Tuli mieleeni, kun tuosta lapsiasiamiehen virasta puhetta oli, että miksi sellaista tarvitaan.
Toisaalta sen ymmärtää, perhe on hajotettu nyt jo kolmeen eri osaan; naiseen, mieheen ja lapseen. Ennen tätä "yritystä" kutsuttiin perheeksi. Muistaako kukaan? Sen perustaminen on edelleen sen kahdelle aikuiseksi kutsutuksi osapuolelle vapaaehtoista. Silti sen perustamisesta vaaditaan korvauksia, aivan kuin se olisi ollut pakko. Tai siihen olisi jouduttu ilman omaa syytä. Miehellä näin joskus voisi ollakin, mutta naisella ei koskaan.
Naisella on etujärjestöt, jotka pitävät naisen puolia miestä ja lasta vastaan (!?). Todellisuudessa ongelmat yhteiskunnallisesti ovat kuitenkin marginaalisia, kuulimmehan juuri, että palkkaerot ovatkin todellisuudessa ainoastaan 2-6 prossaa. Vastaavasti kaikki edut lapsesta maksetaan äidille. Isä käyttäisi ne väärin, mutta kuka takaa äidin käytöksen??
Naisen etua on pidetty myös lapsen etuna, mutta se edellyttäisi naiselta epäitsekkyyttä.
Ollaan tultu kulminaatiopisteeseen, jossa on myönnettävä hullunkurinen tilanne; kaksi vastakkaista sukupuolta olevaa henkilöä aikaan saa vapaaehtoisesti kolmannen, josta ei kuitenkaan omien etujen silmälläpidon takia voi kumpikaan aiemmista huolehtia.
Niinpä ollaankin tilanteessa, että tarvitaan taho, joka suojelee lasta omilta vanhemmiltaan ja päättäjiltä.
Jo on aikoihin eletty.
*muistakaa otsikko*
Toisaalta sen ymmärtää, perhe on hajotettu nyt jo kolmeen eri osaan; naiseen, mieheen ja lapseen. Ennen tätä "yritystä" kutsuttiin perheeksi. Muistaako kukaan? Sen perustaminen on edelleen sen kahdelle aikuiseksi kutsutuksi osapuolelle vapaaehtoista. Silti sen perustamisesta vaaditaan korvauksia, aivan kuin se olisi ollut pakko. Tai siihen olisi jouduttu ilman omaa syytä. Miehellä näin joskus voisi ollakin, mutta naisella ei koskaan.
Naisella on etujärjestöt, jotka pitävät naisen puolia miestä ja lasta vastaan (!?). Todellisuudessa ongelmat yhteiskunnallisesti ovat kuitenkin marginaalisia, kuulimmehan juuri, että palkkaerot ovatkin todellisuudessa ainoastaan 2-6 prossaa. Vastaavasti kaikki edut lapsesta maksetaan äidille. Isä käyttäisi ne väärin, mutta kuka takaa äidin käytöksen??
Naisen etua on pidetty myös lapsen etuna, mutta se edellyttäisi naiselta epäitsekkyyttä.
Ollaan tultu kulminaatiopisteeseen, jossa on myönnettävä hullunkurinen tilanne; kaksi vastakkaista sukupuolta olevaa henkilöä aikaan saa vapaaehtoisesti kolmannen, josta ei kuitenkaan omien etujen silmälläpidon takia voi kumpikaan aiemmista huolehtia.
Niinpä ollaankin tilanteessa, että tarvitaan taho, joka suojelee lasta omilta vanhemmiltaan ja päättäjiltä.
Jo on aikoihin eletty.
*muistakaa otsikko*
Vastaukset 63
Vanhimmat
"Vastaavasti kaikki edut lapsesta maksetaan äidille."
Mitä tarkoitat "eduilla", jotka lapsesta maksetaan äidille?
Jos kyse on ruhtinaallisesta 100 euron lapsilisästä, sen voi ohjata kumman vanhemman tilille hyvänsä. Lapsilisä EI OLE äidin tuloa vaikka joku Kelan muinaismuisto 70-luvulta niin voikin jossain Martsarin toimistossa väittää. Asian voi tarkastaa verottajalta. Sama pätee vanhempainrahaan, jonka saa se vanhempi, joka lasta kotona hoitaa. Jne.
Mielestäni lapsiasiamiestä tarvitaan. Voihan sitä päivitellä miten maailma on hulluksi mennyt. Päivittely nyt ei paljon lapsia auta. Lapsia todellakin täytyy joskus suojella nimenomaan omilta vanhemmiltaan. Hyvä että joku suojelee.
Kerrotko vielä ne naisen etujärjestöt jotka siis riistävät lasta ja miestä naisen hyväksi. Oikeen oikeella nimellä.
Teoria on teoriaa, mutta käytännössä mieluusti haluiaisin nähdä kun aviottoman lapsensa isä yrittää nostaa Kelasta lapsilisää lapsestaan...
Ennen kuin hyökkäät uudelleen ruskeille silmilleni, sanon, että KÄYTÄNNÖSSÄ oikeus on äidillä, sillä jostain ihmeen syystä lapsi lasketaan äidin omaisuudeksi, ensisijaisesti. Myös eron sattuessa. Vaikka papereissa lukisi mitä tahansa. Lapsilisää ei käsittääkseni voi nostaa, jos ei ole huoltaja...
Joko tajusit?
Kukas ne ostokset perheessä yleensä tekee...
oletan?
Kysymyksestä päätellen.
Tiedän aika montakin aviottoman lapsen isää, jotka silti ovat lastensa huoltajia. Tarkoittaa, että avoliitossa isyys tunnustetaan lastenvalvojan luona ja allekirjoitetaan yhteishuoltajuuspaperit. Tästä seuraa, että aviottoman lapsenkin isä voi nostaa Kelasta lapsilisää tililleen, ja näitä onkin.
Avioliitossa syntyvän lapsen isä on aina lapsen äidin aviopuoliso, ellei toisin todisteta ja siitä paperit kirjoiteta.
Jos/kun aviottoman lapsen isä on allekirjoittanut yhteishuoltajuussopimuksen, loppu on hänestä itsestään kiinni. Jos kasvatusvastuu ei jakaudu tasaisesti, ei lapsesta maksettavia "etujakaan" tarvinne puolittaa vanhemmille.
Kyseessä on asia, josta vanhemmat voivat keskenään sopia. Jos sopuratkaisua ei löydy, kunnan lastenvalvoja voidaan ottaa mukaan neuvottelupöytään.
Ei yksin yhteiskuntaa voi syytellä siitä, jos mies ei perää niitä oikeuksiaan, jotka yhteiskunta on hänelle taannut.
Mutta mitkä ovat ne mainitsemasi etujärjestöt, jotka riistävät lapsia ja miehiä naisten/äitien hyväksi?
