Olen ollut seurakunnassa jo vuosia. Minut kasvatettiin siihen, kokouksia, kenttätyötä ja vain seuran hyväksi elämistä.
Kaikki ystäväni ovat / olivat seurakunnasta. Ulkopuolisia, maailmallisia tuli vältellä jos ei saarnannut ja kertonut hyvästä uutisesta.
Sain perheen, lapsia ja aloin ajattelemaan uskonnon opetuksen perusteita. Oma lapsuuteni meni ilman synttäreitä, tietoa sen ajan bndeistä, muodista yms. Tällä tavoin ajaduin tehokkaasti pois koulutovereideni piiristä ja ainoaksi ystäväkseni jäi seurakunnan lapset (muutama) .
Vanhempani olivat/ovat hyvin tarkkoja , että perheemme noudattaa seuran ohjeita pitää omatunto puhtaana ja välttää parhaimman mukaan siveetöntä ja moraalista menoa elämässä. Lapsena minulla oli vaikeaa kesksutella kenenkään kanssa normaalsti ja vapautuneesti sillä mietin , miellytänkö jumalaa ja seuraa nyt varmasti ja onko puheeni hedelmällistä.
Nyt , omien lapsien myötä kadun ja vihaan omaa lapsuuttani. Olin koulukiusattu uskontoni takia mutta tämä oli vain seurakunnan mielestä hyvä asia. S...aa...tana koettelee ja kestämällä sen osoitan olevani hyvä uskova. Psykologista apua en saanut ja kävin läpi vakavan masennusken salaa seurakunnalta ja salaa kävin ammattikoulussa terapiassa. Ammattikoulun käivn jotta saan työttömyyskorvausta edes jonkin aikaa. En kouluttaakseni ja elättääkseni itseäni. Se ei olisi kannattanut sillä harmagedon oli tulossa ja se olisi ollut tyhjänpäiväistä.
Katsoin lapsiani ja toteisn, että nyt loppuu tämä homma. Lapeni pitää saada ajatella itse, olla pelkäämättä jumalan kostoa ja s..a...tanan karjuvan leijonan olemusta joka kylvää demoniensa kanssa pelkoa ja kuolemaa. Minun lapseni ei itke iltaisin itseään uneen ja pelkää demonien kuvia täynnä olevia lehtien kuvia. Minun lapseni ei elä tunteessa : mikään ei ole tarpeeksi hyvää , yrittäen vielä enemmän kokien silti rittämättömyyttä. Minun lapseni ei häpeä omaa seksualisuuttaan vaan oppii nauttimaan itsestään ja kokien riemua puolisonsa kanssa , tuntematta kolmatta osapuolta tuijottamassa ja arvotelemassa ( taivaasta).
Jätin seurakunnan. Ilmoitin eroavani. Mieheni oli eronnut jo aikoja sitten.
NAPS... HOKKUSPOKKUS... HUIS HAIS...
Olin pois pyyhitty ystäviltäni, tutuilta ja kaikilta jotka liittyivät uskontooni.
Leijuin tyhjän päällä. Minulla ei ollut yhteyttä maailmaan. Minulla ei ollut todellisia kontakteja ympärilleni.
Hiljaisuus. Kiireettömyys. Palasien kokoaminen kasaan, liimailua ja hyväksymistä. TÄmä minä olen nyt . Luopio.
Näin seura määrittelee minut :
Kaikki ystäväni ovat / olivat seurakunnasta. Ulkopuolisia, maailmallisia tuli vältellä jos ei saarnannut ja kertonut hyvästä uutisesta.
Sain perheen, lapsia ja aloin ajattelemaan uskonnon opetuksen perusteita. Oma lapsuuteni meni ilman synttäreitä, tietoa sen ajan bndeistä, muodista yms. Tällä tavoin ajaduin tehokkaasti pois koulutovereideni piiristä ja ainoaksi ystäväkseni jäi seurakunnan lapset (muutama) .
Vanhempani olivat/ovat hyvin tarkkoja , että perheemme noudattaa seuran ohjeita pitää omatunto puhtaana ja välttää parhaimman mukaan siveetöntä ja moraalista menoa elämässä. Lapsena minulla oli vaikeaa kesksutella kenenkään kanssa normaalsti ja vapautuneesti sillä mietin , miellytänkö jumalaa ja seuraa nyt varmasti ja onko puheeni hedelmällistä.
Nyt , omien lapsien myötä kadun ja vihaan omaa lapsuuttani. Olin koulukiusattu uskontoni takia mutta tämä oli vain seurakunnan mielestä hyvä asia. S...aa...tana koettelee ja kestämällä sen osoitan olevani hyvä uskova. Psykologista apua en saanut ja kävin läpi vakavan masennusken salaa seurakunnalta ja salaa kävin ammattikoulussa terapiassa. Ammattikoulun käivn jotta saan työttömyyskorvausta edes jonkin aikaa. En kouluttaakseni ja elättääkseni itseäni. Se ei olisi kannattanut sillä harmagedon oli tulossa ja se olisi ollut tyhjänpäiväistä.
