Niin , mitä ymmärrät.? Itse ymmärrän sen konaisvaltaisena Raamatun valossa, mutta käytänössä, kun tili on tyhjä, eli työstä saadut rahat on loppu, ei tillille ole tullut rahaa mistään, ( eikä kirjeitä tms.) vaikka laskuja olisi maksamatta eikä töistä tietoa .
Eli mikä mättää ? Toisaalta Jumala lupaa pitää huolen, mutta käytännössä, jos et itse tienaa (tai kerjää sossusta, kynnys on korkea ) ei rahaakaan ole.
kerro kokemuksistasi.?
Toisaalta olen taas kokenut sen Jumalan huolenpitona, että on ollut töitä kuitenkin jonkin verran, mutta aika tiukkaa väliin on silti.
Ja tämä ketju on tarkoitettu vain USKOVILLE ! Mitään ei Jumala välitä, ym. skeidaa ei tarvitse tähän laittaa.Kiitos !
Eli mikä mättää ? Toisaalta Jumala lupaa pitää huolen, mutta käytännössä, jos et itse tienaa (tai kerjää sossusta, kynnys on korkea ) ei rahaakaan ole.
kerro kokemuksistasi.?
Toisaalta olen taas kokenut sen Jumalan huolenpitona, että on ollut töitä kuitenkin jonkin verran, mutta aika tiukkaa väliin on silti.
Ja tämä ketju on tarkoitettu vain USKOVILLE ! Mitään ei Jumala välitä, ym. skeidaa ei tarvitse tähän laittaa.Kiitos !
Vastaukset 80
Vanhimmat
Arvelen, että tästä ketjusta tulee vielä pitkä, kunhan vauhtiin päästään. Monet todennäköisesti kertovat esimerkein elämästään, miten ihmeellisesti Taivaan Isä on pitänyt huolta kaikista maallisista tarpeista ja vastannut ihmeellisesti rukouksiin. Kirjoituksessasi on hyvä ja tärkeä piirre: ”Toisaalta Jumala lupaa pitää huolen, mutta käytännössä…” Kerrot, että töitä on kuitenkin ollut jonkin verran, hyvä niin - ajattelepa tilannetta, että eräänä päivänä töitä ei enää olekaan. Onko Jumala silloinkin sinusta huolehtiva Taivaan Isä? Meidän on helppo uskoa ja pitää Jumala hyvänä onnemme päivinämme, mutta kuinka vaikeaa on nähdä Jumalan hyvyys menettäessämme työn, puolison, kodin tai jotain muuta meille tärkeää ja sanoa Jobin tapaan ”Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi”.
Onko niin, että koko uskonelämässämme on tuo ”toisaalta” –aspekti? Toisaalta olemme jo pyhiä, mutta toisaalta yhä syntisiä, toisaalta Jumala tahtoo pelastaa syntiset ihmiset, mutta toisaalta Hän tuomitsee syntisiä ihmisiä myös kadotukseen, toisaalta olemme täysin pelastuneita, mutta toisaalta elämme vielä taivastoivossa (luopuminen on mahdollista), toisaalta me rakastamme toisiamme, mutta toisaalta tunnemme ja koemme äärimmäistäkin vihaa ja vääryyttä, toisaalta Jumala huolehtii meistä, mutta toisaalta koemme joskus olevamme kuin hylättyjä ilman näkyviä rukousvastauksia.
Olen kokenut elämäni aikana molempia laitoja. Jumala on huolehtinut ihmeellisesti minusta ja johdattanut minua eteenpäin. Sitten tulivat nekin ajat, jolloin menetykset seurasivat toisiaan ja Jumalan huolenpidosta oli mahdotonta kenellekään todistaa. Jeremia oli Jumalalle kuuliainen, mutta hänen tilanteensa vain paheni pahenemistaan, Paavali rakasti muita kristittyjä, mutta koki tulleensa laajalti hylätyksi (etenkin Korintissa) ja tunsi surua ja masennusta; välillä Paavali eli yltäkylläisyydessä, mutta hän koki myös elävänsä nälässä ja jatkuvissa ahdistuksissa. Jos kertoisin omat Jumalan huolenpidon huippuhetket, ihmiset voisivat ajatella, että onpa siinä Jumalan johdatusta kokenut mies – jos taas jaan syvimmät menetykseni, kuulijat pohtivat, miksiköhän Jumala on tuota miestä noin kurittanut.
”Eli mikä mättää ? ” Mikään ei mätä, Jumalan tiet eivät ole meidän ajatustemme ja toiveittemme mukaisia. Haluan vielä sanoa, että elämme uskossa, emmekä näkemisessä. Jumala huolehtii meidän tarpeistamme ja vastaa meidän rukouksiimme; koska Jumalan Sana vakuuttaa meitä siitä, että Hän on meistä huolehtiva ja meitä rakastava Isä. Raskaiden menestysten ja ahdistusten aikoina me saamme jäädä Jeesuksen lähelle Hänen armonsa varassa ja odottaa, että Hän tavalla tai toisella meitä lohduttaa ja johdattaa.
Kuule, joskus mä koen, et Jumala antaa raippaa useammin kuin faija anto pentuvuosina. Kovia juttuja oon kokenut sen jälkeen, kun mä uskoin Jeesukseen. Keho sairastu (nivelrikko ja diabetes), tyttökaveri jätti, rahajutut meni poskelleen ja monta muuta juttuu.
Mut se pointi mitä mä haluun sanoo on: Jumalla on valta ja jokainen saa luottaa Jeesukseen. Mitään ei tapahdu Jumalan sallimatta.
Aamen.
Voi kun oli hyvää sanomaa viestissäsi.
Kaikkeen voin sanoa aameneni.
Se oli kuin iltahartaus tälle illalle.
Kiitos!
Ehkäpä Jumala valmistaa näiden tapahtumien kautta sinussa jotain sellaista, jota tatvitset vielä Hänen tehtävissään.
Ei hän koulutustakaan anna yhtään enempää, kuin jaksamme kestää, joten ole vain turvallisin mielin Hänen hyppysissään. :)
Tämän viestini tarkoitin tuohon - Mutta toisaalta - viestiin.
Kiitos vastauksesta, vastasin tuolla alempana kanssa..
"ajattelepa tilannetta, että eräänä päivänä töitä ei enää olekaan"
Sekin on koettu..
" Toisaalta Jumala lupaa pitää huolen, mutta käytännössä…”
Haluaisin juuri sitä, että voin kertoa muille, näin Jumala on pitänyt minusta huolen pilkuntarkasti ! Ihan sanansa mukaan! Kuten hän piti Raamatun aikaan.
Ja sehän täsä mättääkin, että kun ne laskut on maksamatta tai maksan myöhässä, kun viimein saan sitä rahaa jstk. niin sitten maksan ylitys tms. maksuja eli ne ovat kalliimpia kuin alkup..
" Olen kokenut elämäni aikana molempia laitoja. Jumala on huolehtinut ihmeellisesti minusta ja johdattanut minua eteenpäin. Sitten tulivat nekin ajat, jolloin menetykset seurasivat toisiaan ja Jumalan huolenpidosta oli mahdotonta kenellekään todistaa"
Juuri tuota tarkoitan.Voitko kertoa esimerkin ?
" Jos kertoisin omat Jumalan huolenpidon huippuhetket, ihmiset voisivat ajatella, että onpa siinä Jumalan johdatusta kokenut mies – jos taas jaan syvimmät menetykseni, kuulijat pohtivat, miksiköhän Jumala on tuota miestä noin kurittanut. "
Ymmärrän mitä tarkoitat..
"Haluan vielä sanoa, että elämme uskossa, emmekä näkemisessä. "
Totta, mutta ne laskut on ihan näkyviä....:) Ja toisaalta minä kuitenkin uskon, että Jumala pitää huolen, mutta ei muista aina sitä eräpäivää..:?
Mua vaan ärsyttää, kun olen pedantti ihminen ja haluan, että asiat on kondiksessa kaikinpuolin.
" Arvelen, että tästä ketjusta tulee vielä pitkä, kunhan vauhtiin päästään. "
Niin , koskahan pääsette ? luulisi Jumalan auttaneen yhtä jos toistakin ihan arjessa vai eikö ?
Tähän liittyy hyvin kiinteästi Matt 6:33 Sana etsiä ENSIN Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa. Siis uskovalle jolle Jumalan asiat ovat tärkeimpiä ja ensimmäisellä sijalla elämässä kuuluu lupaus "niin kaikki nämä teille annetaan" siinä ohessa. Huomaa luvun edellisten jakeiden sanoma.
Monilla mättää siinä että Jumalaa ja Jumalan lupauksia pidetään keinona saada Jumalalta apua. Jumala on siis vain väline tai tie hyvään elämään. Jumala auttaa mutta ENSIN JUMALA ITSE ja Hänen vanhurskautensa ja Hänen asiansa.
Rakastava isä kyllä auttaa, vaikka emme niin tottelevaisia ja mukavia lapsia aina olisikaan. Jos kerta ihminen vanhempana jaksaa välittää, rakastaa ja antaa omastaan, vaikka välillä lapset tekevät mitä lystäävät, niin miksipä ei Jumala sitten?
Kiitos vastauksesta.
" Sana etsiä ENSIN Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa. "
voitko kertoa käytännön esimerkin tuosta ?
