Olen päättänyt ruveta lukemaan jotain uutta kieltä, mutten osaa päättää mitä kieltä. Kansalaisopistossa on rajallinen määrä vaihtoehtoja ja niistä kun hylkää ehdottomat eit niin vaihtoehdot ovat ranska, espanja, italia ja portugali.
Kallistuisin eniten ranskaan, koska se on kiehtova ja suhteellisen yleinen kieli.
Mikä olisi paras kieli ja millä perusteella?
Uuden kielen opiskelu
äaösldkfjgh
31
899
Vastaukset
- ........
Eli vaihtoehtoina on pelkkiä romaanisia kieliä. Makuasia, mistä pitää eniten. Itse valitsisin pois portugalin, koska en pidä sen "soundista". Ranska on ranskaa, ääntämyksellisesti hyvin rikasta, italia mielestäni selkeämpää ääntämykseltään kuin espanja (jolle antaa erityisen papatus-soundin se, että kaikki tavut ovat yhtä lyhyitä eli painollisen tavun vokaalit ovat samanpituisia kuin painottomien tavuen).
Kaikki kielet ovat kiinnostavia. Minä valitsisin sen perusteella, mikä kulttuuri kiinnostaa eniten.- äaösldkfjgh
Jos kulttuurin perusteella valitsisin, niin valinta osuisi ehdottomasti latinaan, mutta sitä ei opeteta kahta kurssia enempää. Ja ne molemmat on käyty jo.
Ranskan, Italian ja Espanjan kulttuurit kiehtoisivat itseäni juuri tuossa järjestyksessä.
Kriteerinä toimii lähinnä kielioppi ja se, ettei ole liian vaikeaa muttei liian helppoakaan oppia. Toki ääntämisten vertailukin on tärkeää. - Île-de-France
Chacun à son goût, mutta minusta ranska voi olla joko kaunista tai ihan kamalaa. Yleensä ranskalla ymmärretään Pariisin ympäristöineen tai Loire'in laakson kieltä, jota edes eteläranskalaiset eivät perinteisesti (varsinkaan maaseudulla) puhuneet. Ja kuunnelkaapa quebeciläisten puhetta! Se monesti tekstitetään Ranskan televisiossakin, koska nykyranskalaiset eivät ymmärrä sitä juuri paremmin kuin ruotsalaiset tanskaa.
- Mais vraiment mesdam
Île-de-France kirjoitti:
Chacun à son goût, mutta minusta ranska voi olla joko kaunista tai ihan kamalaa. Yleensä ranskalla ymmärretään Pariisin ympäristöineen tai Loire'in laakson kieltä, jota edes eteläranskalaiset eivät perinteisesti (varsinkaan maaseudulla) puhuneet. Ja kuunnelkaapa quebeciläisten puhetta! Se monesti tekstitetään Ranskan televisiossakin, koska nykyranskalaiset eivät ymmärrä sitä juuri paremmin kuin ruotsalaiset tanskaa.
"À chacun à son goût" serait beaucoup mieux, n'est-ce pas?
- Bonne chance
äaösldkfjgh kirjoitti:
Jos kulttuurin perusteella valitsisin, niin valinta osuisi ehdottomasti latinaan, mutta sitä ei opeteta kahta kurssia enempää. Ja ne molemmat on käyty jo.
Ranskan, Italian ja Espanjan kulttuurit kiehtoisivat itseäni juuri tuossa järjestyksessä.
Kriteerinä toimii lähinnä kielioppi ja se, ettei ole liian vaikeaa muttei liian helppoakaan oppia. Toki ääntämisten vertailukin on tärkeää.Huoh!
Voin vakuuttaa, että esimerkiksi ranskan kielioppi ei ole "liian" helppoa opittavaksi. - En effet
Mais vraiment mesdam kirjoitti:
"À chacun à son goût" serait beaucoup mieux, n'est-ce pas?
Oui, il y a une différence en effet.
- Uuden auton osto
Olen päättänyt ostaa auton. Mikä olisi paras auto ja millä perusteella?
- Laiska paskiainen
Ei nyt oikein vertaus auton oston ja kielen opiskelun välillä aukea.
Auton saa kun pistää rahaa tiskiin. Kielen opiskelu vaatii hieman muutakin. - Uuden auton osto
Laiska paskiainen kirjoitti:
Ei nyt oikein vertaus auton oston ja kielen opiskelun välillä aukea.
Auton saa kun pistää rahaa tiskiin. Kielen opiskelu vaatii hieman muutakin.Käännösten tekeminen minulla suunnitelmissa, siksi kysymykseni.
