Muutama viikko sitten ostin itselleni kengät. Ostin ne, koska ne olivat mielestäni kauniit ja maksoivat vain n. 40 euroa. En olisi tarvinnut uutta kenkäparia, koska minulla oli jo yhdet täysin ehjät ja käyttökelpoiset, tähän vuodenaikaan sopivat kengät. Mutta ne olivat niin kauniit...
Teinkö synnin ostaessani uudet kengät, kun olisin voinut lahjoittaa summan maailman köyhille ja nälkäänäkeville jonkin luotettavan hyväntekeväisyysorganisaation kautta?
On täysin mielekästä ja realistista ajatella, että 40 euroa esim. Somaliaan (jossa kuolee vuosittain satoja tuhansia lapsia nälkään ja kulkutauteihin) lahjoittamalla olisin voinut pelastaa jonkun lapsen hengen. Kun asiaa alkaa ajatella, tajuaa, miten pienillä valinnoilla on suuria seurauksia.
Mitä perushyvinvoinnin kannalta tarpeetonta tavaraa sinä ostat, tai esim. tällä hetkellä harkitset ostavasi, sen sijaan, että pelastaisit jonkun kärsivän ja avuttoman ihmisen, joka on täysin syytön siihen kauheaan tilanteeseen, jossa elää?
Emme voi väittää, että *tarvitsemme* tavaraa ja huvituksia siinä määrin kuin niitä ostamme. Emme voi teeskennellä tietämätöntä maailman köyhien hädästä. Emme myöskään voi väittää, ettemme ymmärtäisi, että voisimme omalta osaltamme tehdä tilanteelle jotain. Onko perustarpeiden yli kuluttaminen siis tietoista syntiä? Missä kulkevat synnillisen itsekkyyden / ahneuden rajat?
Tunnetko uskovaisia kristittyjä, jotka elävät tarpeettoman isoissa taloissa, ajavat tarpeettoman kalliilla ja monilla autoilla ja pukeutuvat merkkivaatteisiin ja käyvät lomamatkoilla jne?
Teinkö synnin ostaessani uudet kengät, kun olisin voinut lahjoittaa summan maailman köyhille ja nälkäänäkeville jonkin luotettavan hyväntekeväisyysorganisaation kautta?
On täysin mielekästä ja realistista ajatella, että 40 euroa esim. Somaliaan (jossa kuolee vuosittain satoja tuhansia lapsia nälkään ja kulkutauteihin) lahjoittamalla olisin voinut pelastaa jonkun lapsen hengen. Kun asiaa alkaa ajatella, tajuaa, miten pienillä valinnoilla on suuria seurauksia.
Mitä perushyvinvoinnin kannalta tarpeetonta tavaraa sinä ostat, tai esim. tällä hetkellä harkitset ostavasi, sen sijaan, että pelastaisit jonkun kärsivän ja avuttoman ihmisen, joka on täysin syytön siihen kauheaan tilanteeseen, jossa elää?
Emme voi väittää, että *tarvitsemme* tavaraa ja huvituksia siinä määrin kuin niitä ostamme. Emme voi teeskennellä tietämätöntä maailman köyhien hädästä. Emme myöskään voi väittää, ettemme ymmärtäisi, että voisimme omalta osaltamme tehdä tilanteelle jotain. Onko perustarpeiden yli kuluttaminen siis tietoista syntiä? Missä kulkevat synnillisen itsekkyyden / ahneuden rajat?
Tunnetko uskovaisia kristittyjä, jotka elävät tarpeettoman isoissa taloissa, ajavat tarpeettoman kalliilla ja monilla autoilla ja pukeutuvat merkkivaatteisiin ja käyvät lomamatkoilla jne?
Vastaukset 52
Vanhimmat
On hyvä, että sinulla on herkkä omatunto ja haluaisit auttaa maailman köyhiä ja nälkää näkeviä. Varmaan niin myös teetkin, eläähän tämä auttamisasia omassatunnossasi. Kukaan e voi määritellä kuitenkaan ehdottoman tarkasti, missä kulkevat itsekkyyden synnin rajat. Paavali kirjoitti kirjeitä Gaius-nimisen, varakkaan miehen kotoa, opetuslapset kävivät joskus lepäämässä Getsemanen puutarhassa, joka saattoi olla jonkun varakkaan ystävän omistama paikka jne. Itsekkyys on valitettavasti osa meitä, olemmehan yhä syntisiä, mutta emme saa myskään väheksyä ja laiminlyödä itseämme. Meidän tulee pitää itsestämme myös henkisesti huolta ja joskus jokin asia saattaa meitä vaikeuksian keskellä piristää. Oletko nähnyt uskovia, joilla on vain yhdet kenkäparit jokaista vuodenaikaa varten?
"Tunnetko uskovaisia kristittyjä, jotka elävät tarpeettoman isoissa taloissa, ajavat tarpeettoman kalliilla ja monilla autoilla ja pukeutuvat merkkivaatteisiin ja käyvät lomamatkoilla jne?" Kyllä tunnen, heitä lienee suurin osa. Temppeliin tullaan kokouksiin komeilla autoilla ja suurimmalla osalla on kauniit, isot kodit. Moni uskova matkustaa joskus myös Etelän lomalle, vaikka se on mahdollista vain suhteellisen hyvin toimeentuleville perheille. Ovatko he kaikki mielestäsi itsekkäitiä, ja mitä lomalla tai vapaa-ajalla voi ylipäätään tehdä, jos jokainen rahanmeno on merkki itsekkyydestä. Harrastan sulkapalloa ja pelivuorot maksavat vuodessa enemmän kuin sinun kenkäparisi. Virkistyn kummasta kuntoillessani, pitäisikö minun lopettaa se, ja lakkaisinko sitten olemasta yhtään itsekäs?
Kysymyksesi on oikein hyvä ja mielestäni myös vaikea. Itse olen huomattavan köyhä, eikä perheelläni ole varaa omaan kotiin eikä kunnon autoon; ajan 19 vuotiaalla Toyotalla ja elämme vuokralla, lomamatkoa emme tee. En ole köyhyydessäni yhtään vähemmän itsekäs kuin minua varakkaampi. Valitettavasti joskus tunnen kateutta muita kohtaan ja olen ahdistunut taloustilanteesta, vaikka minun tulisi vain luottaa Jumalaan ja Hänen huolenpitoonsa. Rohkenen ajatella, että jokin pieni, mieltä piristävä sijoitus on hyvä tapa pitää itsestään huolta ja iloita edes jostain pienestä. Siunausta elämääsi!
Et tehnyt syntiä, koska Paavalikin sanoi: Älköön kukaan tuomitko teitä syömisestä ja juomisesta jotka ovat vain tulevaisen varjo. Osaan elää runsaudessa ja niukkuudessa.
Vain jos ystävä on hädässä, ja silloin valitsee niin, ostaa jotain vaikka voisi auttaa häntä, tekee syntiä.
Sekin on opittua, uskon tähän että kaveri on tärkeämpi kuin että saan hankittua sillä hetkellä mitä tahdon.
Onnellinen joka ei tuomitse itseään minkä oikeaksi havaitsee.
Lähetystyö on hyvä asia, yksi ihminen ei voi paljon tehdä, ajatus on tärkeämpi.
Lähipiiri on ykkönen.
Et tehnyt syntiä ostaessasi itselle kengät, et vaikka ostit ne kalliimmat kengät.
En ole kenkien ostamista löytänyt Raamatun syntilistalta. Se ei siis ole syntiä. Eivät edes kalliit kengät ole syntiä. Raamatun syntilista on lyhyt: "He eivä usko minuun" sanoi Jeesus (Joh 16:8-9). Kaikki mikä ei tapahdu uskosta (uskossa ja uskosta Jeesukseen Kristukseen) on syntiä (Room 14:23).
