Hyvin vanha ja alkukantainen käsitys on ihmisillä, että kaikkea on kaksi, ja jos on jokin ominaisuus, sillä on yläkäsite, joka määrittää asian, sen kategorian luonteen, ja sitten ne kaksi ääripään vastakohtaista käsitystä. Hyvin lapsellinen käsitys, ja usein silti oikein on se, että nämä kaksi kategoriaa pitää kutinsa kaikessa, mutta on sitten hyvin harhaista, muutamissa muissa tapauksissa, jossa yritetään muita omainaisuuksia ahtaa näiden kahden aikaisemman ominaisuuden kanssa samankaltaisiksi, esim. vasemmalle ja oikealle kaikki, jolloin todellisuudessa nähdään usein kolmannenkin käsitteen ilmaantuminen välimaastoon näitä käsityksiä. Värejä esim. on peräti 10 kpl, jokaisella, jolla on oikea värinäkö, ja pieniä sävyeroja vissiin jopa miljoonia, ainakin digitv:ssäsi ja tässä tietokoneessasi: 256^3 = 16 777 216 kpl
Esim. Kaikki tieto alkoi siitä, että oli jotain hyvää ja pahaa. Mitä se oli alussa? Aika kummallista - se oli hyvää tai pahaa? Hyvältä tai pahalta maistunut hedelmä? No, ei se sitä kai tarkoittanut vaan että kaikki mikä näyttäytyisi yhdeltä puoleltaan, sillä olisi myös kääntöpuolensa, ja sisinpänsä, ja että merkityksillä KAIKILLA olisi myös paha vastineensa, yksinkertaisesti kieltämällä tämä, ja sitten syömällä se asia, kieltoineen päivineen..
Siis miinus-kielto ja plus.myöntö ja paha ja hyvä, niinkö?
Ei. Kieltokin on hyvä ja kaikessa turvaa tuottava laki, jota ei saa rikkoa, tai muuten tulee se käärmeen valehtelema elämä kuolleista, kaikki hurjat lihansyönnit, jota ihmisyys on nykyäänkin pullollaan, teemme suurta pahuutta muille eläimille. Ja myönteisyyskin kaikessa "rakkaudessaan", voi olla rikkomusta ja syntiä edeltävä asia. Eevalle ei annettu mahdollisuutta valita, Eeva ajatteli vain yhden asian varassa sitä, että kun tuli konkreettinen olento jotenkin hämmentämään ajatuksia, että "ei siihen kuole, vaan saa tietää kuin Jumala, hyvän ja pahan", niin sen sai ottaa, koska se asia ikäänkuin muuttui siinä, että joku muu sanoi sen toisin päin? Kuitenkin tiedämme, että kaikki naiset eivät seuranneet Eevan esimerkkiä? Tuliko heille parempi kohtalo? Tähän on vain todettava lakoonisesti, että emme tiedä tuliko... Kuuliaisuuden tietä kiitetään kyllä hyvemmäksi kuin tottelemattomuuden, mutta tietämättömyydenkin tietä on kirottu, jos se tottelevaisuus on tavallisesti tietämättömyyttä? Se todella yleensä on, koska ei saa tietää, mitä vaarallista tapahtuisi jos ei tottelisi!
Miten tämä miinus-plus asia on ratkaistava? Se missä kielto, miinus on oikein noudettu ja laskettu, ja se missä se on väärin noudatettu ja laskettu?
Väärin on paha, ja oikein on hyvä? Mutta ei vasemmalla ole aina väärä, eikä "oikealla ole aina oikea?" Mutta tässä on se ongelma että tällöin miinus kerrottuna miinuksella tuottakiin plussaa, eli kaiken kiellon voi aina kieltää, ja jopa kiellolle ja negaatiolle on matematiikassa keksitty objekti, joka yhtenä asiana samoin kerrottuna tuottaa negatiivisuuden(imaginäärisyys). Tuota kompleksisuutta käytetään paljon sähköteknlogiassa, kaikilla vaihtovirroilla ja jännitteillä on tuollainen konkreettisesti kohtisuora imaginäärinen, eli kompleksinen ominaisuus?
Näemme, että kiellon rikkominen vie siihen, että kaikkea aletaan haluta paljon lisää, kun ymmärretään periaate, millä on saatu uusi omanaisuus. Tämä kaikki, kiellon rikkominen tarkkaillen ja tutkien - lisää tietoa. Kommutatiivisuuden osittaisella poistamisella, laskujärjestys kertolaskussa huomioonottamalla, saataisiin vielä lisääkin etumerkkejä, kuin nuo - ja ja i mutta ei siitä nyt sen enempää....