Katsoin lapsiani ja toteisn, että nyt loppuu tämä homma. Lapeni pitää saada ajatella itse, olla pelkäämättä jumalan kostoa ja s..a...tanan karjuvan leijonan olemusta joka kylvää demoniensa kanssa pelkoa ja kuolemaa. Minun lapseni ei itke iltaisin itseään uneen ja pelkää demonien kuvia täynnä olevia lehtien kuvia. Minun lapseni ei elä tunteessa : mikään ei ole tarpeeksi hyvää , yrittäen vielä enemmän kokien silti rittämättömyyttä. Minun lapseni ei häpeä omaa seksualisuuttaan vaan oppii nauttimaan itsestään ja kokien riemua puolisonsa kanssa , tuntematta kolmatta osapuolta tuijottamassa ja arvotelemassa ( taivaasta).
Jätin seurakunnan. Ilmoitin eroavani. Mieheni oli eronnut jo aikoja sitten.
NAPS... HOKKUSPOKKUS... HUIS HAIS...
Olin pois pyyhitty ystäviltäni, tutuilta ja kaikilta jotka liittyivät uskontooni.
Leijuin tyhjän päällä. Minulla ei ollut yhteyttä maailmaan. Minulla ei ollut todellisia kontakteja ympärilleni.
Hiljaisuus. Kiireettömyys. Palasien kokoaminen kasaan, liimailua ja hyväksymistä. TÄmä minä olen nyt . Luopio.
Näin seura määrittelee minut :
Vastaukset 22
Vanhimmat
Luopiot ovat niskoittelevia ihmisiä
Luopiot kehittelevät jumalattomia ajatusrakennelmia
Luopiot maustavat "soppansa" myrkyllisillä valheilla
Luopiot pyrkivät pettämään mielen
Luopiot ottavat osaa demonien pöydässä
Luopiot ovat osa "käärmeen siementä"
Luopiot hylkäävät ylpeästi neuvot
Luopiot ovat katkeria ja mustasukkaisia
Luopiot ovat unohtaneet kaiken mitä ovat oppineet Jehova Jumalasta
Luopiot ovat hylänneet Jumalan antamat normit
Luopiot ovat hengellisesti kuolleita
Luopiot yrittävät viedä Kristuksen opetuslapset mukaansa
Luopiot yrittävät aiheuttaa jakaumia
Luopiot puhuvat vääristeltyjä asioita
Luopiot käyttävät lipeviä sanoja internetissä ja televisiossa
Luopioiden mieltä myrkyttää kriittinen asenne vanhimpia ja hallintoelintä vastaan
Luopiot valehtelevat viranomaisille yrittäen näin saada JT-järjestön työn kielletyksi
Luopiot yrittävät mustamaalata Jehovan kansan median välityksellä
Luopiot ovat "tappavan epidemian" tartuttamia
Luopiot ovat "taudin kantajia", joita pitää karttaa
Luopioiden puhe ei ole vilpitöntä
Luopiot pyrkivät ohjailemaan toisten mieltä ja jäytämään heidän uskoaan
Luopiot ovat osa antikristusta
Luopiot levittävät valheita
Puhe satutti minua.
Mieheni tukee minua ja on iloinen kun hymyillen vuosien jälkeen. Keskityn lapsiini nyt. Omalla kohdalla seurakunnassa olo tarkoitti kiirettä, suorittamista, syylisyyttä. Kävin kokouksissa, kentällä , hoidin perhettä ja tunsin kaiken lisäksi olevani riittämätön vaimona sillä mieheni ei kuulunut enään seurakuntaan.
Minulla oli kyllä ihania hetkiä ystävieni kanssa , niitten entisten joilla oli ehdollinen rakkaus. Nyt he eivät todellakaan tervehdi minua tai perhettäni. Lapseni kyselevät , milloin mennään mummolaan, milloin nähdään ne ja ne ja milloin meille tulee ystäviä kylään.
Vastaan: entiset ovat menneet ja nyt kokoamme uudet ystävät jotka pysyy vaikka olisin erimieltä uskonnosta. Jotka tukevat minua sydämestä. Joita voin tukea ja kannustaa pelkäämättä ohjaavani hengellisesti syrjään ja joutuvani vastuuseen itse seuralle tai jumalalle. Kokoamme ystäviä jotka eivät punnitse sanojasi jumalan näkökannalta, mitään niistä . Voin toivottaa hyvää päivänjatkoa! Voin toivottaa hyvää joulua kokematta tehneeni suurta syntiä.
Teemme suuren synttäri kakun teille jokaiselle. Kutsumme koko suvun kylään. Kaikki, uskovat ja ei uskovat. Ne tulee ketkä tulee mutta juhlimme teidän syntymäänne sillä ne ovat perheemme merkkipaaluja.
Olemme vapaita, rauhalisia ja silmät avattuina elämme elämäämme. Normaalia perhe-elämää .
Hyvä että olet päässyt eroon noista ympyröistä. Tätini on ollut yli 40 vuotta kyseisen yhteisön jäsen. Mies ei ollut koskaan todistaja ja tietääkseni perheen neljä poikaa ei myöskään ole koskaan lämmennyt liikkeen touhuihin.
