Matt.18: 23-35: "Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. 24.
Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa
kymmenentuhatta talenttia. 25. Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että
hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava.
26. Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Minä maksan
sinulle kyllä kaiken.' 27. Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja
antoi velan anteeksi. 28. "Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli
hänelle velkaa sata denaaria*. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa,
mitä olet velkaa!' 29. Mies heittäytyi maahan ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan
sinulle.' 30. Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes
tämä maksaisi velkansa. 31. "Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He
menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. 32. Silloin kuningas kutsutti palvelijan
luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit.
33. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' 34.
Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan.
35. "Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin
veljellenne anteeksi."
Päivän tekstiä edeltää Pietarin ja Jeesuksen välinen keskustelu. Luen sen tähän, koska ilman sitä
emme tiedä millaiseen kysymykseen Jeesus vastasi, kun hän kertoi tuon vertauksen armollisesta
kuninkaasta ja armottomasta palvelijasta
Matt.18:21: Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee
väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti
seitsemän kertaako?" 22. "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi
Jeesus.
Pietari oli käsittänyt jotakin Jeesuksen opetuksista. Tuon ajan juutalaisuudessa opetettiin, että
kolme kertaa tulee antaa anteeksi (sen enempää ei voi keneltäkään vaatia). Pietari ymmärsi, että on
annettava anteeksi enemmän.
Peräti seitsemän kertaako?
Kukaan tuskin voi vaatia enempää! Esim. jos joku puhuu minusta pahaa, valehtelee, saattaa minut
hankalaan tilanteeseen. Eikö ole hyvä jos pystyn tuollaiselle ihmiselle antamaan seitsemän kertaa
anteeksi! Kuka voisi vaatia enempää!
Mitä Jeesus vastasi? "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa".
KR38: seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Mitä tapahtuu kun olet antanut jollekin veljelle
(sisarelle) anteeksi kymmenen, kaksikymmentä, kolmekymmentä, neljäkymmentä kertaa! Eikö ole
niin, että et enää laske kertoja - et enää pysty pitämään lukua kuinka monta kertaa on antanut
anteeksi.
Jeesuksen sanojen sisältö on se, että meidän tulee antaa anteeksi aina, uudestaan ja uudestaan. (Valkama)
Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa
kymmenentuhatta talenttia. 25. Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että
hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava.
26. Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Minä maksan
sinulle kyllä kaiken.' 27. Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja
antoi velan anteeksi. 28. "Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli
hänelle velkaa sata denaaria*. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa,
mitä olet velkaa!' 29. Mies heittäytyi maahan ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan
sinulle.' 30. Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes
tämä maksaisi velkansa. 31. "Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He
menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. 32. Silloin kuningas kutsutti palvelijan
luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit.
33. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' 34.
Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan.
35. "Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin
veljellenne anteeksi."
Päivän tekstiä edeltää Pietarin ja Jeesuksen välinen keskustelu. Luen sen tähän, koska ilman sitä
emme tiedä millaiseen kysymykseen Jeesus vastasi, kun hän kertoi tuon vertauksen armollisesta
kuninkaasta ja armottomasta palvelijasta
Matt.18:21: Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee
väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti
seitsemän kertaako?" 22. "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi
Jeesus.
Pietari oli käsittänyt jotakin Jeesuksen opetuksista. Tuon ajan juutalaisuudessa opetettiin, että
kolme kertaa tulee antaa anteeksi (sen enempää ei voi keneltäkään vaatia). Pietari ymmärsi, että on
annettava anteeksi enemmän.
Peräti seitsemän kertaako?
Kukaan tuskin voi vaatia enempää! Esim. jos joku puhuu minusta pahaa, valehtelee, saattaa minut
hankalaan tilanteeseen. Eikö ole hyvä jos pystyn tuollaiselle ihmiselle antamaan seitsemän kertaa
anteeksi! Kuka voisi vaatia enempää!
Mitä Jeesus vastasi? "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa".
KR38: seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Mitä tapahtuu kun olet antanut jollekin veljelle
(sisarelle) anteeksi kymmenen, kaksikymmentä, kolmekymmentä, neljäkymmentä kertaa! Eikö ole
niin, että et enää laske kertoja - et enää pysty pitämään lukua kuinka monta kertaa on antanut
anteeksi.
Jeesuksen sanojen sisältö on se, että meidän tulee antaa anteeksi aina, uudestaan ja uudestaan. (Valkama)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Keskustelusivustolla jatkuvaa ylläpidon, poliisin, ihmisoikeuksien, Euroopan ihmisoikeussopimustakin jo väläytellään ja koetaan oikein aihetta jatkuvaan valitukseen. Tosin vain tietyltä suunnalta. Jos ei kestä palstalla kuten muutkin, voi tietysti poistua siististi ja tunnustaa omat vikansa. Jos sitäkään ei ymmärrä tehdä, voi katsoa mitä Raamattu sanoo asiasta. Se on uskovan lakikirja. Uskova ei ole aina äänessä oikeuksiensa puolesta, ei ainakaan sodi keskustelupalstalla jatkuvasti, tuoden itseään esille kehuen ja muita kirjoittajia halveksien. Väärin on halveksien kirjoittaa raamatunopettajien teksteistäkin vain siksi, että haluaa itse kirjoittaa raamatunselityksiä, omasta näkökulmastaan ja ainoana totuutena pitäen.
