Kertokaas epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät, voiko teidän kanssanne onnistua parisuhteessa? Rakastan avovaimoani kovasti, mutta tunteiden ja käytöksen epävakaisuus saa mut vain välillä hermoraunion partaalle. Onko muita puolisoita jotka voisivat rohkaista "loppu hyvin, kaikki hyvin" -tarinoilla pitkään kestäneistä suhteista? Onko normaalia, että alkaa itsekin oirehtia jos puolisolla on epävakaa persoonallisuushäiriö? Onko ketään kuka voisi jakaa kokemuksia?? Alan olla aika lopussa ja yksin tämän asian kanssa, puolisoni kieltää minua puhumasta näistä asioista kenellekään mutta kohta en vain enää jaksa. En haluaisi kuitenkaan erota, avokissani on niin paljon hyvää ja silloin kun hänellä on hyvä päivä tunnen suurta yhteenkuuluvuutta ja sielunkumppanuutta hänen kanssaan. Vai onko kaikki tämä vain jotain rakastuneen harhaa? Auttakaa!
bipo+ epävakaan parisuhde?
12
1870
Vastaukset
- tarvit puhumista
Käy tosi vaikeaksi jos et saa puhua. Itse kärsin kyseisestä sairaudesta ja parisuhteista ei tule mitään jos puoliso ei saa puhua/tukea asian suhteen. Puhu avokkisi kanssa siitä, että sun tarvii saada puhua jollekkin. Oma puolisoni käy aina samalla sosiaalityöntekijällä puhumassa kuin itse käyn terapiassa. Jos ja kun sinulla on noin vahvoja tunteita avokkiasi kohtaan, ei kannata luovuttaa. Mutta yksin tuskin selviät ja sun täytyy saada sun puoliso ymmärtämään kuinka tärkeää sun olisi saada tukea asian suhteen, että jaksat paremmin. Uskon että avokkisi asian ymmärtää. Tsemppiä teille
- pompompom1
Herrajestas ei ketään voi pakottaa olemaan puhumatta.. Vaikket nyt meniskään suoraan kertomaan asioita joita avokki on sanonut, niin pitäähän siun silti saada puhua omista tunteista jollekin. Vaikka rakastais toista miten paljon niin ei sillä rakastetulla oo oikeutta kieltää purkamasta ajatuksia. Hulluksihan siinä tulee kumpikin.. Sairastan ite kakssuuntasta mikä on tietty eri asia kun epävakaa persoonallisuushäiriö, mutta olipa avokilla mikä sairaus hyvänsä masennuksesta syöpään, kumppanilla on oikeus saada tukea. Sillon jaksaa olla apuna paljon paremmin ja kestää niitä huonoja aikoja.
- övövö
En ymmärrä miksi jotkut pilaa oman elämänsä olemalla yhdessä bipon kanssa. Itsellä ei ole kokemusta seurustelusta, mutta pomoni sattuu olemaan bipo ja hohhoijaa. Elämä on yhtä draamaa töissä. Yksikään päivä ei ole tasainen ja harmaa vaan jokaiseen päivään mahtuu mitä kummallisimpia oikkuja. Itkua, hetken päästä taas ollaan iloisia ja taas itketään. Sitten kun tyyppi sattuu vielä olemaan kuvitelmissaan maailman napa, jonka ympärillä kaikki pyörii, ja että näyttääkö hän nyt yli vai ali kolmikymppiseltä.
Alussa toi vei minutkin hulluuden partaalle ja meinasin vaihtaa työpaikkaa, mutta sitten opin käyttäytymistavan bipon suhteen. Ei pidä välittää mitä hän sanoo. Vaikka bipo kuinka märisee tai yrittää saada naurulla mukaan johonkin leikkiinsä pitää olla vaan, että vitut. Eikä pidä uskoa mitä bipo sanoo. Kaikki mitä sen suusta ulos tulee niin on jotenkin itsensä korostamista tai muuta paskaa. Kaikkiin sanomisiin pitää sanoa vaan, että okei. Kun kuitenkaan ei voi itse etukäteen tietää mistä suunnasta kulloinkin viiraa. - nevö hööd
övövö kirjoitti:
En ymmärrä miksi jotkut pilaa oman elämänsä olemalla yhdessä bipon kanssa. Itsellä ei ole kokemusta seurustelusta, mutta pomoni sattuu olemaan bipo ja hohhoijaa. Elämä on yhtä draamaa töissä. Yksikään päivä ei ole tasainen ja harmaa vaan jokaiseen päivään mahtuu mitä kummallisimpia oikkuja. Itkua, hetken päästä taas ollaan iloisia ja taas itketään. Sitten kun tyyppi sattuu vielä olemaan kuvitelmissaan maailman napa, jonka ympärillä kaikki pyörii, ja että näyttääkö hän nyt yli vai ali kolmikymppiseltä.