Tärini on kyllä kiva ja fiksu ihminen ja meillä on ollut aina läheisimmät välit isän neljästä siskosta vaikka itse olen helluntailainen. Kyllähän täti yrittää aina maanitella Valtakunnan salille käydessään kotipaikkakunnalla, mutta perustelen että minulla on oma hengellinen koti ja en koe tarvetta lähteä sinne. Olen myös yrittänyt hienotunteiseti sanoa, että ei puhuta niistä asioista, kun olemme kerran kantamme toisillemme selväksi tehneet. Aikoinaan kyllä kirjoittelimme ja puhumme paljonkin uskonasioista.
Vuosi sitten tapasimme haitajaisissa ja olisi aika koirjoitella tädille.Taitaa olla minun vuoronikin.
En ole koskaan saanut tilaisuutta keskustella serkkujeni, tädin poikien kanssa, kanssa miten he ovat kokeneet elämän perheessä kun isä ja äiti ovat eri linjoilla? Lapset eivät ole enää aikuistuttuaan tuleet käymään äidinsä synnyinseuduilla.
Tätini hurahti lahkoon, saadessaan isältäni 60-luvulla Herätkää ja Vartiotornin kun isä oli saanut ne käsiinsä jostain. Tätini oli silloin jollain tapaa herätyksessä ja tarttui ensimmäiseen ojennettuun oljenkorteen.
Milelelläni osallistun näin symbolisesti synttäreihinne ja toivotan runsasta Jumalan siunausta: Jumala ei ole teitä hyljännyt ja tahtoo jodattaa elämäänne eteenpäin.
hei.entiset jt:at.hyvä kun lähditte lätkimää siitä kuppi kunnasta!!kyllä se on älytöntä että joku järjestö laatii säännöt miten pitää elää ja mitä saa syödä,mitä ei.kas kummaa ainakin yksi titteli puutuu te olette nyt kerettiläisä.ei enään ovelta ovelle käyntiä!ei lehtien myyntiä(tais mennä rahaa aika paljon??).nyt saatte ajatella ihan itse omilla aivoillaan!kyllähän se vie aikaa kun pääsee normi elämään!olen varma että saatte uusia ystäviä! ja mikä parasta saatte itse päättä ketkä ovat teidän ystäviä,ketkä ei.eläkää omaa eläämää se ei enään kuullu muille miten te elätte!hyvää kesää teille!!
kiitoksia teille.
Ihmisen on itse etsittävä polkunsa, jota käydä. Jos lähtee seuraamaan muiden viitoittamaa polkua, askeltaa heidän tahdissaan, ei tule koskaan olemaan tyytyväinen elämäänsä. Tässä maailmassa on paljon "vahvoja" ihmisiä, jotka haluavat alistaa ja joiden mielestä ainoastaan heidän katsantokantansa on oikea, heitä tulee varoa ja tehdä rajat selväksi heti.
Olet oikeassa, että kannattaa varoa. Mutta pitää muistaa se, että on paljon järjestöjen sisälle syntyneitä ihmisi'ä jotka eivät voi varoa järjestöä vaan näille lapsille puhutaan täytenä totena järjestön lait ja säännöt.
Illalla luetaan kirjaa joka on suunnattu lapselle mutta on tekstiltään painostavaa ja kuviltaan ahdistavaa, aamulla luetaan päivänteksti jota käsitellään perheen kesken. Viikoittain on perheen palvontailta johon osallistuu kaikki , sunnuntaina on reilu 1,5h kokous jossa puheet on suunnattu aikuiselle mutta ne kuuntelee myös lapsi iästä riippumatta, palveluskoulu on myös arki-iltana riippuen missä seurakunnassa niin eripäivänä jossa taas on lapset mukana kuuntelemassa kaiken mitä lavalta tulee ojennuksia ja tiukkoja karttamissääntöjä myöten.
Tämän päälle on joka ilta rukoukset ( toki on hyvä lähestyä jumalaa henkiläkohtaisesti) keskustelut kenttäpalveluksessa käytettävistä materiaaleista. Lapsille on suunnattu herätkää-lehti kevyine mutta saarnaavineen tehtävineen, nuorille on omat opastukset miten toimia seuran hyväksi ja pysyä erossa maailmasta ja luottaa vain jumalaan ja seuran tietoon.
On paljon kirjallisuutta jota tulee tutkia itsekseen . Musiikkina on mieluummin seuran julkaisemat sävellykset jotka kieltämättä ovat kauniita sovituksia.
Näin ohjaillaan uskonnollisen perheen uutta jäsentä täysin uskonnon maailmaan. Tässä on paljon hyvää mutta paljon raakuutta. Jos et hyväksy vanhempiesi tarjoamaa uskontoa tai tulet katuma päälle käytyäsi kasteella teininä , olet heille ilmaa... pois pyyhittyä kunnes kadut ja rakkaudellinen hylkääminen saa sinut palaamaan takaisin jumalan rakkaudelliseen järjestöön.
Paljon tiedän järjestöstä: täti, muutama luopio ja Pasi Turusen julkaisujen kautta; mutta yllättävää, että heillä on myös omaa musiikkia. En ole nähnyt koskaan tarjolla yhtään Jh:n toistajien julkaisemaa musiikkiäänitettä.