Mannerheiminlastensuojeluliitolla on ollut lapsiasiamiehen toimi jo vuosia, toimi tosin lakkautettiin vähän aikaa sitten. Lastensuojeluun erikoistunutta virastoa on suuniteltu vuosia, Länsi-Euroopam maissa lähes kaikissa sellainen jo on. Lapsiasiamiehentoimisto on lähinnä hallinnollinen virasto, sen tarkoituksena on kerätä tietoa ja auttaa koordinoimaan eri viranomaisten yhteistyötä lasten asioissa. Lasten pahoinpitelyt ovat yksi esimerkki siitä kuinka tärkeää on poliisien, lastensuojeluviranomaisten ja terveyshallinnon yhteistyö, nyt yhteistyön voi olettaa toimivan paremmin kun "kattojärjestöstä" löytyy asiantuntemusta.
.
Olen lisäksi tässä pohtinut, miksi täälläkin kirjoittavien mielestä on "parempi" olla riippuvainen yhteiskunnasta kuin puolisostaan? Ne naiset, taikka miehet, jotka ovat puolisostaan riippuvaisia, tulevat olemaan sitä yhteiskunnastakin, mikäli perhe särkyy.
Itse näen molemmat aivan yhtä huonoina ratkaisuina. Ns. hyvinvointivaltio luo riippuvuutta, ottaessaan vastuuta yksilöltä.
Perheen hajauttaminen kolmeen eri leiriin on typerää. Kolmet eri edut...ja niiden valvonta toisiltaan.
mutta kai naisen etu sitten vaatii kyseiset kommervenkit.
Minne unohtui yhteen hiileen puhaltaminen?
eläiminä ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan, olipa yhteiskunnan rakenne minkälainen tahansa. Voidaan ajatella niin, että aikoinaan ihmiset olivat riippuvaisia suvuistaan ja kyläyhteisönsä muodostamasta kokonaisuudesta, nykyisin tämän turvan korvaa yhteiskunnalliset palvelut. Perhe ei koskaan ole ollut missään omnipotentti yksikkö.
Kaupunkilaistunut yhteiskuntarakenne on monimutkainen ja jopa tiedon kulkeminen yhteisöltä toiselle vaatii erityisjärjestelyjä. Toisaalta mitä erilaistuunempia yksiköitä on olemassa, sitä täsmällisempää tietoa on saatavissa mm. lainsäädännön tueksi.
Lastensuojelun tarve on ilmeinen ja on jo aika saada kokonaiskuvaa asioista. Kuntien käytännöt ovat hyvinkin kirjavia.
Ihmettelen mikä tässä uudistuksessa niin kovasti "mättää".
"Olen lisäksi tässä pohtinut, miksi täälläkin kirjoittavien mielestä on "parempi" olla riippuvainen yhteiskunnasta kuin puolisostaan?"
Täällä kirjoittelevista nyt en oikein tiedä, mutta ainakin feministeille tärkeä arvo on se, että nainen voi olla itsenäinen, hänen hyvinvointinsa ei ole siis riippuvainen vain ja ainostaan miehen 'hyvyydestä' tai 'pahuudesta' eli siitä, millaisella säkällä on sattunut saamaan tietyn luonteisen miehen.
Minun mielestäni ei mikään, on erittäin hyvä että uudistus on toteutettu, vihdoin myös Suomessa! Koska pakkohan se on, näissä olosuhteissa.
Mutta se syy, miksi näin on tehtävä...
Mikä sinun mielestäsi on perheen tarkoitus? Onko se sitä, että eletään kuten ennen perhettäkin? Että lapsen synnyttyä ollaan kuin häntä ei olisikaan? Että pidetään omista eduista kynsin hampain kiinni, vaikka jokaisen luulisi ymmärtävän, että lapsi vaatii ja ottaa. Lapsesta tulee näin ikään kuin tunkeilija, jokin kummajainen, joka on pakko hankkia. Siihen rahallisesti kannustetaan ja sitä pidetään hyväksyttävänä. Mutta samalla korostetaan että vanhempien on saatava olla omia itsejään...Kuinka ihmeessä, jos he ovat ottaneet vastatakseen ihmiselämän? Myönnetään, että vanhemmuus on "vähän" hukassa ja että vanhempien pitää saada toteuttaa itseään estoitta.
Minne on unohtunut sitoutuminen?
Vanhemmuus muuttaa ihmistä. Se kuuluu asiaan.
Edustan tässäkin kait sitten konservatiivista maailmankatsomusta. Onko KAIKKI todella vain hyväksyttävä, ihmisestä johtuvana tarpeena?
vastaisi näin. Sillä itsenäisyys ei kyllä lähde keinotekoisesta ja näennäisestä riippumattomuudesta ero/kriisitilanteessa. Vaan se lähtee riittävän hyvän koulutuksen saamisesta ja tasa-arvoisten mahdollisuuksien luonnista. Sillä tällainen nainen pärjää, vaikka mies lähtisi, omillaan...Itse asiassa hän ei edes tarvitse miestä elättämään itseään. Tällaiselle naiselle mies on kumppani. Ei elättäjä.
Siihen "säkäänkään" ei tarvitse luottaa niin paljoa, kun oppii arvottamaan ihmisiä ja oppii tuntemaan oman itsensä.
Näin. ;)
Eikös se miehen valinta ole lähinnä semmoinen henkilökohtainen asia? Vai arpomallako sinä puolisosi valitset. :D
Tuntuu vähän siltä, että kommentin kirjoittaja on ottanut jonkun peräseinästä repästyn ukonkutaleen ja nyt sitten valittaa kun se yhteiskunnan vika kun rakastuin moiseen luuseriin.
Eli siis, millä tavalla 'säkä' liittyy puolison valintaan. En minä ainakaan vaimoani ole 'säkällä' saanut....
..että jaetaanko niitä miehiä Suomessa kuin Intiassa konsanaan. Feministin mielestä naiset ei siis yleisesti "valitse" miestä, vaan "saa". Kas kun ei "joutunut ottamaan".
Varsin kummallisesti kilahtaa tässä tämä saaminen. Vai viitataanko kenties Sri Lankaan? Olisikohan tässä populaarifeminismi pähkinänkuoressa.
Ei näille, joitten mielestä 'yhteiskunta' järjestää kaiken, hoitaa kaiken ja hallitsee kaiken kannata, eikä maksa vaivaa väitellä.
Vähän sama juttu kuin tämä sossujen oivallus, että subjektiivinen oikeus päivähoitoon kuuluu kaikille. Myöskin niille lapsille joitten vanhemmat ovat kotona. Sekä niille äideille joilla on vauva kotona, ja silti voidaan muut lapset laittaa kunnalliseen päivähoitoon...
Tervemenoa siinä kohtaa yksilön ja perheen vapaus, samoin kuin vastuu. Tervetuloa sosiaalidemokraattinen onnela jossa ei ole yksilöitä, on vain harmaa massa joka on 'ison veljen' kontrollissa.
lasten päivähoitoon ei kuulu tähän keskusteluun. Nyt keskustellaan siitä onko lapsille tarpeellista järjestää oma asiamies. Suomessa on vammaisasiamies, on myös potilasasiamies, kuluttajille on järjestetty oma virasto, kuinka lasten asioihin keskittynyt toimisto voi olla niin hankala niellä. Kuten jo aiemmin kirjoitin, kuntien lastensuojelu toimenpiteet ovat hyvinkin kirjavia, on tarpeellista saada jonkinlainen valtakunnallinen linja tähänkin toimintaan.
