Avioero?

Erotkaa. Piste.

Te itse tiedätte parhaiten mikä teitä auttaa elämässä eteenpäin.

Muistakaa että raamattu on kirjoitettu pronssikaudella, aikana jolloin oli ihan normaalia kivittää ihmisiä kuoliaaksi. Suurin rakkaudenteko on luopua toinen toisistanne jotta saisitte vielä kokea elämässä onnellisuutta.

Uskoakseni antaa anteeksi. On vain pyhän hengen pilkka jota ei saa anteeksi...mutta jos molemmat pyytää ja antaa todella sydämmestään anteeksi, niin pitäisihän se olla silloin sovittu. Olen itsekkin eronnut tai tarkemmin sanottuna erotettu kun vaimoni erosi salarakkan vuoksi 30 v liitosta. Voimia ja siunausta asioiden korjaamiseen. Ei se eronkaan jälkeinen elämä ole herkkua vaikka kuinka muka sovussa lähdetään erilleen, niin asiat vääntyy vaikeiksi. Tällaseen asiaan neuvojen antaminen tuntuu tuuleen puhaltamiselta. Oisko parisuhde leireistä tms. apua jos molemmat sinne haluaa lähteä. Kohdallani vaimo ei halunnut mitään sovintoon viittaavaakaan ajtella.

Voihan sitä asua erillään ja rukoilla Jumalalta apua elämään ja kaikkeen, ilman että tarvitsee ottaa avioeroa. Katsoa sitten, että miten menee ja miten Jumala johtaa. Ei se ole Jumalan tahto, että jatkuvasti on paha olla.

Jumalalla on kaikki mahdollisuudet myös muuttaa tilanteita ja ihmisiä. Se, mikä ihmiselle on mahdotonta, on Jumalalle mahdollista.

Kiitos asiallisista kommenteista!
Muutamme erilleen ensin ja ei hätiköidä sen kummemmin. Tähän ei liity kolmansia osapuolia ja avioliittoleirikin ollaan käyty.
Uskon armahtavaan Jumalaan ja siihen,että Jumala on tarkoittanut avioliiton hyväksi,mutta me vajavaiset ihmiset ei vaan aina pystytä siihen.

Ei pahassa olossa tarvitse elellä, jospa erillään asuminen antaa uusia näkökulmia!

Asun yksin ja mulla on ollut äärimmäisen paha olo 20 vuotta. Onko siis ero sittenkään helpotus? Jospa alistuisitte kärsimään? Menisitte kärsimystä päin, kuunnellen onko sillä jotain opetettavaa. Jos elämänsä yrittää pelastaa, sen kadottaa. Mutta jos kadottaa sen, silloin se pelastuu. Raamatun opit on yleensäkin tällaisia nurinkurisen oloisia, siinäkin jos joku itsensä korottaa niin Jumala hänet alentaa ja päinvastoin. Ihmiset on peilejä toisilleen. Jos puolisossa on vikaa, se on vain siksi että sinussa on sama vika Jumalaa kohtaan. Jos saat parannuksen tehtyä niin hokkus pokkus, puoliso muuttuu siltä osin. Tätä on taivastie, lopussa kaikki on hyvin mutta täällä et voi vielä vaatia hyvyyttä itsellesi ja lihan käsivarrella järjestellä asioita hyviksi. Näin minä nöyränä ja melko kasvamattomanakin kirjoitan.

Olimme uskovainen pariskunta ja erosimme. Asuimme erillämme jo ennen, kuin pistimme paperit menemään. Toki kävin vierailulla välillä. Mutta en halunnut jatkaa kulisseja. Kulisseissa kun olin elänyt jo vuosia. Välimme ovat kuitenkin läheiset. Yhdessä olimme niin kauan.

Vasta nyt kun ero on, niin ex kumppani on alamaissa. Mutta en kuitenkaan ole täysin irtautunut, enkä halua.

Uskovaisten piireissä eronneita ei hyväksytä. Tai ei ainakaan saisi enää seurustella edes. Tämä asia tuskin on yllätys. Ja kyllä osa ihmisistä kuitenkin hyväksyy myös eron.