Kun olen kiinnostunut kaikesta ihmisyyteen ja uskontoihin liittyvästä, niin olisi jo yleissivistyksen vuoksi hyvä vierailla muutama kerta tämänkin järjestön tilaisuuksissa, mutta kun he sen jälkeen alkaisivat heti juosta kintereillä tai pitäisivät vakoilijana.
Tätini ei oikein kannustanut yksin menemään vaan mielellään pitäsi olla jonkun todistajan mukana. En tiedä miksi?
Kerran esitin että tehdään vastavierailu: käydään yhdessä parissa heidän tilaisuudessa ja sitten vastavuoroisesti hän lähtee helluntaiseurakuntaan. No se ei hänelle passannut. Myös yhdessä rukoilu ei tullut kysymykseen, kun ehdotin kerran että rukoilisimme vapaasti yhdessä niin kuin hellareilla on yleensä tapana tavatessa kotona, mutta siihen tuli myös jyrkkä ei.
Ei minua tätini kyllä muuten karta ja vieroksu: puhutaan kaikiita maailman asioista, muistellaan lapsuutta ym.
Kun hänen sisarensa (kristitty) kuoli vuosi sitten. tämä todistaja kysyi minulta yllättäen, että onko minulla toivo että tädillani tulee olemaan uskovien ylösnousemus. Iloisena sain lohdutella, että varamasti on ja tapaamme.
Vastaavia tuntemuksia löytyy täältäkin. Vertaistuen avulla pääset varmasti kiinni uuteen elämään paremmin ja löydät ihmisiä jotka ovat kokeneen jotain samankaltaista. Uskontojen Uhrien tuki ry:n nykyinen toiminnanjohtajakin on entinen JT, joten suosittelen ottamaan häneen yhteyttä, jos et ole jo niin tehnyt.
Tuossa tuli esille varsin monia piirteitä, jotka ovat tuttuja todistajuudessa eläneille kautta maailman.
Ajatuksen- puheen ja omantunnonvapauden ulkoistamisvaatimus tuolle organisaatiolle. Jatkuva kiire, suorittaminen 'Jumalan palveluksessa' (lue, Vt-seuran taakoittaviin vaatimuksiin alistuminen) ja kaikesta tuosta seuraava jatkuva riittämättömyyden tunne.
Sitten kun henkilö alkaa uupua henkisesti ja jopa fyysisestikin kaiken tuon taakan alla, niin häntä kehoitetaan kevetämään toisaalta ja keskittymään yhä tiiviimmin 'Jumalan palvelukseen.' Hänen annetaan ymmärtää etteivät hänen prioroteettinsä mahdollisesti ole kohdillaan.
Itse elämä ja siitä normaali nauttiminen saa lihallisuuden, "maailmallisuuden" ja itsekkyyden leiman. Samoin pidemmälle opiskelu ja taloudellisen turvallisuutensa haluamallaan tavalla turvaaminen luokitellaan herkästi materialismiksi ja tähän Saa_tanan pian tuhottavaan maailmaan investoinniksi ja siihen turvaamiseksi. On hyvä muistaa miten toistuvasti saa syyllistäen kuulla, etä materialistit eivät peri Jumalan valtakuntaa. Sekin on yksi tapa ohjailla ja ottaa ote jäseniensä elämästä sen sijaan, että annettaisiin jokaisen vaapaasti toimia oman tahtonsa ja omantuntonsa mukaan.
Koko elämä tulee keskittää Vartiotorniseuran kulloistenkin tulkintojen mukaan elämiseen ja niiden edelleen saarnamiseen pelastumisen ainoina ehtoina. Itse elämä on tarkoitettu sitten elettäväksi paratiisissä. Tuo sama nyt elettynä on tuomittua ei hengellismielisyyttä, lihallisuutta ja itsekkyyttä.
Kaikeen Vartiotorniseuran sanomaa ja vaatimaan tulee suhtautua kuin itse Jumalan lausumaan ja sitä ei saa edes punnita ja kyseenalaistaa.
Kuitenkin sen oppihistoria kertoo omaa kiletään sen suhteen onko ollut kyseessä Jehovan sanoma vai ihmisspekulaatio.
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Jehovan_todistajien_eskatologia
Lausuessaan ja vaatiesaan Vartiotrniseuran hengelliset johtajat ovat kuin profeettoja ja vaativat uhkansävyisesti ehdotonta alamaisuutta, mutta sitten kun heidän tulisi ottaa vastuu edesottamuksistaan ja niiden seurauksista he rinnastatutuvakin Jeesuksen opetuslapsiin tai tavallisiin epätäydellisiin ihmisiin.
Kun vastuun pakeneminenkaan ei riittäisi, niin se useinkin vielä sälyttää omista virheistään ja vääryyksistään ja niiden seurauksista julkeasti vastuun rivitodistajien harteille.
Unohtamatta miten Vartiotorniseura on harhaanjohtava ja suorastaan epärehellinen oman oppihistoriansa suhteen.
"Älkäämme koskaan kyseenalaistako sanoin tai teoin Jehovan nykyään käyttämää viestintäkanavaa." (Vartiotorni 15. marraskuuta 2009 s. 14)
Tuosta uskonliikkeestä ei ole olemassa kunnialista ulospääsyä ja se ei kunnioita edes uskonnonvapautta jota se itselleen vaatii.
