Herätys mormoonit !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Jumalan nimi on Jehova tai Jahve
Mormoonit on ihan selvästi LAHKO MUIDEN LAHKOJEN JOUKOSSA
Jumalan nimi on Jehova tai Jahve
Mormoonit on ihan selvästi LAHKO MUIDEN LAHKOJEN JOUKOSSA
Jeesuksen nimi Jehova ????????????????
Huh, huh mitä soopaa
30103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tästä voit tutkia.
http://en.fairmormon.org/Mormonism_and_the_nature_of_God/Elohim_and_Jehovah
Lahko on sellainen, joka on eronnut jostakin kirkosta.
Luterilainen kirkko esimerkiksi on Katolisen kirkon lahko.
MAP-kirkko ei ole lahko, koska se ei ole eronnut mistään vaan on Joseph Smithin keksintö.
MAP -kirkko ei ole lahko, mutta syyn arvasit väärin.
Mistään muusta ei ole mitään näyttöä.
Niin, ei lahko vaan bisnestä pyörittävä kultti.
"MAP-kirkko ei ole lahko, koska se ei ole eronnut mistään vaan on Joseph Smithin keksintö."
No tämä määritelmä on hieman häilyvä. Suomessa vaikuttava MAP-kirkko on opillisesti erkaantunut alkuperäisestä Joseph Smithin opista, joten siltä osin lahko -nimikkeen käyttö voisi olla perusteltua. Alkuperäistä Joseph Smithin oppiahan maailmassa edustaa FLDS -kirkko, jonka johtaja ja profeetta Warren Jeffs istuu paraikaa USA:ssa elinkautista lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä. Warren Jeffs omien sanojensa mukaan saa edelleen jatkuvaa ilmoitusta jumalilta ja hän on vankilasta käsin myös sanaillut uusia pyhiä tekstejä seuraajilleen eli FLDS kirkossa jumalat puhuvat edelleen äänellään, mutta MAP-kirkossa ei vastaavia tekstejä nähdä, koska siellä jumalten tahto on alistettu kirkon johtoryhmän äänestysten alaisuuteen.
mitäpä tahdoit tuolla viestittää?
Se viestittää, että ei tunne MAP kirkon historiaa.
Siis, mormoonit, miksi väitätte, että Jeesusksen nimi on JEHOVA ?????????
Kertokaa siihen Raamatullinen peruste ja jakeet, mihin väitteen pitää perustua.
etkös sinä ole myös sitä mieltä, että Jeesus on Jumala, joten missä se ongelma sitten on?
Jeesus ei ole Jumala vaan Jumalan POIKA, Joka oli Jehovan Rakennusmestari kun kaikki luotiin taivaassa ja hänen nimensä oli siellä SANA,
Raamattu itse sen kertoo selvästi.
minäkin olen sitä mieltä, että Jeesus ja Jumala ovat erillisiä, eivät yksi Jumala.
Kun Raamattu kerto tämän tosiasian selvästi, mihin perustuu se käsittämätön väite, että Jumala olisi kolmiyhteinen.
Oppi Kolminaisuudesta voidaan päätellä useista Raamatun teksteistä. Jeesus mainitsi Kolminaisuuden lähetyskäskyssään: ”kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:19). Raamattu opettaa selvästi, että on olemassa vain yksi tosi Jumala (esim. 5. Moos. 6:4, Mark. 12:29, Jes. 43:10, 45:5, 2. Sam. 7:22, 1. Kor. 8:4, 1. Tim. 2:5, Ef. 4:6, Joh. 17:3). Isä on tämä Jumala (esim. Matt. 11:25, Joh. 17:3, Ef. 4:6, 2. Piet. 1:17), mutta myös Poika on tämä Jumala (esim. Joh. 1:1, 1:18, 20:28, Matt. 1:23, Room. 9:5, Kol. 2:9, Hepr. 1:8, Tit. 2:13), ja samoin myös Pyhä Henki on tämä Jumala (Ap.t. 5:3-4, 2. Kor. 3:17). Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat silti erillisiä ja persoonia, siis erillisiä persoonia (esim. Joh. 14:16-17, 16:5-8, 17:5, Matt. 3:16-17, 2. Kor. 13:13). Täten Jumala on siis yksi Jumala ja kolme persoonaa.
Oppi Kolminaisuudesta tulee myös traditiosta. Apostolien aikalainen Ignatius Antiokialainen kirjoitti 100-luvulla: ”Pyrkikää siis siihen, että olisitte vahvat…Pojassa ja Isässä ja Hengessä…” (Kirje magnesialaisille 13:1) ”Sillä meidän Jumalamme Jeesus Kristus oli Jumalan pelastussuunnitelman mukaan Marian kohdussa, kun tämä oli raskaana…” (Kirje efesolaisille 18:2) 200-luvulla Tertullianus kirjoitti: ”Että on kaksi Jumalaa ja kaksi Herraa, on toteamus, jonka emme koskaan salli päästä suustamme – ei sillä, etteivätkö Isä ja Poika olisi Jumala, tai Pyhä Henki Jumala, ja jokainen heistä Jumala…” (Praxeasta vastaan 13:6) Nikean ja Konsantinopolin ekumeeniset kirkolliskokoukset määrittelivät Kolminaisuuden lopullisesti vuosina 325 ja 381, ja kaikki suurimmat kristilliset kirkkokunnat pitävät näitä määritelmiä sitovina.
ihanko aidosti tiedät, että noin on?
Näin se menee 'virallisen' kristinuskon mukaan.