Alussa toi vei minutkin hulluuden partaalle ja meinasin vaihtaa työpaikkaa, mutta sitten opin käyttäytymistavan bipon suhteen. Ei pidä välittää mitä hän sanoo. Vaikka bipo kuinka märisee tai yrittää saada naurulla mukaan johonkin leikkiinsä pitää olla vaan, että vitut. Eikä pidä uskoa mitä bipo sanoo. Kaikki mitä sen suusta ulos tulee niin on jotenkin itsensä korostamista tai muuta paskaa. Kaikkiin sanomisiin pitää sanoa vaan, että okei. Kun kuitenkaan ei voi itse etukäteen tietää mistä suunnasta kulloinkin viiraa.Aina tääl puhutaan et elämä on yhtä draamaa bipon kanssa. Missä se draamaa oikeen on ku ei tänne oo tullu? Onkohan sun pomolla sit sekamuotonen tai epävakaa persoona jos elämä työpaikalla on tollasta? Mul ainaki menee nii et on kuukausia masennusta tai lievää masennusta ja sit tulee hypomania tai tasainen kausi. Ei mul mielialat vaihtele tolleen hetkestä toiseen. Noi oikut ja toi sun kertomus vaikuttaa ihan epävakaalta joka on saanu bipon diagnoosin. Sekamuotosen pitäis olla niin rankka kokemus ettei siin töissä pystyis olemaan. Näin oon ainaki käsittäny.
Älä nyt heitä mitään analyysia yhden "bipon" perusteella ku kaikki meistä ei tollasia oo.
- Aviovaimo
Onnistuu ehdottomasti. Selkeästi rakastat ja tunteita on, silloin ei työ mene hukkaan. itse epävakaana persoonana haluan kertoa että parhain lääke tunnesuhteessa hänelle on, kun itse ouhut avoimesti asioista ja tunteistasi, peloistasi, siitä kuinka hermot menee. usein epävakaat persoonat ovat todella hyväsydämisiä ja tunteellisia, ja antavat itsestään rakkailleen kaiken. Ongelmansa on raskain hänelle itselleen, ja muista myös että höiriö on syntynyt epävakaudesta elämässä. pyri järjestää hänelle turvaa lähelläsi.
- puolison_epätoivo
Jee, kolme hyvää päivää takanapäin, selvittiin jopa yhdestä erimielisyydestä vain ihan pienellä kinalla! :)) vaatii kyllä paljon itseltä itsehillintää, ymmärrystä ja kärsivällisyyttä, mutta huomasin, että jos itse en mene mukaan näihin kiukutteluihin, vaan otan täysin päinvastaisen asenteen niin naisenikin rauhoittuu nopeasti. Mistä vaan löytäisi sen voiman olla loukkaantumatta ilkeistä kommenteista ja epäilyksistä? Välillä vielä itsellänikin pieni ääni narisee takaraivossa että entäs jos hän oikeasti onkin tuota mieltä.. Ymmärsin, että tämän häiriön oireet lievittyisivät iän myötä? Onko kellään kokemuksia että mitä tämä käytännössä tarkoittaa, 30 vuotta vai 80 vuotta?? :D
- Anonyymi
Hei!
Vanha kommentti, mutta jos täällä on joku joka painii samanlaisten asioiden kanssa. Itselläni nuorempana diagnosoitu epävakaa, mutta mielialanvaihtelut ja elämän draama jo takana päin. (Lohdutus muille, olen vasta 27-vuotias, olon koheneminen nuorella iällä siis mahdollista) Epäilen itselläni kuitenkin autismia. Joitakin piirteitä huomaan kuitenkin jääneen, esim liiallinen huolellisuus ja ajattelu. Haluan, että arki on rauhallista ja toimivaa. Poikaystävälläni on ajoittain masennusta ja hypomaanista käyttäytymistä, mikä välillä alkaa ahdistamaan. Minuun tarttuu herkästi toisten tunnetilat ja siksi toisen tunteiden vaihtelu tuntuu ahdistavalta. Hypomaniassa hän myös usein korostaa itseään, eikä myönnä tekevänsä väärin asioissa, vaikka on käyttäytynyt väärin toista kohtaan (esim valehtelee, ei pidä lupauksiaan, myöhästelee) tämä välillä ärsyttää. En ole itsekään täydellinen ja oma asd/epävakaa? aiheuttaa sen, että hänen tunnetilansa tarttuu herkästi minuun ja sitten stressaannun itse. Saako bipon lääkkeillä tasapainoon? Hän on kuitenkin hyvä mies. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei!