"Ketään ei saisi pakottaa - - valitsemaan uskonnon ja perheen välillä." (Herätkää! heinäkuu 2009, s. 29)
Heidän kanssaan eri mieltä olemisesta johtaa suoranainen ajojahti ja elinikäinen tuomio jossa perheet revitään hajalle. Vt-seura lausuu itsevaltiaan tavoin elinikäiseen eristykseen ja lähestymiskieltoon jopa läheisiin perheenjäseniin nähden.
Kaiken tuon läpikäytyään on tunne tulleensa karkeasti harhaanjohdetuksi ja hyväksikäytetyksi ja sittemmin raa-asti piestyksi.
Jeesus puolestaan aikansa kansaa monin tavoin taakoitavia uskonnollisia johtajia ja fariseuksia kritisoidessaan kehoitti kuulijoitaan ottamaan päälleen hänen ikeensä sanoen sen olevan kevyt ja mielyttävä kantaa.
Ps. Kannustan lukemaan R.Franzin kirjan C of C ellet mahdollisesti jo ole sitä lukenutkin. Paljon dokumentoitua tietoa myös tuon organisaation hallinnon kulisseista, suoraan mutta asiallisesti ja ilman katkeruutta tai ylilyöntejä kerrottuna. Kirjan sävy vaikeasta aiheestaan huolimatta on jopa rakentava.
- http://www.amazon.com/Crisis-Conscience-Raymond-Franz/dp/0914675230/ref=pd_sim_b_1
Itse en ole uskovasta kodista, mutta olin nuorena helluntaiseurakunnassa josta minut sitten erotettiin kun aloin kyseenalaistaa joidenkin uskovien miesten typeryyksiä.
Tunsin kuitenkin mukavia ihmisiä seurakunnista ja he osaltaan auttoivat minua saamaan hyvyyttäkin. Oma kotini oli ogelmainen enkä saanut sieltä tukea.
Nyt kun hengellisyys taas on ollut elämässäni huomaan, että minun on äärettömän vaikea enää saada otetta seurakuntaelämästä.
Kirjoituksesi herätti sympatiaa ja tosiaan vahvisti sitä omaakin ajatustani lapseni kasvatuksesta, en halua häntä aivopestäväksi.
Sellainen Jumala joka kiusaa lasta, sellainen joka ei tajua ihmisen omaa persoonallisuutta vaan yrittää tasapäistää ei kuullosta hyvältä.
Ehkä ihmiset joihin kuulut ovat hajallaan, on muitakin jotka eivät koe ahtaita seurakuntia omakseen, mutta eivät oikein kuulu "maailmaankaan".
...tarkennus siis itse lähdin seurakunnasta ja minut sitten erotettiin kun kuultiin, että asuin avoliitossa. En kuitenkaan kokenut mitenkään henkilökohtaisena tuota erottamista koska en itse ollut enää mitenkään niissä kuvioissa.
Olen helluntailainen, mutta minua ei kyllä muottiin laiteta. Olen myös vakaumuksellinen kristitty ja olen tehnyt selväksi, että käyn muissakin kristillisissä seurakunnissa. Olen hyvin yhteiskrisittillinen. Ei tietysti kaikki seurakunnasa ymmärrä, mutta monet kyllä ymmärtävät ja itsekkin ovat vapaampia. Ei minua ole edes uhattu erottaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuhoisa_lahko
"Vaarallinen lahko tai tuhoisa kultti on uskonnollinen yhteisö, jonka johdon toimet aiheuttavat välittömästi tai välillisesti huomattavaa fyysistä, taloudellista tai henkistä vahinkoa ainakin osalle ryhmän jäsenistä tai ryhmän ulkopuolisille. Yleensä vaaralliset lahkot ainakin joskus tappavat tai vammauttavat ihmisiä eri syistä. Syynä tähän voi olla rituaali tai ulkoisen/sisäisen vastustuksen kitkeminen. Lähes kaikki tunnetuimmat ihmisiä surmanneet nykyiset vaaralliset lahkot ovat olleet eristäytyneitä maailmanloppua odottaneita pienehköjä ryhmiä, joilla on vakavia ristiriitoja ryhmän pahana pitämän ulkomaailman kanssa.
Monesti vaarallinen lahko tai sen johto toimii lain, yleisesti hyvinä pidettyjen eettisten normien tai hyvän tavan vastaisesti, ja luo omaan aatemaailmaansa pohjautuvat säännöt, joita se valvoo tiukan kurin avulla. Vaarallinen lahko saattaa julkisesti mustamaalata ja peitetysti häiritä vastustajiaan. Se antaa vääriä tietoja ulkopuolisille ja/tai jäsenilleen. Lahko aloittaa melko tavanomaisena uskonnollisena yhteisönä, mutta ajan myötä ryhmän johdon asenne ulkomaailmaa kohtaan muuttuu kielteisemmäksi. Ilmestyy ryhmän sisäisiä ristitiitoja ja taistelu ulkomaailman kanssa. Ulkomaailman ennakkoluuloinen ja äärimmäisen kielteinen, ryhmää ymmärtämätön suhtautuminen kärjistää useissa tapauksissa ristiriitoja. Osaltaan myös tämä saattaa ajaa lahkon johdon väkivaltaan ja/tai itsetuhoon.