Tarkoittaako tämä sitä, että minun tulee hyväksyä kaikki paha ja vääryys, mitä minulle tehdään?
Synnin anteeksiantaminen ja synnin hyväksyminen ovat täysin eri asioita. Valheen
anteeksiantaminen ja valheen hyväksyminen ovat täysin eri asioita. Pahuuden anteeksiantaminen
ja pahuuden hyväksyminen ovat täysin eri asioita.
On eri asia antaa toiselle ihmiselle hänen tekemänsä vääryys anteeksi ja hyväksyä tuo vääryys.
Jumala ei käske meitä rakastamaan syntiä, vaan hän käskee meitä rakastamaan syntistä.
Jeesuskaan ei rakastanut syntiä (hän vihasi syntiä), mutta hän rakasti syntistä.
2Kun Jeesus sanoi Pietarille, että ei riitä jos antaa anteeksi seitsemän kertaa, @on annettava anteeksi
seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, Pietari ajatteli varmasti: Tuo on mahdotonta! Ei kukaan
pysty tuohon! Tuolle kamalalle ihmiselle, joka jatkuvasti rikkoo minua vastaan, on mahdotonta
antaa jatkuvasti anteeksi. Minulla on täysi oikeus vihata häntä!
Siksi Jeesus selittää asian erittäin valaisevalla vertauksella. Jeesus kuvaa vertauksen avulla
taivasten valtakuntaa.
Mikä on taivasten valtakunta: Se on valtakunta johon pääsemme syntien anteeksisaamisen kautta.
Kun Pyhä Henki asuu meissä, me olemme tuon valtakunnan kansalaisia.
Tästä valtakunnasta Jeesus kertoo vertauksen. Hän selittää miksi meidän, jotka olemme tuon
valtakunnan kansalaisia, tulee antaa uudestaan ja uudestaan anteeksi niille, jotka ovat rikkoneet
meitä vastaan.
Kuninkaan eteen tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa 10.000 talenttia.
Jeesus mainitsee mielettömän summan: 1 talentti oli 5600 denaria (denari oli työmiehen
päiväpalkka). [Esim. Juudean, Samarian ja Idumean maakunnat maksoivat keisarille veroa 600
talenttia.]
Tätä summaa ei pystynyt edes rikas ihminen maksamaan. Mutta tämä mies ei edes käsittänyt
velkansa suuruutta, pyysi vain maksuaikaa.
Kuningas antoi miehelle velan anteeksi. Mitään muuta keinoa vapautua velasta ei miehellä olisi
ollut.
Tässä on selkeä, voimakas kuvaus meidän tilastamme Jumalan edessä: Vaikka tekisimme mitä
tahansa, me emme pysty pelastamaan; vapauttamaan, itseämme synnistä, emme pysty
puhdistamaan sydäntämme. Emme pysty siirtämään itseämme Jumalan yhteyteen.
Usein mekin kuvittelemme tuon palvelijan tavoin, että voimme tehdä jotakin. Emme tajua
toivotonta tilaamme.
...
Tuolla palvelijalla oli vain yksi keino pelastua: Kuninkaan armahdus. Kuningas tiesi sen. Ja koska
hän sääli palvelijaa hän antoi velan anteeksi. Tuo palvelija sai kuninkaalta paljon enemmän kuin
oli pyytänyt.
Jumalan armo meitä kohtaan on tällainen. Hän näyttää meille velkamme suuruuden, kutsuu meitä
tilille. Näyttää sen että elämme synnissä, erossa Jumalasta.
Kun tajuamme, että olemme velkaa ja pyydämme armahdusta, vaikka emme käsitäkään toivotonta
tilaamme, hän antaa kaikki syntimme anteeksi.
28-30: "Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata
denaaria*. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mitä olet velkaa!'
29. Mies heittäytyi maahan ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.' 30. Mutta
toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi
velkansa.
Jos verrataan velkaan, jonka mies oli saanut kuninkaalta anteeksi, tämä oli ihan mitätön velka.
Olisi ilman muuta luullut, että mies sanoo tälle toverilleen. @Kuule minä olen juuri saanut
10.000:nen talentin velan anteeksi. Pidä 100 denariasi.” Mutta mies ei suostunut edes antamaan
maksuaikaa!
