Jeesus sanoo, että tärkein opetus on rakastaa lähimmäistäsi. Minä synnyin sellaisena, että jollain tasolla rakastin kaikkia ihmisiä, en ymmärtänyt mitä on pahuus ihmisissä, puoli vuotta ennen kun alointin opintoni, minulle sattui kirja psykopatiasta kirjakaupasta mukaan ja tajusin mitä pahuus on ihmisessä, minä olen yksi niistä, joita psykopaatit rakastivat, en ymmärtänyt psyykkauksia ja huijauksi, koska projisoin vain itseäni niinkuin monet ennen sosiaalipsykologian opiskelua tai hyvät ihmistuntijat, luin, että muut tekevät tekonsa samoista motiiveista kuin minä, olin houkutellut ihan uskomattoman parven psykopaatteja ympärilleni, toinen syy on se minkä mainitsin ja toinen on se, että psykopaatit etsivät ihmisiä, joilla on ympäristössään kunnioitusta ja en ole ollenkaan mikään mörkö, he saavat siten itselleen kunnioitusta, usein lähin psykopaattiystäväni sanoi ihan suoraankin, 'tuutko mukaan, jos meen yksin niin pitävät kylähulluna,. mutta jos tulet mukaan minut otetaan vakavasti' ja kylähulluhan se jätkä onkin, olin liian nuori vain tajutakseni (nykyään vetää ryhmää saatanan koulu tytöille netissä, kun aina halusi kultin, ei se mihinkään saatanaan koskaan ole uskonut, haluaa vain pelata päillä, olla joku ja tuhota nuoria elämiä) ja kun tajusin, miten pahoja ihmiset ovat, alkoi vihani, vuosikausia olin niin vihaa täynnä pahoja ihmisiä kohtaan. Kun sitten tajusin, että Jeesus opettaa toisin, miten rakastaa niitä, jotka ovat pahoja ja tekevät pahuutta, sukulaisia, jotka yrittävät huijata, narkkareita, spugeja (narkkarit ja spuget ovat usein pahoja, ainakin stadissa) ym. Olen yrittänyt ratkaista ongelman ajatellen, että vihollisia tulee rakastaa, mutta eivät he kaikki vihollisiani ole. Käsitän säännön rakasta lähimmäistäsi niin, että kaikki maailman ihmiset ovat lähimmäisiä, viha on poissa ja rakastan kaikkia, jotka eivät ole aidosti ikäviä ja pahoja. Psykopatia oli minulle niin kiinnostava asia, että vietin kuusi vuotta vain lukien siitä ja narsismista (narsistit kiertävät minut yleensä kaukaa. He etsivät ihailijoita). Miten tai tulisiko sinusta rakastaa kaikkia?
Miten rakastaa lähimmäistäsi?
afterlife78...
13228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Rakkaus on myös rajojen laittamista. Jos ihminen tekee pahaa muille hänelle on laitettava rajat. Pahuus syö ihmsitä itseään ja se tuohaa muita ihmisiä.
Rakkauden rohkea puoli on unohdettu. Toisaalta sinun tulee suojata myös itseäsi.
Välttämättä nuorena naisena ja ilman elämänkokemusta ei kannatakaan lähteä kuvailemasi kaltaisten ihmisten eteen.
Rakkauden käsitys on minusta hakoteillä ja unohdetaan sen käytännönläheisyys.
"Ei helmiä sioille" sanonta on aika hyvä, hyvän tekeminen kannattaa ihmisille jotka oikeasti ovat kurjia, pahuudesta nautiskeleva ja epärehellinen ihminen ei edes arvosta hyvää työtä.
Mutta tutkimattomat ovat Jumalan tiet ja häneltä ohjeistus joskus ihmisjärki ei riitä tajuamaan.
Luuk. 10:27
Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
Näin Herra opetti.
Ehkäpä sinun tulisi hoitaa noita ongelmiasi jossakin muualla. Eikö sinustakin.
Mitä silloin tehdään, kun on helppo rakastaa muita ihmisiä, mutta itseään ei oikein voi sietää.
Uskon, että Jumala auttaa tuossakin asiassa, kun vain sitä Jumalalta pyydät.
