Kylkiluun murtuma

Kylkiluun murtuma paranee hitaasti, koska luu liikkuu hengityksen tahdissa koko ajan. Luu ei luultavasti puhkaise keuhkoa, vaan korkeintaan keuhkopussin. Jos sellaista epäilet, normaali keuhkokuva paljastaa sen. Jos oireena on vain murtumakohdan kipu hengityksen tahdissa eikä hengenahdistusta tai hengitysäänet eivät ole hiljentyneet murtuman puolelta, keuhkopussi lienee ehjä.

Älä ota sellaista lääkettä, mikä ei sinulle sovi. Lääkärit ovat sitä varten että lääkettä vaihdetaan jos se ei sovellu.

Lääkkeen lisäksi joskus on apua murtuneen kylkiluun ympäristön teippauksesta. Se vähentää sen yksittäisen luun liikettä ja tukee sen vieruskaveriluihin. Käväise terveyskeskuksessa, jos fysioterapeutti ei osaa teipata hän kyllä tietää jonkun joka osaa. Samalla saat uuden kipulääkereseptin.

Mulla murtui kaksi alinta kylkiluuta viime syksynä kun kaaduin portaissa. Hidasta on paraneminen,meni varmaan 4 viikkoa ennen kuin pystyin nukkumaan kyljelläni ja alussa jopa hengittäminen sattui,saati kaikki kumartelu ja ponnistelu. Sairaslomalla olin 2 viikkoa. Kuvista tosiaan näkee kuinka luut on murtuneet.
Itse söin panacodia pahimpaan kipuun mutta minulle ne sopivat kun olen niitä ennenkin käyttänyt.

Otin tämän vanhan ketjun, josta olikin jo apua. Kaaduin taaksepäin hyllyyn, sen reuna kulki noin kämmenenkokoiselle alueella toisella puolella selkää. On järkyttävän kipeä ja syön tulehduskipulääkettä kolmatta päivää. Ei muita oireita.
Sängyssä kääntyminen on tuskallista, mutta kysymykseen.
Onko parempi levätä vai kääntyillä? Paljon liikkuvana olen aina sen puolella että liikunta parantaa. Mutta onkohan vaaraa, että vaurion paraneminen hidastuu kun yritän sitkeästi siirtyä puolelta toiselle? Vai pitäisikö vain tönkkönä rauhassa odotella paranemista? Siis lepo vaiko liike?

Tämä mummu on kanssa kokenut kylkiluitten murtuman. Terveyskeskuksessa ei puhuttu mitään mahdollisesta kivun helpottamisesta teippauksen avulla. En kysynytkään, vaikka entisenä erikoissairaanhoidon ensiavun sairaanhoitajana tuon keinon tiesin, ja olen noita teippauksia laittanutkin.
Kotona sitten tuskailin kivun ja nukkuma-asennon kanssa kunnes kekkasin pitkän itsekutomani kaulaliinan. Se pari kertaa rinnan ympäri ja heftalla päät kiinni. Sitten pehmeä laamapaita tyynymäiseksi tueksi kaulaliinan alle kipukohdalle. Helpotti. Pidin tuota nelisen päivää, sitten jo pärjäili ilmankin. Suosittelen jotakin vastaavaa.

Ketjun aloittajan vamma lienee parantunut. Kylkiluun katkeaminen voi jäädä diagnosoimatta.

Vuosia sitten kaaduin polkupyörällä ja heitin voltin etuperin päätyen selälleni asfaltille. Kypärä pelasti henkeni. Terveyskeskuksessa diagnosoitiin lievä aivotärähdys. Röntgeniä ei otettu, sillä laite oli epäkunnossa.

Jonkun päivän päästä kaikenlainen ylävartalon taivuttelu saati kyljen kääntäminen sängyssä muuttui tosi kivuliaaksi. Marssin terveyskeskukseen ja lääkäri epäili lihasrevähtymää, vaikka ulkoisia vammoja ei ollut. Sain särkylääkettä ja jonkun kuukauden päästä vaivat helpottivat.