- Uuden auton osto
Laiska paskiainen kirjoitti:
Ei nyt oikein vertaus auton oston ja kielen opiskelun välillä aukea.
Auton saa kun pistää rahaa tiskiin. Kielen opiskelu vaatii hieman muutakin.Selvä analogia: voi kysellä netissä tyhmiä kertomatta lainkaan mihin kieltä tai autoa tarvitsee...
- obi jj
volvo,helppo lausua
- Romanistiukko
No, ranskahan on tietysti näistä "paras" kieli... :)
Mutta siinä on omat vaikeutensa, äänteiden ääntäminen ei ole niin vaikeaa kuin usein annetaan ymmärtää kuten ei oikeinkirjoituskaan, mutta varsinkin alkuvaiheessa intonaatio ja se, että virkkeen "lausekkeet" äännetään kuin yhtenä sanana, voi tuottaa vaikeuksia.
Italia ja espanja ovat suomalaisella helppoja ääntää. Vaikeita äänteitä ei oikeastaan ole. Portugalin ääntäminen on vaikeampaa, ääntämisen ja kirjoituksen suhde ei ole yhtä selkeä kuin italiassa ja espanjassa.
Kieliopillisesti romaaniset kielet ovat aika tavalla samankaltaisia, omia "hauskoja" omalaatuisuuksia silti esiintyy.
Kielen valinta riippuu vähän siitäkin, mitä kieliä osaat ennestään. Ja siitä miten paljon sinulla on aikaa ja vaivaa käytettävänä opiskeluun.- äaösldkfjgh
Pohjana ei ole kuin suomi, englanti, ruotsi ja latinan alkeet. Nämä antanevat jokaisen eri kielivaihtoehdon opiskelulle lähes yhtä räväkän lähdön; latina alkusysäyksen ja englanti (& ruotsi) tukevat matkalla.
Aikaa ja vaivannäköä riittää, joten kielen vaikeudella ei sinänsä ole merkitystä. - .............
äaösldkfjgh kirjoitti:
Pohjana ei ole kuin suomi, englanti, ruotsi ja latinan alkeet. Nämä antanevat jokaisen eri kielivaihtoehdon opiskelulle lähes yhtä räväkän lähdön; latina alkusysäyksen ja englanti (& ruotsi) tukevat matkalla.
Aikaa ja vaivannäköä riittää, joten kielen vaikeudella ei sinänsä ole merkitystä.Erityisesti englannista on hyötyä, koska sen sanasto on paljolti ranskaa. Mutta tämän ei pidä antaa hämätä. Ranskaa pitää opiskella ranskana eikä englannin kautta tai joutuu usein hakoteille.
Minusta ranskan kieliopissa haastavinta on subjunktiivi ja yleensä subjunktiivisuuden sisäistäminen.
- Romantiikan kieli
Ranskan ääntäminen ei ole niin vaikea kuin luullaan: otetaan nenästä kunnon ote ja rullataan limaa kitalakea pitkin ulos.
- 13+4
Kysymys on jotenkin hassu. Liikkeelle pitäisi kai lähteä motivaatioperustasta eli miksi haluaa jotain kieltä opiskella? Mikä on tarve? Toisin sanoen, minkä kielen käyttöön olisi jotain tarvetta esim. työn, harrastusten, asuinpaikan/asuinpaikkasuunnitelmien, ystävyys-/sukulaisuussuhteiden vuoksi?
Jos mikään noista ei anna vastausta, sitten voi tietysti miettiä, millä kielellä arvelisi olevan eniten käyttöä maailmalla. Tässä suhteessa asettaisin espanjan ykköseksi ohi ranskan. Joidenkin arvioiden mukaan portugaliakin puhutaan enemmän kuin ranskaa. Ranska on kova sana Pohjois- ja Keski-Afrikassa, mutta muualla englannin ja espanjan osaamisella on enemmän käyttöä.
Sitten ovat tietysti ne mieltymysperusteet, jotka ovat täysin yksilöllisiä enkä ota niihin mitään kantaa.
Hyötyperusteisesti ajatellen suomalaisen kannattaisi hallita seuraava setti:
-englanti (itsestäänselvyys nykymaailmassa)
-venäjä (jo maantieteellisistä syistä)
-espanja (laventaakseen kirjoa)
-ruotsi (koska sitä puhutaan lähialueilla ja Suomessakin)
Kiina olisi tietysti sikäli kova juttu, että sen merkitys varmasti kasvaa loppumattomasti. Mutta se on suomalaiselle aika hankala rasti, varsinkin, jos sattuu olemaan kovin epämusikaalinen.- äaösldkfjgh
Motivaationa toimii kielikärpäsen purema ja harrastuksen puute. Saattaa myös olla, että muutan joskus ulkomaille, eihän sitä koskaan tiedä. Hyötyä en lähde hakemaan, se tulee sivuilmiönä jos on tullakseen, joten kielen yleisyydellä ei ole sen suurempaa merkitystä.
