Pelastuksen vastaanottaminen alistetaan tietyn rituaalin taakse: uskoon tullaan alttarilla, ja se on tahdon asia, ihmisen oma "ratkaisu". Tunteeseen vetoavan puheen jälkeen evankeliumista liikuttuneita ihmisiä kehotetaan nostamaan kätensä, sen jälkeen heitä kehotetaan nousemaan seisomaan, ja sen jälkeen heitä kehotetaan tulemaan eteen alttarille, jossa uskoontulo varsinaisesti tapahtuu. Käytännöissä on toki eroja, mutta tämä on yleisin toimintamalli. Helluntailaisuus edustaakin "ratkaisukristillisyyttä": usko tietyllä tavalla ehdollistetaan, ja voidaan oikeutetusti sanoa, että vain rohkeimmat saavat armon.
ps. lainaus James Hirvisaarelta.
ps. lainaus James Hirvisaarelta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Helluntailiikkeessä sen johtavat persoonat valitsevat ja päättävät mihin ja keneen uskoa.
Pullealla rahakukkarolla pääsee pitkälle sano "eenokki"
Hengellisyys on täynnä karsinoita, ja kukin srk määrää miten portit aukeaa,millä ehdoin ja miten.
Eli Jeesuksen kehoitus,"menkää ja TEHKÄÄ kaikki kansat minun oppilapsikseni..."
on yhtä tyhjän kanssa, sillä pastoreita kiehtoo valta.
Kertoisitko aloittaja oman näkemyksesi miten ihminen pelastuu.
Ihminen pelastuu ainoastaan yksin armosta yksin uskosta ilman lain tekoja.
Näin minäkin uskon. Ihminen pelastuu ainoastaan yksin armosta yksin uskosta ilman lain tekoja. Ja tästä juuri on kyse ns. ratkaisukristillisyydessä.
Ei suinkaan ole niin että rohkeimmat saavat armon, vaan sydämessään köyhät jotka myöntävät olevansa niin heikkoja ja tarvitsevia etteivät voi itseään pelastaa ja siksi köyhinä nöyrtyvät ottamaan vastaan Kristuksen pelastavan teon. Se on ihmisen ratkaisu: suostuminen Jumalan pelastettavaksi. Onko se rohkeutta vai ei - ei ole asian ydin. Ydin on että toteutuu Jumalan tahtoma ja tarkoittama pelastus: yksin armosta yksin uskosta ilman lain tekoja. Juuri siihen ns. ratkaisukristillisyys tähtää.!
On tietysti vääränlaista ratkaisukristillisyyttä, sellaista joka johtaa lain tekoihin, mutta se on asia erikseen.
>Pelastuksen vastaanottaminen alistetaan tietyn rituaalin taakse: uskoon tullaan alttarilla, ja se on tahdon asia, ihmisen oma "ratkaisu". Tunteeseen vetoavan puheen jälkeen evankeliumista liikuttuneita ihmisiä kehotetaan nostamaan kätensä, sen jälkeen heitä kehotetaan nousemaan seisomaan, ja sen jälkeen heitä kehotetaan tulemaan eteen alttarille, jossa uskoontulo varsinaisesti tapahtuu.<
Käytin väärää sanamuotoa eli miten ihminen mielestäsi ottaa pelastuksen vastaan.Siis minkalaisen vastaanottamisen näet Raamatun valossa oikein.Suhtauduthan kriittisesti, joka näkyy kopioimassani kohdassa.
stop tykkänään....Näin minäkin uskon. Ihminen pelastuu ainoastaan yksin armosta yksin uskosta ilman lain tekoja. Ja tästä juuri on kyse ns. ratkaisukristillisyydessä.
Ratkaisukristillisyydessä ihminen päättää ja ratkaisee, ottaa vastaan, päättää uskoa, luopua synneistä jne...
