa tasapainoa niinkin tasapainottomalle yksilölle kuin itse olen.