Mitä on Kulhon saaressa, jossa ennen oli poikakoti?

Se oli ennen poikakotisaari. Uittamolta on sinne lyhyt matka vaikka soudella tai meloa kanootilla. Eikös siellä ole ainakin joku iso kartano. Olisiko siellä uimarantakin. En tiedä.

Kulhon on saari Turun kaupungissa Kakskerran kaupunginosassa.

Saaren pinta-ala on noin 2 km², josta peltoa noin 60 hehtaaria. Turun kaupunki omistaa pääosan saaresta. Keskiosan ruovikoitunut merenlahti on luonnonsuojelualue (pinta-ala 21 hehtaaria), samoin itäosan Linnavuori (4 hehtaaria). Kulhossa on vain muutama vakituinen asukas. Sekä saaren itä- että länsipäässä on useita kesäasuntoja.

Saaressa sijaitsi poikakoti 1925–1968. Poikakodissa asui 34 poikaa, jotka saivat kansakouluopetusta sekä opetusta erilaisissa maatalous- ja rakennusammateissa. Pojat tekivät työtä muun muassa hoitamalla karjaa sekä tekemällä pelto- ja rakennustöitä. Poikakodilla oli kovan ja ankaran paikan maine Turun nuorison keskuudessa. Poikakodin toiminta siirrettiin Lausteen perhekuntoutuskeskukseen. Kaupunki myi poikakodin rapistuneet rakennukset muutamia vuosia sittenmilloin? ja ne ovat nyt kunnostuksen alla.

Dome Karukoski ohjasi Kulhossa heinäkuussa 2007 Leena Landerin romaaniin perustuvaa elokuvaa Tummien perhosten koti.

Kyllä sinne saa mennä ihan mistä kohtaa rantaa tahansa. Tietääkseni siellä ei ole vahtikoiria.

siellä on maahamuuttajia

Mistä tiedät?

Älä kirjoittele tänne humalassa.

Meneekö sinne joku silta? Googlekartan mukaan menis Hiidenkiukaantieltä. On yksityistie, en viittiny ajaa katsomaan.

Kulhon saaressa oli yksityisiä mökkiläisiä,
ja ennen oli lastenkotien kesänviettopaikkoja.
Kariniemi, Tyynelä, Hammarbacka, Linnavuori,
Kulho, Ruusuholma, ei tule mieleen enempää..

Kirjoitti entinen kesäasukas.

Mun sedällä om siellä kesämökki.

Saa sinne mennä, kaupungin maille, tosin jo rakennukset rapistuneet. Olin 60-70-luvuilla: Tyynelässä, Kariniemessä ja Kulhossa kesäsiirtoloissa. Oli hauskaa, tekemistä
paljon, tehtiin majoja, lauttoja, kävelykeppejä ja ongenvapoja. Ongittiin ja uitiin paljon
puhtaissa merivesissä. Mattoja jopa pestiin siihenaikaan. Elämä oli huoletonta ja aurinkoista. Vesibussi kulki säännöllisesti saaren ympäri, äiti lähetti pikkupaketteja
vesibussilla. Myöhemmin oltiin Kulhon mailla heinäpelloilla, mansikanpominnassa,
herneennoukintaa ja puutarhamarjoja muitakin. Niin kesät menivät mukavasti.
Vuonna 1967 oli kovamyrsky ja ukonilma. Lapset hiukan pelättiinkin Kariniemessä.
Puita kaatui valtavasti, yksi talon päällekin, oli se kauhea myrsky, mutta siitäkin selvittiin. Muistellan näitä haikeudella, sillointällöin...terv. Ossi!

Aloittaja on ilmiselvästi nuorten poikalasten perään kuolaava otus mutta aivan liian myöhässä!Lausteen poikakotikin on aikaa sitten lopetettu ja pernasaareenkin et ehdi enää...