Riippuu siitä mitä ratkaisukristillisyydellä tarkoitamme, missä mielessä termiä käytämme. Jos tarkoitamme Raamatun mukaista kristillisyyttä (mm. Matt.11:28,29; Apt.2:40,41; Kol.2:6; Hebr. 3:7,8; Ilm.3:20) silloinhan kyse on Kristuskeskeisestä, armokeskeisestä kristillisyydestä.
Siinä ei ole mitään väärää.
Nimenomaan oikeat ratkaisut - Jeesuksen luokse TULEMINEN, hänen ikeensä OTTAMINEN - johtavat armon kokemiseen ja vapautumiseen. Sen sijaan toisenlainen kristillisyys, joka omakohtaisen ratkaisun eli Jumalasuhteeseen tulemisen sijaan painottaa jotakin perinnettä tai rituaalia, johtaa vain lakihenkiseen ponnisteluun, siitä puuttuu armon vapauttava voima.
Jeesus puhuttelee ihmisen tahtoa sanoessaan "tulkaa, ottakaa, oppikaa" Matteus 11:28,29. "TEHKÄÄ PARANNUS JA USKOKAA" Markus 1:15. "Uskokaa" Johannes 10:38.
Uskoville sanotaan kolossalaiskirje.2:6: "Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä - - "
Ratkaisu JEESUKSEN puoleen nimenomaan vapauttaa omista ponnisteluista ja ihmisteoista, koska Jeesus on se joka armahtaa, antaa anteeksi ja johtaa evankeliumin vapauteen. Hän ei kuitenkaan pelasta eikä vapauta väkisin jos ihminen kieltäytyy kääntymästä Hänen puoleensa ja päättää jatkaa omalla syntisellä tiellään ehkä uskontoakin harrastaen.
Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne - - "
Hebr.3:7.
Uskonratkaisu tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ihminen Jumalan kutsun alla lakkaa turvaamasta omiin tekoihinsa ja itsessään köyhänä, tarvitsevana suostuu ottamaan vastaan Jumalan armon eli Jeesuksen, joka tarjoaa itsensä pelastukseksi syntiselle. Voitko selittää mitä Raamatun vastaista tässä on?
Pelastus on todellakin yksin armosta yksin uskosta ilman lain tekoja. Mutta se pelastus tulee uskonratkaisun - oikein ymmärrettynä - kautta; ei väkipakolla eikä automaattisesti vaan edellyttää päätöstä, ratkaisua, vastaan ottamista.
Pelastus on alusta loppuun Jumalan teko. Hänen pelastustekonsa ulkopuolelle jäävät ne, jotka eivät suostu uskomaan, koska heidät on huijattu luulemaan, että uskominen olisi lain teko. Äärimmillään tämä johtaa neuroottisuuteen, jossa ihminen ei uskalla mennä ehtoolliselle, koska tarkkailee omaa sisintään: onko ehtoolliselle menemiseni aivan varmasti Jumalan vaikuttamaa, vai yritänkö kenties ansaita Häneltä jotakin, onko siinä omavanhurskauden pyrkimystä? Hän ei uskalla avata suutaan virsiä laulamaan, koska: mikä minä olen Herrasta laulamaan, minä maan mato - parempi että olen hiljaa, etten vain sorru ylpeyteen, luulemaan itsestäni jotakin. Jne. Jne.
Se on sairasta kristillisyyttä... jos kristillisyyttä ollenkaan.
Jos Jumala ennen aikojen alkua on päättänyt muutamat pelastukseen ja toiset kadotukseen, ilman että ihminen voi siihen mitään sanoa, miksi Hän sitten edelleenkin kutsuu ja puhuttelee ihmisiä? Jos Hän on etukäteen päättänyt että "tuota ihmistä minä en valitse, hänessä en halua vaikuttaa uskoa" niin miksi sitten Hän kutsuu häntä?
Miksi kirjoitat helluntailaisten palstalle jos helluntaisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa päättääkö hän uskoa oppisi ja sanoutua irti aikuiskasteesta ja palata luterilaiseen lapsikasteeseen ym.? Koska jos helluntailainen PÄÄTTÄÄ uskoa ja SANOUTUA IRTI ja PALATA, niin sehän on sinun mielestäsi ratkaisukristillisyyttä ja lain tekoja, koska ihminen ei voi päättää jne.?