Vaikka uskon kyllä, että Jumala on etusijalla elämässäni, eikä "Jumala on siis vain väline tai tie hyvään elämään " tästä ole kyse, vaan Jumalan sanan toteutumisesta käytännön elämässä.
Koska muilta osin Jumala on johdattanut ja olen kokenut hänen läsnäoloaan,
Ja kuvitellut jopa olevani Jumalan tahdossa tälläkin hetkellä ... Mutta on kaksi asiaa joita olen rukoillut vuosia.. Saamatta niihin konkreettista vastausta ja toinen niistä on tuo talous !
Yritin vastata mutta siitä ei tullut mitään. En osaa vastata kysymykseesi.
Valitan!!!
Olen kuitenkin kertonut miten itse suhtauduin Matt 6:33 sanaan ja mitä siitä
sitten seurasi. Oletko lukenut? Ehkä omassa kokemuksessani on sinulle
vastausta kun en osannut nyt kertoa asiasta tässä viestissä http://www.jaikal.se/48683125
" Yritin vastata mutta siitä ei tullut mitään. En osaa vastata kysymykseesi.
Valitan!!!" Kiitos kun yritit ..:)
No ehkä minä en tarvitse sitä selitystä, ajattelin vain, että miten näet sen asian käytänössä, näetkö sen eri tavalla kuin minä.? Sikäli on kiva jakaa asioita, niin jsk. toinen näkee asian toisen puolen jota itse en ole huomannut.
Itse koen sen niin, että " Jumalan valtakunnan etsiminen ", on uskoontulo ja siitä seuraava vaeltaminen uskontiellä. ja uskonasioiden etusijalle laittaminen elämässä, minkä mielestäni teenkin.
Kertomuksesi oli mielenkiintoinen, en sitä ihan kokonaan ehtinyt lukea, mutta aika paljon kuitenkin.
Paljon Jumala on nähnyt "vaivaa " johtaakseen sinut yhteyteensä..:) Itse olen myös Jumalan etsimä lapsi, juoksin häntä pakoon minkä ennätin aiemmin..! Mutta jouduin valitsemaan kuten sinäkin, vähän lyhyemmän kaavan mukaan tosin.
Tuo jättäytymisesi oli mielenkiintoinen ja varmasti hirveä prosessi, kun tuhanten juontenmestari maalaa eteesi, " olet ikuisesti kadotettu, tapa itsesi".
Joku voi uskoa tuon valheen ja tehdä niin.. Järkyttävin seurauksin.
Kun itse tulin uskoon, ihmettelin myös, kun en kokenut yhtään mitään.!
Ja samaan syssyyn, vielä oli illalla kotikokous ja tämä hlö joka rukoili puolestani pyysi minua todistamaan siellä. Minä katsoin häntä ihmeissäni, että mikä tsoukki ? Enhän minä edes kokenut mitään, mistä minä todistan ?
Mutta niin hän sanoi nimeni, ja minä nousin ylös ja sanoin vain : Olen antanut elämäni Jeesukselle tänä iltana. Ja mikä valtava riemu täytti minut, olin 3 päivää, kuin pumpulissa. Tuosta on jo aikaa, mutta muistan sen kuin eilisenpäivän.
Tuosta Jumala otti minua kiinni silloin kun olin lomittamassa osastonsihteerinä. Minä ylpistyin ja yritin elää maailman mukana ja unohdin siinä samassa Jumalan taka-alalle. Uskon että Jumala halusi opettaa minulle nöyryyttä ja tuoda kasvojensa eteen olemaan Hänen läheisyydessään ja kulkemaan Hänen johdatuksessaan. Nyt olen parhaani mukaan yrittänyt elää lähellä Jumalaa, välillä toki kompuroiden mutta silti olen pyrkinyt pitämään Jumalan mielessäni ensimmäisenä jättämättä Häntä taka-alalle tai unohtamatta Häntä.
Meille on annettu järki/ymmärrys sitä varten että sitä käytetään tai sen mukaan suunnistetaan,sillä meillä on vastuu itsestämme.
Olen huomannut että elämässä on sekä myötätuulta että vastatuulta.
Mistä ne sitten johtunee, jää ainakin itselleni mysteeriksi ?
Lieneekö kohtaloa, hyvät eväät tai onnea.
Oi voi! Järki ja ymmärrys eivät kohtaa koskaan uskon asioissa; ne eivät ulotu sinne, missä luotu saa kohdata ja tuntea Jumalan. Raamatun sanoma on ilmoitustietoutta eli ilmestystietoutta. Et ulotu siihen jos Jeesus ei ole tulla sisimpääsi asumaan ? Onko muuten tullut?
Jos Jumala siunaisi kaikkia uskovia niin että heillä ei olisi enää koskaan mitään ongelmia, ei sairautta, köyhyyttä eikä mitään vastoinkäymisiä, ne loppuisivat kaikki kuin seinään uskoon tulossa, miksi ihmiset tahtoisivat tulla (alkaa) kristityksi? Mikä olisi ihmisten motiivi tulla uskoon?
Jos usko ei koskaan kohtaa ymmärrystä ja järkeä,silloin usko on tuuliajolla,se on tyhjän päällä ja se ei mene minulla jakeluun,ei mene.
Kukin voi uskoa mitä haluaa, vaikka että auringossa on lumiukkoja, eivätkä ne siellä sula,koska niin uskon.
Jos noin uskoo ja on siinä onnellinen, se sopii minulle, mutta itse kaipaan realismia, sillä sain oman "koneen" ja se ei tyydy uskon vaahtoon.
Esim.jo tuo lause,:"missä luotu saa kohdata ja tuntea Jumalan..."
Se on täyttä puppua, sillä Jumalaa kukaan ei pysty kohtaamaan, ei pysty,muutoin kuin illuusiossa.
Miksi sinä et voinut käyttää tuota "järkeäsi" ja olla puuttumatta tämän ketjun keskusteluun. Huomasit kaiketi, että ketjun aloittaja toivoi vain USKOVIEN kannanottoja. Vaikka olet uskosta osaston, niin voisihan sitä sen verran osoittaa edes yleistä sivistyneisyyttä ja ottaa tällainen asia huomioon. Ei tarvitse olla joka paikkaan päsmäämässä, varsinkaan tässä tapauksessa.
Toivon, että käsität, edes tämän vérran. Jos sinulle ei ole annettu sellaista lahjaa, kuin "häpeä", niin tässä saat sellaisen. Ole hyvä.
noita helluntailaisten lapsia, jotka luulevat tietävänsä kaiken uskostakin. Voi sitä ylpeyttä, jota näkee sellaisissa, jotka ovat jonkun vanhimmiston tai muun seurakunnassa toimivan lapsia - aivankuin he omistaisivat koko seurakunnan ja kun tulee uusia lapsia tai nuoria, heidät erotellaan senmukaan, millaiset vanhemmat on ja jos ei jonkun vanhemmista kumpikaan ole seurakunnassa työssä, eikä ole sukulaisiakaan, he ovat eri kastia, kuin he.
Mitä tulee aiheeseen, niin minulle tuli mieleen, että on uskovia, jotka eivät koskaan ilmaise itse olevansa avun tarpeessa, eivätkä kerro myöskään elämässään olevista vastoinkäymisistä, vaan suu on aina korvastakorvaan ihmisten edessä..kuitenkin heillä voi olla joitakin niin uskossa olevia, kuin uskostaosattomia tuttavia ja sukulaisia, joille he uskaltavat kertoa ahdingostaan ja saavat hetkellistä apuakin, mutta muuten he, vaikka viimeiseen asti esittävät heillä olevan kaiken hyvin..kyse on teennäisyydestä, jossa joko pelätään Jumalan nimen tai heidän oman maineensa menetystä ja sen tähden pyrkivät viimeiseen asti näyttelemään, että kaikki on hyvin..tunnen tämänkaltaisia uskovia ja siksi uskallan sen täällä esille tuoda.
Eikö Raamatussa kehoiteta anteliaisuuteen ja toisten auttamiseen - eli jos näet jonkun, jolla on nälkä, ruokit häntä..jne..mutta mitä tekee suurin osa?
Oma napa on tärkein - harva haluaa auttaa tai olla muutenkaan toisen rinnalla kulkijana, Kulissia hyvinvoinnista pidetään yllä ja ylpeydessä ei kertoa toisille, miten todellisuudessa on. Ei auteta muita, mutta ei myöskään anneta apua muille.
Ja tälläinen käytäntö kun on seurakunnassa vallalla, niin eipä siellä kukaan uskalla tuoda esille omia tarpeita, eikä kukaan tiedä auttaakaan. Jos uskovien keskuudessa oltaisiin aidosti sitä, mitä ollaan ja pidettäiin huolta seurakuntalaisista - niinkuin Raamattu sanoo - niin eipä olisi näin suurta ongelmaa!
Kenelle ajatellaan kuuluvan Jeesuksen sanat: Minun oli nälkä..minun oli jano..jne???
Uskosta osattomilleko vain, joille tehdään hieman hyvää, että saataisiin kunniaa Jumalalle, jos he vaikka sitten tulisivat seurakuntaan, kun sieltä joku auttoi heitä..mitenkäs sitten, kun se uskosta osaton tulee uskoon jossain vaiheessa ja huomaa, että seurakuntalaiset eivät voi hyvin, eikä heitäkään auta kukaan..?