Tärkeää on myöskin selvittää itselleen, mikä on tervettä, niin itsensä, kuin muidenkin rakastamista.
Jos katsotaan "karrikoiden" Raamatun näkemystä todellisesta rakkaudesta,
se on = antaa henkensä ystävänsä puolesta.
Kun tuossa valossa peilaa itsensä rakastamista ja muiden ihmisten rakastamistaan, saatta tulla hieman toisiin aatoksiin siitä, rakastanko ja ketä? :)
Muista aina olla lempeä itsellesi. Siis sinä, joka et voi sietää itseäsi. Me kaikki olemme ansainneet itsellemme tämän verran armoa.
Oikein kehoitat, sillä lempeys ja laupeushan ovat rakkauden osoitusta ja sitä tulee osoittaa silloinkin, vaikka ei itse kokisikaan sitä edes ansaitsevansa.
Rakkaus kasvaa rakkaudesta!
Eihän sinun toki MINUN lähimmäistäni tai lähimmäisiäni tarvitse sen enempää rakastaa, kuin omiasikaan. Ethän heitä edes tunnekaan. Rakasta ja huolehdi siis vain omista lähimmäisistäsi. Meillä on jokaisella ristimme kannettavanamme. Minä koetan kyllä rakastaa lähimmäisiäni omine suurine puutteineni. Jumala minua siinä kyllä auttaa, koska on niin kaikessa luvannut tehdä. Ensinhän minun toki tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiäni, niin kuin itseäni. Kyllä tässä sarkaa riittää jokaisella uudestisyntyneellä, Jumalan lapsella ja Jeesuksen opetuslapsella.
Lääkäri on se joka luokittelee ihmisen psykopaatiksi. Se ei ole rakkautta jos ajattelee että alanpas rakastamaan tuota psykopaattia.
Raamattu käskee antamaan anteeksi. Eikö se ole sitä että menee eteenpäin, täyttää elämänsä kaikella hyvällä eli UNOHTAA.
Nimmari"mie"kirjoitti hyvin. Sinun ei pidä alkaa rakastamaan toisten lähimmäisiä,eli sinun on hyvä kunnioittaa toisten rajoja, oppia näkemään ne.
Eiköhän tuo lähimmäisen rakastaminen täyty ihan arkisesti siinäkin, että pitää huolta ja toimii väliin epäitsekkäästi perheensä parissa ja ei harkitse pahaa vihamiehiään kohtaan niin, että veisi "konnankoukkunsa" toteuttamisen asteelle, vaikka mieli tekisikin.
Näin helppoa se on lähimmäisen rakastaminen, ei siinä tarvitse tavoitella mitään enkelin siipiä ja hyväntekijän leimaa itselleen. Yrittää olla siinä vähässä uskollinen, mitä on eteen annettu ja edes pyrkiä hyvään....hyvänä päivänä....ja pahana päivänä....noh, sitähän sattuu kaikenlaista.
Armahtavaisuus on mm. sitäkin, ettei muistele kärsimäänsä pahaa loputtomiin eli ns. "painaa villaisella" ihmisten loukkaavat puheet ja typerät teot. Aina ei tarvitse olla nyrkit pystyssä puolustamassa omia oikeuksiaan, joskus riittää, kun siirtyy vaan takavasemmalle ja jättää riitelyt sikseen....sekin on lähimmäisen rakastamista.
Kiitos vastaukisista, se ei ole käynyt minulle selväksi tarkoittaako lähimmäinen vain omia lähimmäisiä vai metaforisesti kaikkia ihmisiä, koska koulussa muistan, että opetettiin, että 'rakasta lähimmäistäsi' tarkoittaa kaikkia ihmisiä. 35-vuotiaana en yleensä kuule ihmisten nimittelevän nuoreksi naiseksi, mutta kai se on suhteellista, ihmisen henkinen aikuisuus alkaa vuodesta 30. Illalla rukoilin ja sain selitykseksi, että kaikkia ihmisiä voi rakastaa, koska tilanteen ollessa näin, ihanteidemme ja halujemme ja olen huomannut, että hyvin harva etsii hyvyyttä itseensä arvona nykypäivänä, älä tuomitse vaan rakasta ihmistä, koska kukaan heistä ei tällä hetkellä pysty parempaan.