Kauan tuon jälkeen olin muusta syystä röntgenissä ja lääkäri kysyi, mistä yläselässä, lähellä rankaa olevat vammat johtuvat. Kaksi kylkiluuta oli kuulemma ollut joskus poikki eivätkä ne olleet luutuneet kohdakkain. Kerroin pyöräonnettomuudesta. No, hyvä tietää vuosia myöhemmin, mistä kivut aikanaan johtuivat. Onneksi tuo kylkiluiden huonoon asentoon luutuminen ei ole vielä oireillut lainkaan.

minulla murtuma kylkiluissa..ei ole kuvattu mutta mustelma tuli ja se kipu..nyt on 9 pv kulunut eikä nukkuminen tällä kyljellä onnistu vieläkään. Mietin jo pitäisikö mennä röntgeniin..jos on useampikin murtuma..no sitten luin tuon yllä olevan kaulaliinaohjeen ja vätystin itselle kahdesta ideal siteestä tuen rinnan ympäri..toinen toimi sidoksena eli oli paksumpi kohta siteen alla.

Sitten hain kineesioteippiä apteekista (17,10 eur/5 m) ja katsoin video-ohjeen kyljen luumurtuman teippauksesta. Nyt helpottaa. Kipulääkettä menee: Buranaa ei kestä vatsa niin Badadolin otan 400 mg annoksena 3 krt vrk. Kertoilkaa miten teillä parani, kiitos. On tämä pirullinen vaiva.

Kiitos kaikista vinkeistä! Mieheni kaatui viikko sitten. Ei voi nukkua kummallakaan kyljellä. Särkylääkkeitä napsii! Täytyy kokeilla tuota villaista kaulahuivihoitoa jospa helpottaisi.

Kaaduin toisen lapaluun kohdalle, kolme kylkiluuta murtui. Padacodia ja jotain oranssia ja parasetamolia, jotka hain neljäntenä päivänä, kun ei heti saanut kolmantena, kun oli vain lihaskipua lääkärin mukaan, kun pitä katsoa röntgenet, johon se juuri ja juuri sitten lähetti.
Kolme tuntia seisoin odotushuoneessa, kun en ollut vielä kekannut (ei ehkä olisi vielä riittänyt sekään), että voi nousta toisella jalalla ylös; molemmilla kipu on liian kova ja parantuminen hidastuu.
Kengät sain osin naruilla kiinni, tosin aukeni. Vaatetus oli myöskin haastavaa, ja kaikki lattialta otettava pitkävartisella kihvelillä, seisten suorana, ja siinä olevalla harjalla, jota ilman olisi ollut vaikea pärjätä, kun en pystynyt nostaa mitään ilman apuvälinettä.

Nojatuoliin ei voinut mennä, kun ei pääse ylös ilman liiallista kipua ja vaurioita, ja vuoteeseen meno ja ylöstulo tuli samaten keksiä itse, jossa kyljen kautta kahden tyynyn avulla, ja silti aina paljon kipua, ja vaati joskus 10 minuttia kerätä mentaalinen kyky kaatua vuoteeseen, jossa lopussa tiputtautuu kyljelleen juuri ennen kuin kipu vastustuksesta johtuen alkaa enemmän, ja sitten kääntyy selälleen varovasti ja nukkuu osin kivuliaana kipulääkityksessä, ja vain selällään pystyi nukkumaan, ja vain kipulääkityksessä. Sängyssä pissa-astia oli välttämätön, kuten juomapullo ja kipulääkkeet, ja niitä piti popsia sitten lisää kun tarpeen.