Raamattuhan nimenomaan käskee pitää huolta lähimmäisistä ja varsinkin uskovista!
Eikä tuo ongelma näy yksin avustamisessa vaan siinäkin, että niin monet haluavat asettua toisten auttajiksi hengellisessä mielessä ja olla opettajana ja antavat ymmärtää, että itse ovat tasapainoisia ja hyvinvoivia ja ongelmattomia..jne..mutta, kun ollaan tilanteessa, ettei enää jaksetakaan vetää sitä auttajan-roolia, niin sitten keksitään tekosyitä..vika olikin siinä"autettavassa" ja seläntakana selitellään josmita ja sitten erottaudutaan vähinäänin josjollain tekosyyllä..tämä meni hieman asian vierestä, mutta yhtäkaikki sopii kyllä aloitukseenkin.
Jos Jumala olisi tarkoittanut niin, että Hän Itse on se, joka kaikesta pitää huolen, niin miksi Hän antoi meille Raamattuun ohjeet siitä, mitä meidän kunkin olisi tehtävä???
En ole vielä koskaan ajatellut että uskoon tuleminen olisi kaupankäyntiä Jumalan kanssa !
Minä tulin uskoon omien syntieni vuoksi, ja uskon että ellei se ole motiivina muillakin, todellaista uskoontuloa ei taida olla tapahtunutkaan.
Mikäli Jumala siunaisi kaikkia uskovia kaikilla elämän alueilla niin että uskovilla katoaisivat kaikki ongelmat ja murheet elämästä, silloin tultaisiin mainitsemaasi ongelmaan. Ihmiset tulisivat "uskoon" muista syistä kuin saadakseen synnit anteeksi ja ikuisen elämän. Silloin kristinusko pyörisi maallisen hyvinvoinnin ympärillä ja Jumala olisi vain väline, tie hyvinvointiin tässä ajassa. Uskon että ehkä tästä syystä Jumala salliin uskoville kärsimyksiä ja jopa sairautta. Silloin ihmisten uskoon tulon motiivit ovat oikeat, ne mitkä ne tuleekin olla.
tarkoitin sitä, että: ei auteta muita, mutta ei myöskään pyydetä apua muilta - eikä, että: "Ei auteta muita, mutta ei myöskään anneta apua muille."
Ymmärrän toki, että Jumala voi koetellakin minkä tahansa tarpeen kautta, mutta aina se ei ole sitä ja totuus on se, että helluntailaisissa, kuin muissakin uskovissa on niitä, jotka haluaa osoittaa pärjäävänsä omillaan..sehän on epäuskoa, jos myöntää jotain tarvitsevansa.
" Mikä olisi ihmisten motiivi tulla uskoon? "
Rakkaus Jumalaan !
" Meille on annettu järki/ymmärrys sitä varten että sitä käytetään tai sen mukaan suunnistetaan.."
Totta kai sitäkin käytetään.
" sillä meillä on vastuu itsestämme."
Jumalan lapsina Jumala kantaa myös vastuun meistä,kun kuljemme hänen tahdossaan !
Jos tietoisesti haluaa kulkea omantahdon tietä, silloin joutuu ITSE kantamaan myös vastuun itsestään.
Niinpä jossakin raamatunkohdassa kehoitetaan juuri siihen, että autamme toisiamme. Ei kukaan ole niin mahtava ettei koskaan apua tarvitse eikä kukaan niin kurja, ettei hän voisi auttaa taas jotain.
Toivon hyvän Jumalan siunausta teille kaikille. Itse välillä kiivastun koska olen nähnyt elämässä hyvin, hyvin pimeän puolen ja sieltä on tänne vaellettu Jumalan avulla.
Pyydän anteeksi jos loukkasin jotakin. Me olemme kaikki tietämättömiä, näemme vain pienen osan kokonaisuudesta. Oman kokemuskemme kautta voimme kuitenkin tuoda viestin toisille jostakin sellaisesta minkä olemme oppineet.
Missio Järvenpään sivuilla oli hyvä teksti: "Paholainen oli kävelyllä ystävänsä kanssa.
He näkivät edellä kulkevan miehen kumartuvan
ja poimivan jotain maasta.
”Mitähän tuo mies mahtoi löytää?” kysyi ystävä.
”Totuuden sirpaleen”, paholainen vastasi.
”Eikö se huolestuta sinua?” ystävä kysyi.
”Ei yhtään”, sanoi paholainen. ”Minä annan
hänen tehdä siitä uskonkappaleen."
Anthony de Mello
Toivoin, että voisimme tuoda sirpaleet kokemastamme ja kuunnella toisten löytämää ja kasvaa kaikki.
" Jos Jumala siunaisi kaikkia uskovia niin että heillä ei olisi enää koskaan mitään ongelmia, ei sairautta, köyhyyttä eikä mitään vastoinkäymisiä, ne loppuisivat kaikki kuin seinään uskoon tulossa, miksi ihmiset tahtoisivat tulla (alkaa) kristityksi?"
No kaikkihan silloin haluaisi tulla uskoon ? Kuka haluaa vapaa`ehtoisesti olla:
Köyhä ? Raihnainen ? Toisen avuntarpeessa ? Sairas ?
Ei kukaan ! Eli jos spekuloimme, että usko antaisi tuon kaiken jo täällä maanpäällä, mihin taivasta enää tarvittais ?
”Ei yhtään”, sanoi paholainen. ”Minä annan hänen tehdä siitä uskonkappaleen."
Tuo on kyllä niin surullisen totta. saa tana haluaa, että tuhlaamme aikaamme toisarvoisiin kiistoihin, ja siten peitämme taivaan niiltä jotka sitä etsivät, ja omamme, koska emme hyväksy tuota toista hänen oppinsa takia.Miten surullista.
Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.
Näin sanoo Raamattu psalmien kirjassa (37).
Jeesus sanoi, että etsikää ENSIN Jumalan valtakuntaa ja HÄNEN vanhurskauttaan, niin KAIKKI tämä muukin teille annetaan.
Meidän maallinenkin järjestelmämme turvaa ja takaa jokaiselle kohtalaisen toimeentulon ja selviämisen.
Edellinen sukupolvi eli täysin toisenlaisessa maailmassa ja useinkin hädänalaisena.
Kuitenkin uskovina voimme ja saamme aina luottaa Jumalan huolenpitoon, satoi tai paistoi.
Niin mikä "kaikki tämä " ?
Raamattu ei lupaa muuta kuin elatuksen ja vaatteet, sen enempää ei ole luomakunnan muillakaan, kuten eläinkunta..kasvikunta.
" Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää."
Niimpä !
" Meidän maallinenkin järjestelmämme turvaa ja takaa jokaiselle kohtalaisen toimeentulon ja selviämisen."
Mutta jos mä haen sossusta rahaa, en minä koe sitä Jumalan antamaksi, vaan sossun..?
Toki Jumala voi vaikuttaa sen, että he antavat mulle rahaa, ja minä nöyrryn hakemaan sitä..
Koska mulle ei ole helppoa elää jnk. elättinä, kun olen terve ja voisin tehdä työtä elantoni eteen.Voihan olla, että mulla on väärä asenne, mene ja tiedä..
Mutta tunsin joskus uskovan, jolla oli isoperhe, hänellä oli hyvä ammatti ja töitäkin niin paljon kuin halusi tehdä, mutta siinäpä se, hän ei halunnut tehdä töitä, vaan hommasi itsensä työttömäksi.. Ja minusta se oli VÄÄRIN ! Minusta hän käytti väärin yhteiskunnantukia, ja sitä en itse hyväksy.
Jumalalla ei ole lellilapsia, vaan kaikki ovat kohtalonsa varassa.
On ollut saarnaajia joitten puoliso, äiti, isä, veli, tai sisko ovat olleet suurissa vaikeuksissa,joko terveydellisesti tai taloudellisesti.
Siinä seurakunta on rukoillut,mutta mitään uutta ei ole tapahtunut,vaan tuska on jatkunut.
On ollut saarnaajia jotka ovat menettäneet itse terveytensä niin pahasti että ovat melkein "hyppineet seinille ".
Nämä faktat vain sen takia etteä Jumalalla ei ole lellilapsia,vaan kukin on oman kohtalonsa vanki.
Olet Body2 ihan oikeassa siinä, että Jumalalla ei ole lellilapsia, mutta tuohon en voi kanssasi yhtyä, että "kukin on oman kohtalonsa vanki".
Uskon nimittäin, että noissakin tilanteissa, joista mainitset, on ollut kysymys Jumalan "oppikoulusta" tai koettelemisesta, tms. Jumalan sallimuksesta, mutta
en usko, että Jumala olisi hetkeksikään jättänyt näitä ihmisiä oman onnensa tai kohtalonsa varaan.
Hän joskus kysyy meiltä tällaistem tilanteiden kautta esim., rakastatko sinä todella minua, vai vain sitä hyvää, mitä minulta saat.
Jos katsomme Paavalin elämää, ei Jumala häntäkään kohdellut silkkihansikkain ja silti Paavali kehoittaa meitä kiittämään Jumalan
joka tilassa. Huom! Ei joka tilasta, vaan tilassa.