Pimeys ja valo on hyvä esimerkki. Ei voida sanoa että pimeys on valhetta ja valo on totuutta, eikä edes päinvastoin, koska ne ovat ominaisuuksia, jotka voivat olla totta toisaalla, ja toisaalla valhetta. Mikä on tällaisessa tilanteessa se tieto, mikä ratkaisee yhtälömme? Täytyy olla havainto. Havainto joka ei valehtele, havainto johon luotetaan, mutta kun ollaan muiden kertomien varassa, emme itse pääse tarkistamaan, oliko havintonsa totta?
Tieto toi kuoleman, ja Luulo tuo siis elämän, kunhan ei tee luulollaan, "vastoin parempaa tietoaan". Luuloa ei voida aina tarkistaakaan, sen todenperäisyyttä, se saattaa ikuisesti osua niiden asioiden listalle, jota ei tulla koskaan tietämäänkään. Kaikessa alkusyntyyn liittyvissä pohdinnoissa, olemme vain sen uskomuksen ja luulonkin varassa, että Mooses ja vielä aiemmin saman asian luomisesta kertonut Eenok olivat niin viisaita, että ymmärsivät tarkasti ja kaiken siitä, mitä Jumala tarkoitti aikojen alusta, ja niiden kestoista? Sitten tuli Darwin ja Kosmologit miljardeine vuosineen? Missä määrin heidän tietonsa rajallisuudesta, mutta liian suuresta auktoriteetista, johtuu vielä monen alkukangertelut lähteä etsimään vilpittömästi oikeita tietoja ja LUULOJAAN!
Esim. Kaikki tieto alkoi siitä, että oli jotain hyvää ja pahaa. Mitä se oli alussa? Aika kummallista - se oli hyvää tai pahaa? Hyvältä tai pahalta maistunut hedelmä? No, ei se sitä kai tarkoittanut vaan että kaikki mikä näyttäytyisi yhdeltä puoleltaan, sillä olisi myös kääntöpuolensa, ja sisinpänsä, ja että merkityksillä KAIKILLA olisi myös paha vastineensa, yksinkertaisesti kieltämällä tämä, ja sitten syömällä se asia, kieltoineen päivineen..
Siis miinus-kielto ja plus.myöntö ja paha ja hyvä, niinkö?
Ei. Kieltokin on hyvä ja kaikessa turvaa tuottava laki, jota ei saa rikkoa, tai muuten tulee se käärmeen valehtelema elämä kuolleista, kaikki hurjat lihansyönnit, jota ihmisyys on nykyäänkin pullollaan, teemme suurta pahuutta muille eläimille. Ja myönteisyyskin kaikessa "rakkaudessaan", voi olla rikkomusta ja syntiä edeltävä asia. Eevalle ei annettu mahdollisuutta valita, Eeva ajatteli vain yhden asian varassa sitä, että kun tuli konkreettinen olento jotenkin hämmentämään ajatuksia, että "ei siihen kuole, vaan saa tietää kuin Jumala, hyvän ja pahan", niin sen sai ottaa, koska se asia ikäänkuin muuttui siinä, että joku muu sanoi sen toisin päin? Kuitenkin tiedämme, että kaikki naiset eivät seuranneet Eevan esimerkkiä? Tuliko heille parempi kohtalo? Tähän on vain todettava lakoonisesti, että emme tiedä tuliko... Kuuliaisuuden tietä kiitetään kyllä hyvemmäksi kuin tottelemattomuuden, mutta tietämättömyydenkin tietä on kirottu, jos se tottelevaisuus on tavallisesti tietämättömyyttä? Se todella yleensä on, koska ei saa tietää, mitä vaarallista tapahtuisi jos ei tottelisi!
Miten tämä miinus-plus asia on ratkaistava? Se missä kielto, miinus on oikein noudettu ja laskettu, ja se missä se on väärin noudatettu ja laskettu?
Väärin on paha, ja oikein on hyvä? Mutta ei vasemmalla ole aina väärä, eikä "oikealla ole aina oikea?" Mutta tässä on se ongelma että tällöin miinus kerrottuna miinuksella tuottakiin plussaa, eli kaiken kiellon voi aina kieltää, ja jopa kiellolle ja negaatiolle on matematiikassa keksitty objekti, joka yhtenä asiana samoin kerrottuna tuottaa negatiivisuuden(imaginäärisyys). Tuota kompleksisuutta käytetään paljon sähköteknlogiassa, kaikilla vaihtovirroilla ja jännitteillä on tuollainen konkreettisesti kohtisuora imaginäärinen, eli kompleksinen ominaisuus?
Näemme, että kiellon rikkominen vie siihen, että kaikkea aletaan haluta paljon lisää, kun ymmärretään periaate, millä on saatu uusi omanaisuus. Tämä kaikki, kiellon rikkominen tarkkaillen ja tutkien - lisää tietoa. Kommutatiivisuuden osittaisella poistamisella, laskujärjestys kertolaskussa huomioonottamalla, saataisiin vielä lisääkin etumerkkejä, kuin nuo - ja ja i mutta ei siitä nyt sen enempää....