Kun apostolit saarnasivat, he saarnasivat kansalle Kristusta (Apt 2:14-40, 8:5). He kehottivat kansaa kääntymään Jumalan puoleen uskossa Jeesukseen. Kansa eli synnissä koska he elivät erossa Jumalastaan palvellen epäjumalia epäuskossa Jeesukseen. Tästä epäuskon synnistä heidän piti tehdä parannus ja siitä synnistä Paavali ja opetuslapset nuhtelivat kansaa. He eivät luetelleet mitään syntilistaa uskosta osattomille. Vasta uskoon tulleille alettiin opettamaan vanhurskautta.
Mikäli joku tekee parannuksen tekosynneistään, parantelee itseään, mutta hän ei usko Jeesukseen Kristukseen, hän jatkaa elämään synnissä. Hän on syntinen Jumalan edessä. Elämä synnissä on elämistä Jumalan ja Kristuksen ulkopuolella (Ef 2:12). Se on SYNTI.
Mikäli joku uskoo Jeesukseen Kristukseen mutta ei ymmärrä luopua kaikista tekosynneistään tai ei kykene elämään puhtaasti ihmisten vaatimusten mitan mukaisesti, (kukaan ei kykene) hän elää kuitenkin Jumalan yhteydessä uskossa Jeesukseen Kristukseen. Hän ei elä synnissä synnin harjoittajana. (Hän ei tahdo tehdä tekosyntejäkään. Hän on luopunut myös niistä uskoon tulossaan.) Hän on vanhurskas ja pyhä. Jumala on vanhurskauttanut ja pyhittänyt hänet itselleen. Jumala on siis erottanut hänet itselleen ja asettanut hänet yhteyteensä Kristuksessa Jeesuksessa. Siksi hän elää Jumalan yhteydessä vajavaisenakin ja heikkona kompuroinneistaan huolimatta.
>>>Tunnetko uskovaisia kristittyjä, jotka elävät tarpeettoman isoissa taloissa, ajavat tarpeettoman kalliilla ja monilla autoilla ja pukeutuvat merkkivaatteisiin ja käyvät lomamatkoilla jne?
ovat välttämättömät ja talo jossa jää monta aaria tyhjää, kun lapset lähtee kotoa..?
Meneekö siitä tiukoille, jos asuu hieman pienemmässä talossa ja käyttää hieman halvempia vaatteita - en ymmärtänyt selitystäsi, Jaikal1?!
En minä sanonut että käytän merkkivaatteita. Kalliit merkkivaatteet olivat ainoat tuossa listassa joka ei pidä paikkaansa kohdallani. Ostan vaatteeni yleensä loppiksesta, käytettyjä hyväkuntoisia vaatteita. Sitten ostan vaatteita netin kautta nettihuutokaupasta www.tradera.se. Taitaa minun vaatteisiin käyttämäni raha olla niin vähäistä että harva suomalainen käyttää vaateostoksiinsa niin vähän rahaa kuin minä. Ei kukaan pääse minua tuomitsemaan siitä että ostaisin kalliita vaatteita.
Jumala ei vaadi uskovaa ihmistä muuttamaan pieneen asuntoon.
tarpeettoman isosta talosta, eikä pienestä asunnosta.
Kuinka paljon saa olla neliöitä asukasta kohti?
Anna luku niin katsotaan pitääkö se yhtä Sanan kanssa, löytyykö
se luku asuinneliöistä Raamatusta.
Otanpa keskusteluun osaa, mutta vain huumorilla.
Raamattu tuntee neliömäärän asukasta kohti aika tarkasti.
Siihen mahtuu arkku ja toteamus, että "maasta sinä olet tullut" jne.
Serkkuni isä oli jo hoitokodissa, entisenä yrittäjänä ehkä puhelinluettelosta löytyi nimi.
Bisnesmaailman kauppamies innoissaan soitti tälle "koiranleuvalle".
"Maalämmöstä" oli kyse ja sen erinomaisuudesta tähänpäivään.
Koiranleukana serkun isä jututti kauppiasta ja oli hyvin kiinnostunut siitä maalämmöstä ja toinen kauppasi kovasti.
kunnes selvisi, että asiakas oli jo pyörätuolissa hoitokodissa ja oli ostamassa maalämpöä hautaansa, ettei tule kylmä.
Eihän siitä hyvinvoinnista, mitä tarvitsee huoltakantaa. Toiselle se on isompi ja toiselle pienempi. Hyvän omantunnon liitto Isän edessä se on tärkeää.
Itsellänikin on 100 neliötä ja elän 2.staan puolison kanssa. Kellarissa on lämmintä tilaa 63 neliötä, omassa käytössä, piharakennuksia jne.
Mutta kaipaisin vielä ainakin 50 neliötä tilaa, koska tärkeät kirjani tavitseisi oman huoneensa, jossa työskentelisin.
Eli kaikki on suhteellista. Nutun voisin uusia, se on Luhtaselta, yli 20 vuotta vanha ja olen niin huono menemään vaateostoksille. Kiinnostus ja aika ei riitä, sama vaikka kulkisin haalarit päällä, sillä ei ole merkitystä, eikä sillä, kuinka "hyvillä" naapuri kulkee. En edes huomaa sitä.
Olen törmännyt välillä asiaan, kun puolisovaimoni on sanonut, että sillä oli nätti se ja se. tai oli tuo ja tuo kaunis siinä kodissa.
No, en kiinnittänyt koko asiaan huomiota.
Tällaisia me olemme. Toiselle toinen asia tärkeä toiselle toinen, mutta ollaan vapaita Herran edessä.
" Tunnetko uskovaisia kristittyjä, jotka elävät tarpeettoman isoissa taloissa, ajavat tarpeettoman kalliilla ja monilla autoilla ja pukeutuvat merkkivaatteisiin ja käyvät lomamatkoilla jne?
Tunnen ainakin yhden miehen. Hän kirjoittaa palstalla nimimerkillä jaikal1.
Siitä huolimatta hän elää uskossa ja Jumala on hänen kanssaan...
Pelastus on Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan Pojassa. "
Aamen ! Kaikki on hyvää, kun se kiitoksella vastaan otetaan !
Ja kun ajatellaan, miten RIKKAITA vanhantestamentin pyhät olivat ? Aabraham, iisak, jne.Niin nyky uskovien rikkaudet on aika pieniä niiden rinnalla, kenellä rikkauksia on, itselläni ei ole.
Jumala on luvannut SIUNATA niitä jotka HÄNTÄ PALVOVAT !
Ateistien kateus on niin käsitämätöntä mihin ap:n kirjoitus viittaa. Ap anna elämäsi Jeesukselle HÄN antaa sinulle elämän ja monet kengätkin..
Uskovat eivät saisi omistaa mitään, mutta EI RAAMATTU NIIN OPETA !
Vaikka toisaalla sanookin , että tyytykää alhaisiin oloihin.
Eli ei pidä HIMOITA RIKKAUKSIA, mutta saa käyttää , kun JUMALA SIUNAA !
Enkä usko, että kehitysmaissakaan on yhtään JUMALAAN USKOVAA ihmistä, joka näkisi nälkää. Kyllä Jumala pitää huolen lapsistaan kakkialla !
Ateismi, saat`anan palvonta, ja saatanallisiin rituaaleihin osallistuminen kylvää köyhyyttä.Kuten on nähty, köyhimpiä maita ovat ateistiset, kommunistimaat.