Meistä kun varmasti harvasta löytyy sellaista masokismia, että kykenisimmi kiittämään tuskasta, kivusta yms. mutta niissä ollessamme voimme kiittää Jumalaa siitä, että Hän on niissäkin hetkissä ja tilanteissa meidän kanssamme.
Miten me voisimme uskovina ymmärtää muiden sairautta, hätää ja tuskaa, ellemme itsekin niitä joutuisi kokemaan?
Viimeisessä RV-lehdeessä Lea Kranz kirjoitti juuri humoristisen jutun siitä, miten Jumala ei aina vastaa meidän rukouksiimme toivomallamme tavalla. :)
Varsinaiseen aloituksen kysymykseen vastaisin jo tuossa edellisessäkin viestissäni esille tulleilla ajatuksilla:
Ymmärrän Jumalan huolenpidon olevan sitä, että hän täyttää lupauksensa siitä, että pitää huolta meidän jokapäiväisistä perustarpeistamme ja on meidän kanssamme KAIKKESSA mukan maailman loppuun saakka.
Uskon Hänen siis olevan kanssani viimeiselläkin rajalla ja pitävän omastaan niissäkin tilanteissa huolen, kun on pitänyt tähänkin saakka, niin puutteen kuin runsaudenkin päivinä.
Olenkin sitä mieltä, että me tarvitsemme paljon enemmän huolenpitoa niinä runsauden, kuin puutteen päivinä. :)
Muistutan jälleen Salomon rukouksesta:
Snl. 30
8. .....Älä köyhyyttä,
älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi
määräosani leipää,
9. etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi:
"Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenä varastaisi ja
rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.
Kiitos kaikille uskoville vastanneille !
Juuri tuo alla rukous on ollut jo vuosia mielessäni ja sitä olen herra toistanut, en mitään rikkauksia kaipaa vaan sen "määräosani".. ja joskus jotain extraa..? En kuitenkaan usko, että Taivallinen isä jolla on ne kullat ja hopeat, haluaa meidän elävän, nälkärajalla, kärtyisenä.. Vai ?
" Snl. 30
8. .....Älä köyhyyttä,
älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi
määräosani leipää,
9. etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi:
"Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenä varastaisi ja
rikkoisi Jumalani nimeä vastaan. "
Ja kuten sanoin, olen kokenut Jumalan huolenpitoa pitkässäjuoksussa, mutta , kun tulee se hetki kuten nyt, ei ole töitä, ei ole rahaa, saatana syyttää, " no niin missä se huolehtiva Jumala nyt on " ? laskut on maksamatta (minkä kuvan sekin antaa uskovasta, joka ei maksa niitä ajallaan.. ) jne. lomaa ei voi ajatellakaan, kun ei ole rahaa, siis lähteä jnk.
Joku sanoo , usko kirkastuu koetuksissa, ei mulla kirkastu, tulen vain kiukkuseksi
ja stresaantuneeksi.
Kiitän ja ylistän Jumalaa silloin, kun asiat on hyvin, laskut maksettu .
Olen hakenut vakityöpaikkaa jo monta vuotta, saamatta sitä..On koulutusta on työkokemusta, mutta silti koen , että ovi on kiinni..itse en vain tajua mikä mättää ?
Monta vuotta itsekkin ajatteli, että tää on koulutusta jhk. Mutta kai senkin pitäis jsk. alkaa, mihin koulutetaan ? Toki koko elämäkin on jnk.koulutusta.
Mutta kun tää on vain samaa aina vaan.. Maisemat tämän reitin varrella ovat käyneet jo aika tutuiksi..
On toki paljon asioita joista kiitän Jumalaa nytkin, kesä mm. muutama ystävä jne.
Ja halusin todellakin kuulla niitä ihan oikeita kertomuksia, tarvitsin sitä ja sitä ja HERRA ANTOI ! Ja vielä oikealla ajalla, ei sitten kun se " haisee jo ".. (eli myöhässä ).
Jumala näkee meidät jo äidin kohdussa, tietää jo etukäteen mitä kenestäkin tulee. Miksi siis Jumala etsii mielensä mukaista miestä tai naista? Eihän hänen tarvitse etsiä, hänhän on jo etukäteen nähnyt, että tuosta tulee sellainen ja tuosta tulee tällainen. Jumalahan se meidät muovaa, perusluonnekin on annettu jo valmiiksi, toinen on yhtä tulta tappuraa jo ensimmäisinä elinpäivinään ja toisella kaikki on niin hyvin.
En nyt olisi ollenkaan niin varma, etteikö Jumalalla ole lellilapsia.
" En nyt olisi ollenkaan niin varma, etteikö Jumalalla ole lellilapsia. "
No jos onkin , niin kyllä se tie ei niitä helpoimpia ole.Kyllä Jumala kukkonsa kynii..
Jota hän rakasta sitä hän kurittaa..
Sakarja 11 jakeet 4-11
Tämä Raamatun kohta voidaan tulkintani mukaan selittää näin.
Nykyinen kestämätön ja monille epäoikeudenmukainen tilanne voi kääntyä päälaelleen.
Monessa kohtaa Raamattua puhutaan oikeudenmukaisuudesta, ja mehän elämme sortoyhteiskunnassa.
Lähes täydellisen toivottomuuden koin, harvat olivat he joilta apua sain.
Me voimme anoa ihan mitä vain, kun ensin uskomme Jumalan hyvyyteen ja varsinkin siihen etteivät Hänen tiensä ole ihmisten kaltaisia.
Huonot ajat voivat olla jopa helpompia kestää kuin hyvät, kuvitelkaa häntä joka pitää kaikkea maallista mammonaa itsestään selvänä, millaista on kun herää jonain päivänä -- mitään ei enää ole?
Joka kunnioitti Jumalan lahjaa osasi olla kiitollinen, joten ei luovu taistelusta eikä uskosta pilvisenä päivänä.
tai Jumala antaa sielunvihollisen kurittaa niin kuin antoi Jobiakin. Jumalan lellikit voivat olla hyvinkin sielunvihollisen silmätikkuina joita kohtaan tulee eniten hyökkäyksiä ja viettelyksiä vastapuolelta.
Helppoa kuin heinänteko. Ano Jeesukselta lottovoitto niin saat tilille lisää rahaa:
Joh. 14:13 ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.
Joh. 14:14 Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen
Matt. 18:19-20 Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."
" Ano Jeesukselta lottovoitto niin saat tilille lisää rahaa:"
Käytetty sekin geissi, mutta ei toimi, mun kohdalla...( Valitan. Olen kyllä kuullut ihan tositarinan, että joku uskova pyysi lottovoittoa, sai sen.. Mutta loppu oli aika huono,usko meni rahojen mukana.
Eikä Jeesus ole mikään rukousautomaatti, että kaikki saatte mitä pyydätte!
Jos minun sanani pysyvät teissä: Niin anokaa..,ETTÄ ISÄ KIRKASTETTAISIIN TEISSÄ !
Ei sitä anneta mihinkään omaan kulutukseen, noin vain.
Olen kyllä kuullut jnk. Jumalan valtakunnan työnt.kertovan, että Jumala sanoi hänelle: Pyydä vaikka 1milj.$, niin minä annan sinulle. Mutta se raha on HÄNEN TYÖHÖNSÄ ! Sielujenvoittamiseen hänelle, mikä on se tärkein.
Mutta silti Jumala on luvannut pitää huolta myös siitä meidän jokapäiväisestä leivästämmekin, sanansa mukaan !
Niitä ihmeitä peräänkuulutan, mitä olette kokeneet ! Vai oletteko kokeneet mitään ?
Me olemme täällä ajassa samalla viivalla, avoinaisella ladulla.
Omien kykyjemme,
omien mahdollisuuksiemme,
koulutuksen, perheen,
suvun ja onnemme varassa.
Jos onnistumme, sanomme Jumala on meitä siunannut, entä jos emme onnistu, kenen syyksi sen laitamme,??
Kunkin menestymiseen vaikuttaa, koulutus, tieto taito, ammatti, suku, perhe, ollut oikeaan aikaan oikealla paikalla, sattumien summa.
Sillä Jumalalla ei ole lellilapsia, vaan olemme onnekkuutemme varassa.
Joskus on myötätuulta, joskus taas mahdoton vastatuuli, noin sen ilmaistuna.
Jumalan nimiin laitamme rusinat, ja kalseat kivet kirouksen piikkiin.
Noin se vain ei mene, ei mene.
" Me olemme täällä ajassa samalla viivalla, avoinaisella ladulla.
Omien kykyjemme,
omien mahdollisuuksiemme,
koulutuksen, perheen,
suvun ja onnemme varassa.
Jos onnistumme, sanomme Jumala on meitä siunannut, entä jos emme onnistu, kenen syyksi sen laitamme,??" Kiitos vastauksestasi.
Body2, sinä puhut uskomattoman ihmisen suulla.
Silloin , kun ei TUNNE JUMALAA, tekee noin, eli turvaa siihen omaan turvaverkkoonsa. Ja hyvä niin maallisen elämän kannalta.
Mutta JUMALAN KANSSA sillä ei ole mitään tekemistä.! Minä olen Jumalan kämmellä AINA ! Oli mulla rahaa tai ei !
Kun tulemme uskoon me siirrymme JUMALAN LAPSIKSI, ja hän on luvannut pitää meistä huolen ja on pitänyt minustakin, tiedän sen.!
