Afrikkaan kondomeita, niin on parempi kaikille

Muistan kauan sitten kertomuksen netissä, jossa iso puhelinyhtiö AT&T ilmeisesti joutui ottamaan mainoksensa pois aikakausilehdistä. Mainoksessa esitettiin luuri kädessä eri kansalaisuuksia maailmankartan päällä. Kun muissa maanosissa oli erinäköisiä ihmisiä, erivärisin luurein niiin Afrikan mantereen kohdalla sitten olikin esitetty jokin apina luuri kädessään. Eipä naurattanut kys. mainos Afrikkalaisia, ei yhtään. AT&T:han keräilee sievoisia summia kys. maanosista lähtevistä puheluista.

Aasiassa ja Afrikassa ne keksisivät vain kuljettaa koko toimituserän jonnekkin, jossa niistä kortongeista uusiovarmistettaisiin joitain tarpeellisempia asioita, heidän käytännönläheisiin tarpeisiin.

Ei kehitysmaihin ole esim. Amerikka voinut lähettää mitään myrkkyjä sitten DDT:n, ilman että asia paljastuisi. Ja muutenkin kaikella lailla moinen dumppaaminen on kyseenalaista. Muistan senkin spekuloivan kertomuksen, että Afrikka olisi syyttänyt Amerikan lääketieteellisä laboratorioita mahdollisesta AIDS:n istuttamisesta/siirtämisestä apinoiden välityksellä Afrikan kansoihin.

koneinsinööri taitaisi osata käyttää pähkinänsärkijöitä, olisiko siinä meidän kotimaisille sompuille töitä?

Eli pakolaiset ja sossushopaprit eivät lopu ikinä.

vast.otto lopetettav kirjoitti:

Eli pakolaiset ja sossushopaprit eivät lopu ikinä.

Eivät lopu milloinkaan. Luepa tämä:
http://www.hs.fi/ulkomaat/Afrikkalaisten muuttovirtaa pitää hillitä monin keinoin/a1382579730290

Väestönkasvu, työttömyys, köyhyys ja nälkä ajavat siirtolaisia Eurooppaan, vaikka heille ei ole luvassa töitä eikä turvapaikkaa. Ongelmaan pitää puuttua määrätietoisesti Välimeren kummallakin puolen.

Lampedusan saaren edustalla tapahtuneessa laivaonnettomuudessa kuoli lokakuun alussa yli kolmesataa Eurooppaan siirtolaisiksi pyrkinyttä somalialaista ja eritrealaista. Ihmishenkiä vaatineita havereita on ollut Välimerellä tänä vuonna aiempaa enemmän, mutta muuttoliikekatastrofi on vasta aluillaan.

Afrikassa erilaiset matkatoimistot ja keinottelijat tarjoavat muuttopaketteja Eurooppaan. Siirtolaiset huomaavat vasta perille päästyään, että todellisuus on Euroopassakin karu. Tarjolla ei ole töitä eikä turvapaikkaa.

Muuttopainetta aiheuttaa etenkin kiihtyvä väestönkasvu. Egyptin asukasluku on kaksinkertaistunut vuodesta 1980, eikä Niilin ympäristössä ole vuosiin jalostettu aavikkoa viljely- tai talousmaaksi.

Väestöpaine kasvaa myös Etiopiassa. Maan talous ei kasva, vaikka 82-miljoonainen väestö kasvaa vuosittain 2,6 prosenttia.

Lähtömaiden tulisi kansainvälisen tuen avulla pyrkiä rajoittamaan väestönkasvua, esimerkiksi Kiinan yhden lapsen politiikan tapaan. Yhden lapsen politiikka toisi Afrikan maille pitkän aikavälin hyötyä ja niiden asukkaille välitöntä etua, kun elatustarve vähenee.

Muuttohaluja lisää myös nuorisotyöttömyys. Arabimaissa arvellaan olevan yli 18 miljoonaa työtöntä 15–24-vuotiasta nuorta. Tunisiassa, Libyassa ja Egyptissä työttömiä nuoria on tuoreiden tilastojen mukaan yli 40 prosenttia.

Työtön nuoriso turhautuu ja voi ryhtyä mellakoimaan. Arabikevään vallankumoukset saivat tukea tyytymättömiltä nuorilta.

Pohjois-Afrikan maiden hallitusten pitäisi keskittyä nuorisotyöttömyyden hoitoon jopa palkkoja alentamalla, jotta nuorisolla olisi mielekästä tekemistä päiväsaikaan. Työllistämiseen voisi hakea lainarahoitusta esimerkiksi Kansainväliseltä valuuttarahastolta, ja Euroopan maiden antamassa kehitysavussa pitäisi painottaa nuorisotyöttömyyden hoitoa.