Vaarallinen lahko voi pahimmillaan ajaa jäsenensä joukkoitsemurhaan/-murhaan, kuten tapahtui esimerkiksi Jonestownissa Guayanassa 1978, jossa sadat Kansan Temppeli -lahkon jäsenet joutuivat juomaan myrkkyä.
Vaarallinen lahko voi myös saada kannattajansa kieltämään itseltään tai huollettavaltaan lääkärinhoidon, joka olisi elämän pelastamisen kannalta välttämätöntä. Se saattaa myös vaatia ei-uskovien perheenjäsenten tai ystävien hylkäämistä ja eristäytymistä yhteiskunnasta. Jotkut, ns. "huijarilahkot" keräävät rahaa jäseniltään lupaamalla ensin jäsenilleen mahdottomia asioita."
Mistä löytää vertaistukea? Liittyminen ryhmiin ei ole tarpeen. Ystävän löytäminen kyllä. Onko muilla sama tilanne?
>> Mistä löytää vertaistukea? Liittyminen ryhmiin ei ole tarpeen.
- http://www.uskontojenuhrientuki.fi/
HeI!
Kesä on sujunut rauhallisesti. Olemme koko perhe sukuloinneet niitten tykönä jotka ovat meidät ottaneet vastaan iloiten, halanneet ihmisiä, keskittyneet puhumaan toisillemme meille rakkaista asioista, laittaneet lastenhuoneita kuntoon, tehneet tulevaisuuden suunnitelmia ja olleet vain nauttien kesäpäivien lämmöstä.
Tiedän , että tämä on entisen ystäväpiirini mielestä naurettavaa materialistista ja tyhmää : vietimme synttärit. Lapsi oli niin haltioissaan. Ihmeissään. Annoin seuran mukaan ryhmäpaineelle periksen ja mukauduin maailmaan. En tehnyt jumalallista tahtoa mutta tunsin miten oloni oli levollinen. Tunsin rakkautta ihmisiä kohtaan jotka olivat lapseni juhlissa ympärilläni. Naurua niin aikuisten kuin lastenkin. Minun ei tarvinnut miettiä, mitä puhun, miten edustan järjestöä, onko tämä hengellistä juttelua ja kannattaako minun jatkaa tätä ystävyyttä.
Edelleen hymyilen kuin idiootti kun herään aamulla. Edelleen lävitseni tulvahtaa outo onnellisuuden tunne. Puhun lapsille Jeesuksesta mutta ahdistava pakko puuttuu. Sellainen ihminen on elänyt, ja ei sitä pakoon kannata mennä ja pelätä.
Vanhin lapsi on kysynyt : miksi emme enään tapaa seurakunnan ihmisiä. Olen jälleen kertonut lapselle sopivin sanoin mutta totuudellisesti miksi näin on.
Olen toki saanut raskaita syyllistäviä keskusteluja muutamat. Miten lapseni tuhoutuvat harmagedonissa minun itsekkyyteni takia. Miten itsekäs olen. Nämä puheet luovat ailahduksen ahdistusta ja mieleeni noudee kuva seurakunansalilta, tuoksu mikä leiju nenääni aina ovesta astuessa sisään. Kaipaus turvallisuudesta ailahta mutta ahdistus jyrää sen pois päästäen rauhallisen tyytyväisyyden leijumaan ruumiiseeni. Päätös oli oikea, edelleen.
2Kor. 1. Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.
Minua varoitettiin ,että kun luovun uskosta, luovun pyhänhengen ohjauksesta lukiessani raamattua. Mutta olen innolla tutustunut raamatun historiaan ja alkuteksteihin sen mitä pystyy. Miten paljon on erilaisia käännöksiä ja miten moni sanoo : tämä on se oikea! Mutta salaavat synkkiä asioita omaan raamattuun liittyen.
Olen vapaa rakastamaan itseäni ja luojaani.
Olen joskus surullinen tädini puolesta, koska hän on erittäin herkkä ja sentimaalinen ihminen. Varmaankin hän sisimmässään kärsii väärästä usonnollisuudesta ja voiha sisimmässä epäilläkin. Kuitenkin suurin osa jehovantodistajista ovat aitoja vakaumuksessaan. On se varmaan raskasta tehdä ovelta ovelle työtä ja kohdata vihaisa ja torjuvia ihmisiä, mutta sitä on vain tehtävä.
Vapauteen Kristus vapautti meidän, älkää olko ihmisen orjia, näin sanakin vakuuttaa. Ei mikään voi erottaa teitä Jumalan rakkaudesta. Itseäni kiinnostaa nyt paljon esi-isieni elämä jopa viidenteen ja kuudenteen polveen. Teidän että tätini varmaan tietää paljon enemmän historiasta. En vain tiedä, hyväksyykö järjestö sukututkimusta. En haluasi loukata tätiäni turhilla kysymyksillä. On ilo kuulla että olet rohjennut ottaa askeleita uuteen elämään. Ei kyllä taivaallinen Isä ole vastaan jos iloitsemme perheenä synttäreistä ja muistakin juhlista. Väärä opetus ja sisäistetyt ajattelumallit nostavat helposti päätään. Rukoilen auttakoon Jumala teitä tässä uudessa elämän vaiheessa uusiin oivalluksiin. Jospa joku toinenkin joka nyt ei ymmärrä ja seuraa elämäänne, alkaa janota samaa.