Mutta se kivi kengässäni on se, että miksi en saa vakityötä, että voisin elää palkkani varassa aina! Eikä näitä rahatt. jaksoja olisi. Silti luotan Jumalaan, etten häpeään nytkään joudu.
Elät osa-aikatyöläisen vaikeaa elämää. Kyse on nykyään maamme tavasta,e ttä palkataan osa-aikaisia. Tilanteesi on vaikea koska laskujenmaksu ynnä muu on vaikeaa kun palkat tulevat milloin tulevat.
Nämä sinun lyttääjäsi ovat sokeita. Tämä on todella yleinen ongelma joten et ole ykisn, sitä toivoisi, että sellaiset ihmiset jotka ovat työnsä saaneet ja tehneet helpommalla kaudella päivittäisivät vähän tietojaan nykymenosta. Armotonta sakkia.
Jobin kärsmyksissä ystävät antoivat vääriä neuvoja. Sinä elät nyt kärsimystä joka liittyy isompiin asioihin.
Voipi olla, että jos jokainen uskovat saa kaiken niin armottomuus kasvaa kuten tässä viestiketjussa huomasi.
" Elät osa-aikatyöläisen vaikeaa elämää. Kyse on nykyään maamme tavasta,e ttä palkataan osa-aikaisia. "
Näin on kyllä.
" Nämä sinun lyttääjäsi ovat sokeita."
Varmaan, jos sitä ei itse ole kokenut, ei ymmärrä.Mutta tämä on avoin palsta keskustella, vaikka toisalta ihmettelen sitä itsekkin miksi jotkut ovat niin ilkeitä, vaikka uskoviksi itsensä mieltävät..
Mitä siitä saa ?
" Jobin kärsmyksissä ystävät antoivat vääriä neuvoja. Sinä elät nyt kärsimystä joka liittyy isompiin asioihin."
Niin, sitäkin olen miettinyt..kärsimystä joka liittyy isompiin asioihin.Ei sitä pieni ihminen ymmärrä, miksi isä pitää tyhjänpäällä.Mutta kiitos sinulle, kun ymmärsit.
En kirjoita sinulle enkä kenellekkään tätä uskonkoetukseksija että syyllistäisin vähäisestä uhraamisesta.
Olen monen vanhan uskovaisen kuullut sanovan, että köyhän ei ole varaa laistaa kymmenyksistä. Varmaan olet lukenut Malakian 3. luvun ja siitä olemme kuulleet raamattutuntejakin.
Ja pitäiskö ne kymmenykset sitten antaa omaan seurakuntaan? Sitä en tiedä. Olen aika pienitutuloinen ja olen pitkään antanut tuon osan tuloistani Herran työhön, en välttämättä seurakuntaan vaan omiin lähetys- ja kummikannatuksiini. Täytyy sanoa, että rahat ovat riittäneet ja laskut tulleet maksetuiksi.
Kerran eräs opettajasisar oli sapattivapaalla ja ajatteli, että nyt ei ole varaan maksaa kymmenyksiä. Hän ajeli autollaan ja rukoili vieden asiaa Herralle. No ei aikaakaan, kun hän ajeli kaukana Lapissa ja töräytti autonsa johonkin kuoppaan ja esteeseen. Silloin hän ymmärsi, että kymmenyksissä ajatellut pihistetyt varat menivät moninkertaisena auton remonttiin. Hänelle kymmenysasia oli selvinnyt joskus kuuliaisuuden askeleeksi ja siitä lipsuminen oli sitten tietoinen epäuskon ele.
" En kirjoita sinulle .."
Puhut asiaa !Ja kirjoitat juuri minulle !
Koska tuo on asia, jota olen laiminlyönyt. Olen saanut siitä nuhtelua sydämessäni, mutta kuten sanoit, itsekkin olen väliin ajatellut; Alan sitten uhramaan, kun pääsen laskujen kanssa tasoihin..! No sitähän ei ole tullut vaan päinvastoin.
Olen väliin uhrannut , nuorena uhrasin aina, ja rahaa oli tilillä aina. Minun on tehtävä parannus tästä.Olet täysin oikeassa ! Ja kiitos kun vahvistit tuntoni.
Kuulin Marko Selkomaan puheen (netistä ) viime kesänä uhramisesta, hän kertoi, että hänellä oli aina rahat vähissä, ja kun alkoi uhraamaan, rahat loppui jo 2vk.päästä, ennen ne kesti vähän kauemmin, puhe loppui kesken en tiedä miten se loppu meni , jos tiedät laitatko jatkon ? Se oli niin Markomaisen hauskasti kerrottu, että harmitti miten se loppu meni.
Ei Jumalata voi ostaa siunauksia rahalla, ei kymmenyksilläkään. Auto voi särkyä ja tulla muutakin vastoinkäymistä vaikka miten maksaisi kymmenykset ajallaan. Tuollainen on taikauskoa josta nm.hellari...kirjoittaa.
Kerron omakohtaisen kokemukseni kymmenysten antamisesta. Uhraan toki omalle seurakunnalleni varojani, mutta paljon menee myös muualle muihin kohteisiin. Rahat lähtevät minulta Jumalan työhön ja kohteet ovat monesti tulleet voimakkaiden uniennäkemisten aikana, sellaisten joiden näkemiseen ei ole ollut järkevää selitystä (esim. television katselu).
Yhdessä unessani olin nukkumassa vieraassa maassa hotellissa tai majatalossa. Unessani herään siihen kun pieni poika kiipeää ikkunasta huoneeseeni ja nappaa punaiset kenkäroksini mukaansa. Lähden vikkelästi varkaan perään ja saan hänet kiinni. Sitten havahdun, pojalla ei ole lainkaan kenkiä vaan hän on paljasjaloin. Ehdin ajatella mielessäni: Kenkäni ovat sinulle liian suuret, ostan sinulle ja tovereillesi kengät. - - ja siihen ajatukseeni herään. Tuon jälkeen olen tukenut varoillani katulapsityötä. Ja varat tosiaan ovat riittäneet normaaliin elämiseen ja vieläkin jäänyt säästöä. Olen mieheni kanssa lapseton, ainakin tällä hetkellä. Uskon että Jumalalla on varoillemme jokin suunnitelma, voihan olla että Jumala on suunnitellut että saamme perheenlisäystä ja Hän on sallinut meille kertyä varoja lapsen hoitamiseen, tai sitten hänellä on jokin muu vielä selittämätön suunnitelma.
Välillä elämässä paistaa täydeltä terältä aurinko, sen muistamme hyvin.
Välillä myrskyää oikein kunnolla, tuntuu, että kaikki menee uusiksi, senkin muistamme erittäin hyvin.
Suurin osa päivistä on kuitenkin sellaisia pilvipoutaisia tavallistakin tavallisempia päiviä, niitä emme muistele, nehän hujahtavat kuin itsestään ohi ja silti niissä on paljon hyvää.
Matteus 6:34
Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.
" Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. "
Totta , kyllä niitä murheita riittää.. Mutta kun kaipais sitä iloöljyä.
Ja missä ovat ne HERRAN IHMEELLISET TEOT ? Kertokaa niistä.
>>Ja missä ovat ne HERRAN IHMEELLISET TEOT ? Kertokaa niistä.
"Sitten Herra on siunannut taloudellisesti ja sitä on jo kadehdittu tuolla kylällä ihan uskomattomatkin."
Ai ai ai, miten läpinäkyvää. Tuntuuko hyvältä, kun muut kadehtivat. Olen huomannut, että oikeastaan ei se kateus olekaan kovin paha synti, mutta ne jotka ikäänkuin nauttivat ja kieriskelevät siinä, että muut kadehtivat heitä, niin se on kyllä tosi farisealaisuutta. Sitähän ei helpolla myönnetä, mutta se paistaa läpi. Itsetunnon heikkouttahan se kuvaa, jos omaa arvoa nostaa muiden kademieli.
Parannuksen paikalle siitä ja heti kaikki, jotka myöntävät näin ajattelevansa. Hus, hus!!
" Sekin on Herran ihmeellisyksiä että elän, vielä kävelenkin."
Hieno, Kiitos Herralle siitä.
" itsekin on yritettävä niin Herra tulee sitten mukaan."
On kyllä yritetty ! Enkä tarkoita nyt vain tal, ihmeitä vaan ylipäänsä, mitä HERRA ON TEHNYT itsekullekkin.
Paljon minulla on aihetta kiitokseen, en sitä kiellä.
Rukoile ja tee työtä Tee joka päivä parhaasi ansaitaksesi elantosi...Sanotaanhan Raamatussa ettei Luoja laiskoja ruoki, otsasi hiessä sinun pitää leipäsi syödä ym. Sekä monissa sananlaskuissa varoitetaan laiskuudesta.
Itse en ole löytänyt Raamatusta kohtaa jossa meille uskoville luvattaisiin helppoa, huolista vapaata elämää. Päinvastoin "jota Jumala rakastaa sitä hän koettelee"
Mistä aloittajalle on tullut tietoa helposta elämästä? Saarnamiehiltä varmaa?
Itse aikoinaan erosin, mieheni löysi toisen ja lähti hänen luokseen asumaan.
Jäin yksin kantamaan vastuuta lapsistamme. Kävin töissä hoisin siihen myös perheen.