Jos siis joku on helluntailainen - mikä sinun mielestäsi tarkoittaa että hän ei voi olla kristitty ja on kadotuksen oma? - niin Jumala on päättänyt että hänestä tulee helluntailainen, koska Hän on päättänyt että hänen pitää joutua helluntailaisen harhan uhriksi ettei pelastuisi, koska hän ei kuulu niihin, jotka Jumala on päättänyt pelastaa?
teepotti:Uskonratkaisu tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ihminen Jumalan kutsun alla lakkaa turvaamasta omiin tekoihinsa ja itsessään köyhänä, tarvitsevana suostuu ottamaan vastaan Jumalan armon eli Jeesuksen, joka tarjoaa itsensä pelastukseksi syntiselle. Voitko selittää mitä Raamatun vastaista tässä on?
Ei Jumala ketään "suostuttele" tulemaan uskoon ja vähiten ottamalla jotain vastaan.
Liekö teepottia suostutellut uskoon joku "namusetä"?
Ei Jeesus ole mikään "tarjoilija" joka tulee kutsuttaessa ja pyydettäessä pöytään seurakumppaniksi.
Suostua termi taas puhuu ihmisen omista pyrkimyksistä, mutta mitä usko ja uskonratkaisu sitten on?
Mikäli ihminen on todella ollut Jumalan työn kohteena hän syntinsä tuntien ei ryhdy kaupantekoon Jumalan kanssa, mutta joku toinen henki saa aikaan väärän uskon ja poikkeamisen väärälle tielle.
Jumalan työn kohde ei pysähdy etsimään itsestään kykyjä ja mahdollisuuksia osallistuakseen omalta osaltaan pelastukseen.
Jumalan työn kohde palajaa välttämättömyyden pakosta Isän luokse joka rientää vastaanottamaan syntiensä tähden hätääntynyttä, ihmistä joka uskoo Jumalan armoon joka on puhdasta rakkautta, johon ei ole sekaantunut ihmisperäisiä käsityksiä.
Kuinka vaikea on teepotinkin uskoa selvään sanaan ja onhan niitä muitakin oman tien kulkijoita.
Melkein itku kurkussa olen vuosien ajan kertonut kuinka ihminen tulee vanhurskaaksi.
Minä näen kuinka oikea Jumalan vanhurskaus on sekoitettu ihmisperäiseen ulosteeseen tai ihmisen käsityksiin uskoontulosta ja uskosta ollaan ottamassa
vastaan räpylä kourassa kuin se olisi joku pesäpallo.
Armo on puhdasta armoa siihen ei saa sekoittaa mitään ihmisperäistä sillä jos niin tekee pelastus ja uskosi täten muuttuu väriltään mustaksi.
Teepotti huom!
Nöyryys on myös alistumista. (".. eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle..") Ylpeän voi olla vaikea vastaanottaa ? (Tai sanoa edes kiitosta ?) Miten nöyrtyä sen edessä jota ei edes tunne? Miten kertoa toisille ,jos ei itsekään tunne? Evankeliumi on jotain muuta vitsien kertomista, ja tunne elämysten hakemista "..sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle..."
Room."..Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan..."
Room."..Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat. Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo..."
Nöyryys Jumalan edessä varjelee oikealla " TIELLÄ"
Matt."..Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä . ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa..."
1.Piet."..Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon." Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,.."
Ei pelastukseen riitä pelkästään se että Jumala on valinnut kaikki ihmiset Kristuksessa, ihmisen täytyy myös itse valita Kristuksen kautta Juamala.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arminiolaisuus
Arminiolaisuus opettaa monergistista pelastuskäsitystä, jonka mukaan pelastus on yksinomaan Jumalan työtä, mutta korostaa vastoin predestinaation kannattajia, että ihmisen vallassa on kuitenkin torjua tai hyväksyä tämä Jumalan lahjana tarjoama pelastus. Siksi kaikki eivät pääse taivaaseen. Jumalan tahtoo pelastaa kaikki ihmiset ja tarjoaa pelastusta kaikille mutta kunnioittaa ihmisen tahtoa eikä pakota ketään pelastukseen.
