"Kansanedustajat valitaan välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla. Jokaisella äänioikeutetulla on vaaleissa yhtäläinen äänioikeus." (Perustuslakimme 25 §:n 1 momentti)
Nykykäytännössä vaalimme ovat kiistämättä välittömiä ja salaisia. Sen sijaan eduskuntavaalimme ei täysin toteuta suhteellisuutta ja yhtäläistä äänioikeutta. Vaalipiirikohtaiset äänikynnykset näet vaihtelevat suuresti Uudenmaan n. 3 %:sta Pohjois-Karjalan 12.5 %:iin. Siitä johtuen suurimmat puolueet saavat eduskuntapaikkoja enemmän kuin niiden äänimäärät edellyttäisivät ja vastaavasti pienemmän saavat vähemmän.
Eduskunta onkin kahdesti edellyttänyt hallitukselta toimia eduskuntavaalien suhteellisuuden parantamista. Asiasta on maininta myös hallituksen ohjelmassa. Keväällä työnsä päättänyt toimikunta (jossa olin jäsenenä) esitti paria uudistusmahdollisuutta, jolla suhteellisuus paranisi.
(Viittaan oikeusministeriön julkaisuun "Vaalitoimikunta 2000:n mietintö", 5.6.2001 Komiteamietintö 2001:8.)
1. Tasauspaikat; osa (10-20) edustajapaikoista jaettaisiin niin, että suhteellisuus paranisi nykyisestä. Esitykseen liittyy valtakunnallinen äänikynnys (esim 3 %), joka puolueen olisi ylitettävä, jotta saisi tasauspaikkoja. Viime vaalien (1999) tulos olisi muutaman paikan osalta muuttunut tuolla systeemillä.
2. Vaalialueet; vaalipiireistä muodostettaisiin ryhmiä, joiden kokonaistuloksen mukaan paikat jaettaisiin alueella. Tällöin aluekohtaiset äänikynnykset vaihtelisivat 3 - 4,5 %:n välillä. Muutaman paikan muutos olisi tässäkin ollut 1999 vaalien tulokseen verrattuna.
Suhteellisuuden toteutuminen edellyttää molemmissa järjestelmissä myös sen, etteivät puolueet saa solmia vaaliliittoja, vaan kukin puolue pelaa vain omilla äänillään. Nykysysteemi, joka sallii puolueiden keskeiset vaaliliitot vääristää tuloksia. Lisäksi äänestäjän kannalta ne ovat ongelmallisia. Oma ääni voi mennä sellaiselle vaaliliittokumppanille, jota äänestäjä inhoaa.
"Kuluttajasuoja" on siis puolueiden välisissä vaaliliitoissa kehno. Kyseisten vaaliliittojen kielto selkeyttäisi vaalitapahtumaa sekä puoluekenttää.
Vaalitavan muutokseen on todella aihetta. Mutta näyttää olevan tiettyä nihkeyttä asian eteenpäin viemiseksi. Vaikka edellä olevat muutosesitykset olisivat tosiasiassa vain hienosäätöä.
Muutos aiheuttaisi keskustelua, jossa yhteiskuntajärjestelmää tarkasteltaisiin monelta kannalta. Kiinnostus yhteisiin asioihin saattaisi kasvaa. Sekin puoltaisi uudistusta.
Suurempikin remontti viehättäisi, mutta isojen puolueiden pelko näyttää estävän jopa em. vähäisenkin.
Minusta voisimme siirtyä vaalitapaan, jossa puolet edustajista valittaisiin yhden hengen vaalipiireistä (100). Kansalaisella olisi toinenkin ääni, jonka hän antaisi valtakunnalliselle listalle, josta suhteellisuuden mukaan toinen sata edustajaa valittaisiin. Saksassa on sellainen systeemi osavaltioittain.
Lisäisikö tuo kiinnostusta?
lähde: Esko Helle
http://www.vasemmistoliitto.fi/esko.helle/arkisto/161.html
Nykykäytännössä vaalimme ovat kiistämättä välittömiä ja salaisia. Sen sijaan eduskuntavaalimme ei täysin toteuta suhteellisuutta ja yhtäläistä äänioikeutta. Vaalipiirikohtaiset äänikynnykset näet vaihtelevat suuresti Uudenmaan n. 3 %:sta Pohjois-Karjalan 12.5 %:iin. Siitä johtuen suurimmat puolueet saavat eduskuntapaikkoja enemmän kuin niiden äänimäärät edellyttäisivät ja vastaavasti pienemmän saavat vähemmän.
Eduskunta onkin kahdesti edellyttänyt hallitukselta toimia eduskuntavaalien suhteellisuuden parantamista. Asiasta on maininta myös hallituksen ohjelmassa. Keväällä työnsä päättänyt toimikunta (jossa olin jäsenenä) esitti paria uudistusmahdollisuutta, jolla suhteellisuus paranisi.