Mistä tiedät ettei se ole niin? :-)
...mutta suora vastaus suoraan kysymykseesi:
Ei aavistustakaan :-)
Tuskin sinullakaan mitään TIETOA asiasta on.
uskon varassa olemme molemmat jumalkäsityksinemme. Kumman usko on oikeampi?
Voimme myös kumpikin olla totaalisesti väärässä tai osittain oikeassa.
Mistä sen tietää vaikka Dalai Lama korjaisi potin? :-)
Uskonnollisista johtajista hän on ainakin humaanein.
kukkahattutätien kiiltokuvapoika.
Vaikka niin, mutta hän ei rakentele ostareita :-)
Kukin uskokoot tavallaan mutta rahan vahva kytkös uskontoon saa ainakin omat niskavillani välittömästi pystyyn.
Ehkä se ei sinua häiritse mutta minua se häiritsee.
Kuules, olen monesti fundeerannut sitä, että jos lähdetään oletuksesta että Jumala on täydellinen totuus ja hyvyys, niin miksi kaikki tietämäni uskonnot ja kirkot eivät sitä ole.
Näistä kriteereistä ei selviä MAP, katolinen kirkko eikä tietääkseni mikään muukaan.
Oletko koskaan ajatellut asiaa tältä kantilta? Häiritseekö se sinua?
Minua se häiritsee.
kerrotaan, että aikoinaan Jumala perusti kirkon ja totesi, että se on hyvä ... sitten hän päästi ihmiset sisään ...
Kiiltokuvapoikakaan ei ole kaikkien mieleen. Tässä vain yksi esimerkki: http://tinyurl.com/2d5jcv
Totuusarvo voi olla tässäkin mitä tahansa nollasta sataan.
Haha! Jotakin tuollasta minäkin luulen :-)
Kyllä tuokin jotain kuvaa: "...Jumala perusti kirkon ja totesi, että se on hyvä ... sitten hän päästi ihmiset sisään ... " Mutta ei olisi voinut olla päästämättä, sillä silloin vapaan tahdon periaate ei olisi toteutunut? Ihmettelen, että Jumala salli niin tapahtua. Ihmiset pilasivat sitä, mikä oli hyvää. Kaipa tuo kokemus on meille tarpeen, jotta osaisimme arvostaa siitä, mitä meille on tarjolla? Ihmisten pahuudesta tai lempeämmin sanoen kypsymätömyydestä huolimatta jäljelle jääneissä oikea kirkon rippeissä on heijastusta siitä täydellisyydestä, jota kohti olisi pyrittävä. Uskoamme koetellaan ja innostetaan etsimään, jotta löytäisi. - Ja voi löytää!
muuta huom! hän perusti vain yhden Kristuksen kirkon, jonka ihmiset sössivät niin, että se piti palauttaa myöhemmin ehjänä uudelleen. ; ] Arvaa minkä?
# M. L. E. #
Raamattu ei opeta kolminaisuutta.
Raamattu on käännetty kolminaisuusopin mukaiseksi monilta osin.
Epäonnistuttu siinä, koska tehty Raamatusta ristiriitainen.
Herra sanaa viljellään jakeissa, mihin se ei kuulu ja näitä on tuhansia, miksi, koska sillätavalla haluttu häivyttää Jumalan nimi ja sillä tavalla saatu Nikean kokouksen mukainen kolminaisuus lopputulos, joka todellakin pidettiin V. 325, siitä on olemassa faktat.
Siitä löytyy enemmän vaikka Iso Raamatun tietosanakirja tai muu vastaavanlainen luotettava teos
Although Elohim is understood and used in the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints as the name-title of God the Eternal Father and the name Jehovah is reserved for His Only Begotten Son, Jesus Christ, this has not always been the case. Nineteenth-century Mormons—including Joseph Smith, Brigham Young, and John Taylor—generally used Jehovah as the name of God the Father. Latter-day Saints also recognize that the Hebrew word Elohim was used anciently as a generic word for "god."
Siis kirkon kanta on, että Elohim on isä ja Jehova on varattu Jeesukselle Kristukselle. Mutta näin ei ole aina ollut.
Ei mormoni tiedemiesten tutkimuksissakin on osotettu että Jehova on Jeesuksen Kristuksen nimi.
Lisäys:
Eli MAP kirkko käyttää näitä nimiä; Elohim ja Jehova, erottaakseen Jumalan ja Kristuksen toisistaan.
The conviction that Elohim was anciently the Almighty God and Father of us all, and Jehovah was and is Jesus the Christ, his Son is based on modern scripture (D&C 110:1–4) and not Biblical exegesis. The teachings of modern prophets and apostles has tended to reinforce this usage, such as when President Joseph F. Smith taught, "Among the spirit children of Elohim the firstborn was and is Jehovah or Jesus Christ to whom all others are juniors."[1]
The LDS use of the name titles Elohim and Jehovah to designate God Our Heavenly Father and His Only Begotten Son, Jesus Christ respectively is not meant to insist that this is how these titles were always used anciently, including in the Holy Bible. Rather, these titles are a naming convention used in the modern Church for clarity and precision. Since Christ may be spoken of as "the Father" in a great many senses, the modern Saints use these name-titles to avoid ambiguity, regardless of which 'role' of a divine Personage is being discussed.
Since this terminology was not standardized for convenience and clarity prior to the twentieth century, readers are cautioned not to expect the early writings of the Church to always reflect this practice, which arose only decades later. Likewise, attempting to read the Bible as if its writers followed the same modern practice is anachronistic, and may lead to confusion and misinterpretation.