Kalvinistinen predestinaatio-oppi, jota vastaan Jacobus Arminius nousi, on mitä ilmeisin Ut:n ilmoituksen vastainen harhaoppi.
Käsittämätöntä että Calvinin kaltainen oppinut teologi on voinut erehtyä näin perinpohjin. Se osoittaa, että kun ihmisellä on ennakkokäsitys jonka läpi Raamattua lukee, voi päätyä vaikka mihin Raamatun kokonaisilmoituksen vastaisiin oppeihin...
Jumala on ennalta valinnut Kristuksen ainoaksi pelastuksen oveksi ja tieksi, niin että ne jotka tulevat uskomaan Jeesukseen Kristukseen, pelastuvat. Tämä on Jumalan ennaltamääräys jota ei voi ohittaa eikä tyhjäksi tehdä. Sen sijaan Hän ei ole päättänyt että TÄMÄN JA TÄMÄN MINÄ LAITAN USKOMAAN ITSEENI ja TUON JA TUON KOHDALLA EN VAIKUTA USKOA.
Sitomalla kaikkivaltiaan tahtonsa toteutumista ihmisen valintoihin Hän on antanut meille äärimmäisen vastuun. Asia on vakava. Ihmisen teoilla on merkitys. Emme voi teoilla pelastaa itseämme mutta kun Jumala kutsuu ja puhuttelee voimme kääntää selkämme ja tehdä Hänen tahtonsa vastaisia asioita, joiden myötä sydän paatuu. Lopulta Jumala lakkaa kutsumasta.
>Hän on antanut meille äärimmäisen vastuun.<
Ymmärränkö oikein, että mielestäsi lihallinen ihminen voi tehdä JUMALAN tahdon halutessaan eli ihmisessä sittenkin olisi jotain hyvääkin.
Ihmisessä itsessään ilman Jumalaa ei ole mitään TÄYDELLISESTI hyvää. Jumala kuitenkin on antanut ihmiselle vapaan tahdon - olkoonkin, että olemme monien asioiden sitomia ja ehdollistettuja jo henkilöhistoriamme, kasvatuksemme ja kokemustemme pohjalta. Tahto on kuitenkin määrätyssä mielessä vapaa. Emme ole täysin tahdottomia. Jos niin olisi, emmehän olisi vastuussa synneistämme. Kuinka sellaista, joka on ennaltamäärätty eli ohjelmoitu toimimaan tietyllä tavalla, voidaan pitää vastuullisena? Ihmisellä siis on Jumalan lahjoittama kyky arvioida asioita ja tehdä ratkaisuja, siksi hän on vastuullinen olento.
En usko että ihminen itsessään ilman Jumalan vaikutusta voi tuntea kaipausta Jumalan puoleen. Todellinen uskonratkaisu ja sen myötä tapahtuva uudestisyntyminen on aina Jumalan teko.
Näissä puitteissa - Jumalan Hengen herätellessä ihmistä ja puhutellessa häntä - ihmisellä on vapaus valita tai hylätä saamansa kutsu.
teepotalle:
- ihmisellä on vapaus valita tai hylätä saamansa kutsu.
Ihmisellä ei ole mitään valinnan vapautta uskomiseen liittyvissä asioissa vaan ihminen Jumalan tekojen seurauksesta joko tulee hyljätyksi tai sitten Jumalan valinnan kohteeksi.
Teekannu on oikeassa.
Ihmisellä on vapaus valita myös Jumala ja moraalinen vastuu puoltaa valinnan vapautta myös uskomisessa Jumalaan. Ihmisen ei ole pakko valita Jumalaa eikä ihmisen ole myöskään pakko olla valitsematta Jumalaa. Jumala kutsuu aivan varmasti kaikkia ihmisiä yhteyteensä.