On varsin merkillinen tälläinen asenne, ettei yhteiskunnan ole syytä turvata lasten hyvinvointia. Heiteille jätettyjä lapsia on runsaasti, lapsia myös pahoinpidellään, kuitenkin lasten mahdollisuudet puolustautua ovat huonot. Sinun mielestäsi on siis kohtuutonta että "yhteiskunta" yrittää tavallaan pitää huolta heikoimmista?
Perheillä ei tähänkään mennessä ole ollut vapautta kohdella lapsiaan miten haluaa ja vastuu kasvatuksesta säilyy yhä ennallaan. Poliisivaltuuksien kaavaltu lisääminen on huomattavasti suurempi yksilönvapautta rajoittava toimenpide, kuitenkin vain lastensuojelutoimenpide herättää tälläistä vastustusta, ihmettelen suuresti.
En ollut aloittamassa keskustelua siitä, oliko uudistus tarpeellinen vai ei. Se on sitä, tässä tilanteessa. Mutta miksi ihmeessä naisten etu on lakannut olemasta yhtä kuin lasten etu?
Monia asioita on perusteltu sillä että ne ovat myöskin lasten etuja.
Miksi muutos? Onko naisen/äidin etu lakannut jossain välissä olemasta sama? Vai olisko jopa niin, ettei se koskaan olekaan ollut sama?
Puhut pikkuisen ohi asian, joko tarkoituksella tai sitten tahatta. En sano kumpaa, tiedät itse paremmin. Mutta näin emme lähesty ollenkaan sitä ajatusta, jonka minä esitin.
Kurre puhuu asiaa. Kuten aina.
mutta lisäisin kuitenkin se, että kyllä toiset naiset "joutuvat ottamaankin"...ainakin jos heidän omiin puheisiinsa on uskomista.
Olenkin aina ihmetellyt, mikä pakko se kenellekään on. Ehkä se pian ratkeaa, täällä "viisaiden naisten kerhossa".
Tämä "miehen saaminen" varmaan liittyy siihen samaan asiaan, josta tässä taannoin kyselin, miksi feministi/nainen pitää miestä kaiken hyvän mittapuuna ja pyrkii samaan. Kun kuitenkin kysyttäessä mies on pelkkä mätäpaise...
Arvoitus jäi yhä elämään.
;))
Edellisessä viestissäni vastasin lähinnä Kurrelle, hänen oikeassa olemisesta olen erimielinen.
Lapsiasiamiehen viran perustamisesta olen keskustellut lähinnä hallinnolliselta kannalta, en siis ole lainkaan pyrkinyt ottamaan kantaa siihen, miten ja miksi perheyhteisö on muuttunut.
Lapsiasiamiehen toimiston perustamisen tarpeellisuudesta on käyty poliittista kädenvääntöä jo vuosia, olen runtinoitunut puolustamaan tätä tuiki tarpeellista uudistusta. Olemme keskustelleen hieman toistemme ohi. Toisaalta on varmaan syytä valottaa myös niitä syitä, miksi pelkästään lapsiin keskittyvää toimintayksikköä tarvitaan.
miksi pelkästään lapsiin keskittyvää toimintayksikköä tarvitaan?
Yhtään lasta ei kehity tämän maan päälle ilman aikuisia. Nainen on tähän asti ollut se joka synnyttää, ja joka ei voi vastuuta haluamattaan (paitsi taloudellisen) kiertää. Nyt sitten ilmeisesti voi, koska kyseinen asiamies on välttämättömyys.
Silmitön oikeuksien rohmuaminen näyttää poikineen hedelmää. Vastuu ei näemmä ole lisääntynyt samaa tahtia. Vaan jälleen sitä ollaan tuuppaamassa muiden syliin. Näyttää että nykyään on kansalaisella oikeus nauttia ja yhteiskunnalla velvollisuus korjata tulokset.
Noin karrikoidusti.
Minun maailmankuvani on varsin konkreettinen, tiedän lapsia kohdeltavan huonosti. Toisaalta myös ymmärrän, ettei sormen heristeleminen ja silmitön syytteleminen johda mihinkään lopputulokseen. On hyvä että on jossakin yhteiskunnallinen taho, joka edes yrittää pitää heikoimmista huolta. Lapsille suunatut tuet ovat hyvin vähäisiä, en ole ottamassa heiltä mitään pois. Aikuisten on kannettava lapsistaan vastuu, elleivät he siihen kykene, vastuu on yhteiskunnalla -ikävä kyllä. Venäläisen mallin mukainen lasten "katuhoito" on tuskin sinunkaan ihanne. Kelvottomia vanhempia on ollut aina, lasten kohtuuttomat kärsimykset täytyy kuitenkin ehkäistä, mikäli se vain on mahdollista. Täytyy muistaa kuitenkin suurimman osan lapsistamme voivan hyvin.
koskaan ajatellut mikä itseasiassa on "yhteiskunta"? Mikä määrää sen, mitä sillä teetetään ja miksi se tekee niin kuin tekee? Onko olemassa joku irrallinen taho, joka yhtäkkiä päättää asioista? Nämä kaikki ovat retorisia kysymyksiä.
Jos juttu olisi noin simppeli, mitä kerrot, että vanhemmilla on vatuu ja jos eivät kykene niin yhteiskunta ottaa vastuun...mutta minun silmissäni on toisenlainen totuus.
Vanhemmille on annettu liian suuria valtuuksia, varsinkin äideille, lasten edun nimissä. Joka kuitenkin on lopulta koitunut lasten tappioksi.
Suurin osa lapsistamme voi hyvin, osa näennäisesti osa konkreettisesti, mutta kuinka kauan?
Sanotaan että syyllisyys päivässä auttaa luomaan moraalia. Sitäkö yrität estää?
"Kelvottomia vanhempia on ollut aina, lasten kohtuuttomat kärsimykset täytyy kuitenkin ehkäistä, mikäli se vain on mahdollista. Täytyy muistaa kuitenkin suurimman osan lapsistamme voivan hyvin."
Katsotko, että tuudittautumalla siihen, että suurimmalla osalla on asiat hyvin, voi unohtaa kehityksen joka nykyisin on vallalla? Vähentääkö se hätää heillä, joilla se jo on??
Kelvottomia vanhempia on aina ollut, mutta ei vielä koskaan tässä mittakaavassa!
lukeneena voisin määritellä "yhteiskunnan" monilla tavoilla, tuskin tälläistä knoppailua haluat.