Ruoan hinnannousu lisää konfliktialttiutta. Esimerkiksi Etiopiassa ja Sudanissa ruoan hinta on noussut nopeammin kuin missään muualla maailmassa. Keniassa jopa kolmasosa kaupunkilaisista on aliravittuja. Afrikan sarvessa ja Libyassa kolmasosa perheen tuloista menee ruokaan.

Afrikan ulkopuolisten maiden ei pitäisi käyttää afrikkalaista viljelyalaa ruokahuoltonsa turvaamiseen, toisin kuin esimerkiksi Etelä-Korea ja Intia tekevät nykyisin. Afrikkalaisen viljan pitäisi päätyä Afrikan markkinoille. Rikkaampien maiden tulisi laivata kehitysapuna ilmaista viljaa alueille, joilla kärsitään aliravitsemuksesta tai nälänhädästä.

Nälkä ja köyhyys lisäävät siirtolaisuuden houkutusta erityisesti maaseudulla. Vaikka kaupungeissa on merkkejä elintason paranemisesta, Pohjois-Afrikan maaseudulla yli puolet kansasta elää köyhyysrajan alapuolella. Joka kolmas libyalainen on ilman puhdasta vettä.

Kansainväliset sijoittajat eivät juuri kehitä maaseudun infrastruktuuria, ja maaseudun kurjistumisen vuoksi väestön on pakko muuttaa ylikansoitettuihin kaupunkeihin. Afrikkaan sijoituksia tekevien maiden, muun muassa Kiinan, tulisi ottaa vastuu Afrikan maiden maaseudun kehittämisestä.

Väestönkasvu, työttömyys, köyhyys ja nälkä eivät yksinään täytä Geneven pakolaissopimuksen määritelmiä suojaan oikeuttavasta vainosta tai sen uhasta. Kun turvapaikkaa ei näillä perusteilla saa eikä Euroopalla ole tässä taloustilanteessa tarjota työlupia, Eurooppaan pyrkivät siirtolaiset jäävät tyhjän päälle. Etelä-Eurooppa ja Välimeri täyttyvät ajelehtivista ihmisistä, joille Euroopalla ei ole tarjottavaa.

Lähtömaissa pitäisi jakaa todenmukaista tietoa turvapaikan saamisen tiukoista ehdoista sekä Euroopan heikosta talous- ja työllisyystilanteesta. Euroopan maiden kehitysyhteistyöhankkeiden taas pitäisi tukea nykyistä paremmin nuorten työllistymistä ja ruoan hinnanlaskua lähtöalueilla.

Jos siirtolaisten lähtö- ja saapumismaissa ei puututa siirtolaisuuden syihin, Lampedusan edustalla ja muualla Välimerellä on odotettavissa entistä enemmän tragedioita.

Arno Tanner
Kirjoittaja on väestötieteen ja politiikan dosentti, joka toimii erityisasiantuntijana Euroopan turvapaikkavirastossa Maltalla.

shoppaus for ever kirjoitti:

Eivät lopu milloinkaan. Luepa tämä:
http://www.hs.fi/ulkomaat/Afrikkalaisten muuttovirtaa pitää hillitä monin keinoin/a1382579730290

Väestönkasvu, työttömyys, köyhyys ja nälkä ajavat siirtolaisia Eurooppaan, vaikka heille ei ole luvassa töitä eikä turvapaikkaa. Ongelmaan pitää puuttua määrätietoisesti Välimeren kummallakin puolen.

Lampedusan saaren edustalla tapahtuneessa laivaonnettomuudessa kuoli lokakuun alussa yli kolmesataa Eurooppaan siirtolaisiksi pyrkinyttä somalialaista ja eritrealaista. Ihmishenkiä vaatineita havereita on ollut Välimerellä tänä vuonna aiempaa enemmän, mutta muuttoliikekatastrofi on vasta aluillaan.

Afrikassa erilaiset matkatoimistot ja keinottelijat tarjoavat muuttopaketteja Eurooppaan. Siirtolaiset huomaavat vasta perille päästyään, että todellisuus on Euroopassakin karu. Tarjolla ei ole töitä eikä turvapaikkaa.

Muuttopainetta aiheuttaa etenkin kiihtyvä väestönkasvu. Egyptin asukasluku on kaksinkertaistunut vuodesta 1980, eikä Niilin ympäristössä ole vuosiin jalostettu aavikkoa viljely- tai talousmaaksi.

Väestöpaine kasvaa myös Etiopiassa. Maan talous ei kasva, vaikka 82-miljoonainen väestö kasvaa vuosittain 2,6 prosenttia.

Lähtömaiden tulisi kansainvälisen tuen avulla pyrkiä rajoittamaan väestönkasvua, esimerkiksi Kiinan yhden lapsen politiikan tapaan. Yhden lapsen politiikka toisi Afrikan maille pitkän aikavälin hyötyä ja niiden asukkaille välitöntä etua, kun elatustarve vähenee.