Kun Jumala kutsuu ihmistä niin ihminen on täysin kykenevä vastamaan Jumalan kutsuun myöntävästi. Kun Jumala paratiisissa kutsui Aadamia lankeemuksen jälkeen Aadam kuuli Jumalan äänen ja pystyi vastaamaan Jumalalle. Aadam oli vastuussa Jumalalle valinnastaan.
Äärimmäiskalvinistinen oppisi sivuuttaa Uuden testamentin ilmoitukset. Saat repiä suuren osan Jeesuksen sanoista ja unohtaa ne, koska Jeesus nimenomaan kehottaa ottamaan Hänet vastaan, tulemaan Hänen luokseen.
Uskoville sanotaan Kol.2:6:
"Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä - - "
Sinun mielestäsi Jeesuksen sanat ovat harhaoppia? Siinä tapauksessa oma oppisi on harhaa, äärimmäiskalvinistista harhaa. Se ei johda evankeliumin vapauteen ja lepoon Herrassa vaan johonkin aivan muuhun.
Minun mielestäni pelastus on KOKONAAN Jumalan teko, koska:
1) Jumala on jo ennen syntymääni valmistanut pelastuksen Jeesuksessa, minulta mitään kysymättä.
2) Hän on ilman omia ansioitani kutsunut ja puhutellut, vetänyt puoleensa ja herättänyt ajattelemaan perimmäisiä kysymyksiä, että Hänen rakastavansa kutsunsa alla tulisin ratkaisun paikalle.
3) On täysin Jumalan armoa ja hyvyyttä, että kun Jumalan kutsun alla lakkasin taistelemasta vastaan ja myönnyin uskomaan että Jeesus on syntieni sovitus, todellinen Jumalan vastaus, elävä ja rakastava Herra - pyysin syntini anteeksi ja että Hän ottaisi minut omakseen - niin Hän myöskin antoi syntini anteeksi ja otti omakseen.
Jumalan pelastavassa työssä ei ollut niin mitään, ei yhtikäs mitään minun tekoani, se on sataprosenttista armoa. Kun Jeesus kolkuttaa sydämen ovella ei ihmiselle tule mitään ansiota siitäkään että avaa oven ja päästää Jeesuksen sisäpuolelle, koska me emme millään avaamisellamme voi pakottaa emmekä käskeä Jeesusta sisään, jos Hän ei tulisi elämäämme olisivat kaikki uskonratkaisumme ja ovenavaamisemme yhtä tyhjän kanssa.
Mutta kiitos Jumalalle. Lupauksensa mukaisesti Hän tulee köyhään sydämeen joka suostuu uskomaan evankeliumin. Mihin voimme luottaa jos emme Jumalan sanaan?
Pitäisikö minun olla jatkuvassa levottomuudessa ja pelossa, että ehkä uskoni Jeesukseen on merkityksetöntä ja turhaa, koska voihan loppupeleissä kuitenkin olla että kuulun niihin, jotka Jumala on päättänyt kadotukseen joutuviksi? Vaikka tänään rakastaisin Jumalan sanaa ja haluaisin elää kristittynä, saattaa olla että Jumala on päättänyt että minun huomenna täytyy langeta pois uskosta ja joutua luopion tielle, koska en kuulu niihin jotka Hän on päättänyt pelastaa? Ei tunnu terveeltä.
Pelastus on kokonaan Jumalan työ, mutta sinun on turha syyllistää helluntailaisia tai muitakaan kristittyjä (minä esimerkiksi en ole helluntailainen) etteivät usko epäraamatullisesta ennaltamääräämisoppiasi, jossa Jumala on luonut maailmaan suuren joukon ihmisiä pelkästään siksi että saisi kerran heittää heidät helvetin tuleen. Se ei vastaa minun käsitystäni Jumalasta, joka sanoo:
"Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää."
Ainakin siinä Kristinusko poikkeaa muista uskonnoista, että korostetaan tätä, että ihminen ei voi omilla teoillaan koskaan olla niin hyvä, että kelpaisi Jumalalle vaan tarvitaan sovittaja ja armon vastaanotto.