Syylisyyden kasvattavaan vaikutukseen en usko, on olemassa ihmisiä joiden toimintaa määrittelevät ensijaisesti omat tarpeet, näitä ihmisiä on miehissä sekä naisissa. Normaalisti ihmiset ottavat teoistaan vastuun ja kantavat sen parhaansa mukaan. Kuitenkin on yksilöitä joiden toimman "jäljet" korjaavat muut, ennen se oli suku- ja perheyhteisö, nykyään järjestäytynyt yhteiskunta. Mielenkiintoinen on väitteesi siitä, että vanhenpien valtuuksia lastensa kohdalla olisi lisätty. Lainsäädännössä on kuitenkin koko ajan kiristetty yhteiskunnallista valvontaa, suunta näyttää edelleen jatkuvan.
Se malli jossa vanhemmat huolehtisivat täysin lapsistaan on käytössä nykyisin venäjällä. Suomella ei ole varaa menettää osaa kasvavasta sukupolvesta, eikä siihen -kehittyneessä yhteiskunnassa ole tarvettakaan. Täytyy myistaa että "perhekokeilujen" kärsijöinä ovat olleet ensisijaisesti yleensä lapset.
kasvatustieteitä lukeneena, kysyisin sinulta, katsotko että pettymyksiltä säästäminen on se jippo, jolla maailman lasten asiat saadaan kuntoon?
Uskotko siihenkin, että syyllisyys on negatiivinen tunne, eikä kuulu normaaliin kehitykseen? Ja se pitää kieltää.
Suomi on menettänyt osan kasvavasta sukupolvestaan ja jatkossakin tulee menettämään. Yhä suuremman siivun.
En näe mitään puolusteltavaa siinä, että täällä tehdään asiat erilailla kuin esim. Venäjällä. JOS lopputulos on faktisti sama.
En tuudittaudu, siksipä olenkin aktiivisesti toiminut sen hyväksi, että jotain tehtäisiin. Lapsiasiamiehen viran perustaminen on esimerkki siitä, että laillani ajattelevia on muitakin. Minusta ihmisten syytteleminen ei johda mihinkään, se on ajan ja energian haaskausta.
"Ainoa johon ihminen pystyy todella vaikuttamaan on oma kasvu, toisten ihmisten muuttaminen on hedelmätöntä."
lasten kohdalla ei valtuuksia ole lisätty, vaan omalla kohdalla, siitä huolimatta, että ollaan vanhempia.
Joko selveni?
Asiasta kolmanteen, osaatko muuten ruotsia tai englantia hyvin?
Ollaanhan me samaa mieltäkin! :) Mutta toisaalta kiellät tämän oman kasvatuksen...
En usko että lapsia voidaan ihanteellissakaan olosuhteissa pettymyksiltä suojella. Pettumykset kuuluvat sekä aikuisten, että lasten elämään.
Syyllisyys on myöskin tunne joka kuuluu normaalin ihmisen arkipäivään, syyllisyyttä on ihmisen mahdoton välttää. Uskon ihmisen kehittyvän pettymysten, kriisien ja oman riittämättömyyden tunteiden kautta, nämä tunteet ovat kasvun edellytys. Kehitykseen vaaditaan kuitenkin omaa heräämistä, ulkopuolelta ei ihmisen kehityksen suuntaan paljoakaan voida vaikuttaa.
Lasten valmentamista pettymyksiin, luokkottoman huonoissa kasvuolosuhteissa, en kuitenkaan näe tarpeelliseksi, en mistään syystä.
Venäjällä olevien katulasten olosuhteet ovat hirvittäviä. Se inhimillisen kärsimyksen määrä jonka nämä lapset joutuvat päivittäin kohtaamaan, täytyy pystyä estämään. Loppusaldo saa olla mikä vaan.
Sylvi Kekkonen on aikoinaan sanonut:" Ahtaat ovat ne äidin rakkauden rajat, jotka sulkevat sisäänsä vain omat lapset." Olen hänen kanssaan tässä samaa mieltä.
mistä olet saanut päähäsi ettei ympäristö muovaa persoonaa? Jos puhutaan lapsen kehityksestä, erittäin tärkeälle sijalle nousee varhainen vuorovaikutus, joka on ajalta, jolloin lapsi ei osaa edes puhua!
Jos siinä vaiheessa ei ole hoitajaa, jonka kanssa vuorovaikutus onnistuu, seurauksena on juuri pahoinvoiva lapsi, myöhemmällä iällä.
Samoin pettymyksiltä yritetään säästää lasta. Niin pitkälle kuin mahdollista. Lapset määrää perheessä, hyvin monessa! Niinpä heistä kehittyy koulukiusaajia ja mielenterveyspotilaita.
Tällaisen lapsen elämä on masentavaa. Hänen mielenterveytensä järkkyy helposti ja usein.
Lapsi, kuten aikuinenkin tarvitsee onnistumisen elämyksiä, mutta kuinka tietää onnistuneensa, jos ei koskaan epäonnistu ja kohtaa sitä pahaa mieltä??
Uskotko edelleen ettei ympäristö muovaa persoonaa? Mietihän omaa kirjoitustasi. Ajatteletko, että Venäjän katulasten mieleen ei ole ympäristö vaikuttanut? Että he ovat kuten muutkin ikäisensä? Miksi ajattelet heidän kärsivän, jos ympäristö ei vaikuta?
Minulla on muuten kolme "kummilasta" maailmalla.
Kirjoittelen kaikessa kiiressä, loma on loppu ja tietojen järjesteleminen on pahasti kesken. Selittelen, koska kirjoitin huolimattomasti, tarkoitin tietenkin aikuisten kasvamista, en lasten kasvattamista.
Lasten kasvamiseen ympäristön vaikutus on tärkeää. Lasten suojeleminen pettymyksiltä on mahdoton tehtävä , pettymyksiä tulee aina. Toisaalta turvallisessa kasvuympäristössä kasvavalla lapsella on myös onnistumisen elämyksiä. "Pikkupomo" syndrooma on hankala ongelma, toisaalta vanhemmilta on ohjat hukassa, toisaalta lapsista kuitenkin huolehditaan. Kasvattamatta jättäminen on kuitenkin henkistä heitteille jättöä. Ongelmaa lisää se, jos lapsia on vain yksi. Sisarusten kasvattavaa vaikutusta ei kannata vähätellä. Myöskin vapaasti leikkivien lapsiryhmien määrät ovat vähentyneet. Sosiaalinen kasvu vaatii ryhmätovereiden tukea. Ohjattu vapaa-ajantoiminta ei ole kasvatuksellisesti niin hyvä. Lapset keskenään leikkiessään sekä kasvattavat toisiaan, että oppivat myös kantamaan vastuuta toimistaan, ikäryhmäänsä sopivalla tavalla. Kuten huomaan näkökulmani on sosiologinen, mielestäni sosiaalisessa ympäristössä tapahtunut muutos on suurempi kuin psykologisessa.
Toivottavasti tämä vastasi kysymykseesi, siis ympäristö kasvattaa ja muovaa kasvavaa persoonaa, aikuisilla ympäristön vaikutus on vähäisempi.
henkilön kanssa, joka täsmentää puheitaan. Syyttelemättä.
Niin. Aikuisilla ympäristön vaikutus on vähäisempi, mutta silti olemassa. Ihminen oppii koko ikänsä.