Lähden tästä juuri verta luovuttamaan. Meillä helluntailaislla ei ole mitään estettä verenluovutukseen, emme kyllä syö verta. Jostain syystä olen kyllä käynyt oman kamppailuni verenluovutusta vasaan, kun Apt. 15 puhuu siitä veren kartamisesta.
Mutta Jeesus Kristus voitti verellänsä meille elämän. MIksi ei sitten ihminen voi antaa verta pelastaakseen toisen elämää. Tiedän ainakin kaksi tapausta, joissa verensiiro pelasti potilaan hengen: synnyttämässä ollut kolmen lapsen äiti olisi menehtynyt varmasti ilman verensiirtoa, ja myös eräs rajuun onnettomuuteen joutunut mies olisi kuollut ilman lisä verta. Mies ei ollut vielä edes uskossa kolarihetkellä. Laitan vain tämän koska tiedän, jh:n kannan verensiirrosta. Jokainen toimikoon oamantuntonsa mukaan. Siunausta jatkossa.
Kitos vastauksesta.
Moni todistaja on vilpitön uskossaan. Ja niin olin minäkin. Koin suurta riemua stävien seurassa ja kenttäpalveluksessa. Kokoukset oli mahtavia hengenlähteitä.
Mutta , niin mutta.
Tajusin katsoa järjestön historiaa. Muistin lehden kirjoituksen joka tyrmättiin nyt täysin keskusteluissa edes olleeksi olemassa.
Kaipasin rehellistä keskustelua seuran historiasta ja virheistä.
Uusin oppimuutos sai minut järkyttymään. Se miten monen ihmiseen elämään on vaikuttanut negatiivisesti harmagedonin odotus, siihen liittyvät aikalaskut vaikka samalla on vakuutettu ettei sitä tiedä Poikakaan vain Isä tietää. SIlti on annettu ymmärtää erilaisilla muuttuvilla sukupolviopeilla , että pian tapahtuu: älä elä muulle kuin järjestölle.
Jotain voi tapahtua ja varmaan tapahtuukin. Odotan innolla Jeesusta ja sitä , että ihmiset saavat todellisen tiedon Jumalan olemassa olosta.
Mutta näin jatketaan ja on ollut ihana purkaa omaa ahdistusta ja jakaa oma kokemus teidän kanssa.
Itse olen kuulunut vapaan suunnan seurakuntaan. Alkulähtöjään helluntalaisaeurakuntaan. Minä koin henkistä väkivaltaa, painostamista ko. seurakunnassa. Pidän asiaa myös hengellisenä väkivaltana sen mukaan miten olen raamattua lukenut aikoinaan.
Tyhjyyden tunne minulla on vieläkin vaikka olen ollut poissa seurakunnasta jo useita vuosia. Ystävät, ihmissuhteet jäivät pois seurakunnan ihmisiin kiusaamisen, painostamisen takia. Vuosien yksinäisyys on hieman helpottanut, itseluottamus ei ole kyllä kohonnut, olen kuin erakko, hylkiö seurakunnasta lähtemisen jälkeen.
Tyhjyys sisälläni on tunne, ja tila itsessäni ja elämässäni minkä haluan poistuvan.
Olen menettänyt myös muuta asian seurauksena. En ole uskaltanut onnistua, osallistua mihinkään mikä on myös ollut todellaa raskasta.
Koen, että isot rikkeet seurakunnassa, seurakunnissa mitkä kohdistuvat ihmiseen voivat johtaa suuriin menetyksiin myös seurakunnan ulkopuolella.
Itse rukoilin oikeutta jumalalta, koska raamattu sanoo että jumala on oikeuden jumala. En ole oikeutta saanut. Pyrin pääsemään keskustelemaan ihmisten kanssa jotka kohdistuvat minuun epäoikeudenmukaista kohtelua, en siinä onnistunut. Tuli vain entistä kurjempi olo.
Koin oikeaksi luopua uskosta mikä oli myös iso asia itselleni mikä osaltaan myös vaikutti tyhjyyden tunteeseen.
>> Se miten monen ihmiseen elämään on vaikuttanut negatiivisesti harmagedonin odotus, siihen liittyvät aikalaskut vaikka samalla on vakuutettu ettei sitä tiedä Poikakaan vain Isä tietää.
Niinpä, kuinka moni on elänyt pienistä lapsuusvuosistaan alkaen jatkuvassa Harmagedonin välittömässä läheisyydessä ja lisäksi tähän liittyen toistuvat puheet demoneista, vainoista ja kuvitukset kirjallisuudessa miten maa nielaisee suuria kauhistuneita ihmisjoukkoja.
Usko, ajattele, toimi ja tunne omassatunnssasi kuten sanelemme, tai sinulla on samanlainen kohtalo Jumalan tuhoamana.
