Muodollisia kristittyjä Suomessa?

Muodollista tai ei?

Mutta uskonnonvapautta ja sananvapautta koetetaan tunkea maan rakoon, mm. Suomi24 profetipalstalla. Siellä on ollut n 3 kk jatkunut vihamissio, kohteena kaiken aikaa eräs tietty kirjoittaja! Lähes 400 vihaviestiä (jotka nyt selvityksess, tutkinnassa). Tässä siitä enemmän.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/11572403#comment-62344233

Ja kuten taudin kuvaan kuuluu: rasistinen vihakirjoittelu, törkeät solvaukset,
nämä säälittävät onnettomat koettavat tulipalikiireellä sensuroida kaiken infon, joka nyt netissä on tästä rasistisesta törkeydestä.

Mutta joka paikkaan ei tämä iljettävä sensuurikäpälä ulotu.

On sanan ja uskonnonvapaus. Vapaus kirjoittaa. Ja siihen ei enää valtaa!

http://hopedoor-fin.vuodatus.net/
http://findiastory.vuodatus.net/
Sana on vapaa!

( Sensuurin ja vihatahojen urakka koettaa siivota sen vihaamansa Nimim. Deboran sananvapautta on TOIVOTON tehtävä! Kun puskaradio levittää tuota törkeyden case tuhansille nettisivuille... tämä vihamission Johtaja ( nimi tiedossa) tulee varmaan saamaan "tilauksia" - miten kirjoittaa kaikkein törkeimpiä haukkumasanoja...)

Vapaus vai?

Kyllä, oikea vapaus - henkinen olotila on mahdollista!

Miten kävi pienten linnunpoikasten? Liikuttava oli se näkymä... Mutta vapaus tuli.

http://hopedoor-fin.vuodatus.net/sivut/kuin-kanaemo

nojoo kyllä tuota tulee riiputtua kirossa vain sen takia että saa joskus kirkkohäät ja lapsen kastettua. satukirjaan en juurikaan usko vaikkakin käskyt ihan asiaa. en hukkaa elämääni miettien vain seuraavaa (jota ei oman käsitykseni mukaan ole tulossa) vaan nautin hetkestä. en välitä taivaasta tai helvetistä, rakastan nykyisyyttä ja kun aikani loppuu, olkoon niin.

Jos ei usko kirkon oppeihin, niin miksi kuulua kirkkoon?

Miksi pitää pelätä mitä muut ajattelevat?

Antaa jokaisen elää omaa elämää. Se ei muille kuulu, mihin kuuluu tai ei kuulu.

Lapsen kastamiselle ja kirkkohäille on myös hyviä vaihtoehtoja, jos viitsii internetiä selata.

Olen samaa mieltä, että ne luterilaiset, jotka eivät kuitenkaan ole kokeneet aidosti uskovansa, ovat joutuneet kokemaan painetta olla kirkossa. Ennen oli vielä vähemmän uskonnonvapautta, oli ehtoollispakkokin. Enkä väitä, että muutkaan kristilliset yhteisöt olisivat ongelmattomia, luterilaisuus on vaan ollut vallitseva suunta Suomessa.

Minusta on hyvä, ettei kirkosta eroamista enää paheksuta täällä niin kuin ennen. Ihmisellä täytyy olla vapaus muodostaa itse käsitys siitä, mihin uskoo. Jos ei usko kristinuskoon, minusta on ihan oikein erota kirkosta. Tai vaikka uskoisikin. Uskonnonvapaus vallitkoon. Ateismi on minusta rehellisempi vaihtoehto, kuin nimikristillisyys, vaikka en ole nimikristillisiä ihmisiäkään vastaan. Voin rehellisesti sanoa, että minulle kristinusko on tärkein asia elämässäni.

Itse tiedän että puolisoni pahastuisi jos eroaisin kirkosta vaikka en itse koe mitään varsinaista syytä siihen kuulua koska määrittelen itseni lähinnä ateistiksi. En toisaalta kuitenkaan koe kirkon jäsenyyttä niin suureksi asiaksi että menisin eromaan. Jos nimikristillisyyteni puolisoani lohduttaa niin suon sen mielelläni hänelle. Ajatukseni ovat kuitenkin omiani jäseyydestä riippumatta.