Joku kysyi avauksessaan miksi kiusauksia pyydetään anteeksi.
Minä kysyn itseltäni ja muilta, miksi kiusausten tullessa vaikenemme kuin muuri?
Jumalan sanan mukaan kiusauksiin joutuneella olisi mahdollisuus jakaa kuisaustaan, keskustelemalla siitä jonkun luotetun tutun kanssa, ja sitten yhdessä rukoiltaisiin Jumalaaa Jeesuksen nimessä, että Jumala varjelisi lankeemasta kiusaukseen, näin RAAMATTU opettaa.
Piru tuntee sismpämme, hän salpaa kiusauksissa meidät. Himon ja halun tullessa häpeä tulee avuksi: "Ethän sinä voi tällaisesta himostasi ja halustasi kenellekään puhua." Kun himo on sitten siittänyt synnin ja omatunto on vaivattu, niin samainen häpeä estää kertomasta kenellekään ongelmastaan. Piru hiipii hiljaa luoke ja sanoo, "nyt sinä et voi enää uskoa". Vihollisen toiminan päämäärä on saada ihminen luopumaan pois uskosta Jeesukseen Kristukseen. Pois uskosta sovitukseen Jumalan kanssa Jeesuksessa kristuksessa.
Minä uskon että kiusauksia anteeksipyytävä henkilö on tässä tilassa, synti on jo tehty, mutta voimaa sen tunnustamiseen ja anteeksi uskomiseen ei ole. Ei ole helppo tunnustaa tehtyjä syntejä, häpeä estää. Häpeä ja syyllisyys ovat toisiaan vahvasti tukevia "veljeksiä". MItä enemmän lasta on jo pienestä asti syytetty ja syyllistetty, hyi hyi hyi sinua tuhmaa, sen enemmän hän on häpeän ja syyllisyyden pauloissa vielä aikuisenakin.
Kun näihin oman mielensä syvyyksiin ei uskalla mennä ja purkaa niitä jonkun tutun kanssa, niin lopulta pelko syyllisyys ja häpeä salpaavat. Lakihenkisessä kristillisyydessä käy tällä tavalla hyvin helposti, ihmisestä tulee oman vanhurskauden vaatimusten vanki, joka relää pelossa häepässä ja syyllisyydessä.
Sinä joka tällaisessa tilassa elät, kuule tämä Herran sana:
Ps. 103:8-14 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Jumalan palvelijana Jeesuksen köskystä todistan sinulle katuva syntinen: Usko nyt kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Kun sinä sen uskot vahvast' niin et tule petetyks', vaan pääset helvetin vaivast', tulet taivaaseen vedetyks'.
Kiitos Jeesus, että olet jättänyt meille tämän ihanan sovituksen sanan keskuuteemme. Hallelujaa.
Minä kysyn itseltäni ja muilta, miksi kiusausten tullessa vaikenemme kuin muuri?
Jumalan sanan mukaan kiusauksiin joutuneella olisi mahdollisuus jakaa kuisaustaan, keskustelemalla siitä jonkun luotetun tutun kanssa, ja sitten yhdessä rukoiltaisiin Jumalaaa Jeesuksen nimessä, että Jumala varjelisi lankeemasta kiusaukseen, näin RAAMATTU opettaa.
Piru tuntee sismpämme, hän salpaa kiusauksissa meidät. Himon ja halun tullessa häpeä tulee avuksi: "Ethän sinä voi tällaisesta himostasi ja halustasi kenellekään puhua." Kun himo on sitten siittänyt synnin ja omatunto on vaivattu, niin samainen häpeä estää kertomasta kenellekään ongelmastaan. Piru hiipii hiljaa luoke ja sanoo, "nyt sinä et voi enää uskoa". Vihollisen toiminan päämäärä on saada ihminen luopumaan pois uskosta Jeesukseen Kristukseen. Pois uskosta sovitukseen Jumalan kanssa Jeesuksessa kristuksessa.
Minä uskon että kiusauksia anteeksipyytävä henkilö on tässä tilassa, synti on jo tehty, mutta voimaa sen tunnustamiseen ja anteeksi uskomiseen ei ole. Ei ole helppo tunnustaa tehtyjä syntejä, häpeä estää. Häpeä ja syyllisyys ovat toisiaan vahvasti tukevia "veljeksiä". MItä enemmän lasta on jo pienestä asti syytetty ja syyllistetty, hyi hyi hyi sinua tuhmaa, sen enemmän hän on häpeän ja syyllisyyden pauloissa vielä aikuisenakin.
Kun näihin oman mielensä syvyyksiin ei uskalla mennä ja purkaa niitä jonkun tutun kanssa, niin lopulta pelko syyllisyys ja häpeä salpaavat. Lakihenkisessä kristillisyydessä käy tällä tavalla hyvin helposti, ihmisestä tulee oman vanhurskauden vaatimusten vanki, joka relää pelossa häepässä ja syyllisyydessä.
Sinä joka tällaisessa tilassa elät, kuule tämä Herran sana:
Ps. 103:8-14 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Jumalan palvelijana Jeesuksen köskystä todistan sinulle katuva syntinen: Usko nyt kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Kun sinä sen uskot vahvast' niin et tule petetyks', vaan pääset helvetin vaivast', tulet taivaaseen vedetyks'.
Kiitos Jeesus, että olet jättänyt meille tämän ihanan sovituksen sanan keskuuteemme. Hallelujaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin kyllä voisi olla ihan oikein puhua jollekin toiselle uskovaiselle jo kiusauksista. Luulisi etteivät etenisi synninteoiksi saakka, jos tulisi puhuttua.
Hyvä esim. aviorikoksiin, kaikkiin missä vahingoittaa toisia itsensä lisäksi.