Vartiotorniseura on kautta aikain kahlehtunut seuraajiensa mieliä väärillä julistuksilla ja ennustuksilla / Harmagedonin ajoituksilla / hyvin pian tapahtuvalla lopulla ja siten myös yksityisenkin elämän tärkeitä suunnitelmia.
Edelliseen liittyen se on eri aikoina ohjeistanut mm. olla avoitumatta tai hankkkimatta laspsia tai luomasta amattiuraa ja turvaamasta hyväksi näkemällään tavalla omaa ja perheensä elämää, vaan on tullut pyrkiä suunnittelemaan elämänsä hyvin suppealla koulutuksella. On ohjeistettu käyttämään maksimi aikaa ja energiaa julistamiseen, sillä loppu on aivan lähellä.
Kuinka suuri joukko seuraajia on mennyt hautaansa mm. sittemmin Russelinkin aikojen jolloin loppu oli aivan oven takana?
Aivan erityisesti Rutherfordin ajasta on valinnut erityisen lakihenkinen ja kova johtamisen mentaliteetti ja kulttuuri.
Vartiotorniseuta on johtanut seuraajiaan harhaan, luonut voimakkaita vääriä odotuksia ja kompastuttanut heitä. Kun tämääkään ei riittäisi, niin se on lisäksi sälyttänyt omat vääryytensä rivitodistajien harteille ja kirjallisuudessaan, sekä julkisissa puheissaan sydämettömästi piessyt kompastuttamiaan entisiä uskontovereitaan.
Vuoden 1925 fiaskon seurauksena noin 75-80% jäsenistä menetti luottamuksensa vartiotorniseuran väittämään rooliin ja jätti tuon organisaation. Sittemmin he saivat hyvin julkean ja agressiivisen, jopa pilkallis-ylimielisen pieksennän Vartiotorniseuran kirjallisuudessa ja puheissa.
Alla on selkeästi tiivistettynä ja aikansa kirjallisuuslainauksilla tuotu esille Vartiotorniseuran väärät ennustelut vuodesta 1877 vuoteen 1995.
"The Failed Prophecies of The Watchtower Bible and Tract Society"
- http://www.towerwatch.com/Witnesses/Prophecies/failed_prophecies.htm
1799, 1874, 1878, 1914, 1918, 1920, 1925, 40-luvun alku, 1975, sekä vuoden 1914-sukupolvi, joka nyt pakon edessä onkin sukupolvi, joka on elänyt samaan aikaan edellämainitun kanssa.
Kaiksesta edellä olevasta huolimatta se kehtaa edelleenkin vakuuttaa ja vaatia seuraavaa, sekä pyrkiä ottamaan hyvin tiukan otteen seuraajistaan.
Joko jokin on todella Jumalan hengen ohjauksessa olevaa tai sitten ei. Molempia se ei voi olla samaan aikaan.
"Orja saa siis ohjausta Jehovalta. Siksi voimme luottaa täysin siihen raamatulliseen ymmärrykseen ja opastukseen, jota orja meille antaa." (Vartiotorni 15. helmikuuta 2009, s. 24, 25)
"Älkäämme koskaan kyseenalaistako sanoin tai teoin Jehovan nykyään käyttämää viestintäkanavaa." (Vartiotorni 15. marraskuuta 2009 s. 14)
vs.
Jeremia 23 :21. "Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat."
UM - 5.Mooseksen kirja 18:20-22
20 "Mutta sen profeetan, joka julkeaa puhua minun nimessäni sanan, jota en ole käskenyt hänen puhua, tai joka puhuu muiden jumalien nimessä, sen profeetan on kuoltava. 21 Ja jos sanot sydämessäsi: "Mistä tiedämme, mitä sanaa Jehova ei ole puhunut?", 22 niin kun profeetta puhuu Jehovan nimessä eikä se sana tapahdu eikä toteudu, se on sana, jota Jehova ei ole puhunut. Julkeuttaan se profeetta sen puhui. Et saa pelästyä häntä."
Surullinen ja niin tuttu tarina .Vaikka itse en kuulunut Jehovan todistajiin vaan vapaakirkkoon,olen siitä seurakunnasta kouvolassa eronnut muutama vuosi sitten.Luopio en edelleenkään ole,mutta seurakunnista ja lahkoista olen päättänyt pysyä erilläni.Uskontojen Uhrien tuki ry:n kuuluin itsekin.Nykyään en osallistu juuri minkään yhdistyksen toimintaan.-Toipumisesi voi kestää pitkäänkin koska jouduit näiden oppien vaikutuspiiriin jo lapsena.Toivon että toivut kokemuksistasi,ja jos entinen seurakuntasi sinua vainoaa,voit saada asiantuntija-apua Uskontojen Uhrien tuki ry:n kautta.Tiedän radikaalisemmankin menetelmän jota itse käytin jouduttuani vainon kohteeksi myös seurakunnasta erottuani,mutta sitä en voi tässä kertoa.
Kiitos-
Voin hyvin. Perheeni voi hyvin. On jo päiviä jolloin en edes muista asiaa. Prosessi on pitkä ja odotan hetkeä jolloin muisto vain ailahtaa ja häviää tyhjyyteen.