Istuin tuolilla kuusi viikkoa, jonka jälkeen kaksi kylkiluuta oli parantunut; kolmanteen meni kaikkiaan kolme kuukautta. Kuusi viikkoa 24/7 kipulääkitys, ja eniten nukkuessa ja ennen kun nousin tuolilta ja takas,

Tuolille menin vasta kun kaikki hyvin suunniteltuna oli sen vieressä pöydällä, että voi istua kuusi tuntia putkeen. Todella teki mieli mennä makuulle välillä, mutta se ei ollut mahdollista.

Kävely oli hyvinkin tuskallista (siinä ja siinä, ettei pitänyt tilata ambulanssia terveysasemalle menoon, ja yritinkin ensin, jos joku sellainen voisi viedä, muttei tullut diiliä; menin sitten bussilla, jonne tipsuttelin, jossa istuin toisella perseelläni, että toinen jalka oli suorana lattialla, että voi nousta ylös ilman paikkojen hajottamista) ja lihakset oli kivusta jännittyneitä, ja vain hissukseen töpötellen mahdollista, ja wc-reissu oli hajottava jos istui, ja vaati myös tiputtumista, ja kivuliasta hajottavaa ylöstuloa.
Kaikki liikkuminen oli, ja aamulla se oli siinä ja siinä, että pystyi aamutoimiin ja duunaamaan kahvit ja siihenkin pitä käyttää temppuja, esim. vettä kraanasta oli vaikea saada pannuun, ja astioiden pesu oli temppu sekin

Nousemalla vain toisella jalalla, niin istumaanmeno ja ylöstulo olisi kai ollut vähemmän kivulias, mutta kesti monia päiviä keksiä, ja sitä ennen istuin seuraavaksi "tuolina" - sitä korkeammassa kaapeista tehdyssä viritelmässä, jossa jalkapohjat tuolilla, että astui lattialle suorempana, joka hajottaa vähemmän. Sitä se oli kuusi viikkoa, mutta pystyin jossain vaiheessa istumaan taas tuolilla, mutta siinä kaikki mitä tein kuusi viikkoa, jonka siis istuin tuolilla.

Parantuminen tapahtui hiljalleen sen kuuden viikon aikana, ja esim. kolmen tai neljän viikon kuluttua se on vaiheessa, jossa on epämiellyttävää, kun se on jossain vaiheessa joka tekee siitä epämukavaa, ja se käy hermoille, kun sitä kestä päivästä ja viikosta toiseen.

Panacod ei toimi kuin osalle, joillekin sitäkin paremmin; mulla se vain vähän tahmasi oloa ja vaikutus ehkä 1/8-burana luokkaa, että mun maksa ei siitä valmista sen enempää kipulääkitystä.
Muut lääkkeet kyllä toimi (apteekista sai onneksi silloin vielä enemmän kuin yhden paketin, ja ne ostin kolmantena päivänä ja reseptiset neljäntenä, kun röntgenit oli tutkittu; pyysin lääkäriltä unilääkettäkin jo kolmantena päivänä päivystyksessä, mutta sitä varten olisi pitänyt mennä toiselle lääkärille; en nähnyt kykeneväni, enkä uskonut mahdollisuuksiini. Onneksi kipulääkitys riitti, tai olisi ollut vaikea tilanne nukkua vain pari tunti per päivä seuraavien viikkojen ajan, ja hyvin nukuttu yö oli erinomaisen parantavaa - parantuminen tapahtuu ehkä enimmäkseen nukkuessa - ja kivutkin ovat vähäisempiä, kun se nostaa kipukynnystä, ja mentaalinen hermo kestää paremmin), ja ilman niitä olin kaksi vuorokautta ilman kipulääkitystä, kun en päässyt terveysasemalle vasta kuin kolmantena päivänä, kun lihaskivut oli parantunut paremmin ja enimmäkseen murtumakivut jäljellä, joka tuntuu pahemmalta kuin puukko takaselällä ja kyljessä, jonka vaihtaisin tohon ongemaan mieluusti, jossa kipu oli lapaluun alta aina alimpiin kylkiluihin asti kolmessa kylkiluussa, jotka kaartuu sinne.