Ihana oli - Ohimenijän mielipide - vähän keventämään tilannetta! :)
Me kun aina välillä uppoamme täällä sellaiseen - oikeassa olemisen - suohon tällaisessakin asiassa ja unohdamme, että emme voi, eikä meillä ole oikeuttakaan mennä sanelemaan, mikä kenellekkin on oikein näissä asioissa, kun emme aina oikein tiedä edes omallakaan kohdallamme, mikä olisi oikein. :)
jaikal: Emme voi panna itseämme niin tiukoille että emme saisi omistaa mitään. Jos lähdemme sille tielle, joutuisimme ojasta allikkoon. Se näes veisi meidät ansaitsemaan pelastuksemme sillä että me annamme pois omaisuutemme.
No nythän pukkasit melkoisen... epäselvyyden.
Alkuseurakunnassa sääntö oli, että kuin luopui omaisuudestaan ja rahat pantiin yhteen pooliin, mistä sitten kaikille jaettiin sopivasti.
Ethän voi väittää, että jo alkuseuris olisi mennyt armon ansaitsemisen tielle!
Jeesuksella ei ollut, mihin päänsä kallistaisi ja hän bunkkasikin aina toisten hoteissa.
Lähetystyöntekijä George Bowden (kirjoittanut Erinomaisen kirjan 'Love Revealed', joka perustuu pelkästään Johanneksen evankeliumin muutamaan jakeeseen) ei huolinut tarjottua virka-asuntoa eikä palkkaa (!), vaan halusi nimenomaan seurata Jeesusta ja elää samoissa alkeellisissa oloissa kuin työnsä kohteet, köyhät intialaiset.
Alkuseurakunnassa oli myös keskinäinen rakkaus, joka lähti sille tielle että myi kaiken, hänen täytyi olla varma siitä että myös jaetaan oma osa.
Nykyään sellaista ei ole?
Kuinka moni voi sanoa, on ystävä joka auttaa?
Jeesus sanoikin, että köyhät teillä on aina keskuudessanne ja heille te voitte tehdä hyvää, milloin haluatte, mutta minua teillä ei aina ole. Näin siis vapaasti jakeita muistaen.
Enpä usko, että olet todella pahoillasi kenkäostoistasi, siis todella. Eihän tämä ole ensimmäinen, eikä viimeinen kerta sinullakaan.
Meillä suomalaisilla on varaa antaa ja varaa ottaakin. Mikäli siis koit tehneesi syntiä Jumalaa ja taivasta vastaan ostoillasi, niin mene ja pyydä anteeksi. Mikäli sinulla sitä rahaa on lahjoitettavaksi, niin tee niin sitten.
Eihän näistä asioista pidä tehdä niin suurta, että se pitää oikein tällaiselle foorumille tuoda. Jokaisella meillä on pienet ahdistuksemme, emmekä voi niitä joka tilanteessa laittaa toisen tai toisten kannettavaksi.
Jokainen meistä katsokoon itse eteensä. Jokainen tehköön sen, minkä Jumalansa edessä kokee oikeaksi. Siinä emme voi vertailla toisten taloja ja autoja. Toisen synneistä kun emme voi parannusta tehdä.
Jos siis näet lähimmäisesi tekevän syntiä, joka on peräti kuolemaksi, niin varoita häntä siitä.
Anteliaisuudesta ja epäitsekkyydestä meistä harva jää kiinni.
Ei voi sanoa näin, ettei usko toisen olevan pahoillaan.
Usko on käytännön elämää, ja joka tuo sen esille niin, on lähempänä Jeesusta.
Tärkeä opinkappale jota Jeesus opetti oli terve järki, miksi opetuslapset eivät paastoa.
Jeesus vastasi, kun ylkä otetaan heiltä pois, silloin he paastoavat.
Kun on ylimääräistä rahaa, teen hiukan kalliimman aterian.
Rahat vähissä, syön hernekeittoa.
Kumpikaan ei ole väärin.
"Eihän näistä asioista pidä tehdä niin suurta, että se pitää oikein tällaiselle foorumille tuoda."
Aloitusviestini pointti ei ollutkaan minun yksittäisissä kenkäostoksissani, vaan käytin kenkäostoksiani vain havainnollistamaan tarpeellisen ja tarpeettoman kuluttamisen rajaa, kyseenalaistaakseni sen. Ehkä esitin asiani hieman epäselvästi... mutta joka tapauksessa kenkäostoksiini ei ole nyt tarpeen takertua.
Ahneudessa on kyse epäjumalanpalvomisesta. Olisiko mahdollista, että me länsimaalaiset (toki on olemassa köyhiäkin länsimaalaisia, mutta pääsääntöisesti täällä eletään yltäkylläisyydessä globaalissa vertailussa) olemme hieman sokeutuneet tälle synnille?
Miksi tästä epäjumalanpalvomisen synnistä ei saisi puhua nettifoorumilla? Olisiko se kiusallisen lähellä meitä materiaalisesti hyvinvoivia? En siis syytä ketään, vaan tämä asia kiinnostaa minua uskovaisena. Jeesus kuitenkin kehotti uskoviaan tekemään parannuksen, sitä emme voi unohtaa...
todellakin varaa olla itsekkäitä!!!
Eiköhän asiat mene siihenkin suuntaan, että jos on ruokkinut nälkäisen, puettanut alastoman omalla kohdallaan, ja vieläpä kantaa uskovan nimeäkin povessaan, .. ei Jumala kiellä hiplaamasta kaunista tuotetta ja kiellä omistamasta sitä.
Viimekädessä on sen kodin rakentamisesta kyse, jossa viihtyy. Ja jos joku sitten hommaa krääsää liikaa ympärilleen, se on luonteen heikkoutta, joka katoaa ylösnousemuksessa ja perinnönjaossa asiat menee jakoon.
Sillä kukaan ei ota mitään mukaansa.
ts. vaikeeta on toisten tavaroita järjestellä, pitää rauhassa elää omien kanssa.
" Aloitusviestini pointti ei ollutkaan minun yksittäisissä kenkäostoksissani, "
Eipä niin, eikä edes siinäkään, että itse rikastutaisit, niitä köyhiäsi rahoillasi.vaan:
Uskovien syyllistämisestä !
Sen se herrasi kaiken valheen ruhtinas, joka tekee ne kehitysmaidenlapsetkin köyhiksi, kun eivät tunne JUMALAA, joka ANTAISI heille ELÄMÄN, jos he vain vastaanottaisivat hänet. !
Mutta pieleen meni. Jeesus on HERRA ! Ja rikas antaja: Niin hengellisesti kuin maallisesti.
Kirje roomalaisille 10
10. sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11. Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään".
12. Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
13. Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". .
Oikeastaan olet itsekäs vain siinä, että ikäänkuin vaadit muilta samanlaista asennoitumista rahan käyttöön kuin itselläsi on. Se kielii jotenkin siitä, ettet ole oikein sinut ajatustesi kanssa, olet epävarma omasta arvomaailmastasi. Uskon, että Jumala haluaa, että teemme asiat hyvillä mielin, jos hemmottelen itseäni, teen sen hyvillä mielin, jos päätän avustaa jotakuta, teen senkin hyvillä mielin, enkä mieti, mitä muut tekevät tai muut ajattelevat.
"Oikeastaan olet itsekäs vain siinä, että ikäänkuin vaadit muilta samanlaista asennoitumista rahan käyttöön kuin itselläsi on."
Hmm, missä kohtaa tekstiäni tarkalleen ottaen vaadin jotakin? Esitin kysymyksiä tarpeettomasta kuluttamisesta, ahneuden rajoista ja auttamisesta velvollisuutena lähimmäistä kohtaan. Mielenkiintoista on se, että tulkitsit tekstini sisällön vaatimukseksi...