Rukoilin uutta kumppania, sitä ei tullut. Myöhemmin ymmärsin kiitollisuudella, että Jumala antoi voimaa , työtä sekä terveyttä kasvattaa lapset yksin, ei pyytämääni puoliosa ja sitä kautta helpompa arkea. On ollut armoa tämä ymmärtää.
Nykyään ei niin vain kaikille töitä löydy.
" Mistä aloittajalle on tullut tietoa helposta elämästä? Saarnamiehiltä varmaa? "
Missä puhuin helposta elämästä ?
Kyllä aloittaja selvästi antaa ymmärtää että odottaa jotain ihmettä tapahtuvasti, että jostain sinne tilille pitäisi rahaa tulla tai vaikkapa postilaatikkoon vaikkei olisi töissäkään.Jumalan pitäisi pitää huolta vaikkei itse tekisi mitään!
Ei tietenkään tule rahaa noin vaan edes uskovalle , Jumala on antanut sulle kaksi tervettä kättä joilla tienata elantosi. Kyllä hän huolenpitonsa sulle osoittaa kun rukoilet ahkerasit, teet jouto ajallasi hyviä tekoja keräten aarteita taivaaseen, sekä haet entistä ahkerammin vaan työtä.
Tuo kaikki on Jumalan suurta armoa ja huolenpitoa. Mitä huolenpitoa on laiskaa ruokkia Herrankaan.?
"Kyllä aloittaja selvästi antaa ymmärtää että odottaa jotain ihmettä tapahtuvasti, että jostain sinne tilille pitäisi rahaa tulla tai vaikkapa postilaatikkoon vaikkei olisi töissäkään.Jumalan pitäisi pitää huolta vaikkei itse tekisi mitään!"
Minä:
" Koska mulle ei ole helppoa elää jnk. elättinä, kun olen terve ja voisin tehdä työtä elantoni eteen.Voihan olla, että mulla on väärä asenne, mene ja tiedä.."
Kummalliset silmälasit sulla.
No niin. Sitten vaan työnhakuun, tai elät niukemmin korvauksilla. Sekin on Jumalan huolenpitoa että Suomessa maksetaan työttömille korvauksia. Sekä työttömänä ollessa voit tehdä mielinmäärin vapaaehtoistyötä. Siitä vaan vanhuksia kuskaamaan seurakuntaan, autat siivouksissa ym.
Sinä voit itse toimia Jumalan huolenpidon välikappaleena, kun kerran muutakaan työtä ei ole. Kyllä se Herra sitten siunaa sinua työllä josta ansaitset rahaakin, kunhan ensin näkee että olet tosissasi, ja teet vaikka ilmaiseksi työtä, että kaikki saisivat kokea Hänen huolenpitoaan kauttasi!!
"Kuule Herraa" osallistuu minusta yhteiskunnan lyö lyötyä agendaan.
Jos oelt oikea uskova Herra saattaa ottaa sinut kiinni noista sanoistasi.
Minusta tuntuu, että monesti ihminen ottaa kunnian itselleen menestyksestä taikka sitten toisinpäin sanoo Jumalan auttavan vaikka hyvä sosiaalinen verkko auttaa pulassa. Toisaalta kaikki hyvä on Jumalasta,
Oma kokemuskeni on, että maailma on huonommassa jamassa kuin tajutaankaan siis todella kurjat ja köyhät ovat heitteillä. En oikeastaan jaksa kirjoittaa edes kaikkea.Tarvittaisiin ihmisiä jotka oikeasti auttavat pulaan joutunutta lähimmäistä, monasti sitä kovetutaan ja muututaan välinpitämättömiski jos itsellä ei ole kokemusta vaikeuksista.
Tämä on vaikea asia sillä todellisuudessahan kristittyjäkin joutuu kärsimyksiin tälläkin hetkellä maailmalla. Kaiketi sitä voi iloita oamsta elämästä kun tapahtuu hyvää, mutta jotenkin minusta tulisi tajuta, että hyvinvointi on vain pieni pala tässä maailmassa jossa on paljon väärää.
Olen ajatellut, että tarvittaisiin jokin uusi "uskonpuhdistus" jotta nähtäisiin todellisuutta.
Voi kun minulla ei ole sanoja, mutta tajuan sinua aloittaja.
Ja lopuksi Jumala teki ihmeen Jobin kohdalla ja hänen ystävänsä saivat tajuta olevansa väärässä.
" Voi kun minulla ei ole sanoja, mutta tajuan sinua aloittaja. "
Kiitos ! Tiedän , että Jumala on vastannut monille ihan suoraan.
Ja olen kiitollinen niistä töistä mitä milloinkin saan, mutta silti, kun tämä "kausi iskee " ettei ole töitä, eikä siten rahaakaan, niin miettii, että missä se Jumalan huolenpito käytännössä on ?
On jotenkin surullista, kun täälläkin jotkut luulevat kaikkea pilkaamiseksi, siitä EI OLE KYSE, vaan todellakin siitä, että Jumala vastaa omilleen. Tässä ja nyt.
Kaikessa muussa voin antaa kunnian Jumalalle, mutta tämä asia murentaa ja murehduttaa, sitä luottamusta taivaalliseen isään.
" todellisuudessahan kristittyjäkin joutuu kärsimyksiin tälläkin hetkellä maailmalla. "
Työelämässä ollessaan kokee sen henkimaailman taistelun väliin aika kovanakin.
Ja joku epäili, että haluan helppoa elämää, todellakin, elämässäni on ollut aika rankkoja kokemuksia.
Mutta oikeasti en hae helppoa tai vaikeaa elämää, vaan JUMALAN VASTAUKSIA!
Mutta ei silti, kyllä minä uskon Jumalaan, " hän on viimeisenä seisova multieni päällä"
Tämä riistämisen henki on ollut vallalla maassamme jo jonkinaikaa, mutta tietoisuuteen se tulee pikkuhiljaa. Olet yksi lukusista pätkä ja osa-aikaisista työntekijöistä. Vakituisen työn saaminen on ollut vaikeampaa ja vaikeampaa.
En tiedä miksi Jumala sallii sinulle tämän.
Tällähetkellä on uskovien keskuudessa paljon armottomuutta ja sellaista omaan erinomaisuuten perustuvaa ylenmyyttä. Uskotaan myös tähän järjestelmäämme joka ei ole mikään Jumala.
Suola seurakunnissa ovat armolliset uskovat. Voin kuvitella kuinka seurakuntaan tuleva pätkätyöläinen latistuu jos vastassa on samaa armottomuutta kuin maailmassakin. Sinä et kokemuksesi takia varmastikaan katso asiaa noin.
Meissä ihmisissä on kummallinen piire, olemme ylimielisiä niille joilla on vaikeaa ja tajuamme asioista vain oman kokemuksen kautta. Sekin on perus inhimillistä,e ttä meitä ei kiinnosta kuin itseen liittyvät asiat.
Kaikkein uskovien ollessa sokeita on huonosti asiat.
" En tiedä miksi Jumala sallii sinulle tämän."
Niin, en minäkään. Seurakunnassani en ole asiasta puhunut sen enempää, enkä siten saanut mitään kritiikkiä.
" Hyvä aloitus.Itsellä on ollut todella vaikeaa ja tuntuu että Jumala on venyttänyt niitä rajoja joita luulin omiksi rajoiksi..."
Käsittämättömän heikko on tullut siitä aikanaan niin varmasta ja voimakkaasta miehestä."
Tuttua on tuokin.. Mutta luotetaan silti, ei anneta periksi. Siunausta sinulle .
"voi teitä poloisia..Kyse on sielusta eikä jääkaapista ! "
SANANLASKUT 27
11. Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.
Tässähän se vastaus olikin..
Jaakobin kirje 2
Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla 16. ja joku teistä sanoo heille:
"Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
17. Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
"Minusta tuntuu, että monesti ihminen ottaa kunnian itselleen menestyksestä taikka sitten toisinpäin sanoo Jumalan auttavan vaikka hyvä sosiaalinen verkko auttaa pulassa. Toisaalta kaikki hyvä on Jumalasta,"
Tosi on, että unohdetaan arjen realiteetit ja se, että Jumalahan toimii nimenomaan arjessa, Hän käyttää ihmisiä suunnitelmiensa eteenpäin viemiseksi, avuntarvitsijaa itseään tai sitten muita ihmisiä. Kyllä se on harvinaista, että "mannaa sataa suoraan makoilijan suuhun", vai oletteko kuulleet moista?
Arkista elämää tämä on alusta loppuun asti ja ihmeet ja yllätykselliset positiiviset asiat ovat vain häviävän pieni osa koko elämästä. Arkiset asiat kasvattavat ihmistä ehkä eniten tässä maailmassa, ne ovat juuri niitä, jotka hiovat luonteemme särmiä vähän siloisemmiksi - eihän se kivalta kuulosta, mutta niin se vain on.
Hyvä aloitus.Itsellä on ollut todella vaikeaa ja tuntuu että Jumala on venyttänyt niitä rajoja joita luulin omiksi rajoiksi.Nyt hämmästelen kuinka yleensä olen selvinnyt tähähänkin päivään.Tunnen itseni loppuu ajetuksi ja päivä päivältä väsyneemmäksi.Joka päivä pitää taistella uskon puolesta,joka päivä saatana yrittää viedä minulta sen kaikkein tärkeimmän arteeni,ikuisen elämän Herrassani.Kauan sitten on minulta on mennys ymmärys kuinka voin vielä olla tässä ja hengissä.Herran ihmeet on seurannut näinä vuosina,mutta silti minä koko ajan epäilen.Käsittämättömän heikko on tullut siitä aikanaan niin varmasta ja voimakkaasta miehestä.Herra olkoon teille armollinen.