Niin... Kyllä lähimmäinen tarkoittaa jokaista ihmistä...
Joskus on ehkä kiusaus ajatella että vain läheiset tai mukavat ihmiset on lähimmäisiä. Eräs lain opettaja (tuon ajan mittapuun mukaan hurskas uskonnollinen ihminen) halusi osoittaa, että suhtautuu vakavasti ja ottaa todesta Jeesuksen sanat (Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta). Hän kysyi: - Kuka sitten on minun lähimmäiseni?
Jeesus vastasi kertomuksella laupiaasta samarialaisesta... Täytyy huomata, että vertauksen kuulijana on juutalainen lain opettaja. Juutalaiset ja samarialaiset eivät voineet sietää toisiaan. Juutalaiset pitivät samarialaisia vääräoppisina, inhottavina, ehkä sikaakin inhottavampina eivätkä normaalisti olleet näiden kanssa missään tekemisissä...
Kuulija varmasti ymmärsi Jeesuksen vertauksesta tämän puolen.
Katsos, samarialaisen täytyi tietää, että JOS HÄN ITSE makaisi avuttomana ojassa ja JUUTALAINEN kulkisi hänen ohitseen, aivan varmaa olisi, että tuo juutalainen EI PYSÄHTYISI häntä auttamaan. Siitä huolimatta samarialainen pysähtyi auttamaan - hän siis pysähtyi auttamaan henkilöä, joka piti häntä saastaisena ja inhottavana eikä missään tapauksessa auttaisi häntä jos asetelma olisi toisinpäin.
Vertauksellaan Jeesus osoittaa että jokainen ihminen - sekin, joka halveksii ja kiusaa eikä koskaan suostuisi meitä auttamaan - on lähimmäisemme. Minun tulee auttaa häntä, vaikka hän ei koskaan auttaisi minua.!
Ajatellaan käytännön esimerkki. Olet talviaamuna matkalla kaupunkiin. Tien reunassa näet naapurin, jonka auto on sammunut. Hän liftaa. Tiedät että kyseinen naapuri on puhunut sinusta selkäsi takana pahaa ja saanut paljon vahinkoa aikaan. Hänen ansiostaan menetit työpaikkasi. Ajatteletko nyt: Hahaa, ihan oikein että autonsa sammui ja joutuu vähän palelemaan. Hykertelet katkerasta mielihyvästä ja ajat ohi?
Vai nöyrrytkö ajattelemaan että siinäkin on ihminen, josta Jumala välittää, arvokas lähimmäinen, jolla on tarpeita ja tunteita? Pysähdyt auttamaan ja otat hänet kyytiin, vaikka tiedät että vastaavassa tilanteessa hän ei koskaan pysähtyisi auttamaan sinua.!
Vertauksessa on toinen vielä syvällisempikin ulottuvuus. Se ei koske ainoastaan kaksoiskäskyn toista osaa (lähimmäistäsi niin kuin itseäsi) vaan ensimmäistä osuutta eli käskyn lähtökohtaa (rakasta Jumalaa). Lain opettaja halusi elää JUMALAN KÄSKYJEN mukaan, mutta Jeesus näki hänen SYDÄMENSÄ.
Raamatun sana ei itsessään anna meille voimaa Raamatun toteuttamiseen. Jeesuksen kehotus Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta johtaa meidät vain suorittamiseen - jos suhteemme Jumalaan on pinnallinnen, uskonnollinen.
Ainoastaan silloin kun itse elämme syntien anteeksiantamuksessa voimme myös säteillä Jumalan hyvyyttä ympäristöömme. Armokeskeisessä kuuliaisuudessa Jumalan sanan toteuttaminen on jotakin muuta kuin lakihenkistä ponnistelua. Jumalan hyväksyntää ei voi ansaita teoin - mutta koska olemme Jumalan hyväksymiä Jeesuksen tähden, ilman omia ansioita, haluamme elää anteeksiantamuksen todellisuudessa niin että itsekin olemme armahtavia niitä kohtaan, jotka eivät ole sitä ansainneet.
