haluaisin selventää vähän omaa tilaani, te jotka olette kokeneet masennuksen tai teillä on tällä hetkellä masennus. Kertokaa vähän miten se alkoi, mitä silloin tapahtui, ja siis tunne tilaanne, oliko ahdistusta, itsetuhoisuutta tms? Miten usein? Olitteko missään vaiheessa tyytyväisiä, onnellisia?
kertokaa masennuksen oireita!
ajjajajaj
10255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jokaisella on alku niin erilaista, että kerrohan ensin itse. Se on sinullekin alku miettiä elämäsi kulkua.
Taidat kysellä tällaisia jotta voit valehdella lääkärille olevasi "masentunut".
Voin mä tähän heittää muutamia oireita joita minulla oli, tai on ollut.
1. Poissaoleva/epätodellinen fiilis.
Ei oikeastaan mieti juurikaan mitä nyt tapahtuu, olen omissa maailmoissani.
2. Masennus(aijaa? että sekin vielä?)
Tuntuu että mikään ei ilahduta, tulevaisuus näyttää epätoivoiselta, ei kiinnostaisi tehdä ns normaaleja päivärutiineja.
3. Väsymys
Ei millään huvittaisi herätä. Kaikenlainen ympäristön energisyys tuntuu puuduttavalta ja jopa ärsyttävältä.
4. Passivoituminen ja sosiaalisten kanssakäymisten välttely.
Ei huvita nähdä ketään, ja nämä tilanteet saattavat tuntua epäluonnollisilta, tai jopa pelottavilta.
Masennukseni alkoi varmaankin siinä 14 ikävuoden tienoilla luulisin. Kuitenkin se todettiin vasta kun olin jotain 20-21. Käytin tuolloin runsaammin alkoholia, ja kerran lääkärissäkäynnin aikana lääkäri alkoi tenttaamaan minua kysymyksillä. Tuli siihen tulokseen että olin masentunut, ja ollut jo pitkään. Lääkäri suositteli mielialalääkkeitä, joita rupesin sitten käyttämään.
Itsetuhoisuutta ei ole ollut koskaan.
Ahdistunut olen ollut usein, ja osasyynä tähän on oma ujouteni joka oli lapsena ja teininä vielä paljon voimakkaampaa kuin mitä se on nyt.
Olen ollut tässä välissä myös onnellinen(masennukseni aikana) kun oli kaikinpuolin hieman parempi kausi, ja elämä tuntui sujuvan hyvin. Se loppui aika lyhyeen kyllä.
Kyllä on noiden oireiden perusteella voi masennuksesta puhua.
Joo ja laiskuudesta.
Käyn töissä, olen miettinyt itsemurhaa lähes päivittäin jo usean vuoden ajan.
Ajatuksen tasolla se ei enää hetkauta suuntaan taikka toiseen, paikankin tiedän jos hyppäämällä sen tekisin. Köydellähän sen nyt voi tehdä melkein missä vain.
Kavereita on ja päihteitäkin käytän kohtuudella, kaatokänni ei ole hienoa ja käyn aktiivisesti salilla. Mutta vittu ei elämässä ole mitään sisältöä, samaa paskaa ja koko ajan vanheneekin. Mikään ei innosta ja tunteetkin ovat lähes pelkkää negatiivisuutta, pessimisti ei pety. Kaikki on vain tasapaksua paskaa, jonka lopetan ennemmin tai myöhemmin, mutta en haluaisi vanhempieni kokevan sitä. Vaikka ketä se edes kiinnostaisi.
Ainoa jolle olen joskus kännissä aiheesta avautunut on veljeni. Masennusta?
sos-kriisikeskus vastaa,
Hei,
Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.
Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-06, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-06, sunnuntaisin 15-22.
Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.
Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.
Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".
t. sos-kriisikeskus / pekka
Miksi yritätte haalia potilaita itsellenne? Minä autan ihmisia anonyymina sekä livenä korvauksitta.
Oletko provikkapalkalla töissä?
Mulla on väsymystä ja en jaksa lähtee mihinkään eikä mikään kiinnosta. En aina vastaa puhelimeen koska en jaksa jutella kenenkään kanssa. Kaupassa käynti on suuri saavutus. Nukun huonosti, heräilen aamuyöllä muutamaksi tunniksi ja sillon kaikki synkät ajatukset pyörii mielessä. On itsetuhoisuutta. Olen viillellyt aikoinaan, viime vuonna aiheutin itselleni luunmurtuman ja käsissä ja jaloissa on palovammoja kun olen polttanut itseäni kuumalla raudalla. Lisäksi joskus ajoittain on bulimiaa. Käyn terapiassa ja välillä olen sairaalassa, mutta yleensä he päästävät viimeistään viikon kuluttua pois. Että tämmöstä masennusta...
En tiedä oleko taas musta lammas mutta minulla tilanne on päin vastainen kuin usealla täällä. Olen töissä ja palvelu ammatissa, Mutta kun työ loppuvat niin ''kaveritkin'' kyllä kaikkoavat. Olisi niin mukava päästä johonkin piireihin mukaan niin tapaisikin uusia ihmisiä. Minutkin on niin monesti savustettu ulos piireistä että kun jotkut on lähössä porukalla jonnekkin, en voi vaan huutaa että ''minäkin tulen mukaan''. Entä jos niitä ei kiinnosta, niinkin on käynyt.
Yhden todella mukavan porukan löysin vähän aikaa sitten. Kuukausi pyörittiin samoissa paikoissa mutta nyt yksi lähtee ulkomaille ja muut ovat jo jatkaneet muiden kavereiden joukkoihin. Eli olen taas yksin.
Naisrintamallakin olen saanut rukkaset kuusi kertaa peräkkäin. Minulla on vähän erikoinen naismaku ehkä, arvostan kovin erinlaisia naisia kuin muut. Mutta en varmaan ole tarpeeksi kiinnostava....
Illat menee miettiessä mitähän kaikki muut tekevät tälläkin hetkellä. Joskus oikein harmittaa kun lukee facesta että joku on ollut jossain ja joku on tehnyt jotain hienoa. Entä itse? No, olen ollut kotona ja miettinyt asioita...
Elämä voooi muuttua, miksi se ei tapahtunut tänään :(