En tarkoittanutkaan itsensä hemmottelua, joka on minunkin mielestäni osa henkistä hyvinvointia, vaan tarpeettomasta ja turhasta kuluttamisesta, siitä, mikä menee kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin yli.
Minusta nykyajan länsimaiset kristityt ovat ehkä liian hövelejä tulkitsemaan Jeesuksen opetusta köyhien auttamisesta. Ollaan ns. mukauduttu tämän maailman menoon.
Minusta et vaikuta rehelliseltä. Jos todella avuntarvitsijat olisivat lähellä sydäntäsi sinä antaisit heille rahaa. Miksi et tee niin, vai teetkö?
Kyllä kengänostokin voi olla ns syntiä, jos sillä tietoisesti loukaa ja satuttaa lähimmäistä, esim uskovainen mies ostaa itselleen komeat kengät heti, kun myyjätär kehuu niitä sanoen, että "naisilta ei jää kyllä nämä tanssikengät huomaamatta!" - ja miehen vaimo seisoo vieressä. Vaimon huomauttaessa myöhemmin miehelle myyjättären tökeröstä käytöksestä, mies raivoaa vaimolle, joka on kaikista syyttömin koko tilanteeseen!
"Kaikki se kestää, kaikki se kärsii, ..."
"Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa."
Jeesus sanoi antamisesta, ettei vasemman käden tule tietää, mitä oikea tekee eli kun jotain annat, niin älä tee siitä numeroa, että kehuskelet jälkeenpäin - kaskun sekin on Jumalan armoa ja antia sinulle, että sinulla on mistä antaa toiselle.
Tämä nimim. -juoppo-
Aina kun kaverilta on ruoka loppu niin kyllä annan sitä hänelle. Lainaan rahaa tarvitsijalle. Minulla on vain 600 euron tulot, ja olen tukenut Amnestyä ja mielenterveys-seuroja.
Että kyllä annan.
En kirjoita kuten aloittaja: piti antaa hyväntekeväisyyteen mutta ostinkin kauniin korsetin, teinkö väärin?
Hän vaatii ihailua auttamishaluiselle sydämelleen mutta käytös osoittaa että mitään auttamishalua ei ole.
" Hän vaatii ihailua auttamishaluiselle sydämelleen mutta käytös osoittaa että mitään auttamishalua ei ole. "
Aamen juuri näin !
"naisilta ei jää kyllä nämä tanssikengät huomaamatta!" -"
Ahaa haukut vielä miehesikin.. olet mustasukkainen.Ja huom: Uskova mies ei tanssi!
Hiljaa siellä, nainen on oikeassa, kenkien ostaminen on miehelle erittäin työlästä, mutta hänen kuuluu kärsiä siitä yksin, koska muuten kärsitään x 2.
" kenkien ostaminen on miehelle erittäin työlästä, "
Ja ketun munat se mitään työlästä on, olet vain kade nuorelle nätille myyjätytölle..
Itse olen kenkäfriikki. i love my
Mies ahdistui kenkien ostosta siksi öyhäsi.
Älkää loukatko naista.
tarvitse muihin maihin ruveta suuntaamaan. Kyllä täällä kotimaassa on ihan omaa maata olevia autettavia - ulkomaalaiset pakolaiset saavat kyllä kaikki etuudet ja oman kansan siivellä, niin, että jos tosissaan jotain haluaa auttaa, niin laittaa vaikka kaupan seinään ilmoituksen ja puh.numeron,minne joku tarvitseva voi soittaa. Kirpputoritouhu on mennyt täysin pilalla, sieltä ei köyhempikään saa juuri mitään. Jos ihmisellä on tosi halu auttaa, niin hän antaa ilmaiseksi tarvitsevalle. Seurakuntien kirpputoreilla alkaa olla niin korkeat hinnat, ettei sinne kannata antaa.
ettet sinä mielestäni mitään syntiä tuossa tehnyt, että ostit toisetkin kengät, mutta jos sinua todella vaivaa tuo avustamisasia, niin alapa kattelemaan sellaisia vaatteita ja tavaroita, joita itse et tarvitse ja anna eteenpäin.
Osta Sinä nainenuskovainen vaan omilla rahoillasi mitä haluat, äläkä ala liiemmin pohdiskelemaan sen ostamisesi synnillisyyttä tai synnittömyyttä, sillä Isä Jumalahan on siunannut sinua aineellisissa ja hyväksynyt jo ennakolta ostoksesi.
Minulla on tosissaan rispaantuneet kengät joissa on pohjat halki. Kosteus märästä ruohikosta imeytyy sukkiin. Ja niin minä päätin sijoittaa seuraavasta tilistä 30 - 50 euroa uusiin kenkiin omantunnon kolkuttamatta..
Köyhät meillä on aina keskuudessamme ja voimme ostostemme lisäksi antaa heille tilaisuuden tullen, mutta siitä köyhien avustamisesta ei saa tehdä itselleen eikä lähimmäisilleen ikäänkuin lain orjuutta ja pakkopullaa..
Kukin avustakoon köyhempiä lähimmäisiään varallisuutensa ja menestymisensä mukaan aina iloisena vihellellen vaan, sillä iloista antajaa Isä Jumala rakastaa.. ;)
Itse näkisin itsekkyyden syntinä sen, että jos Jumala kenkiä ostaessani puhuu minulle, että noille kyseisille rahoillesi olisi jokin muu tärkeämpi kohde ja tarve sillä hetkellä, enkä halua kuunnella ja totella Hänen puhettaan, vaan totean vain, että joo, mutta nyt minä ostan niillä kengät itselleni, silloin olisi minun kohdallani kysymysksessä itsekkyyden synti. :)
Mutta mahdotonta on jonkun toisen puolesta sanoa, mikä hänen kohdallaan on itsekkyyden syntiä ja mikä ei.
En nimittäin uskalla mennä aloittajalle sanomaan niinkään, etteikö kyseinen teko ollut hänen itsekkyyttään, sillä minä en voi sitä tietää.
Vain Jumala ja kyseinen ihminen itse tietävät, mikä tuo tilanne oli ja puhuiko Jumala hänelle jostain muusta tärkeämmästä kohteesta, kuin kengät hänelle itselleen.
Ns. "uhriasiat" yleensäkin ovat hyvin henkilökohtaisia asioita, joissa meidän tulee olla varovaisia toisten ohjailuissa, ettemme vain ole esteenä Jumalan suunnitelmille tai sitten taas ohjaamassa johonkin sellaiseen, mikä ei ole Jumalan mielen mukaista.
"Itse näkisin itsekkyyden syntinä sen, että jos Jumala kenkiä ostaessani puhuu minulle, että noille kyseisille rahoillesi olisi jokin muu tärkeämpi kohde ja tarve sillä hetkellä, enkä halua kuunnella ja totella Hänen puhettaan..."
Tuo on hyvä pointti ja olen siitä sinänsä samaa mieltä.
Kuitenkin hain aloituksellani myös nimenomaan sitä pohdintaa, että mitä jos Jumala yrittää puhua varakkaalle ja reilusti yli tarpeidensa kuluttavalle ihmiselle mainitsemiasi lähimmäisenrakkauden sanoja, mutta ihminen ei ahneuttaan kuule Jumalan sanoja, eli on tavallaan niin syvällä ahneuden synnissä.
En nimittäin usko, että tämä materiaalisen hyvinvoinnin äärimmäisen epätasainen jakautuminen maailmassa on lainkaan Jumalan mieleen, joten jossain kohtaa on menty pieleen.
näin se on.