Pari tuntia oli yöunien pituus ne ekat kaksi yötä ilman kipuläälitystä, jota mulla ei ollut kotona enkä edes ajatellut, että yrittäisin saada jostain, ja ei ole kokemusta. Ja kun tyyny jäi alle sängyllä ja se oli kivuliasta, 15 minuuttia joutui taistelemaan sen pois, ja funtsin vaihtoehtoja, jos soittaisi kaverille, joka hajottaisi oven ja tulisi vetää sen tyynyn mun alta, tai jos hän hajottaisi viidennen kerroksen ikkunan.

huhheijaa olin törmätä eilen pyörällä yhtäkkiä kääntyvään autoon, ja kaaduin äkkijarrutuksessa ja väistössä. Sain käsillä kaatumisen vastaan, eikä tilanteessa sattunut laisinkaan. Hanskat suojasi vielä kämmenetkin, ei tullut kuin pieni naarmu käsivarteen. Illalla kylki kuitenkin kipeytyi, ja tänään se oli selvästi arka. Venyttely ja nostelu sattuu, mutta lepokipua ei ole.

Kyseessä lienee kuitenkin vaan joku venähdys, murtunut kylkiluu olisi varmaan kivuliaampi?

Kylkiluun murtuman ongelmallisuus riippuu sijainnista jne.

Mulla murtui kolme yläselän vasemmalta puolelta.

Voi nukkua silloin vain selällään kipulääkkeillä ja istumasta nousu on aina erittäinkin kivulias ja rikkova prosessi. Kun keksii, että voi nousta ylös vain toisella jalalla, ilman kipuja, niin se auttaa paljon.

En itse istunut nojatuolissa enää enkä mennyt maaten kuin nukkumaan ekaan kuuteen viikkon, jonka istuin kovalla tuolilla tunteja kerrallaan putkeen kaikki järjestettynä viereen, ja maasta nostin esineet pitkällä kihvelillä. Se oli elämäni ekat kuusi viikkoa. Koko paratuminen vei kolme kuukautta, kun varsinkin yksi kylkiluu parani hitaammin.

Selkä kipeytyi kun oli aina nukuttava selällään, kun olen aina ennen nukkunut sen sijaan kyljellään. Vuoteesta nousee kahden tyynyn avulla kyljelleen kääntymällä ja siitä ylös, ja apu olisi hyväksi, koska muuten hajottavaa. Istualtaan voi sitten kokeilla nousta toisen jalan voimin. Molemmilla yhtäaikaa hajosi ja kipuili.

Voi myös istua käänetyllä kirjahyllyn tai muun kaapin päällä, ja jalkapohjat tuolilla, perseen sijaan, ja siten kun tulee pois, jalat on suorina, ja ei satu. Sama teknikkka perusteiltaan bussissa, toiselle perseen puoliskolle ja toinen jalka suorana lattialla.

Lääkkeistä auttaa tulehduskipulääkkeet. Joku oopiumia tms. maksan tuottama lääke jota sain myös, se ei auttanut kun mun maksa ei juuri siitä mitään tuota. Muita kun otti, niin auttoi, ja vain vatsa kipuili jonkin verran, kun veti maksimimääriä per päivä viikkoja.

Moi, mulla meni 1kk sitten jääkiekkoa pelatessa 2 kylkiluuta rikki. Koviin kipuihin määrättiin myös panacodia. Mutta 1kk mennyt ja 50% on kipuja lähtenyt pois. Lääkäri suositteli että 2-3 kk kannattaa levätä. Mutta ammatiltani olen kestävyys urheilija, niin lähden huomenna varovasti jatkamaan. Vasen kylki vielä vähän arka. Kannattaa kuunnella lääkärin ohjeita ja itse myös tunnustella koska on ok olo. Eli kipu lähtee kyllä aikanaan. Aikaa se tosin voi viedä jopa sen 3kk. Varovasti eteenpäin 👍