No jopa on heikko perustus uskollasi kunjoka päivä pele meinaa saaha voiton !
Mikäs selalinen perustus oikein mahtaa olla, ei Raamattu sellaista lupaa.
Luuleeko joku ihan tosissaan että Jumala on se joka hommaa teille työtä ja rahaa !?
eheei Jumala sitä varten Poikaansa lähettänyt että jollain olisi aina voita leivänpäällä ja alla !
Kyse on sielusta eikä jääkaapista !
Usko on arkielämää, tyhjän panttina kai olette siellä jos ette pysty ihmisiä neuvomaan.
Jeesus itsekin ruokki ihmisiä ja aterioi heidän kanssaan.
Voi paimenia jotka hukuttavat ja hajottavat minun laitumeni lampaat.
Minua on aina auttaneet toiset uskovat, kai se on sitä Herramme huolenpitoa. Kuten tiedetään Jumala harvoin itse tulee tänne maanpäälle meitä auttamaan, mutta hänellä on miljoonia käsipareja ihan sitä varten.
Olin vuosia työtön kuten aloittaja. Kolme hyvää, uskovaa pariskuntaa auttoi minua valtavasti. Vaikeina ikoina kun rahaa ei kertakaikkiaan ollut yksi pariskunta maksoi laskuni, joka uhkasi jo mennä ulosottoon., He myös oikaeasti toivat rahakirjeitä , tai pudottivat niítä postiluukusta, milloin vain 20 e-suurimmillaan yli 200e. kerralla.
Tpoinen pariskunta leipoi sekä teki ruokaa minulle. He toivat näitä lämpimäisiä viikoittain. Kolmannen pariskunnan rouva pesi ikkunani ja siivosi kotini perusteellisesti kerran, pari kuussa.
Kolmas pariskunta huolehti myös minulle puhtaita, joskus uusiakin vaatteita. MIten milloinkin, otin kaiken kiitollisuuudella vastaan.
Välillä saarnaaja toi uuden tv.n ja matot. Olen vielä tänäänkin hyvin kiitollinen saamastani avusta jonka iloiten otin vastaan.Näin toimii esimerkillinen uskovien yhteisö, se ei jätä jäsentään pulaan vaikka tämä olisi vuosia heille taakaksi. Vaan auttaa ilolla ja siunaten.
Noinhan se tulisi mennä. "Mielenkiintoiseksi" tilanteet menevät kun ei ole ketään joka auttaa. Nyt hieman katkeruutta peliin...ole miettinyt yltäkylläisiä ihmisiä jotka juoksevat hengellisten kokemusten perässä ja mitään ei tule. Monesti enkelit tulevat lohduttamaan kun kukaan ei auta. Toisaalta Jeesukseen uskovat usein ovat ainoita jotka kestävät olla läsnä syvästi kärsivää ihmistä. useimmiten kärsivän ihmisen luota paetaan koska alkukantaisesti sen uskotaan tarttuvan ja se ahdistaa liikaa.
Sinua pitäisi toisten "auttaa" Miksi, miten voit sellaista vaatia. Miä sinä teet auttaaksesi heitä joilla menee vielä huonommin? Sinunko kätesi eivät olekaan Jumalan työpari, sinä vain ottaisit apua vastaan?
Juuri itse vastasit omaan kysymykseesi, katkerana odottelet apua ja siunauksia ihmetellen yltäkylläisiä ihmisiä jotka saisivat siunauksen sinua "auttaesaaan"
Ehkä sinäkin saat "siunauksesi" menemällä ensin auttamaan muita, mutta ei sellainen ei tule kuuloonkaa....::))Ei ihme ettei kukaan halua sinua AUTTAA ,kuten itse sanot, koska olet ilmeisetikin laiska, terve ja työkykyinen marisija!!!
Kirjoitin edellisen kommentin vitsillä....Ei muuten ole tuollaiis apariskuntia oikeesti missään, plussatkaa vaan mielikuvitusjuttua.....::)))
Mistä tiedät onko hän auttanut, ketä tarkoititkin, vääntelyssä et heitä voita, turha vaiva.
On oltava jotain mistä luovuttaa, missä itse olet uskisten hädän hetkellä, ennusta.....
Jumala pitää parempaa huolta sisäisen ihmisemme, sielumme kehityksestä ja hyvinvoinnista kuin tästä näkyväisestä kehostamme:
Matteus 10
28 "Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin."
Sielu on ajatteleva "mielen ihminen", johon Jumala on liittänyt omaa henkeänsä.
Jaakob 4
5 'Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?'
Minulla on ollut sama tilanne. Töitä on ollut satunnaisesti, sen verran että hätinä on pärjännyt. Onneksi on ollut Kelan asumistuki, muuten raha olisi ollut vieläkin tiukemmalla elämisen kannalta. Mutta köyhyydessäkin on ollut Jumalan siunaus mukana. Herra on koko ajan pitänyt minusta huolta, niin uskon. Sillä koko urakehitykseni, koulutuksista lähtien on ollut niin ihmeellistä, ettei minusta se kaikki voi mitenkään olla sattumaa. Elämäni palapelin hajanaiset palat ovat pala palalta muodostaneet järkeen käyvän kokonaisuuden.
Kävin lukiota, jonka melkein jätin kesken koska en pärjännyt koulussa ja hylättyjä tuli ja opintoesteitä. Oli viimeinen, kolmas opiskeluvuoteni eikä opinnot olleet edenneet joidenkin oppiaineiden kohdalla mihinkään. Sitten tapasin lukiossa toisen lukiosta valmistuneen. Hän alkoi kysellä opiskelustani ja kerroin tilanteestani. Hän kertoi olleensa itse samassa tilanteessa ja kertoi että häntä oli auttanut se, kun oli rukoillut Jumalaa koulunkäyntinsä puolesta ja ehdotti minua tekemään samoin. Niin teinkin, kaikki muut keinot kun olin jo käyttänyt kesälukiota myöten. Ja ihmeitä alkoi tapahtua, hylätyt arvosanat nousivat 3-4 numeroa samoin aiemmat kurssit jotka olin nipin napin suorittanut ja joita kävin toiseen kertaan kertauksen vuoksi, nousivat pari numeroa.
Minulta jäi yksi koulutusohjelma suorittamatta ammattitutkintoon asti, mutta opinnoista oli hyötyä nopeuttaessani toisen oppikoulun opintoja.
Samoin töiden osalta on ollut Jumalan huolenpitoa. Tuttavani ovat sattumoisin kuulleet jossakin tarvittavan työntekijää, mutta heillä ei ollut paikka julkisessa haussa. Tuttavani ajattelivat heti minua ja otin yhteyttä työnantajaan ja sovin tapaamisen. Tapaamisen aikana minulta ei kysytty mitään todisteita osaamisestani, minut perehdytettiin heti suoraan tehtävään. Ja koska töitä oli satunnaisesti, mieheni joskus avautui tilanteestamme omille esimiehilleen ja yhdessä mieheni työnantajan järjestämässä tilaisuudessa pääsin mieheni yrityksen osastonjohtajan juttusille, hän sanoi ottavansa minut heti töihin kun olen valmis. Meni pari vuotta, tympäännyin myyjän tehtäviin koska tuntui että lukio-opintoni valuivat siellä hukkaan ja jatko-opiskelin osastonsihteeriksi ja tein pari ensimmäistä kesää lomittajan töitä. Sitten ei töitä kuulunut kummallakaan saralla. Minun oli nöyrryttävä ja haettava mieheni työpaikalle. Hain ensin rekrytointiyrityksen kautta ja kun sieltä ei mitään kuulunut soitin suoraan osastonjohtajalle joka otti minut heti töihin. Kun tein sopimusta rekrytointiyrityksen kanssa kävi ilmi etten ollut kirjoittanut hakemukseen syntymävuottani oikein ja siksi he eivät olleet ottaneet yhteyttä. Vuoden olin mieheni yrityksessä töissä, mutta hain kuitenkin samaan aikaan osastonsihteerin töitä. Lopulta tärppäsi sen verran että minut kutsuttiin haastatteluun, en saanut paikkaa mutta minulle tarjottiin mahdollisuutta opetella uusia osastonsihteerin työtehtäviä. Otin ilolla tarjouksen vastaan ja siitä lähtien olen enenevässä määrin saanut tehdä alani töitä.
" Minun oli nöyrryttävä ja haettava mieheni työpaikalle."
Itse olen " nöyrtynyt" monta kertaa hakemaan työpaikkaa , joka ei edes ole koulutustani tai työkok. vastaavaa.
On hienoa, että Jumala on johdattanut sinua. Ja varmasti minuakin, mutta sitä vakityötä en ole onnistunut saamaan.Ja kun aloittaa uudella allalla on palkkakin vastaavasti huonompi.Jotenkin turhauttavaa odottaa, koska taas töitä saa, eikä voi lähteä mihinkään, kun ei ole rahaa.