Paha olla:lle
Mistä paha olo on peräisin,on selvitettävä se ensin,päästäksenne eteen päin.
Jumalan tarkoitus ei ole erotta minkä hän on kerran liittänyt,on katsottava peilistkä kuka katsoo vastaan,mitä olen tehnyt virhetä että paha olo jatkuu.

Jumala antaa anteeksi jos pyytää eretymisiään,se ei ole yksi puolista molemmat ovat samalla viivalla ei voi syyttä toista että on yksi syylinen.
Itse ole selvinnyt niistä kriiseitä ja ainoastaa keskustelemalla kumppaninikanssa,ei se aina helpoa ole se on selvää.
Ero tekee aina haavoja molemmille.

Erota ei kannata! Eikä kannata koko ajan vatvoa, että ei ole hyvä olla, kaikki menee päin mäntyä, ei me sovita saman katon alle, voi voi voi ...

Kannattaa katsoa Jeesukseen. Hän kärsi, antoi itsensä alttiiksi.
Kannattaa pyytää Häneltä rukouksessa voimaa muuttua itse, ei muuttaa toista.
Kannattaa viipyä Jumalan edessä rukouksin ja Raamattua tutkien.
Kannattaa pitää lujasti kiinni niin Jeesuksesta kuin omasta puolisostaankin.
Kannattaa sitoutua lujasti, katsoa samaan suuntaan, kulkea käsi kädessä,
vaikka ei tuntuisi miltään!
Lupasittehan niin toisillenne! Pitäkää nyt se lupaus! Vastamäessä!
Koko matka ei ole vastamäkeä, vaikka mäet voivat olla pitkiä.

Tunteet TULEE perästä, ne seuraavat tekoja!

Valehtele, ja inhoat jo sitä, kenelle valehtelit.
Petä, etkä kykenekään enää avoimeen läheisyyteen omasi kanssa.

Halaa, ja halaa, ja huomaat hyvän olon tulvivan sisimpääsi, toiselle myös.
Sano lämpöisiä sanoja, ja huomaat, että niiden myötä välit lämpenevät, läheisyys kasvaa.
Päätä lähteä mukaan seksiin, antaudu, päätä nauttia, vaikka mitään haluja ei ole, ja tee se rukoillen Jumalalta haluja omaa puolisoasi kohtaan. Huomaat, että jokainen rukoillen omallesi antautuminen vie teitä lähemmäs toisianne.
Kerro hänelle, että rakastat, kerro vielä, ja vielä, ja huomenna ja ylihuomenna, ja huomaatte, että molempien rakkaus kasvaa.
Sano olet ihana, olet kaunis, sinulla on suloiset silmät, hopeiset hiuskiehkurasi viehättävät minua, ihailen vahvoja olkapäitäsi, rintasi ovat niin pehmeät, hiuksesi tuoksuvat ruusunkukille, ... Keksi näitä lisää, puhu totta, sitä, mitä näet, mikä sinua ilahduttaa. Keksi hellittelynimiä: oma nallennassukkani, söpöliini, kultakäpyseni, hurmurini, hempukkani, sulosääri prinsessani, kuningattareni, jaloritarini, turvasatamani, supusuuni, monitaiturini, uljas prinssini, ... Keksikää ihan omia, jopa vuorotellen leikitellen näillä.
Kerro, että ITSE tahdot olla uskollinen, että tahdot hänet tehdä onnelliseksi, että toivot, että hänellä on hyvä olla kanssasi, että hän saisi sylissäsi lohdutusta, lepoa, virkistystä.
Kerro, että haaveilet siitä, kuinka yhdessä istutte keinutuoleissa harmaapäinä ja muistelette mukavia hetkiänne.
Kerro, että kaipaat häntä, kun olette kaukana toisistanne.
Kerro, että Jumalan jälkeen hän on sinulle rakkain ja tärkein. Osoita se hänelle.

Kun tätä jatkat, et VOI olla rakastumatta puolisoosi uudelleen ja uudelleen. Koska kummallakin ON hyvä olla ja kokee suurta läheisyyttä, sitä myös tahtoo vaalia, ei rikkoa.