Vanha kommentti, mutta jos täällä on joku joka painii samanlaisten asioiden kanssa. Itselläni nuorempana diagnosoitu epävakaa, mutta mielialanvaihtelut ja elämän draama jo takana päin. (Lohdutus muille, olen vasta 27-vuotias, olon koheneminen nuorella iällä siis mahdollista) Epäilen itselläni kuitenkin autismia. Joitakin piirteitä huomaan kuitenkin jääneen, esim liiallinen huolellisuus ja ajattelu. Haluan, että arki on rauhallista ja toimivaa. Poikaystävälläni on ajoittain masennusta ja hypomaanista käyttäytymistä, mikä välillä alkaa ahdistamaan. Minuun tarttuu herkästi toisten tunnetilat ja siksi toisen tunteiden vaihtelu tuntuu ahdistavalta. Hypomaniassa hän myös usein korostaa itseään, eikä myönnä tekevänsä väärin asioissa, vaikka on käyttäytynyt väärin toista kohtaan (esim valehtelee, ei pidä lupauksiaan, myöhästelee) tämä välillä ärsyttää. En ole itsekään täydellinen ja oma asd/epävakaa? aiheuttaa sen, että hänen tunnetilansa tarttuu herkästi minuun ja sitten stressaannun itse. Saako bipon lääkkeillä tasapainoon? Hän on kuitenkin hyvä mies.Ihminen ei ole kone joka säädetään tasapainoon.
Bipo tai epävakaa on ihminen jolla luonne ja persoonallisuus yms
Ja häneltä puuttuu varmasti valtava määrä muita ikäviä piirteitä kuten sairas suorittaminen kilpailu pelaaminen some valhe jne jne ?
Itse en olisi ihmisen kanssa enkä voisi rakastaa ketään joka on lääkitty tasapainoon ja turrutettu ontoksi kuoreksi.
Toki pieni määrä lääkkeitä voi kulkea rinnalla monella vaikka koko elämän muttei määritellä sitä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihminen ei ole kone joka säädetään tasapainoon.
Bipo tai epävakaa on ihminen jolla luonne ja persoonallisuus yms
Ja häneltä puuttuu varmasti valtava määrä muita ikäviä piirteitä kuten sairas suorittaminen kilpailu pelaaminen some valhe jne jne ?
Itse en olisi ihmisen kanssa enkä voisi rakastaa ketään joka on lääkitty tasapainoon ja turrutettu ontoksi kuoreksi.
Toki pieni määrä lääkkeitä voi kulkea rinnalla monella vaikka koko elämän muttei määritellä sitä.Lähes jokainen päättäjä täällä on yhä ilman diagnoosia?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihminen ei ole kone joka säädetään tasapainoon.
Bipo tai epävakaa on ihminen jolla luonne ja persoonallisuus yms
Ja häneltä puuttuu varmasti valtava määrä muita ikäviä piirteitä kuten sairas suorittaminen kilpailu pelaaminen some valhe jne jne ?
Itse en olisi ihmisen kanssa enkä voisi rakastaa ketään joka on lääkitty tasapainoon ja turrutettu ontoksi kuoreksi.
Toki pieni määrä lääkkeitä voi kulkea rinnalla monella vaikka koko elämän muttei määritellä sitä.Hei!
Kiitos kommentista. En halua, että ketään turrutetaan lääkkeillä. Mietin nyt miten voisin auttaa häntä. Koen, että oma epävakauteni nuorena johtui siitä, että tunnetaidot eivät olleet kehittyneet. Kun ymmärrys ja taidot lisääntyi, oireista kasvoi ulos ja elämä on pysynyt balanssissa. Poikaystäväni on välillä tavallinen, ihana oma itsensä, mutta sitten hänelle tulee kausia, jolloin hän masentuu tai lähtee lapasesta. Silloin hän myös riitautuu läheisten kanssa ja joutuu ongelmiin. Kyse ei siis ilmeisesti ole huonoista tunnetaidoista vaan sairaudesta, joka laukeaa jostakin ärsykkeestä. Miten siis tätä voi parhaiten hoitaa jos ei lääkkeillä ja miten minä voin auttaa..? Kun huomaan, että hän on joutumassa ongelmiin, mutta saan haukkumiset päälle jos yritän varoittaa häntä tekemästä asioita, joita sitten katuu myöhemmin..
- Anonyymi
Onko jossain MT ihmisten deittipaikka tai oma tinder että löytäisi fiksua seuraa?
- Anonyymi
Kiinnostaa!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomen kansa haluaa Antti Lindtmanista pääministerin
Lindtman on miltei tuplasti suositumpi kuin etunimikaimansa Kaikkonen. Näin kertoo porvarimedian teettämä kysely. http2304123Vain 21% kannattaa Lindtmania pääministeriksi
se on selvästi vähemmän kuin puolueen kannatus, mites nyt noin?1112603Miten löydän sinut
Ja saan sanottua kaiken mitä haluan sinulle kertoa? Ja kuinka kuuntelisit minua sen hetken? Kuinka voin ilmaista sen mit382335Yöllinen autolla kaahari Heinolan seudulla
Asukkaita häiriköivän nuoren herran autokaahaus keskustelu poistettu, onko jokin hyvävelijärjestelmä käytössä ?811416Vaikea tilanne
Hieman kolkuttaa omatuntoa, kun on osoittanut kiinnostusta väärää naista kohtaan. En ymmärrä miten toinen on voinut te1111350- 481159
- 751057
- 59923
- 45906
Emme koskaan keskustelleet kasvotusten syistä välirikollemme
Enkä voisi kertoa perimmäistä rehellistä syytä. Kerroin sinulle pintapuolisen ”paketin” ja otin tavallaan omalle vastuu58901