Tosiasiahan on , että nykyään ei palkata vakkareita, kun meitä pätkätyöläisiksi pakotettuja on tarjolla.
Ja pätkätyöläisen vaikea tilanne on nimenomaan siinä, että koska rahaa ei tule säännöllisesti on vaikea maksaa laskuja ajallaan mistä voi seurata luottohäiriöitä pahimmillaan. Jos joutuu hakemaan yhteiskunnan tuki joutuu odottelemaan päätöksiä ja rahoja. Erheellisesti joku täällä kuvitteli, että kyse on makumisesta ja siitä, ettei kestä pienituloisuutta ja vaatimatonta elämää. Osa-aikaiset ja pätkätyöläiset ovat heikossa asemassa koska hei jotuvat tähän byrokratian pyörritykseen.
Ensiki kiitän a.p:tä aidoista kirjoituksissa tässä ketjussa. Palaan tähän ketjuun nyt, kun minulla on aikaa. a.p, viestiäni lainaten: " Olen kokenut elämäni aikana molempia laitoja. Jumala on huolehtinut ihmeellisesti minusta ja johdattanut minua eteenpäin. Sitten tulivat nekin ajat, jolloin menetykset seurasivat toisiaan ja Jumalan huolenpidosta oli mahdotonta kenellekään todistaa"
Juuri tuota tarkoitan. Voitko kertoa esimerkin?
a.p: " Sana etsiä ENSIN Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa. "
voitko kertoa käytännön esimerkin tuosta?
Ketju on jatkanut omaa elämäänsä jo tovin, mutta haluan vastata kysymyksiisi. Jälkimmäistä et tosin esittänyt minulle, mutta haluan pohtia sitäkin. . Lisäksi viittaan esille otettuun Psalmiin 37: ”Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.”
Kerron muutamia kokemuksiani. Iloista johdatusta:
1. Olin palaamassa Suomeen pitkältä ulkomaan matkalta, eikä minulla ollut laivalipun lisäksi rahaa mihinkään. Olin nälissäni. Rukoilin ja pian luokseni tuli joku ulkolainen turisti, joka kaivoi repustaan säilykelihapurkin ja antoi sen minulle.
2. Olin vieraalla paikkakunnalla, oli myöhä, enkä löytänyt mistään vapaata yösijaa. Rukoilin ja seuraavan kulman takaa tuli ryhmä ihmisiä. Kerroin tilanteeni ja he kertoivat minulle kodista, joka majoittaa ilmaiseksi kristittyjä matkailijoita. Sain sieltä yösijan.
3. Olin silloin vielä yksin ja itkin puistossa yksinäisyyttäni. Rukouksessani kuulin äkkiä minulle sanottavan: ”Olet itkenyt menneisyytesi haavoja. Tänä kesänä kohtaat puolisosi”. Kerroin kuulemastani ystävilleni ja minulle myös tapahtui niin kuin Pyhä Henki oli minulle sanonut.
Raskasta johdatusta:
1. Rukoilin ja kiitin Jumalaa siitä, että hän johdatti minut töihin suurehkoon kristilliseen järjestöön. Johtaja oli tunnettu rakkautta ja armoa korostava evankeliumin julistaja. Eräässä sielunhoitotilanteessa sain Jumalalta sanan, että luokseni tullut nainen elää haureellisessa suhteessa järjestön johtajan kanssa. Kohtasin useita muta ahdistuneita naisia, joita johtaja oli käyttänyt seksuaalisesti hyväksi. Talousasioita selvitellessäni huomasin paljon vääryyksiä. Otin asian puheeksi, johtaja myönsi minulle haureellisen elämänsä ja sanoi: ”Vaikka olenkin niin tehnyt, niin onko se Jumalan rakkautta tulla minua siitä tuomitsemaan”. Sain potkut.
2. Minut kutsuttiin työhön toiseen auttamistyötä tekevään kristilliseen yhteisöön. Kaikki näytti niin hyvältä, mutta monet työntekijät olivat ahdistuneita ja hyvin monet kertoivat johtajan olevan narsisti. Talouspäällikkö kertoi minulle, että johtaja harrastaa vääryyttä. Hän kertoi myös, että johtajalla on aina joku, jota kohti hän hyökkää. Myös minun hallinnoimia varoja käytettiin lainvastaisiin tarkoituksiin. Pian olin itse kohteena. Johtaja levitti hallituksessa minusta väärää tietoa: olin muka juopotellut työssä ja tarjoillut alkoholia asiakkaille. Olin järkyttynyt. Evankeliumistyön vastaava eli haureellisessa suhteessa, harrasti pornografiaa ja syyllistyi yhteen tappeluun ja väkivallalla uhkaamiseen. En suostunut ottamaan kyseistä evankelistaa työtoverikseni hanketyöhöni – minua syytettiin panettelusta ja joudun lähtemään työstäni. Talouteni romahti ja jouduin myymään kotini ja ottamaan toimeentuloon myöhemmin myös velkaa.
3. Olin yhteydessä uskoviin, joihin myös ystävystyin. Monet heistä olivat mukana tamperelaisen entisen pornokauppiaan ja talousrikoksista aikaisemmin tuomion saaneen miehen WinCapita-pyramidihuijauksessa. Kaksi olivat ostaneet omakseen omakotitalon ja autoja oli vaihdettu. Minäkin olisin päässyt ”suuriin rahoihin”, jos olisin siirtänyt yhden tilille ilman tositteita 7 000€. Pinnan alla oli paljon syntiä, josta ei tehty parannusta. Kun huijauksesta tuli valtakunnallinen uutinen, vein sielunhoitajani kehotuksesta tietoni rikospoliisille. Jäin hyvin yksin.
JATKUU
JATKUU
VASTAUKSIA:
”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki sen ohessa teille annetaan.”
Jeesuksen omana saamme lupauksen siitä, että Jumala antaa meille kaiken sen, mikä Hän hyvänä Taivaallisena Isänä meille haluaa. Jos Jumalan valtakunta ja kotiin perille pääseminen ovat ensisijaisia mielessämme, niin maalliset murheemme saavat taivaallisen ”kultaisen reunuksen” ja Paavalin sanojen mukaan alamme nähdä muun ikään kuin ”roskana”. Jeesus tiesi, että me ihmiset teemme sen johtopäätöksen, että näkyvä, onnellinen elämämme todistaa Jumalan huolenpidosta ja kurjuus uskon puutteesta. Niinpä Jeesus kertoi pysäyttävän vertauksen rikkaasta miehestä ja rutiköyhästä, paiseissa riutuvasta Lasaruksesta. Kuulijoiden hämmästykseksi rikas mies joutui kuoltuaan kadotukseen ja Lasarus pääsi taivaaseen. Tuntemani helluntaiperheen äiti sairastui syöpään, mutta koko perhe uskoi Jeesuksen parantavan hänet, eihän hyvä Jumala voi ottaa pois kolmen pienen lapsen äitiä. Äiti kuitenkin kuoli ja perhe sai kokea ääretöntä surua ja ahdistusta. Pienet lapset tarvitsevat enemmän läsnä olevaa äitiä kuin Taivaan ihanuudessa elävää. Kuka meistä on se Job, joka menetettyyn Jobin tavoin lapsensa kuolemalle, terveytensä ja vaimonsa tuen, pystyy sanomaan ”Herra antoi ja Herra otti – kiitetty olkoon Herran nimi.” Elämme uskossa Jeesukseen ja siihen Jumalaan, joka oman tahtonsa mukaan antaa meille kaiken Jeesuksen ohessa.
Psalmi 37
Näkikö Jeesuksen vertauksen Lasarus tässä ajassa nälkää? Paavali tunnustaa omia koettelemuksiaan luetellessaan nähneensä ajoittain myös nälkää. Mutta: me emme kerjää ihmisiltä jokapäiväistä leipää, vaan saatamme kaikki pyyntömme rukouksella ja kiitoksella hyvälle Jumalalle tiettäväksi. Me uskomme siihen, että kaikki hyvä tulee lopulta Jumalalta ja rukoustemme henki on ”Isä Meidän” –rukouksen henki. Jeesus opetti sen meille ja me uskomme, että Hän antaa tahtonsa mukaan meille ”jokapäiväisen leipämme”. Miksi Kotintin seurakunta hylkäsi Paavalin, joka kertoo ahdistuksistaan, peloistaan ja jopa masennuksestaan ja miksi Rooman uskovat eivät käyneet katsomassa Paavali, vaan ”vain Luukas on jäänyt jäljelle”?
Valitettavasti uskovilla on vain harvoin todellista empatiaa kärsivää lähimäistään kohtaan. Uskova jää kärsiessään hyvin usein yksin. Oikein Job asian ilmaisi: 12:5 ”Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse. 13:5: ”Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava”. 5:8: ”Mutta ainakin minä kääntyisin Jumalan puoleen ja jättäisin asiani Jumalan harkittavaksi” - ja tämän ”etsikää ensin Jumalan valtakuntaa” –ohjeen uskovat ystävät sanoivat Jobille, joka rukoili aina ja jota itse Jumala piti vanhurskaimpana ihmisenä maan päällä!.
Hyvät ystävät, älkää jättäkö veljeä tai sisarta yksin, itekää itkevien kanssa ja naurakaa nauravien kanssa. Taivaan Isän siunausta toivottaen!