Tarpeettoman isoissa taloissa?
Melkoista taakkaa, että muuta yhtäkyytiä johonkin. Isompaan, kun perhe kasvaa ja kun yksi lapsi lähtee maailmalle niin taas pienmpään ja kun seuraava lähtee maailmaan niin taas etsi pienempi asunto ja viimein 10 m2 asunto, jos löydät tai sitten kaikkein kallein vaihtoehto, hoitokoti 2 m2 huoneessa. Saa siitä tietysti valtio osansa, kun ostaa vähän kalliimalla pienempää asuntoa ja lisäksi maksat leimaveroja jne.
Melkoista muuttorumpaa ja siihen liittyvää päänsärkyä sitä toisille halutaan.
Voitahan sinä etsiä ihmisille sopivan kokoisia asuntoja ja tulla avustamaan muutossa, jos se niin yksinkertaista on.
Mielestäni ei aloituksessa lainkaan ole kyse tuosta mitä kirjoitat että pitäisi yhtäkyytiä muuttaa jne.
Toki asia voi mennä neuroottiseksi jos ihmisellä on yliherkkä omatunto ja tunne-elämän haavat sekoittuu kristillisiin hyveisiin ja pyhityselämään tehden niistä suorituskeskeisyyttä. Aloituksen pointti on sinällään hyvä. Mielestäni kyse on sisimmän asenteesta ja sen myötä teoista ja siitä, että asennettakin voi muuttaa niin että alamme asennoitua enemmän kulutuskriittisesti ja lähimmäisen tarpeet huomioiden. Se ei ole neuroottisuutta.
En itse ole sillä linjalla että kaikessa tarvitsisi keskittyä niukkuuteen ja pyrkiä mahdollisimman paljon säästämään menoista muille annettavaksi. Aloitus on mielestäni kuitenkin hyvä. Meidän itse kunkin on mielestäni terveellistä aika ajoin pohtia käyttäytymistämme tässäkin asiassa.
Mitä se pohtiminen avuntarvitsijoita auttaa? Siinä tarvitaan konkreettisia tekoja.
>Tunnetko uskovaisia kristittyjä, jotka elävät tarpeettoman isoissa taloissa, ajavat tarpeettoman kalliilla ja monilla autoilla ja pukeutuvat merkkivaatteisiin ja käyvät lomamatkoilla jne?<
Hyvä kysymys mutta en nyt ryhdy miettimään... millaisia uskovia tunnen, niitä jotka tarpeettomasti kuluttaa tai niitä jotka eivät kuluta. Asian yhteisöllinen pointti on että halutaan kuluttamisella osoittaa omaa hyvävaraisuutta ja glamouria tai toiseen suuntaan että kuinka hurskas ja nöyrä olen kun elän vaatimattomasti... Näissä on erilaisia painotuksia yhteisöjen välillä ja samankin kirkkokunnan/liikkeen sisällä tapahtuu aaltoliikettä, heiluri voi mennä äärimmäisyydestä toiseen.
Jotkut haluaa kulkea vanhalla kuhmuisella ladalla että saisi yhteisössä maineen hengellisenä kristittynä ja toiset täsmälleen samasta syystä huolehtii että pihassa on vähintään kaksi tuliterää kulkuneuvoa. Jeesus haluaa tuntemisensa kautta tuoda sisimpäämme armon olotilan jossa emme ole ihmisten orjia kumpaankaan suuntaan. Joku sitten voi ostaa merkkivaatteita ja joku toinen ei eikä kumpikaan välttämättä ole ihmisten orja tai hengellisesti vääristynyt.
Kulutustottumuksista riippumatta on hyvä herkistyä kuulemaan Jumalan ohjausta, jos ehkä Hän haluaa ohjata toisin kuin mitä normaalisti tekisimme. Tähkäpään vastaus on hyvä:
"näkisin itsekkyyden syntinä sen, että jos Jumala kenkiä ostaessani puhuu minulle, että noille kyseisille rahoillesi olisi jokin muu tärkeämpi kohde ja tarve sillä hetkellä, enkä halua kuunnella ja totella Hänen puhettaan, vaan totean vain, että joo, mutta nyt minä ostan niillä kengät itselleni"
Järkeäkin saa käyttää. Jos näen asunnottoman, ulosteiden tahriman alkoholistin lymyilemässä puskan takana häpeässä siitä että on yöllä laskenut tavarat alleen, ei hänen tarvitse tulla minulta kerjäämään rahaa vaatteisiin, ja jos tulisikin en antaisi, koska ne rahat voi mennä viinaan sitten. Mutta ilman erityistä ohjaustakin ymmärrän lähimmäisyydestä sen verran että voin hänelle ostaa puhtaat vaatteet, vaikka sen vuoksi joutuisin tinkimään jostain omasta menostani, ja jos mahdollista vien hänet kotiini peseytymään. Katsoisin että tämä on sitä arkipäivän kristillisyyttä. Tässäkin on tärkeämpää miettiä omaa asennetta ja suhtautumistapaa kuin tarkkailla kuinka muut kristityt tekevät.
Jos Jumala tuntemisensa kautta herkistää aistimaan Pyhän Hengen erityisohjauksen tällaisissa asioissa, hyvä, sitten pitää toimia sen mukaan, mutta muuten on mentävä inhimillisyyden ja kristillisten periaatteiden mukaan niin kuin olemme hyväksi ja oikeaksi kokeneet... Itselläni on joskus ollut tilanteita joissa ymmärrykseni ja kokemukseni on sanonut ettei kannata antaa, mutta Pyhä Henki on silti kehoittanut (vastoin järkeä ja kokemusta) antamaan. Joskus taas olisin halunnut tehdä lähimmäiselle hyvää mutta olen kokenut Pyhän Hengen ohjaavan toisin niin ettei olekaan hyvä antaa.
Se mikä mielestämme on hyvää ei aina todellisuudessa olekaan sitä, ajatellaan vaikka rahan antamista johonkin keräykseen, koska keräysfirma saattaa toimia huijauspohjalta ja rahat meneekin muualle kuin sinne mihin tarkoitus.
Onneksi ei tarvitse tässäkään joutua epätoivoon tai sairaalloisesti etsiä "erikoisjohdatusta" niin ettei uskalla tehdä mitään jos ei Pyhä Henki selvästi ohjaa. Jumala tuntee sydämen. Jos hyvässä tarkoituksessa annamme niin teko on hyvä vaikka raha sitten menisi vääräänkin tarkoitukseen (se puoli on vastaanottajan vastuulla).
Tärkeintä on toimia rukoillen. Kun siunaamme antamamme rahat ja pyydämme Herraa ohjaamaan ne oikeisiin kohteisiin, niin saattaa käydä että Hän johtaa huijarit elämänmuutokseen tai paljastaa firman ja lopettaa sen toiminnan. Tällaistakin on tapahtunut...
Varmaan on uskovia jotka elää liian leveästi ja jotkut jopa luulee sen todistavan erityisestä hengellisyydestä (menestysteologia). Ja varmaan on liiankin arkoja ja alistettuja uskovia, jotka ei uskalla ostaa itselleen mitään kaunista ja mielihyvää tuottavaa, koska se on olevinaan turhuutta. Jotkut sitten luulee sen olevan merkki erityisestä hengellisyydestä (menetysteologia).
Tärkeintä on rakastaa Jeesusta, ja kyllä minun mielestäni oikea suunta on vähentää kulutusta tai ainakin tinkiä omista menoistaan niin että on antaa tarvitseville. Kumpaankaan äärimmäisyyteen menemättä ja ennen kaikkea keskittyen omaan jumalasuhteeseen ja lähimmäisrakkauteen, vaatimatta toisia toimimaan juuri samoin. Hyvä aloitus.