Muuttohaluja lisää myös nuorisotyöttömyys. Arabimaissa arvellaan olevan yli 18 miljoonaa työtöntä 15–24-vuotiasta nuorta. Tunisiassa, Libyassa ja Egyptissä työttömiä nuoria on tuoreiden tilastojen mukaan yli 40 prosenttia.

Työtön nuoriso turhautuu ja voi ryhtyä mellakoimaan. Arabikevään vallankumoukset saivat tukea tyytymättömiltä nuorilta.

Pohjois-Afrikan maiden hallitusten pitäisi keskittyä nuorisotyöttömyyden hoitoon jopa palkkoja alentamalla, jotta nuorisolla olisi mielekästä tekemistä päiväsaikaan. Työllistämiseen voisi hakea lainarahoitusta esimerkiksi Kansainväliseltä valuuttarahastolta, ja Euroopan maiden antamassa kehitysavussa pitäisi painottaa nuorisotyöttömyyden hoitoa.

Ruoan hinnannousu lisää konfliktialttiutta. Esimerkiksi Etiopiassa ja Sudanissa ruoan hinta on noussut nopeammin kuin missään muualla maailmassa. Keniassa jopa kolmasosa kaupunkilaisista on aliravittuja. Afrikan sarvessa ja Libyassa kolmasosa perheen tuloista menee ruokaan.

Afrikan ulkopuolisten maiden ei pitäisi käyttää afrikkalaista viljelyalaa ruokahuoltonsa turvaamiseen, toisin kuin esimerkiksi Etelä-Korea ja Intia tekevät nykyisin. Afrikkalaisen viljan pitäisi päätyä Afrikan markkinoille. Rikkaampien maiden tulisi laivata kehitysapuna ilmaista viljaa alueille, joilla kärsitään aliravitsemuksesta tai nälänhädästä.

Nälkä ja köyhyys lisäävät siirtolaisuuden houkutusta erityisesti maaseudulla. Vaikka kaupungeissa on merkkejä elintason paranemisesta, Pohjois-Afrikan maaseudulla yli puolet kansasta elää köyhyysrajan alapuolella. Joka kolmas libyalainen on ilman puhdasta vettä.

Kansainväliset sijoittajat eivät juuri kehitä maaseudun infrastruktuuria, ja maaseudun kurjistumisen vuoksi väestön on pakko muuttaa ylikansoitettuihin kaupunkeihin. Afrikkaan sijoituksia tekevien maiden, muun muassa Kiinan, tulisi ottaa vastuu Afrikan maiden maaseudun kehittämisestä.

Väestönkasvu, työttömyys, köyhyys ja nälkä eivät yksinään täytä Geneven pakolaissopimuksen määritelmiä suojaan oikeuttavasta vainosta tai sen uhasta. Kun turvapaikkaa ei näillä perusteilla saa eikä Euroopalla ole tässä taloustilanteessa tarjota työlupia, Eurooppaan pyrkivät siirtolaiset jäävät tyhjän päälle. Etelä-Eurooppa ja Välimeri täyttyvät ajelehtivista ihmisistä, joille Euroopalla ei ole tarjottavaa.

Lähtömaissa pitäisi jakaa todenmukaista tietoa turvapaikan saamisen tiukoista ehdoista sekä Euroopan heikosta talous- ja työllisyystilanteesta. Euroopan maiden kehitysyhteistyöhankkeiden taas pitäisi tukea nykyistä paremmin nuorten työllistymistä ja ruoan hinnanlaskua lähtöalueilla.

Jos siirtolaisten lähtö- ja saapumismaissa ei puututa siirtolaisuuden syihin, Lampedusan edustalla ja muualla Välimerellä on odotettavissa entistä enemmän tragedioita.

Arno Tanner
Kirjoittaja on väestötieteen ja politiikan dosentti, joka toimii erityisasiantuntijana Euroopan turvapaikkavirastossa Maltalla.

Lue lisää

Arno Tannerin kirjoitus on todella harvinainen. Siinä on tietoa ja mielipiteitä. Olen ollut seitsemässä Afrikan maassa töissä yhteensä yli viisi vuotta ja katsellut sitä hieman eri kulmasta kuin ihmiset kotisohvalta tai turistipaikoista. Maat, missä kaikki lapset käyvät koulua voivat paremmin. Tyttöjen koulutus on tukipilari paremmalle yhteiskunnalle. Naisten pankki on loistava systeemi sillä investoimalla naisiin saadaan talous toimimaan. Nigeriassa keskustelin asiasta afrikkalaisten ihmisten kanssa ja ghanalainen tuttavani pitkään asiaa mietittyään totesi asian olevan juuri näin ,sillä nainen tekee työtä perheensä ja itsensä hyväksi mutta mies itsensä ja sitten perheensä hyväksi. Jos naisilla on koulutus niin he eivät tarvitse elättäjää vaan pystyvät elättämään itsensä. Avioliitot ja lasten tekeminen tulevat sitten omasta tahdosta eikä siitä, että nainen tarvitsee elättäjän.