Kokemuksesta kerrottuna

Saako vastata muutkin kuin helluntailaiset? Helluntaiseurakunnan tilaisuudessa en koskaan ajattele "mitä helluntailaisuus antaa" vaan mitä Herra antaa - se taas on paljon kiinni oman sydämeni asenteesta, että millä mielellä kuuntelen ja mihin keskityn, ulkonaisiin sanontatapoihin, terminologiaan ja tapakulttuurin muotoihin vai hengelliseen sisältöön. Samalla tavalla toimin luterilaisen kirkon tilaisuuksissa.

Voi olla että helluntailaisuudella ja luterilaisuudellakin on minulle jotakin annettavaa, jotakin erityistä nimenomaan näihin kirkkokuntiin ja liikkeisiin liittyvää, mitä Jumala erityisesti niissä on vaikuttanut tai mitkä muuten niissä ovat rakentavaa ja soveltuvat evankeliumin palvelukseen. Mutta se on kuitenkin toissisijaista. Muotoja tärkeämpää on saarnan sisältö ja tilaisuuden henki.

Voisin tietysti kertoa helluntailaisuuteen sekä luterilaisuuteen leimallisesti liittyvistä negatiivisistakin piirteistä, mutta ne ei onneksi ole olennaisimpia. :)

Yhtä totta kuin se että helluntailaiset ja luterilaiset vuosisataisen tukkanuottasilla olon seurauksena keskittyvät toistensa epäkohtiin, todellisiin ja kuviteltuihin, niin että voidaan käyttää tuota aloituksessa mainitsemaasi "haukkua" -sanaa; niin, yhtä totta varmasti on, että kummallakin puolella on ihmisiä jotka kokevat kaiken kritiikin haukkumisena, ikäänkuin epäkohdiksi koettuihin seikkoihin ei lainkaan saisi puuttua.

Ainakin toistaiseksi näen evankelisluterilaisessa kirkossa enemmän kritisoitavaa ja huolenaihetta kuin helluntaiseurakunnassa. Epäkohdat on tärkeä huomioida ja niistäkin puhua tarkastellen oppia ja elämää Raamatun pohjalta. Joskus voi sortua liialliseen kärkevyyteen ja toisinaan päinvastoin olla liiankin lepsu. Oppi on kuitenkin tärkeä asia...

Tärkeintä anyway on se mikä yhdistää! Ja siltä pohjalta voidaan toivottavasti keskustella kriittisestikin ilman että joudumme tukkanuottasille.

"Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä... Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme."
Gal. 5:15, 25, 26.

Tuskinpa tuohon teapotin kirjoitukseen on paljon lisättävää.
Kiitos siitä hänelle.Jotain henkilohtaista näkemystä voin esittää koetun pohjalta.

Ajattelen, että on hyväkin vertailla eri seurakuntia ja uskonyhteisöjä. En koe sitä haukkumiseksi. Asiallinen kritiikkikin on paikallaan. Aiheeton, tahallinen haitanteko ja iva pitäisi olla kokonaan pois uskovien keskinäisestä keskustelusta. Hyvä on sekin, että pyrkii elämään rauhassa kaikkien kanssa; yhtä hyvin uskovien kuin ei-uskovien ja toisuskoisten ja ateistienkin kanssa. Me ihmiset olemme pohjimmiltamme kuitenkin ihmisinä samanlaisia. Me tarvitsemme ystävyyttä ja hyväksyntää erilaisista mielipiteistä huolimatta.

http://www.youtube.com/watch?v=YZYbFk1qgeo

Luterilaiset jotka ovat aikuisiällä kääntyneet helluntailaisuudesta luterilaisuuteen voisivat mennä omalle palstalleen niin täällä olisi ihan hyvä fiilis.

JOtkut aikuisiällä helluntailaisuudesta luterilaisuuteen kääntyneet tarvitsevat enemmän psykiatria kun sielunhoitoa.

Uskonto on vain yksi asia ihmisen elämässä ja jos se häiritsee niin psykiatrit auttavat. Eikä joku helluntailaisuus tai luterilaisuus tee kenestäkään sairasta. Ihminen itse on vastuussa omista valinnostaan ja aikuinen tekee ihan omat valinnat itse.

MIELESTÄNI LUTERILAINEN RAAMATUNTULKINTA LAPSIKASTEINEEN JA SIDOTTUINE RATKAISUVALTOINEEN SEKÄ KANSANKIRKKOLAITOKSINEEN ON VAIN YKSI KATOLILAINEN HARHA JONKA KANSANLÄHETYKSESTÄ OLEVA TAPANI SUONTO ON KÄYTÄNNNÖN ELÄMÄLLÄÄN OSOITTANUT VÄÄRÄKSI.

TAPANI SUONTO ON SELKEÄSTI LÄNSIMAINEN HERÄTYSKRISTITTY JOKA TAJUAA RAAMATUNTULKINNAN PERUSKEISSIN.

helluntailaisuudessa todellakin on kysymyksenä se, mitä Herra antaa sinulle! Kristinuskossa kysymys kuuluukin: annatko itsesi kokonaan Herralle? Helluntailaisuus on ihmiskeskeinen uususkonto, joka pyörii kokonaan ihmisen ympärillä. Jeesus on vain palvelija tai pullon henki, jonka pitää tyydyttää jokaisen ihmisen hengelliset ja ruumiilliset tarpeet. Kun näin ei tietenkään tapahtu, niin ihmiset luopuvat uskosta: en parantunut sairauksista, en tullut rikkaaksi, en saanut työpaikkaa, vaimo tai mies jätti... yms. Herra ei palvellutkaan eli häntä ei ole olemassakaan. On myös toisenlaista pseudoevankeliumia, jota helluntaiuskonto harrastaa: säälikää Jeesus-raasua, Hän todella tarvitsee teitä ihmisiä, Hän ei pärjää ilman teitä! Helluntailaisuuten, jota edustaa Suomessa kaikki vapaat suunnat, kääntyneet ihmiset etsivät siis maallista hyvää uskonnostaan. Koska ns uskoontulo perustuu väärään ja kieroutuneeseen, epäraamatulliseen evankeliumiin, niin se ei tietenkään ole aitoa. Siitä voi luopua milloin tahansa. Sen sijaan kun ihminen kuulee raamatullisen Evankeliumin, niin Pyhä Henki toimii Jumalan sanan kanssa, ja niin ihminen voi uudestisyntyä ylhäältä. Se usko etsii sitä mikä on ylhäällä, Kristusta, pyhitystä, rakkautta ym. Siinä toimivat Hengen hedelmät ja ne kasvavat hengellisen kasvun edistyessä. Ihminen ei enää etsi omaansa vaan Jumalan kunniaa. Helluntailaisten ja karismaattien valtataistelut ja keskinäinen kilpailu suosiosta ei heitä kiinnosta, se päinvastoin iljettää heitä, niin kuin se iljettää heidän Herraansakin. Luterilaisuudesta ei kannata puhuakaan, se ei myöskään täytä mitään kristinuskon tunnusmerkkejä. Se on jäänne katolisesta systeemistä, valtion uskonto jonka tarkoitus on kerätä rahaa ja saada jonkinlainen valta-asema. Ja sokerina kakussa on katolispakanallisen lapsikasteen lisäksi julkijumalaton naispappeus, homopappeus, lesbopappeus! Jumala on totisesti rangaissut jumalatonta ja luopunutta Suomea! Täältä ei tervettä raamatullista kristinuskoa tahdo löytyä, Jumala on todellakin lähettänyt väkevän eksytyksen niille, joilla ei ole rakkautta totuuteen!