Ehkä jätämme tämän aiheen. Minulla alkaa pikku palaveri ihan kohta puoliin, pitäisi ehtiä vielä kahvillekin.
Jatkoja.
"Vanhemmille on annettu liian suuria valtuuksia, varsinkin äideille, lasten edun nimissä. Joka kuitenkin on lopulta koitunut lasten tappioksi."
Mitkä ovat ne spesifit "valtuudet" jotka äideille on nyt menty ylhäältä päin antamaan (ja joita ei ennen äideillä ollut)? Kuka on antanut, ja milloin? Miten ne annettiin?
ole fiksua antaa toisen puolesta kommenttia, mutta uskallan sen tehdä, koskapa kuvittelen tietäväni jutunjuuren.
Olet kai se sama ymmärtämätön ihmettelijä kuin tuolla ylempänäkin, oletan.
Siis, jokainen etujärjestö, joka on sitä mieltä, että naiselle on suotava oikeus tulla riippuvaiseksi yhteiskunnasta siinä määrin, että lapset kärsivät, ovat ehkä tietämättään/tahtomattaan tai muuten vain tulleet edistäneeksi naisten etua lasten kustannuksella.
Mutta samalla muistetaan kuitenkin tukea kotihoitoa. Joka ei ole todellinen vaihtoehto muille kuin persaukisille, työtavieroksuville teiniäideille. Ja vähän vanhemmillekin. Näin on syntynyt jälleen uusi haara lasten pahoinvointiketjuun.
Eittämätön fakta on sekin, että nykyaikaiset perhemallit eivät edistä lasten hyvinvointia. On ajateltu kuinka naisten/äitien on päästävä eroon vittumaisista miehistään, mutta mitä avioliiton tilalle? Avioliitto solmitaan helposti, ero on vielä helpompaa, sillä lapsi kainalossa saa asunnon ja rahaa. Joka muuten olisi hankalampaa.
Väkivallan tutkintaa vältellään, nimenomaan naisten väkivallan. Se kohdistuu hyvin usein myös lapseen, ei ainoastaan siihen puolisoon.
Naisen uhriutta pidetään yllä perheväkivaltatilanteissa, naisen on saatava saada selkäänsä. Vaikka lapset kärsivät. Jo pelkkä pitkä työttömyys edesauttaa jälkipolvia syrjäytymään.
Ja sinä kysyt, miksi ja miten. Opettele ajattelemaan.
Kysyin spesifiä etujärjestöä, joten peräänkuulutin siis jotain todellista olemassaolevaa järjestöä oikealla nimellään. Rekisterinumeroa en tarvitse.
kelpaa kun erityistä huutelet?
Minä en tiedä, kenen aloitteesta nämä ääliömäiset uudistukset ovat aikoinaan tehty. Ja tuskin tietää moni muukaan. Kuten et sinäkään, näemmä. Mutta kuka sitten naisten etua ajaa, jos ei naisasialiike?
Et kai väitä, että kansanäänestys asiasta olisi käyty?
"Ja sinä kysyt, miksi ja miten. Opettele ajattelemaan."
Juuri siksi, että OLEN opetellut ajattelemaan, tulen kyseenalaistaneeksi lonkalta heitetyt poleemiset puheenvuorot, joissa vältellään mainitsemasta yhtään konkreettista, tarkastettavissa olevaa tapausta.
"Väkivallan tutkintaa vältellään, nimenomaan naisten väkivallan. Se kohdistuu hyvin usein myös lapseen, ei ainoastaan siihen puolisoon."
Lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan on viime viikkoina ja kuukausina kiinnitetty mediassa (sekä ykkösen puoli yhdeksän uutisissa, ankkurina Eeva Polttila, että lehdissä, mm. HS ja Aamulehti) aivan erikoisesti huomiota. Aihetta on myös tutkittu, voin kaivaa tarkemmat tiedot siitäkin jos kiistät väitteeni tai jos et kykene löytämään viitettä itse.
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Mielipiteet on kuitenkin syytä esitellä mielipiteinä eikä yleisenä yhteiskunnallisena todellisuutena. Myönnän, että se on joskus vaikeaa.
Uskottava se on: tätä reaalimaailmaan perustuvaa faktaesimerkkiä minun on nyt kolmannen kerran perättävä, kun kahdella yrityksellä tuloksena on nolla.
Siis: mikä erityinen, yksilöitävissä oleva, aistihavaintoihin perustuvan olemassaolon omaava reaalimaailman yhteiskunnallinen etujärjestö tällaista tuhoa on mennyt tekemään?
Ja jos/kun (kerroinsuhde 14,5/1,1) et kerran pysty sellaista instanssia nimeämään, niin nimeä nyt edes yksi "ääliömäinen uudistus" joka on luontosi päälle ottanut. MIKÄ se on? Jos saisit jonkun uudistuksen poistaa, niin MINKÄ poistaisit? Kykenetkö nimeämään? Yritä, purista!
Kansanäänestyksiä Suomessa sen verran harvoin järjestetään, että niihin en nyt tässä rajallisessa paneelivuorossani puutu.
"Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Mielipiteet on kuitenkin syytä esitellä mielipiteinä eikä yleisenä yhteiskunnallisena todellisuutena. Myönnän, että se on joskus vaikeaa."
Ymmärrätkö mitä sana "karrikoiden" tarkoittaa?
Karrikoiden tarkoittaa kärjistäen, olemassaolevia piirteitä/tosiasioita liioitellen.
Kunpa pystyisit esittämään näitä olemassaolevia tosiasioita, joita olet mielestäsi vain liioitellut. Karrikoinnin tulee aina perustua johonkin. Tässä tapauksessa se perustui mielikuvitukseesi, koska yhteyttä reaalimaailmaan ei edelleenkään ole löydetty.
kuvittelevani liian usein vastapuoleni HUOMATTAVASTI älykkäämmäksi, kuin miksi se lopulta osoittautuu. Mutta sehän on oma ongelmani ja virheeni.
Tittelityylle kaikki kunnia.
Aivan sama mitä kuvittelet tai et kuvittele, mutta aiotko vastata alkuperäiseen kysymykseeni etujärjestöstä, joka riistää lapsia ja miehiä naisten hyväksi? Jotain edes sinne päin, hyväksyn sen, että "karrikoit".
...tämä ei ole sotaa eikä koko elämä.
Luin ketjua uudelleen tuossa, ja se noudattelee hienosti alkuperäistä ajatustani.
Ei mitään lisättävää.
Jos et pysty noukkimaan tietoa, ole tyhmä.
Tai etsi sitä sieltä, josta sen saat.
Vem kissade till din frukost?? ;))
...och så vidare, men jag säger det för sista gången:
- intresserar inte.
Den här debatten slutar här, for mitt avsnitt.
Maria on Kurre, mahdotonta että kaksi noin yksinkertaista ihmistä olisivat samaan ketjuun eksyneet, toinen toistansa tukemaan.
Ei mies ole mikään hyvyyden mittapuu. Puhut tyhmiä.