Teillä on läheiset välit, uskollisuutta, usko ja pitkä yhteinen taival.
Älkää vaan antako periksi!!!!! Jos jo ehditte muuttaa erillenne, muuttakaa pian takaisin, sillä Raamatun mukaan voi vetäytyä puolisostaan vain hetkeksi, rukoillakseen! Siis nyt rukoilkaa, jos olette erillänne. Lukekaa Raamattua! Lukekaa tätä molemmat, miettikää ja PÄÄTTÄKÄÄ rakastua omaanne uudelleen. Se on satavarmasti parempi vaihtoehto, kuin rikkoa jo olemassaoleva avioliitto ja lähteä etsimään muka parempaa. Sen oman liittonne voitte muuttaa, kun alatte toimia yhteiseksi hyväksi, molemmat.
Ja teiltähän se onnistuu!!!

Rakkaus on PÄÄTÖS! Tunteet seuraavat päätöstä!

Onnea yhteiselle taipaleellenne!

Kiitos kaikille ajatuksistanne!
Olemme yrittäneet kauan.Faktahan on meidän suhteessa,että minut on jätetty yksinoloon vuosikaudet.Olemme puhuneet,käyneet avioliittoleirillä ja lupauksia annettu.Mutta,ei...kohta taas olen yksin.Miehen ajatukset ovat muualla kuin suhteessamme.En yksinkertaisesti enää jaksa...voin niin pahoin.Siis TODELLA pahoin.Olen vuosikaudet tosiaan rukoillut,katsonut peiliin,en ole täydelline.Haluaisin kumppanin RINNALLENI jakamaan arjen...en kaipaa pelkästään hurmiota,arkirakkaus riittää.
Nyt kun olemme asuneet erillämme ja olen yksin....valitettavasti yhtälailla yksin olin liitossani...tämä on rehellistä yksinoloa ja avioliitossa pitäisi olla kaksi ihmistä.En vaadi mitään 24/7 yhdessäoloa.
Olen kaikesta huolimatta kokenut,että olen Jumalan kämmenellä ja juttelen Jeesuksen kanssa kaikesta.Ja olen todella pahoillani,etten enää jaksa...en vaan jaksa!En usko,että Jumala haluaa,että joka ilta rukoilen,että pääsisin pois...
Nyt voin paremmin,on kuin tervehtyisin...ja uskon,että minua varten on vielä joku olemassa. En varmastikaan uskaltais mennä seurakuntaan kovin tiiviisti,en yksinkerttaisesti kestäisi tuomitsemista.Olenhan itsekin käynyt yli kymmenen vuoden kamppailun. Uskon Jumalan armahdukseen,Hän armahtaa meidät kaikki Jeesuksen tähden,ei meidän tekojemme tähden!
Kommentoikaa ihmeessä,kiva,kun syntyy keskustelua puolesta ja vastaan...on hyvä saada eri näkökulmia pohdittavaksi.

Ero ei varmasti ole helppo ratkaisu, eikä liiton jatkaminen kaan ole helppoa. Tärkeä kysymys on, että onko teillä molemmilla periaatteessa halu jatkaa liittoa ja mitä te olette valmiit uhraamaan liiton eteen. Jos molemmilla on halu jatkaa liittoa ja molemmat ovat valmiita tekemään liiton töitä, toivoa on paljonkin.

Päällimmäisenä tällä hetkellä on väsymys...on niin kauan yritetty ja petytty.Nyt tuntuu tämä tauko hyvältä...tiedä sitten mikä on oikea ratkaisu.
Tällä hetkellä itseltäni ei yksinkertaisesti vaan löydy voimia,mutta voihan ne voimat palautua kun yksikseen on ja pohtii asioita.Ehkäpä sitten voidaan vielä yhdessä jaksaa tehdä töitä.
Kiitos kannustuksesta ja tsempistä! :)

Kenenkään avioero tai erossa asuminen ei kuulu muille.

Raamatun mukaan ero on salittu ainoastaan jos toinen on tehnyt aviorikoksen.. Eli muuten Jumalan silmissä avioero on synti.