Pimeys ja valo on hyvä esimerkki. Ei voida sanoa että pimeys on valhetta ja valo on totuutta, eikä edes päinvastoin, koska ne ovat ominaisuuksia, jotka voivat olla totta toisaalla, ja toisaalla valhetta. Mikä on tällaisessa tilanteessa se tieto, mikä ratkaisee yhtälömme? Täytyy olla havainto. Havainto joka ei valehtele, havainto johon luotetaan, mutta kun ollaan muiden kertomien varassa, emme itse pääse tarkistamaan, oliko havintonsa totta?
Tieto toi kuoleman, ja Luulo tuo siis elämän, kunhan ei tee luulollaan, "vastoin parempaa tietoaan". Luuloa ei voida aina tarkistaakaan, sen todenperäisyyttä, se saattaa ikuisesti osua niiden asioiden listalle, jota ei tulla koskaan tietämäänkään. Kaikessa alkusyntyyn liittyvissä pohdinnoissa, olemme vain sen uskomuksen ja luulonkin varassa, että Mooses ja vielä aiemmin saman asian luomisesta kertonut Eenok olivat niin viisaita, että ymmärsivät tarkasti ja kaiken siitä, mitä Jumala tarkoitti aikojen alusta, ja niiden kestoista? Sitten tuli Darwin ja Kosmologit miljardeine vuosineen? Missä määrin heidän tietonsa rajallisuudesta, mutta liian suuresta auktoriteetista, johtuu vielä monen alkukangertelut lähteä etsimään vilpittömästi oikeita tietoja ja LUULOJAAN!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täälläkin nyt näkee sen, että ehkä ihmiset eivät olekaan kaikessa samanlaisia:
Tieteenharrastaja, sanoo kuin varis, muutaman kerran painokkaasti: Kraak-Kraak ja joskus vielä kolmannenkin kerran joskus yhden kerrankin, ja minä olen kuin pieni talitintti joka höpeltää paiskoa ovea sinne sun tänne yhtenään miten sattuu, toivottavasti ette ole samaan aikaan kulkemassa samasta ovesta kuin minä tai ovi läjähtää silmille...
Kiitos mielenkiintoisesta jutusta! Hyviä pointteja:)
>>Värejä esim. on peräti 10 kpl, jokaisella, jolla on oikea värinäkö, ja pieniä sävyeroja vissiin jopa miljoonia, ainakin digitv:ssäsi ja tässä tietokoneessasi: 256^3 = 16 777 216 kpl
Siskon esikoispojalla, todettiin puna-vihersokeus... Itsekin kuulin hänen esittävän väitteen, että tietokoneen värit pitäisi ilmaista neljällä bytellä 256^4 värisävyä.... Se ei ole kuitenkaan punavihersokeutta, jos arvelee että tuo neljäs byte olisi vain erillinen ylimääräinen kirkkausarvo, eikä varsinainen väri, jota nuo kolme muuta RGB(Puna, Viher, Sini) siis ovat....Itse en ole ihan varma, oliko hänellä se tauti, koska selkeästi erotti ehkä siiten vain näppäimen järjestyksen perusteella, eräässä soittopelissä, punaisen ja vihreän aina....
Tämä keskimmäisen hedelmän idea, on eräissä tulkinnoissa tulkittu, muistaakseni Mooseksen toimesta, Riemuvuosien kirjassaan, vai oliko se se kolmas apokryfi, Tuomas Leväsen sivuilla Moosksesta, että Aadam ja Eeva tiesivät mitä keskimmäisyys tarkoitti, ja eivät siis syöneet mistään hedelmästä sen hedelmälihaa, he olivat vailla sitä nautintoa. Tämä saattaa olla liioiteltu kästiys, koska Genesis mainitsee silti, että saivat syödä vapaasti muista muista puista, vain keskellä oleva puu olisi kielletty, mutta he olisivat jo ennen varsinaista tietoaan ymmärtäneet sen tarkoittaneen, kasvin keskellä olevaa hedelmälihaa... Aabel toi sitten maailmaan eläintenkin lihan syönnin, ja vaikka annoin hiukan sen käsityksen, se ei ollut Jumalan mielestä huono uhri, mutta Kain murhasi Aabelin, koska Kainin eläimen murha oli parempi urhi Jumalan mieiestä, kuin Kainin kasviuhri. Mutta siihen uhriin, että murhasi veljensä, Jumala ei mielistynyt, koska se oli "Pyhän Hengen Pilkka", jota se Kain ei saanut koskaan anteeksi....