Jo vanha suomalainen sananlaskukin sen kertoo: "Jos hyvää en saa, huonoo en huoli"! :-) Eli ei kunnon feministille ole mikään itseisarvo "saada" miestä. Puoliso on, kuten joku tässä keskustelusssa sanoikin, kumppani eikä elättäjä jota pitää sietää, että pysyisi ruuassa. Nainen voi elättää itsensä _ja_ olla naimisissa tai naimaton, miten haluaa.
Vastaan tähän viimeisimpään viestiisi, koska sekakielinen kommenttisi oli hierarkian viimeinen.
Jos olen tyhmä ja sinä uskoaksesi viisas, voisit tietysti helpottaa olotilaani kertomalla sen etujärjestön nyt viimeinkin, jos kykenet. En toisaalta jaksa uskoa siihen mahdollisuuteen, koska puhut vain lämpimiksesi mitä milloinkin.
Viisas jakaa tietoa eikä pihtaa sitä. Oletko siis viisas kuten uskottelet?
Debattisi "loppui" tuohon. Tottakai loppui, koska hihnaa kiristettiin kerrankin tarpeeksi.
varmasti minulle, miksi sitten pitää pyrkiä samaan kuin mies?!
Oletko tullut ajatelleeksi, että kenties oma älykkyytesi ei riitä ymmärtämään. Retorinen kysymys, ei tarvitse vastata.
No, elämme todellakin globaalissa maailmassa eli toden totta, on maita, joissa kirjaimellisesti saadaan mies.
Suomessa kuitenkin valinta tehdään ihka itse, mutta saada-verbi käy siinä mielessä hyvin kuvailemaan tilannetta, että toista ihmistä kun ei voi koskaan tuntea läpikotaisin. Rakkauden huumassa tulkitaan toisen ominaisuudet vastaaviksi kuin omat mieltymykset, eletään symbioosissa ja ollaan niin samaa mielta asioista, alkuun.
Suomessakin uskoisin, että on olemassa tahoja, joissa saadaan puoliso, esim. uskovaiset piirit, joissa ei hyväksytä esiaviollista suhdetta, kuten avoliittoa. Silloin melkoisella varmuudella 'saa' sian säkissä tai sitten kultakimpaleen ;)
Nekin piirit, joissa puolisot tutustuvat toisiinsa hyvin ennen avioliittoa, huomaavatkin eroavansa luonteiltaan niin paljon - tai mikä ikinä se syy sitten onkaan - että ottavat avioeron. Se voi olla yksi osasyy, joka selittää runsaat avioerot, toki vain osasyy. Miksipä sitä lähdettäisiin eroamaan, jos on 'ottanut' itselleen unelmapuolison, jonka tuntee läpikotaisin?
Sinä nimimerkkiä 'Mies' käyttävä muuten sorruit aika pahaan yleistykseen. Yleistit minun mielipiteeni kaikkien feministien mielipiteeksi taii tarkalleen ottaen et minun mielipidettäni vaan oman (väärän) tulkintasi minun mielipiteestäni.Lisäksi teit vielä yleistyksen populaarifeminismiin, mitä sitten sillä lienet tarkoittanut. Mietin vain, että onko todellakin tuollaisesta yleistämisestä mitään hedelmällistä hyötyä vai ajaako se vain sinun tarkoitusperiäsi?
Mielenkiintoista. Samanlaista yleistystä kuin nimimerkillä 'Mies'. Lisäksi käytät sossu sanaa, mitä käyttää myös proffa mielellään. Veikkaan, että olet sama tyyppi kolmella nikillä: Mies, proffa ja Kurre. Menikö oikein? ;)
"..sossujen oivallus, että subjektiivinen oikeus päivähoitoon kuuluu kaikille. Myöskin niille lapsille joitten vanhemmat ovat kotona. Sekä niille äideille joilla on vauva kotona, ja silti voidaan muut lapset laittaa kunnalliseen päivähoitoon..."
Nyt yleistät, kyse ei ole sossujen syystä,jos laissa olevaa porsaanreikää käytetään hyväkseen. Eivätkö nimenomaan 'sossu'ministerit kritisoineet tuota joillekin tavaksi tullutta 'väärin'käytöstä? Taisipa olla niin. Mielenkiintoista tämä jatkúva yleistyshalu tietyillä nimimerkeillä, onkohan kyse siitä, että halutaan mustamaalata tahoja, joita ei hyväksytä ja halutaan nähdä myös sellaiset viat niissä, joita niissä oikeasti ei edes ole. Merkillistä. Ei lainkaan hyödyllistä toimintaa.
"
Edellisessä viestissäni vastasin lähinnä Kurrelle, hänen oikeassa olemisesta olen erimielinen.
"
Kerropa oikein sillai selkeästi, mistä kohdasta ja miksi olet erimieltä?
Tuo lapsiasiamies touhu on samalla tavalla naurettavaa resurssien haaskaamista kuin kaikenmaailman nais-, pakolais- ja kai meillä on puliukkoasiamieskin.
Tottahan yhteiskunnan kuuluu pitää heikommistaan huolta, mutta rajansa kaikella.
Tuntuu, että nykyinen yhteiskunta haluaa ottaa pois niiltä, jotka ovat omilla kyvyillään asemansa/elintasonsa saavuttaneet ja jakaa sen hyvinvoinnin tasaisesti kaikille. Kuulostaako tämä hienolta? No, varmasti kuulostaa mutta kuulostaako se reilulta, tuskin.
Lapsia on tässä maassa kasvatettu kautta aikojen. Hämmästyttää kuinka minäkin olen vielä elossa, vaikka aikoinaan ei ollut pahuksen päivähoitohyysäys kerhoja. Muistaakseni olen 'ekaluokalta' asti ollut kotona sen aikaa kun jompikumpi vanhemmista tulee kotiin. Kotiavain oli siihen aikaan tapana ripustaa kaulaan ja köniin tuli jos sen hukkasi. :D
Hiukkasen uussavuttoman oloisia muutenkin nämä nykykakarat, väitän.
Verovaroille on taatusti muutakin käyttöä kuin turhanaikaiset sosiaalitätien virat.
No niino, ensinnäkin raapustelen vain tällä nikillä. Proffan mielipiteitä kyllä arvostan, mutten ole sama persoona. Nikki 'mies' taas ei kolkuta kelloja, ainakaan hän ei ole minä.
'Sossuja' kritisoin milloin mistäkin, ja harvemmin syyttä.
"
Maria on Kurre, mahdotonta että kaksi noin yksinkertaista ihmistä olisivat samaan ketjuun eksyneet
"
Voisitko ystävällisesti perustella miksi Maria on mielestäsi yksinkertainen?