>>>
Järkeäkin saa käyttää.
Onneksi ei tarvitse tässäkään joutua epätoivoon tai sairaalloisesti etsiä "erikoisjohdatusta" niin ettei uskalla tehdä mitään jos ei Pyhä Henki selvästi ohjaa
Vielä korjaan, väärinymmärrysten välttämiseksi:
>>
En toki tuolla kommentillani halunnut mistään erikoisjohdatuksen VÄLTTÄMÄTTÖMYYDESTÄ puhua, vaan vain siitä, milloin antaminen tai antamattomuus saattaa koitua synniksi.
Teapot!
En siis kaipaa tai halua nyt riitaa kyseisestä asiasta kanssasi :) ja uskon,
että tiedätkin sen.
Mutta halusin vastata viestiisi, koska olit ottanut lainauksen tekstistäni ja ajattelin olevan asianmukaista, että tuon väärinkäsityksen oikaisen.
Voin yleensäkin yhtyä teksteihisi ja olen kai siitä jossain joskus maininnutkin.
Usein niitä lukiessani koen, että monia asioita olisin voinut ilmaista jopa aivan samoin sanoinkin, kuin Sinäkin olet ne ilmaissut.
>Myöskin siihen, että Jumala ei välttämättä näytä meille aina tarpeessa olevan henkilön henk.kohtaisia asioita, mutta Hän saattaa silti puhua hänen rahallisesta tarpeestaan ja silloin emme myöskään voi toimia järkemme varassa, sillä emme välttämättä tiedä ja näe, että tarvetta on, vaan meidän on luotettava vain Jumalan johdatukseen.<
Näin on.
>En siis halua olla estämässä järjen käyttöä tai ohjata sairaalloiseen "erikoisjohdatuksen" etsimiseen, vaan vain myöskin siihen, että olisimme aina valmiita toimimaan myöskin Hengen johdattamina, emmekä vain luonnollisen järkemme mukaan, sillä Jumalan tiet ovat useinkin sellaiset, että niissä saattaa joutua laittamaan inhimillisen järkensä sivuosaan.<
En ole väittänytkään että olisit ohjaamassa sairaalloiseen erikoisjohdatuksen etsimiseen. En muutenkaan esittänyt kritiikkiä viestiäsi kohtaan, totesinhan päinvastoin että pointtisi oli mielestäni hyvä.
>Mutta halusin vastata viestiisi, koska olit ottanut lainauksen tekstistäni ja ajattelin olevan asianmukaista, että tuon väärinkäsityksen oikaisen.<
En usko että siinä minun puoleltani oli mitään väärinkäsitystä.
Pohdiskelin vain asiaa tyylini mukaisesti jota voitaisiin sanoa jaaritteluksi ja väsyttäväksi rönsyilyksikin. Halusin kuitenkin tuoda tuonkin puolen esiin. Itse pidän hyvin tärkeänä että herkistymme kuulemaan Pyhän Hengen ohjauksen, joka joskus voi olla hyvinkin hienovaraista, mutta lähtökohtana täytyy olla kristillisten periaatteiden mukaan toimiminen silloinkin, kun erityistä johdatusta ei tunnu. Tämä ei siis ollut eikä ole kritiikkiä viestiäsi kohtaan vaan omaa pohdiskeluani koska olen tavannut myös sairaalloisia henkilöitä, jotka eivät kykene/uskalla tehdä päätöksiä ja/tai kokevat olevansa huonompia uskovia kun eivät "kuule" Pyhän Hengen ääntä.
Enkä minä tällaisista asioista riitelemään ryhdy. :)
En siitäkään huolimatta jos vaikka olisimme olleet eri mieltäkin. Erilaisia mielipiteitä ja painotuksia mahtuu kristilliseen kenttään ja tavallaan se on vain rikkautta, niin kauan kuin veljillinen ja sisarellinen yhteys säilyy ja asioista voidaan keskustella.
Siunattua päivää ja hyvän Jumalan runsasta johdatusta!
Hienoa, että kykenimme keskustelemaan tämän pois päiväjärjestyksestä!
>>>
En ole väittänytkään että olisit ohjaamassa sairaalloiseen erikoisjohdatuksen etsimiseen.
>>
En siitäkään huolimatta jos vaikka olisimme olleet eri mieltäkin. Erilaisia mielipiteitä ja painotuksia mahtuu kristilliseen kenttään ja tavallaan se on vain rikkautta, niin kauan kuin veljillinen ja sisarellinen yhteys säilyy ja asioista voidaan keskustella.
""Tunnetko uskovaisia kristittyjä, jotka elävät tarpeettoman isoissa taloissa, ajavat tarpeettoman kalliilla ja monilla autoilla ja pukeutuvat merkkivaatteisiin ja käyvät lomamatkoilla jne?""
Ennen sitä asuttiin melkeimpä yhdessä talossa elämänsä loppuun asti. Nykyään on vallalla muutto vimma, että ei edes tiedetä kunnolla mistä ollaan kotoisin. Toki työt osaltaan määrittelee ja nykyään ei pysyvää työtä taho olla.
Ei uskovien tule kadehtia toisen omaa tai himoita sitä.
Ei se ole kulutusta, että tyydytään yhteen asuntoon oli se iso tai pieni.
Maaseudulla on tapana asua suhteellisen isossa talossa ja hehtaareitten kanssa. Ei pidä vertailla itseänsä toisiin, vaan tyytyä osaansa.
Vähemmällä omaisuudella on vähemmän huolta, työtä ja kellä enemmän enemmän huolta ja työtä. Asukoon jokainen miten parhaaksi näkee ja käyttäköön rakennusmiehiä tarpeen mukaan, että työtä riittäisi usealle. Älkää nuukailko tilatkaa putkimiehiä, sähkömihiä ym. tarvittaessa ja näin avustus on taattu, kun leipää riittää useammalle.
Maaseudulla ei taho pärjätä ilman autoa ja romuatuon pito kallista ja nykyautoja ei edes pysty itse korjaamaan. Kaupunkissakaan ei aina pärjää autotta riippuen työpaikasta ja lasten määrästä tai menoista, joskus voi olla hankalaa järjestellä asioita autottomana. Joka ajaa niin se ajaa ja joka ei aja niin ei sitten. Valitkkoon jokainen itselleen sopivan kulkuvälineen lomsansa ja tarpeittensa mukaan. Näin riittää autohuoltamoille työtä, kun korjataan ja rempataan autoja. Iloitkaa siitä, että saatte jakaa palkastanne muillekin, työn muodossa palkkaa.
Parempi on tyytyä paikkaansa Jumalan suunnitelmissa, kun katsella naapuriin.
Kuitenkin asia on näin, että kannattaisi suosia suomalaista työtä ja tuotetta! On hyvä, että on niitäkin jotka kuluttaa. Lomalla kannattaa käyttää paikallisia tuotteita ja kuluttaa ja maksaa. Teettää itselleen pukuja ym. tarpeen mukaan.
Kyllä näin on kuten edellinen nimimerkki sanoi, hankkikaa kaikkea kun on mahdollisuus.
SoTe -uudistus tuonee muutoksia, nyt kannattaisi hoitaa asiansa kuntoon,
Uskovaisuus ei ole mitään mielikuvitusmaailmaa, vaan käytännön elämää.
Hyvää syöneet ja pehmeätä maanneet saavat tuta.
Sakarjan kirjassa oleva ennustus lampaiden kaitsennasta, Jeesus tuli kärsimättömäksi lampaille, mahtaneeko tarkoittaa yllätyksenä tulevia vaikeita aikoja?