(Viittaan oikeusministeriön julkaisuun "Vaalitoimikunta 2000:n mietintö", 5.6.2001 Komiteamietintö 2001:8.)
1. Tasauspaikat; osa (10-20) edustajapaikoista jaettaisiin niin, että suhteellisuus paranisi nykyisestä. Esitykseen liittyy valtakunnallinen äänikynnys (esim 3 %), joka puolueen olisi ylitettävä, jotta saisi tasauspaikkoja. Viime vaalien (1999) tulos olisi muutaman paikan osalta muuttunut tuolla systeemillä.
2. Vaalialueet; vaalipiireistä muodostettaisiin ryhmiä, joiden kokonaistuloksen mukaan paikat jaettaisiin alueella. Tällöin aluekohtaiset äänikynnykset vaihtelisivat 3 - 4,5 %:n välillä. Muutaman paikan muutos olisi tässäkin ollut 1999 vaalien tulokseen verrattuna.
Suhteellisuuden toteutuminen edellyttää molemmissa järjestelmissä myös sen, etteivät puolueet saa solmia vaaliliittoja, vaan kukin puolue pelaa vain omilla äänillään. Nykysysteemi, joka sallii puolueiden keskeiset vaaliliitot vääristää tuloksia. Lisäksi äänestäjän kannalta ne ovat ongelmallisia. Oma ääni voi mennä sellaiselle vaaliliittokumppanille, jota äänestäjä inhoaa.
"Kuluttajasuoja" on siis puolueiden välisissä vaaliliitoissa kehno. Kyseisten vaaliliittojen kielto selkeyttäisi vaalitapahtumaa sekä puoluekenttää.
Vaalitavan muutokseen on todella aihetta. Mutta näyttää olevan tiettyä nihkeyttä asian eteenpäin viemiseksi. Vaikka edellä olevat muutosesitykset olisivat tosiasiassa vain hienosäätöä.
Muutos aiheuttaisi keskustelua, jossa yhteiskuntajärjestelmää tarkasteltaisiin monelta kannalta. Kiinnostus yhteisiin asioihin saattaisi kasvaa. Sekin puoltaisi uudistusta.
Suurempikin remontti viehättäisi, mutta isojen puolueiden pelko näyttää estävän jopa em. vähäisenkin.
Minusta voisimme siirtyä vaalitapaan, jossa puolet edustajista valittaisiin yhden hengen vaalipiireistä (100). Kansalaisella olisi toinenkin ääni, jonka hän antaisi valtakunnalliselle listalle, josta suhteellisuuden mukaan toinen sata edustajaa valittaisiin. Saksassa on sellainen systeemi osavaltioittain.
Lisäisikö tuo kiinnostusta?
lähde: Esko Helle
http://www.vasemmistoliitto.fi/esko.helle/arkisto/161.html
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voisitko tarkentaa missä Saksan osavaltioissa kyseinen malli on käytössä? Kiinnostaisi tietää myös, miten laskenta tarkalleen ottaen tapahtuisi.
Mikäli ymmärsin oikein että maa olisi jaettu sataan vaalipiiriin josta kustakin valittaisiin eniten ääniä saanut ehdokas, niin malli ei toimisi halutulla tavalla pieniä puolueita tukien, vaan juuri päinvastoin. Mitä vähemmän vaalipiiristä pääsee edustajia läpi, sen enemmän kasvaa paine strategiseen äänestämiseen.
Mallissa isot puolueet todennäköisesti veisivät lähes kaikki sadasta alueellisesta paikasta - äänestäjät joutuisivat äänestämään alueen suosituimman puolueen ehdokkaan ja toiseksi suosituimman puolueen ehdokkaan välillä.
Päädytään samankaltaiseen tilanteeseen kuin kaksipuoluejärjestelmissä - äänestetään kahdesta pahasta pienempää, koska muilla vaihtoehdoilla ei ole realistisia mahdollisuuksia päästä läpi.
Vääristymä edustuksen jakautumisessa on vaikea ongelma korjattavaksi - jo pelkästään D'Hondtin suhteellinen vaalitapa suo isoille puolueille etua. ( jokin muu, esim. Sainte-Laguen metodi olisi tasapuolisempi. http://en.wikipedia.org/wiki/Sainte-Lagu%EB_method )
Miksi lopettaa tuohon? Miksi pyrkiä parantamaan vaalijärjestelmää valitsemalla olemassa olevista huonoista vaihtoehdoista? Tuo on byrokratiaa, joka saattaa viedä huomion pois aidoista toiveista. Älkää unohtako kysyä itseltänne, että mitä valtaa te itsellenne yhteiskunnassa haluatte.