Itseäni kiinnostaisi eniten mahdollisimman eksoottinen kieli, jota valtaosa vastaantulijoista ei osaa. Täten italia olisi oiva valinta, mutta ranska on mielestäni kauniimpi, vaikkakin (kuulemani perusteella) vaikeampi. - italiastainnostunut
äaösldkfjgh kirjoitti:
Motivaationa toimii kielikärpäsen purema ja harrastuksen puute. Saattaa myös olla, että muutan joskus ulkomaille, eihän sitä koskaan tiedä. Hyötyä en lähde hakemaan, se tulee sivuilmiönä jos on tullakseen, joten kielen yleisyydellä ei ole sen suurempaa merkitystä.
Itseäni kiinnostaisi eniten mahdollisimman eksoottinen kieli, jota valtaosa vastaantulijoista ei osaa. Täten italia olisi oiva valinta, mutta ranska on mielestäni kauniimpi, vaikkakin (kuulemani perusteella) vaikeampi.Tässä yhteydessä kritisoin kyllä ranskan kauneutta. Todellisuudessa ranskassa on paljon juuri sellaisia äänteitä, joita muuten pidetään rumina, kuten y, ä, ö, sorahtava r sekä honotus. Kirjoituksessa y, ä ja ö tosin eivät näy, mutta tulevat esiin puheessa. Joten se monien väittämä kauneus perustuu joihinkin mielikuviin, ehkä ranskan elitistisyyteen tai ties mihin.
Minusta latinan pariksi kävisi hienosti italia. Italia ei ole helppo kieli. Todella hyvän ääntämisenkin oppii aika harva, vaikka pahoja vaikeuksia ei olekaan. Mutta turistina selviytymiseen tarvittavan kielen oppii kyllä aika nopeasti. Silti toisaalta oppimista riittää pitkäksikin aikaa, jos haluaa. Ja italia, toisin kuin ranska, on kaunista.
Italian kielen käyttöalue on melkein vain Italia. Italiassa italian kielen vähäinenkin osaaminen kuitenkin kannattaa, sillä englantia ei puhuta siellä kaikkialla. Oppimisen myötä käyttöäkin italialle yleensä alkaa löytyä.
Niin, ja harrastukseksi italiasta saa todella kiinnostavan ajanvietteen. Kokeile ainakin. - Ognuno ha il suo gus
italiastainnostunut kirjoitti:
Tässä yhteydessä kritisoin kyllä ranskan kauneutta. Todellisuudessa ranskassa on paljon juuri sellaisia äänteitä, joita muuten pidetään rumina, kuten y, ä, ö, sorahtava r sekä honotus. Kirjoituksessa y, ä ja ö tosin eivät näy, mutta tulevat esiin puheessa. Joten se monien väittämä kauneus perustuu joihinkin mielikuviin, ehkä ranskan elitistisyyteen tai ties mihin.
Minusta latinan pariksi kävisi hienosti italia. Italia ei ole helppo kieli. Todella hyvän ääntämisenkin oppii aika harva, vaikka pahoja vaikeuksia ei olekaan. Mutta turistina selviytymiseen tarvittavan kielen oppii kyllä aika nopeasti. Silti toisaalta oppimista riittää pitkäksikin aikaa, jos haluaa. Ja italia, toisin kuin ranska, on kaunista.
Italian kielen käyttöalue on melkein vain Italia. Italiassa italian kielen vähäinenkin osaaminen kuitenkin kannattaa, sillä englantia ei puhuta siellä kaikkialla. Oppimisen myötä käyttöäkin italialle yleensä alkaa löytyä.
Niin, ja harrastukseksi italiasta saa todella kiinnostavan ajanvietteen. Kokeile ainakin.Mikä tekee y:stä, ä:stä ja ö:stä rumia? Nehän ovat vokaaleja, ei niitä pidä rumina muu kuin suomalainen, ja hänkin korkeintaan jonkinlaisen epämääräisen itsehalveksunnan takia. Minusta ne ovat ihania, varsinkin erittäin tarmokkaasti äännettyinä ranskalaiseen tapaan - huulia supistetaan lähes vihellysasentoon.