Minusta on inhimillistä haluta jotain omaankin elämään, mutta samalle sitä ei voi kiistää suurin osa ihmisistä on paskiaisia jotka selittelevät itselle kiusalliset Raamatun kohdat pois ( ja juuttuvat junnaamaan toisiin hyvin pieniinkin kuin iilimadot).
Raamatussa sanotaan, että rikkaan on vaikea päästä perille ja kyse on Uudesta Testamentista missä näin sanotaan.
Juu ja vaatteen tekee "likaiseksi" se jos se on tehty orjatyvoimalla ei niinkään onko se muotia taikka ei.
Multa tuli liian pitkä viesti ja pitää nyt osittaa se.
Tuleekohan siihen nyt kaikki ja oikeessa järjestyksessä?!
Yritän!
Ajattelemani nimimerkkinikin tässä hötäkässä nyt unohtui mutta keksaisempa uuden ja paremman.
Minulta meni auttamishalut jo monta vuotta sitten kun aikani annoin pienistä tuloistani mitä pystyin. Luin sitten siitä suuresta pomolaumasta hyväntekeväisyysjärjestöissä joista moni nosti jopa yli 1000 euron kuukausipalkkaa jo pelkästään Suomessa. Laskeskelin että yhden sellaisen hyväntekeväisyyspomon elättämiseen vuodessa tarvittiin jo pitkälti yli toista tuhatta köyhää joiden pienistä tuloista riitti vaikkapa 10 euroa kuukaudessa hyväntekeväisyyteen. Ja kun näitä isopalkkaisia pomoja on useita jo pelkästään Suomessa. Sitten on vielä keskusjärjestöt vielä isompine palkkoineen. Kaikki rahat tuntuivat laskelmieni mukaan menevän vain näiden miljonäärihyväntekeväisyyspomojen taskuun. Lopetin heti siinä paikassa näiden elättien loiseläjien elättämisen elättämisen.
Kun lopetin jokakuukautiset pienet avustukseni niin alkoivat lähetellä kalliita kerjuukirjeitä jopa afrikasta asti postitse. Sitä jatkui pitkälti toistavuotta vaikka kirjoitin niille että lopettakaa tuo rahantuhlaus sillä maksan mitä pystyn eikä se ole heidän mainoskirjeistään kiinni. Ei auttanut vaan kirjeitä vain tuli. Kalliita kirjeitä maailman toiselta puolelta moniväripainoksineen ja näytepakkauksineen vaikkapa suolapakkauksista jollaisella yhdellä kerrottiin pelastettavan yhden ihmishengen. Joku lapsi kuoli Afrikassa sen suolapakkauksen takia kun se lähetettiin minulle eikä sille sen tarvitsevalle. Suurta huijausta koko touhu! Rahat ei mene sinne minne pitää. Tutkiskelin sitten että miten voisin parhaiten auttaa apua tarvitsevia ilman ahneita ja rokottavia välikäsiä ja tulin siihen tulokseen että auttamiseen tarkoitetut rahat menevät kokonaisuudessaan vain Pelastusarmeijalle antaessa!
Kun annan rahaa Unescolle, niinkuin tein, ei ne rahat mene apua tarvitseville, vaan niiden Unescopomojen palkkoihin, jotka ovat tosi korkeita!
Kun annan rahaa Pelastusarmeijalle niin miltei joka sentti menee apua tarvitseville. Petyin kyllä hieman siinäkin kun sain selville että on siinäkin järjestössä isotaskuisia ja isopalkkaisia pomoja mutta kuitenkin suurin osa rahoista menee sinne minne kuuluukin.
Kaikista parasta olisi ottaa selvää esim. paikkakuntansa apua tarvitsevista ja auttaa heitä ilman välikäsiä, jolloin apu menee täysin sinne minne pitääkin ilman omiaan vaativia ja rohmuavia välikäsiä.
Apua tarvitsevia on paljon jopa omassa maassamme eikä tarvitse vähiä rahojaan lähetellä eri mafioille vieraisiin maihin!
Suurin osahan avustuksista joutuu päätemaan rosvojärjestöille!
Rajattomat lääkärit ovat myös kiitollinen kohde jos ei välitä auttaa nälkää näkevistä naapureistaan seinän takana. Kotimaassaan.
Kyllä sitä apua tarvitaan kotimaassakin!!!
Pitää vain uhrata hieman aikaa, menemällä vaikkapa sosiaalitoimistoon ja ottaa selvää, kuka täällä Suomessakin on todellisen avun tarpeessa!!!!!!!!!!
Ymmärrän kyllä tuon viestisi perusajatuksen "Nainenuskovainen" mutta vastasin siihen nyt hieman eri kantilta ja suunnalta.
Olisit tehnyt synnin jos et olisi ostanut noita kenkiäsi!
Muutaman vuoden päästä ne tulevat melko todennäköisesti tuottamaan mitä suurinta iloa jonkun hyväntekeväisyyskirpputoriasiakkaan jaloissa!
Olet antanut panoksesi hyväntekeväisyyteen!
Mutta pitää muistaa se, ettei köyhältä ihmiseltä saa viedä arvokkuutta!
He ovat saman arvoisia kultalusikka suussa syntyneiden rinnalla!!!!!!!!
Ei ole ehkä heidän omaa syytään, että he ovat köyhiä ja avun tarpeessa!
Monesti ei ehkä ole syytä ilmaista auttaneensa jotain ihmistä, ettei saata näitä noloon tilanteeseen köyhyydessään ja avuttomuudessaan!
Näilläkin ihmisillä on oman tunnon arvo, josta heidän pitää saada pitää kiinni!!!!
Auttaa voi, ilman että ilmaisee keneltä apu tulee!!!!!!
Ainakaan minä en kestäisi avun saajan katsetta, tämän tuntiessa kiitollisuuden velkaa minua kohtaan!!!!!!
Itse olen köyhä ja olen kärsinyt kun on ollut epävarmaa että milloin menee siihen pisteeseen että menee kaikki mullin mallin ja tulee ulosottomies oven taakse. Olen pienituloinen ja minulla on ollut aivan ihmeellisiä vastoinkäymisiä.
Ensinnäkin pitkävaikutteisin oli se kun 80-luvulla annoin erään hammaslääkärin leikellä ikeneni, että hän pääsi rakentelemaan minulle kalliin hammassillan, josta hän sitten oli ylpeä, ettei kellään koko pohjoismaissa ole samanlaista. Viimeisellä kerralla hän sitten kertoili että saa syödä vain korkeintaan kaksi kertaa päivässä ja harjata niitä jatkuvasti. Kertoi myös että lopettaa siihen paikkaan hammaslääkärihommansa ja alkaa hammaslääkäriinstrumenttien myyjäksi. (?) Kaksi vuotta sen jälkeen irtosi ensimmäinen kolmesta erillisestä hammassillastani. Olen sen jälkeen ollut monien hammaslääkäreiden rokotettavana, heidän korjaillessaan suukalustoani ja olen näiden vuosikymmenien aikana maksanut satoja tuhansia kruunuja, saaden vastikkeeksi pelkkää paskaa! Unohdin (?!) kai kertoa että asun Ruotsissa. Tein valituksiakin tilanteestani mutta ei se auttanut. Kun yritin tehdä valitusta toiseksi viimeisestä (yksityis) hammaslääkäristäni, niin hän oli yksityishammaslääkärien luottamusmies ja puheenjohtaja siellä, minne valituksia tehtiin. Ei siis tullut mitään. Otin yhteyttä Ruotsin Televisioon, ohjelmaan, jossa kaikenlaisia väärinkäytöksiä käsitellään ja kerroin koko hammashistoriani. Ei tullut juttua mutta olivat ottaneet yhteyttä hammaslääkäriini joka heti lopetti hommansa ja jäi eläkkeelle.
