Roomalaiskatolisen kirkon pedofiliaskandaalia käsittelevä dokumentti sai paljon innostunutta huomiota tässä keskustelussa, mutta oma huomioni oli, että keskustelussa oltiin lähinnä huolestuneita roomalaiskatolisen kirkon, paavin, kardinaalien ja myös papiston maineesta ja tunteista, juuri kukaan ei ollut huolissaan piensitä lapsista tai nuorista miehistä, joiden elämään seksuallinen hyväksikäyttö on jättänyt lähtemättömät jäljet loppuelämän ajaksi.
Nyt edotankin, että keskustelisimme pedofiliaskandaalista kristillisistä lähtökohdista. Tarkoitan nyt aihekokonaisuuksia, kuten
* onko oikein ja vastuuntuntoista siirtää pedofiliaa harjoittava pappi vain seuraavaan seurakuntaan jatkamaan lasten turmelemista?
* onko oikeasti vanhemmalla papistolla ja piispoilla oikeus käyttää nuoria pappisseminaarilaisia omien homoseksuaalisten himojensa tyydyttämiseen?
* onko krsitillisen lähimmäisenrakkauden mukaista antaa pedofiilin vain jatkaa tehtävissään ajattelematta ollenkaan niiden lasten elämää, joita hän toiminnallaan on tuhoamassa?
Tässä on vain kolme teemaa, mutta keskuselun aikana voimme tuoda muitakin näkökohtia esille. Vaikka Suomesta ei yhtään tapausta vielä tiedetäkään, kyse on vain suomalaisen katolilaisuuden niukasta määrästä. Jo Ruotsista ja Norjasta on paljastunut useita pedofiliatapauksia, jotka pääsivät jatkumaan useiden vuosikymmenten ajan. Mihinkään lintukotoajatteluun ei ole syytä nyt tuudittautua.
Nyt edotankin, että keskustelisimme pedofiliaskandaalista kristillisistä lähtökohdista. Tarkoitan nyt aihekokonaisuuksia, kuten
* onko oikein ja vastuuntuntoista siirtää pedofiliaa harjoittava pappi vain seuraavaan seurakuntaan jatkamaan lasten turmelemista?
* onko oikeasti vanhemmalla papistolla ja piispoilla oikeus käyttää nuoria pappisseminaarilaisia omien homoseksuaalisten himojensa tyydyttämiseen?
* onko krsitillisen lähimmäisenrakkauden mukaista antaa pedofiilin vain jatkaa tehtävissään ajattelematta ollenkaan niiden lasten elämää, joita hän toiminnallaan on tuhoamassa?
Tässä on vain kolme teemaa, mutta keskuselun aikana voimme tuoda muitakin näkökohtia esille. Vaikka Suomesta ei yhtään tapausta vielä tiedetäkään, kyse on vain suomalaisen katolilaisuuden niukasta määrästä. Jo Ruotsista ja Norjasta on paljastunut useita pedofiliatapauksia, jotka pääsivät jatkumaan useiden vuosikymmenten ajan. Mihinkään lintukotoajatteluun ei ole syytä nyt tuudittautua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suurin ongelma on Katolisen kirkon käsitys pappeudesta. Sen mukaan kirkkolliset toimitukset ovat päteviä, vaika niitä suorittava pappi olisi syntinen. Jo kirkkoisä Augustinus esitti tälläisen teorian, johon uskotaan vuoren varmasti.
Tämä merkitsee, että pappien tekemisiä ei tarvitse valvoa koska synnin teko ei vaikuta toimitusten pätevyyteen. Jos papin syntien ajateltaisiin vaikutavan kirkkollisten toimitusten pätevyyteen ja pelastukseen, niin silloin pedofiliaankiin olisi suhtauduttu toisella tavalla.
Vaikuttaa hyvin oudolta selitykseltä. Eiköhän salailuun ole vain totuttu ja siihen, ettei pappien tekemisissä voi olla mitään rikollista. Kaikki asiat on haluttu aina selittää parhain päin, ja vielä aikaisempina vuosikymmeninä, vuosisadoista nyt puhumattakaan, kukaan ei ole voinut uhata mitenkään papiston pyhää auktoriteettiä.
Kyllä kai roomalaiskatolisessa kirkossakin on kristillisenä perinteenä hyvän tekemisen tahto, sen mukaan ketään ei saa vahingoittaa eikä kenenkään elämää pilata. Kaikkiin ihmisiin pitää suhtautua rakkaudella ja kunnioituksella, vaikka se olisikin vaikeaa. Tuskinpa nyt roomalaiskatolinen kirkko olisi vielä niin kauas kristillisyydestä erkaantunut, ettei näitä asioita ymmärrettäisi? Mutta silti pedofiliasta ja muusta seksuaalirikollisuudesta on tullut suuri ongelma, jota halutaan edelleen peitellä, vaikka se aiheuttaakin vielä lisää tuskaa monen ihmisen elämään.
Non sequitur.
"Roomalaiskatolisen kirkon pedofiliaskandaalia käsittelevä dokumentti sai paljon innostunutta huomiota tässä keskustelussa, mutta oma huomioni oli, että keskustelussa oltiin lähinnä huolestuneita roomalaiskatolisen kirkon, paavin, kardinaalien ja myös papiston maineesta ja tunteista"
Ai tässä keskustelussa?
Osoitatko ne viestit joissa suurin huolenaihe oli kirkon maine?
Toki te voitte käsittää asiat ihan oman käsityskykynne rajoissa, mikään muuhan ei ole edes mahdollista. Mutta minä itse en sentään lähtisi mitään kommentoimaan, jos en ymmärtäisi mitään.
Siis tässä roomalaiskatolisen kirkon asioita käsittelevässä suomi24:n kaupallisessa keskustelussa.
* onko oikein ja vastuuntuntoista siirtää pedofiliaa harjoittava pappi vain seuraavaan seurakuntaan jatkamaan lasten turmelemista?
Ei. Siviilipuolen tyypit (Strauss-Kahn, Kanerva, Ahde) ovat saaneet kalossin kuvaa liiallisen libido-ohjautuuvuuden vuoksi.
* onko oikeasti vanhemmalla papistolla ja piispoilla oikeus käyttää nuoria pappisseminaarilaisia omien homoseksuaalisten himojensa tyydyttämiseen?
Ei. Raamattuhan kieltää avioliiton ulkopuolisen seksin kaikissa muodoissaan.
* onko krsitillisen lähimmäisenrakkauden mukaista antaa pedofiilin vain jatkaa tehtävissään ajattelematta ollenkaan niiden lasten elämää, joita hän toiminnallaan on tuhoamassa?
Ei. Uskonnon säännöt vaan useinkaan eivät koske eliittiä. Esim. Saudi-Arabiassa on laitettu kansa kontrolliin viinan suhteen, mutta eliitin dokaamiseen (kuningashuonetta lähellä olevat piirit) maan poliisikunta ei puutu - mm. monille prinsseille viina maistuu ja bailaavat Saudi-Arabiassakin.