31-35: "Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan
luo ja kertoivat hänelle kaiken. 32. Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä
kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. 33. Eikö sinunkin olisi
pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' 34. Vihoissaan kuningas pani
palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. 35. "Näin tekee minun
taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi."
Armoton palvelija joutui takaisin velkavankeuteen, kunnes maksaisi velan. Hän joutui tilaan, josta
ei voinut itseään vapauttaa, koska niin suuren velan maksaminen oli mahdotonta.
Ja Jeesus sanoo, että meille käy samoin kuin tälle armottomalle palvelijalle, jos emme sydämestä
anna kukin veljellemme (sisarellemme) anteeksi.
Tuskin kukaan meistä, jotka olemme saaneet Jumalalta syntimme anteeksi, jotka elämme syntien
anteeksisaamisessa, pystymme täysin tajuamaan kuinka paljon olemme saaneet - ja kuinka paljon
jatkuvasti saamme - anteeksi. Me elämme synnin maailmassa, synnin ruumiissa. Meissä on
jatkuvasti itsekkyyttä, kateutta, ahneutta, vihaa. Vai kuka meistä on tänään pystynyt täyttämään
Jeesuksen käskyn: @Rakasta Herraa sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja
mielestäsi@ tai @Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi@.
Meidän elämämme Jumalan yhteydessä on päivittäin, jatkuvasti, riippuvainen Jumalan armosta,
anteeksiantamuksesta. Yhdenkään päivän osalta emme pysty omilla avuillamme pelastamaan
itseämme. Koska olemme saaneet niin paljon anteeksi ja saamme niin paljon anteeksi, meidän on
annettava veljillemme ja sisarillemme anteeksi.
Tiedämme jokainen kokemuksesta, että joskus on hyvin vaikea antaa anteeksi.
Omin voimin emme kykene siihen. Mutta kun me elämme Jeesuksen yhteydessä, lähellä häntä,
valkeudessa, syntien anteeksisaamisessa, hän meissä vaikuttaa sen, että voimme antaa anteeksi.
(1. Joh.4:10-11.)
Siinä on rakkaus, ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän
on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
Rakkaat ystävät kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa
toisiamme.
...
Tarpeelista asiaa ja muistutustakin meille kaikille, jotka haluamme kerran päätyä taivaaseen. Vaihtoehdot kun on vähissä.
Pyydetään nyt anteeksi Jeesuksen nimessä koko maailman kaikkien ihmisten syntejä ja kun on varmaankin Jumalan tahdon mukainen pyyntö tämä, niin sen voi Herra hyvyydessään myös vaikuttaa. Tietysti henkilökohtainen parannuksen tekeminen on Jumalan tahdon mukainen mutta myös koko kansakuntien on hyvä Jeesuksen opetuslapseuteen tulla, kuten Jeesus opetti "tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni".
Tietysti tulee väärintekoja katua ja parannus myös uudistaa ihmisen huonosta hyvään ja pyhitys on sydämen ajatuksissa ja suun sanoissa ja kaikissa teoissa myös, kun Jumalan Henki sen Jumalan armon ihmiselle antaa ja tästä on kysymys evankeliumissa. Herra Jeesus on hyvä, amen, halleluja!
Isänä hyvän antamisessa? No ei varmasti ja koko maa on täynnä Herran tuntemista ja kirkkautta lastensa elämässä ja anoville annetaan ja hyvä kiittää ja kunnioittaa myös jokaisen, amen, halleluja!
Evankeliunin ilosanoma on, että Jeesus antaa synnit anteeksi anovalta. Helppo sekaannus tulee ihmisille, että omalla parantelulla päästään taivaaseen yksilöinä.
Jeesus kutsuu juuri syntisiä rakkaudellaan luokseen, pelastukseen. Jos siihen kutsuun vastaa myönteisesti, Hän alkaa muokata meitä Pyhän Henkensä kautta.
Ja totisesti, muutos alkaa näkyä.
Synnintunto tulee voimakkasti esille ja siitä alkaa tervehtyminen. Ilman Hänen apuaan emme, omassa voimassa parane synneistämme. Niin ja ainahan meille jää syntiä, joten vain Jeesus voi ne pyyhkiä pois.
Kansojen synnit, mitä näemme ja luemme raamatustakin, ovat raskas rasite päättäjille, johtajille siksi, etteivät kehoita kansaa Jumalan sanan tuntemiseen. Samoin lakien laatijat, jotka päin vastoin halveksivat päätöksissään Jumalan tahtoa.
Jeesus rakastaa myös syntisiä, syntistä naistakin siksi, että saisi armahtaa heidät tuomiolta. Farisekset olivat tuolloin ihmeissään hänen toiminnastaan. Kuinka hän syö... Eiväthän terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
...
Kansa, joka on hyljännyt Jumalansa, on Suomi.