Jumalan rakkaus antaa meille kykyä ja voimaa vaikeidenkin henkilöiden kohtaamiseen, ja että näemme heidät rakkaina lähimmäisinä. Silloin haluamme tarpeen tullen myös auttaa heitä.
Rakkaus ei tarkoita pahojen tekojen hyväksymistä tai sormien läpi katsomista - ei Jumalakaan hyväksy niiden tekoja, jotka ovat sinua satuttaneet - mutta se tarkoittaa ihmisen hyväksymistä silloinkin, kun emme voi hyväksyä tekoja - niin kuin Jumalakin rakastaa niitä, joiden tekoja hän ei hyväksy.
Rakkaus ei myöskään tarkoita uhriksi suostumista tai että pitäisi jäädä haavoittavaan, alistavaan ihmissuhteeseen. Ihmisellä on oikeus ja ehkä jopa velvollisuuskin suojella itseään. Mutta silloinkin haluamme suhtautua ihmisarvoa kunnioittavasti lähimmäiseen, jonka uhriksi emme voi emmekä saa jäädä. Emme ryhdy häntä pilkkaamaan emmekä vihaamaan, vaan haluamme hänellekin kaikkea hyvää.
Silloin ei ole ylivoimaisen vaikeaa pysähtyä häntä auttamaan tarpeen tullessa...
Koska Jumalan rakkauden kohteina ja Hänen rakkaudestaan ammentaen näemme ihmisen mittaamattoman arvon. Sitä ei mitata hänen tekojensa vaan Jeesuksen täydellisen teon mukaan. Ristinpuulla vuotanut kärsivän Jeesuksen veri todistaa Jumalan rakkauden ja ihmisen (pahankin ihmisen) mittaamattoman arvon. Jeesuksen edessä olemme kaikki syntisiä ja rikollisia, mutta Hän kuolee meidän - pahojen! - tähden. Hän ei ainoastaan kuole vaan nousee ylös kuoleman voittajana. Niin mekin saamme ristin kautta (oman minämme, itsekkyytemme voittaen) elää uutta, ylösnousemusvoimasta osallista elämää jossa Jumalan Pojan armo hoitaa sisintämme kärsimystenkin keskellä:
"Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys." Joh.10:10.
Luukas 19 ja jotain
Kuningas sanoi hänelle: 'Mainiota! Olet hyvä palvelija. Koska aivan vähässäkin olet ollut uskollinen, saat hallintaasi kymmenen kaupunkia.
...mukavat ihmiset eivät välttämättä aina ole niitä perheenjäseniä. Joten jos joku ajattelee, että rima on laitettu tosi matalalle, kun harjoittaa näitä rakkauden ilmenemismuotoja niiden lähimpien kanssa ensisijaisestti, erehtyy tai ei sitten ole sitä elämänkokemusta.
Monet, jota suureellisesti ajattelevat ja rinta rottingilla lähtevät toteuttamaan näitä niin helppoja lähimmäisen rakastamismuotoja, itsensä hillitseminen, pitkämielisyys, käännänpä toisen poskenikin jne. joutuvatkin toteamaan, että heti ensimmäisen vaikean tapauksen tullessa vastaan, kaikki korulauseet on unohdettu.
Sen takii on ihan hyvä ajatella sillai matalalla profiililla näistä asioista, mistä sitä tietää vaikka pääsisi hallitsemaan "kymmentä kaupunkia".
Taidat psykopatian vetää varsin laajalle ja unohtaa, että usein on vain kyse "terveestä" narsismista, joka helpon elämän myötä on lisääntynyt.
Kaikkien täytyisi kuitenkin muistaa että, vaikka Rakkaus ja anteeksianto ovat tärkeitä, niin eivät niin tärkeitä että ihmistä -saati Saatanaa- alkaisi tuolla palvomaan.
- Passiivisuus on palvonnan yksi piirre, jonka harrastajat Luoja on luvannut oksentaa suustaan. - He kun eivät kehity edes pahasta oppimalla, saati olisivat olleet kehittyneitä tekemään hyvää (joka Ei olisi Passiivisuutta).
Psykopaatti/narsisti on varsin hyvä nappaamaan sen pikkusormen ja pitämään ihmisen itsellään...