Mielestäni äänestystapaa ajankohtaisempi ongelma on se, että kansa ei pysty vaikuttamaan itseään koskevaan päätöksentekoon. Edustajat valitaan ilman asiantuntevia kriteereitä tunteiden ja asenteiden pohjalta. Edustuslaitos ei harjoita vuorovaikutusta kansalaisten välillä, joka on sen tärkein tehtävä. Valtiossa vallitsee eliitin valta, kun taloudellinen eliitti päättää asioista korporatiivisilla menetelmillä ja poliittinen eliitti päättää asioista ilman kansan ohjausta. Demokratia edellyttää, että jokaisen kansalaisen mielipiteet punnitaan ja arvioidaan yhteisesti ja osoitetaan ne perusteilla vääräksi, tai sitten hyväksytään ne parhaimpana mielipiteenä osaksi yhteistä päätöksentekoa. Miksemme työskentele kaiken tuollaisen sijaan tämän saavuttamiseksi?
pätee vielä nykyäänkin... kansalaisten "tunteet" sekoitetaan mitättömyyksillä, kuten; ajetaanko Espoosta omalla autolla, vai metrolla, jopa peräti sporalla työmatkat Helsinkiin... totuudentorvet aina vaijennetaan (Vennamo, "Veltto" Virtanen jne)... niin kauan, kuin tasavallassamme vallitsee poliittisten pyrkyreiden yhteenliittymä, mikään olennainen ei liikahda mihinkään... politiikka itse, kaiken kehityksen jarru, kasvaa kuin syylä rahvaan kourassa... lähes huomaamaton, mutta aina tiellä ja tarttuu joka paikkaan!!
Kiitos tulkinnallisesta esityksestäsi! Minä en tunnusta kenenkään tai minkään syyllisyyttä nykyiseen poliittiseen epätasa-arvoon. Sen syyt ovat todennäköisesti sekä perinteellisiä että harvainvaltaisia. Systeemi on ollut tällainen aina. Sormenosoittelua tärkeämpää on kysyä millainen systeemin pitäisi olla ja miten se saadaan muutettua. Demokratian periaate siitä, että jokaisen ihmisen näkemys arvioidaan yhdessä, todistetaan vääräksi tai hyväksytään yhteiseksi periaatteeksi, on mielestäni sopiva osa vastauksesta ensimmäiseen kysymykseen.
ehdokkaiksi... kaikki halukkaat listoille, älystä, mielipiteistä, sukupuolesta, rikosrekisteristä, puoluellisuudesta, tai sen puuttumisesta riippumatta... 200 eniten ääniä saanutta valitaan, valittaa saa vain sellikaverille, joka sekin on jo vanha tuttu... eli palaamme aina vaan samaan vanhaan mahdottomuuteen, miten toimia demokraattisesti, demokratisoimatta sitä, mikä ei suinkaan kuulu kaikille... demokraattisessa yhteiskunnassa harvojenvalta on laillistettua diktatuuria, kansalaisten kynänjäljellä hyväksymää holhouksen tarvetta!!
Minä olen humanisti. Se ilmenee siten, että uskon jokaisen ihmisen pyrkivän sisimmään oikeudenmukaisuuteen ja henkiseen hyvinvointiin. Mielestäni jokaisen ihmisen sosiaalinen arvo määräytyy hänen henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan. Mielestäni jokainen ihminen "on totuuden edessä tasa-arvoinen", eli jokainen ihminen tahtoo tietää totuuden ja arvostaa sitä. Lopullinen totuus määräytyy kaikkien osapuolten tunnustaessa jonkin asian. Mielestäni jokainen ihminen kokee osan totuudesta elämässään. Tämä totuus perustuu juuri ihmisen pyrkimykseen oikeudenmukaisuuteen ja henkilökohtaiseen onneen. Jokaisen ihmisen kokemus on tasa-arvoinen toisen ihmisen kanssa, josta syystä jokaisella ihmisellä tulee olla mahdollisuus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Yhteiskuntaa johdetaan kaikkia koskevalla päätöksenteolla ja jokaisen asianomaisen tulisi päästä keskustelemaan päätöksentekofoorumeihin yhteisön asioista, ja kantamaan kortensa kekoon "lopullisen totuuden" rakentamiseksi. Tämä tapahtuisi jokaisen ihmisen omista pienistä totuudensirpaleista. Tälle on myös se syy, että jokaisella ihmisellä on moraalinen oikeus saada vaikuttaa. Tätä kutsutaan demokratiateorioissa sananvapaudeksi. Lopuksi tahdon vielä sanoa sen, että itse sananvapauteen perustuva keskustelu on hyvä asia vain niin kauan, kuin se perustuu ihmisen rehellisille ajatuksille, ja sananvapaudesta syntyneet toimenpiteet hyviä vain niin kauan, kun ne on yhteisesti hyväksytty. Sananlaskukin sanoo, että: "Vapaus pitää sisällään vastuun". Mitä tahansa ei voida tehdä vapauden nojalla, vaan teot on ymmärrettävä jokaisen ihmisen henkilökohtaisesti, ja koko yhteisön yhdessä.