Minä saatan hyvinkin olla, eihän teknisen koulutuksen saanut voi olla älyltään puhumattakaan muista henkisistä kyvyistä lähelläkään ,ah, niin fiksuja humanisteja. Tämä siis tarkoittaa, että oletan kirjoittajan olevan jonkinasteinen uniopistohöpönisti. ;)
Mutten Kurre ei ole Maria, josta seuraa, että Maria ei ole Kurre.
edut sinunkin luulisi ymmärtävän. Asiantuntemuksen keskittäminen vähentää turhaa työtä. On selkeää, jos jossakin paikassa löytyy tietotaitoa. Nykyisin tarvittavat käytännöt pähkäillään joka kunnassa erikseen. On lainvastaisia päätöksiä, on hankalia huostaanoton purkuja -toimitaan kuin villissä lännessä. Tutkimuksia piiperretään eri tahoilla ja tuloksien löytämiseksi useat tekevät paljon työtä.
Perusasia on kuitenkin se, että meillä on jo kuluttaja-asiamies ja potilasasiamies, lapsen huoltoon et kuitenkaan soisi minkäänlaista valtakunnallista järjestelmää. Edelleen ihmettelen miksi?
Ymmärrätkö kuitenkin lapsia kohdeltavan huonosti myös Suomessa? Huostaanottojen viivästyminen kunnan huonon rahatilanteen vuoksi voi lapsen elämän kannalta tulla aivan liian myöhään. Lapsesta kasvava aikuinen kuormittaa sekä järjestystoimen, sosiaalitoimen että terveystoimen resusseja - huomattavasti enemmän kuin asiallisesti ajoissa hoidetun huostaanoton kohteeksi joutunut tekisi.
Sinua ei ilmeisesti kuitenkaan kiinnosta yhteiskunnalle muodostuvat kokonaissäästöt. Eikä myöskään järjestelmän tehostaminen, eikä alueellinen tasa-arvo. Kaikki minulle heti, verot alas nyt, pitäköön huominen huolen itsestään - on ilmeisesti kantavana ajatuksenasi.
Häh
Yleistyksestä. Kerrothan minulle miten ”yleistän mielipiteesi kaikkien feministien mielipiteeksi”?
Olen siis sortunut ”aika pahaan yleistykseen”. En tiedä nyt miten tuo ajatuksesi kulkee, mutta viittaan tuolla ”feministillä” sinuun, joka feministipalstalla kaikenlisäksi käyttää nimimerkkiä ”Femi”.
Tällä lauseella:
Feministin mielestä naiset ei siis yleisesti "valitse" miestä, vaan "saa". Kas kun ei "joutunut ottamaan".
------------------------------------------------------------
Tuossa tuo feministi oli nimimerkki "Femi".
Ja muuten. Kyllä varmaan tuolla selityksellä ja reseptillä ”saada” verbin saa jotenkin mukiinmeneväksi, ainakin subjektista riippuen. Kuitenkin esimerkeiksi verbeihin ”ottaa” tai ”valita” tuo sisältyy, ainakin omasta mielestäni, yhtä paljon. Nuo luonteenpiirteet siis.
Vähän tyyliin että ”minkälaisen miehen sitä loppujen lopuksi on sattunut saamaan”. Tosin samoin voi sanoa: ”minkälaisen miehen loppujen lopuksi on sattunut ottamaan” tai ”minkälaisen miehen on loppujen lopuksi sattunut valitsemaan”.
Ainakin minulle tuo verbi ”saada” kilahtaa todella omituisesti. Ehkei muille. En tiedä. Toinen mahdollisuus joka käy mielessä on nainen joka epätoivossaan ottaa miehen kuin miehen että "saisi siittäjän” tai "saisi jonkun sydänystäväkseen". Epätoivo olisi siis niin suuri että verbi ”saada” kolahtaa paikoilleen.
En voisi kuvitellakaan että sanoisin naisestani että ”minkälaisen naisen olen sattunut saamaan”. Vaikka nainen sekoaisi täysin. Tuossa on myös mahdollisuus jonkinlaiseen uskonnolliseen kontekstiin tai jonkinlaiseen karmaan. Eli, ”minkälaisen miehen Jumala on antanut” tai ”minkälaisen miehen kohtalo on määrännyt”. Tässä on toinen esimerkki jolloin verbi ”saada” tuntuu enemmän mukiinmenevältä. Tosin on otettava huomioon että aika monessa uskonnollisessa kontekstissa korostetaan ihmisen omia valintoja. Tuossa vebissä on siis toisesta näkökulmasta myös varsinainenlataus determinismiä.
Mielestäni sinun kannattaisi ensi sijassa kertoa keneltä nainen tämän miehen on ”saanut”. Sattumalta vai?
Näin täälläpäin.
Mitä tulee tuohon populaarifeminismiin, niin tuo irtosi jostain sieltä ”syvemmältä” enkä ainakaan tällä hetkellä jaksa lähteä analysoimaan. Joten pyyhitään pois.
..että verbiin "saada" voi myös sisältyä eräänlainen pre-lähtökohta, jossa ikäänkuin ei itse ole valinnoistaan vastuussa.
Eikö vain. ;)
Vähän tyyliin "tämmöisen miehen minä raukka sain".
Ja vielä mitä tulee tuohon verbiin "saada" niin mielestäni kontekstiin sisältyy myös mahdollisuus jonkinlaiseen epäluuloon ja seksuaalisuuteen. Vähän tuohon tyyliin "jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja. Varo. Varo". Eli "sainko minä rassu raiskaajan". Heh. Tai seksuaalisesta näkökulmasta analogiana vähän kuin pääsiäismuna jonka sisällä on lelu. Että mikä lelu siellä munan takana loppujen lopuksi sitten onkaan "antamassa".
Minulle tuo verbi "saada" kilahtaa ensisijaisesti narsistisena, determinisminä, epätoivona, epäluulona tai/ja mahdollisesti manipulatiivisena.
En silti sinua semmoiseksi lähde tässä väittämään.
"Kerrothan minulle miten ”yleistän mielipiteesi kaikkien feministien mielipiteeksi”? "
Tulkitsemalla sanamuotoa, jota yksilö käyttää, feministiseksi ajattelutavaksi. Ja nimenomaan omaa tulkintaasi lauseestani.
"Olen siis sortunut ”aika pahaan yleistykseen”. En tiedä nyt miten tuo ajatuksesi kulkee, mutta viittaan tuolla ”feministillä” sinuun, joka feministipalstalla kaikenlisäksi käyttää nimimerkkiä ”Femi”."
En ole missään kohtaa sanonut olevani feministi. Oletko sinä feministi, koska kirjoittelet tälle palstalle?
Saada-verbi oli nimenomaan determistisessä käytössä. Ihminen valitsee itselleen puolison, johon rakastuu/kiintyy, kukin omista lähtökohdistaan. Silloin voi aivan hyvin sanoa jossain muussa yhteydessä, että minä sain itselleni tällaisen puolison. Eivät kaikki ihmiset paljasta itsestään kaikkea seurusteluvaiheessa. Selitin jo aiemmin. Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Annoit vain eri merkityksen saada-verbille kuin minä. Sanoilla ja lauseilla on eri vivahde-eroja.
Minä vain uskon. Että ihminen joka käyttää verbiä ”saada”, hänellä on siihen tietty syy.