Yleinen hammaslääkärikin rokotti minua sitten kymmenillä tuhansilla ilman minulle mitään hyötyä. Olin jo silloin niin väsynyt kaikkeen, etten jaksanut edes etsiä kohdetta, jonne valittaa kohtalostani.
Joudun nyt olemaan hampaattomana, ikenet leikeltynä pois, niin etten voi käyttää tavallisia tekohampaita.
Sen huomaa naamavärkistäni ja minusta on tulossa täydellinen erakko.
Vain titanhampaat voivat auttaa mutta ne ovat niin tuhottoman kalliit.
Kun saan vanhuuseläkkeen niin vasta silloin tulee yhteiskunta vastaan mutta
tiedä sitten että miten paljon ja onko sittenkään varaa.
Kun kerään voimia, rupean taas tappelemaan tästä asiasta ja vaatimaan yksityislääkäriyhdistystä vastaamaan tilanteestani.
Minua on väärin kohdeltu ja olen menettänyt pienen omaisuuden pikkuhiljaa, antaessani hammaslääkäreiden korjaillessa sitä jo menettämääni hammassiltaa. Niitä oli kolme erillistä, yksi ylhäällä ja kaksi alhaalla. Minulla on viisi huonoa omaa hammasta ja niistäkin kai kaikista hermot poistettu, jotka eroittivat ne hammassillat alhaalla.
Luulin jo alkuvuodesta saaneeni apua tilanteeseeni mutta pitää todeta, että yksityishammaslääkäreiden liitto on todella vahva.
Mutta aion taistella, ensin kerättyäni voimia siihen.
Ensin tulen vielä yrittämään vielä kerran yksityishenkilönä ja persoonana, sekoittamatta tilanteeseen mitään/ketään muuta, ettei tilannettani voisi kukaan käyttää ennakkotilanteena, jota pelkäävät!
Tyhmiä ovat jos eivät suostu käsittelemään tilannettani erikoistapauksena, ilman julkisuuden valokeilaa!
Jos ei tule tuloksia, niin "vedän kovat piippuun"!
Otan Median mukaan ja pistän paskat matalaksi!
Yksityishammaslääkärit tekivät vielä jokin vuosi sitten TVeessä mainoksia itsestään, sellaisia, että katsojaa ihmetytti varmaan se että miten niiden enkelinsiivet mahtuivat niiden hammaslääkäritakkien sisälle.
Minä revin ne niiden kuvitellut siivet, kun pääsen vauhtiin!
He tekivät minulle vääryyttä ja saan siitä nostettua vielä elämän, kiitos Internetin!
Tulen vielä saamaan oikeutta, kiitos Internt... eikun Herran (uskisvenäläispalsta sentään!)
Sekosin jo aikoja sitten itse asiasta!
Anteeksi!
Saan kohta pienen perinnön, saan maksettua velkani ja pääsen muuttamamaan pienestä kopperosta isompaan asuntoon hissillä.
Alan jo olla niin raihnainen, että vinttiasuntoon neljänteen kerrokseen pääseminen on kohta jo mahdotonta.
Rupee joka paikka olemaan jo niin kulunut että kohta en pääse enään ylös asuntooni vaikka alas pääsisinkin.
Hyväksytty työvamma selästäkin on ja "puoleksi hyväksytty" toisesta polvesta, mitä se nyt tulevaisuudessa tuleekin minua auttamaan.
Joka tapauksessa pääsen tästä loukosta isompaan, hissilliseen vuokraasuntoon.
Tämä nykyinen on pieni omistusasunto johon ei ole tehty minkäänlaista remonttia sitten kun tämä rakennettiin 1950. Asunnonvälittäjä vie kaiken tätä myydessä mutta pääasia on että pääsen tästä pois! Hammastilanteeni ovat saaneet minut tähän kurjaan tilaan mutta kiitos perinnön, vaikka mieluummin olisin ollut sitä ilman, jos olisin vielä saanut soitella isälleni muutaman vuoden, mutta hyväksyttävä on, ettei niin pahaa, jos ei hyvääkään, vai miten se meni.
Isäni oli helluntailainen, minä en.
Kalliita titanhampaita en aio itselleni hommata perintörahoillani, vain näön ja syömisen vuoksi! Mitä sillä todellakaan on merkitystä että miltä näytän muiden silmissä? Ei mitään! Olen jo tottunut syömään pehmeää ruokaa ja lihaakin jauhettuna, so what?
Maksan velkani, muutan ja ostan tarpeelliset huonekalut.
Se mitä jos jää yli, pistän osan pieneksi hätävaraksi ja osan aion Jumalan ja isäni kunniaksi pistää hyväntekeväisyyteen.
Menen sosiaalitoimistoon ja jos tapaan siellä ja tunnistan jonkun hyväntahtoisen ihmisen niin pyydän häntä valitsemaan jonkun hätää kärsivän tai monikossa ihmisen joka on avun tarpeessa ja jos tunnistan sen sosiaalityöntekijän rehelliseksi niin annan jonkun summan hänelle toimitettavaksi jollekin sitä tarvitsevalle. En halua tietää että kenelle se menee enkä että sen saaja tietää että keneltä se tulee! En halua tuntea keneltäkään kiitollisuuden velkaa! Niin menee apu sitä tarvitsevalle kokonaan, eikä Unescopomojen suuriin lompakoihin! Haluan että apuni menee sinne minne pitääkin ja varsinkin nyt kun on suuremmasta summasta kyse! Jaettuna varmaankin. Teen tämän tyydyttääkseni omaa tuntoani sillä Raamattu kehoittaa auttamaan lähimmäisiään! Pistäisin aivan turhaan rahaa hampaisiini kun niilläkin (osalla, ei ei läheskään koko summalla!) voi auttaa muita!
En vielä tiedä että mitä saan mutta olen innostunut tästä ajatuksesta, auttaa "alta pöydän", jonkun rehellisen ja hyväntahtoisen sosiaalityöntekijän avustuksella! Eihän sen tarvitse isokaan summa olla mutta sekin voi jo auttaa!
Auttakaa hyvät ihmiset lähellä olevia lähimmäisiänne, älkääkä rikastuttako miljoonavuosituloisia Unesco-pomoja!!!!!!
Ja vielä kerran sinulle tämän viestiketjun aloittaja!
Älä tunne "Nainenuskovainen" (et kyllä varmaan tunnekaan, vaan huvikses vaan hauskasti vain provosoit) syyllisyyttä halvoista kengistäsi, sillä olihan Jeesuksellakin sandaalit ja ne ne vasta arvokkaat ovat! Jos todistettavasti Jeesuksen jaloissaan pitämät sandaalit tulisivat myyntiin niin niillä olisi kyllä vähintäänkin 40 miljardia euroa hintaa ja mitä se on sinun 40 (39,99?) euron kenkiesi hinnan rinnalla? Ajattele! Palestiina oli köyhiä maa täynnä ja siitä huolimatta Jeesus tallusteli vähintäänkin miljardi kertaa kalliimmilla kengillä kuin sinä! Tosi halvvat kengät sulla on! Elä tyttö niistä murehdi! Hauskaa olisi vain nähdä kun Unesco-pomot joutuisivat lähtemään kerjuulle sun kenkiesi tähden!
Sulla on huumoria silmännurkassa, vai ymmärsinkö väärin?
Joka tapauksessa kaikkee hyvää sulle neljällä kympillä vasta kengitetty "Nainenuskovainen"!