Sen verran voisi vielä huomauttaa että itse uskoisin että tähän ”saada” verbiin, liittyy myös yleisesti ottaen toivomus tai viittaus ”saada puoliso”, ”saatuun puolisoon” tai ”saatuun rakkauteen”. Ja kun puoliso/rakkaus on saatu, niin on myös mies/nainen ”saatu”.
Tämä kristillinen symboliikka on sitä laatua symboliikkaa, jonka kautta voisi ajatella tämän lauseen mukiinmeneväksi ilman sen enempää negatiivista latausta. Tai. Ei tarvitse olla edes kristillinen, vaan eiköhän rakkaus ja/tai rakkauden traditiokin käy hyvin.
Jotain tähän tyyliin varmaan tarkoitatkin. Kun puhutaan puolisosta, tai suhteesta, miehestä ja naisesta, tässä kontekstissa, niin tuo verbi ”saada” tuntuu läheisemmältä, jopa nöyremmältä, kuin vastaavasti ”tavannut”, ”valinnut” tai ”ottanut”. Tässä tapauksessa siis, jossa korostuu rakkaus ja intohimo. Esimerkkeinä.
Tuo on tietenkin tärkeä vaihtoehto, joka jäi mainitsematta. Eli se että ”saada” viitaa intohimoon ja rakkauteen. Tosin tuo mainitsemasi ”sattunut saamaan” hieman sotkee kontekstia, mutta tuossa taisi olla jonkinlainen jatko-osa. Ennemmin on ehkä kyse halusta. Mutta tästä rakkauden lähtökohdasta tämä ainakin vaikuttaa ymmärrettävältä.
Itse käytän verbiä ”tavannut”. Muta en olekaan vielä ryppyinen, enkä pala nykyiseen naiseeni niin kovaa intohimoa että tekisi mieli käyttää "saada" verbiä. Mutta en tietenkään kiellä, että silloin kun rakkaus sokaisee ihmisen, tai on sokaissut, niin voi kaiketi hyvinkin sanoa ihmisestä että on ”saanut”. Eli tässä tapauksessa se on ”rakkaus” joka on ”antanut” ja ”saamisella” viitataan myös omaan rakkauteen ”saatuaan” kohtaan. Amen.
Mitä tulee näihin femmarispekuloihin niin jääköön puolestani. Tuskin nyt kuitenkaan olet antifeministi.
Rakkaudella.
Kerrotko mikä on nähdäksesi se ryhmä (ryhmittymä) joka ajaa ensisijaisesti naisten etuja? Onko se mahdollisesti insinööriliitto vaiko peräti työnantajien keskusliitto!? Mille etujärjestölle kuuluu kiitos esim, naisten äänioikeudesta ja koulunkäyntioukeudesta? Entä työelämän muutoksista, naisten osalta?
Toisena huomattavasti konkreettisemman esimerkin (ja kysymyksen) esitän nyt:
Mikä oli se ryhmä joka keväällä halusi estää (erinäköisin selityksin) Suomessa naisten väkivallan kartoituksen? Taas vaihtoehtoja; oliko se lastensuolejuliitto vaiko vammaisjärjestö? Keheen kyseinen väkivalta kohdistuu? Naisiin itseenkö? Ja kuka siitä eniten kärsii?
Tyhmä saa olla, mutta ei sitä tarvitse noin selkeästi esittää, kuin mitä sinä olet tehnyt.
Jos viisaana nyt jaat meille tyhmille tietoa. Kysymykset löytyy yltä.
Sen verran vielä että näissä lauseissa ei tietenkään tarvitse verbiä ollenkaan käyttääkään. Verbi ainakin viittaa lähtökohtaisesti johonkin subjektiiviseen, luotuun tai aikamuotoon. Jos ei kyseessä ole satiiri.
Esimerkkejä:
- "Olen saanut miehen joka siivoaa ja tiskaa"
- "Olen valinnut miehen joka osaa korjata autoa"
- "Olen tavannut miehen joka soittaa pianoa"
Ilman verbiä:
- "Minulla on mies joka tekee hyvää ruokaa"
Mutta tosiaan, kuten sanot, niin tuo "saada" kyllä on ihan ymmärrettävä. Tässä tilanteessa tuo "valita" tuntuu itsekkäältä. Riippuu sitten paljon kontekstista ja mihin näillä verbeillä sitten viitataan.
Sen verran vielä että ehkä olisi paras jättää nuo verbit kokonaan pois, kun puhuu yleisesti.
Ehkei oikein toiminut puoleltani dialogi, koska lähdin etsiskelemään näitä vaihtoehtoja sieltä toisesta suunnasta, kunnes päädyin samaan kuin sinä. Mutta oikeassa olet, ja kuten sanottua jos tätä "saamista" lähtee näillä lähtökohdilla tarkastelemaan, niin eiköhän sen voi ajatella olevan juuri parisuhteen "saada ja antaa".
Jepjep. Tuli kierreltyä, mutta no comments. Muutan ainaki omaa valintaani siihen että jätän verbin kokonaan pois.
...huomaatkos että vieläkään ei tyydyttänyt nuo analyysini. Sinua varmaan kyllästyttää jo monologini, mutta vielä täytyy hieman pureskella ennen kuin nielaisee. Tämä nyt menee vähän sotkuiseksi kun pohdinta tapahtuu samalla kun kirjoittaa mutta mielestäni tässä on selvempi selvitys.
Esimerkkejä:
- "Minä olen ottanut (puolisokseni) miehen joka on TJ".
- "Minä olen saanut (puolisokseni) miehen joka on TJ".
- "Minä olen valinnut (puolisokseni) miehen joka on TJ".
- "Minä olen tavannut (puolisokseni) miehen joka on TJ".
- "Minulla on (puolisona) mies joka on TJ".
Jep. Jokaiseen verbiin sisältyy jonkinlainen lataus, mutta kyllä tuo "saada" on varmasti ihan puhekieltä, vaikka se ainakin minulle kuulostaa hieman hämärältä. Mutta sama sisältyy muihinkin verbeihin, ja niitäkin voi lähteä tarkemmin analysoimaan puoleen tai toiseen.
Yhteenvetona voisin todeta että minulle tuo "saada" tuntuu vain liian kaukana omista valinnoista ja vastuusta. Tosin ei nuo muutkaan oikein tunnut läheisiltä, paitsi tuo ilman verbiä. Mutta nämä verbit kyllä toimivat kontekstista ja subjektista riippuen.
Jep. Olisikohan tämä tässä. Ja tasapuolisuuden nimissä sitten varmaan naisiakin voi "säkällä sattua saamaan".
Nimim: "Jokainen nainen on potentiaalinen nalkuttaja."
"vastausta vailla", uskon ettei ko nimimerkki "ihmettelen" koskaan tule vastaamaan näihin kysymyksiisi. Koska samalla hän tulisi vastanneeksi omaan kysymykseensä.
Noh, katotaan.
Uskon ettei ko nimimerkki "ihmettelen" koskaan tule vastaamaan näihin kysymyksiisi. Koska samalla hän tulisi vastanneeksi omaan kysymykseensä.
Noh, katotaan.