Sorahtava R on aistikas - sen voi ääntää myös soinnillisena, jolloin se murisee viehättävästi, mutta monesti se on lyhyt ja soinniton eikä kovin kaunis, eräänlainen rasahdus.
"Honotus" on nasaaliutta, se on osa ranskan viehätystä. Pidän ranskassa sen äänteellisestä monipuolisuudesta. Siinä käytetään koko ääntöelimistöä äänihuulista huuliin asti ja käydään joskus nenässäkin siinä välillä. (Huulilla tarkoitan edellä mainittua voimakasta huulten pyöristystä/supistusta äännettäessä esim. [y].)
En pidä erityisen kauniina italian voimakasta kulmikkuutta -za, -zza associazione yms., en myöskään puolipitkiä vokaaleja ja niiden tuomaa rytmiä puheessa: bäälla doonna...
Mutta kuten sanottu makunsa kullakin. De gustibus et coloribus non est disputandum. - kielitaidoton
Ognuno ha il suo gus kirjoitti:
Mikä tekee y:stä, ä:stä ja ö:stä rumia? Nehän ovat vokaaleja, ei niitä pidä rumina muu kuin suomalainen, ja hänkin korkeintaan jonkinlaisen epämääräisen itsehalveksunnan takia. Minusta ne ovat ihania, varsinkin erittäin tarmokkaasti äännettyinä ranskalaiseen tapaan - huulia supistetaan lähes vihellysasentoon.
Sorahtava R on aistikas - sen voi ääntää myös soinnillisena, jolloin se murisee viehättävästi, mutta monesti se on lyhyt ja soinniton eikä kovin kaunis, eräänlainen rasahdus.
"Honotus" on nasaaliutta, se on osa ranskan viehätystä. Pidän ranskassa sen äänteellisestä monipuolisuudesta. Siinä käytetään koko ääntöelimistöä äänihuulista huuliin asti ja käydään joskus nenässäkin siinä välillä. (Huulilla tarkoitan edellä mainittua voimakasta huulten pyöristystä/supistusta äännettäessä esim. [y].)
En pidä erityisen kauniina italian voimakasta kulmikkuutta -za, -zza associazione yms., en myöskään puolipitkiä vokaaleja ja niiden tuomaa rytmiä puheessa: bäälla doonna...
Mutta kuten sanottu makunsa kullakin. De gustibus et coloribus non est disputandum.Olet oikeassa että makunsa kullakin, minä valitsin norjan ja kun suomessa sitä opetusta ainakaan silloin ei saanut kuin ruotsin kieliset muutin norjaan koska ruotsia en halunnut opiskella ensin. Kylkiäisinä on tullut opeteltua Tanska ja Islanti ja hiukan saksaa ja ruotsinkin ymmärrän vaikka en puhu. Jokin kiinnekohta kuitenkin löytyi ja se oli rahattomuus joka sai lähtemään ja opiskelemaan kielen, sen kylkiäisenä on nykyään myös rahaa ja sitä myöten kulttuuria ja historiaa skandinaaviasta. Eli punnitse mikä kulttuuri näistä eniten kiinnostaa ja mitä jatkossa. Lähtiessä muuten en osannut edes englantia vain suomea ja nyt englantikin menee apukielenä.
- Veikkaan.
Että aloittaja on koukussa nettiin, joten kielten opiskelusta ei tule yhtikäs mitään.
Mitkä ne ehdottomat "eit" ovat? Millä perusteella? Luettelemistasi kielistä on kyllä hyötyä Välimereen rajoittuvissa maissa. Eipä juuri muualla.
- ugh!
Hyötyä, hyötyä! Aina pitää olla hyötyä!
Jokaisesta kielestä on hyötyä vaikka kotisohvalla, kun vain ottaa sillä kirjoitetun kirjan käteensä.
- poooos
Venäjän kieli on se mistä on hyötyä kokoajan enemmän...haastettakin riittää sopivasti kun löytyy toistakymmentä ässää.
- Sinnepäin
Venäjästä on hyötyä vaikka kuinka, se on totta, mutta ei siinä kielessä kyllä yhtäkään sellaista äännettä ole, jota ei olisi englannissakin.
Sen sijaan venäjä on kyllä muuten suorastaan pirullisen vaikeaa.
Olen opiskellut sitä peruskoulussa ja lukiossa ja sitten vielä yliopistossa vajaan appron verran enkä vieläkään osaa sitä kovin kaksisesti puhua, jonkin verran solkata kyllä. Puhetta ymmärrän jollakin tavalla, kirjoitettua tekstiä sen verran käyttökelpoisesti, että pystyn lukemaan kirjoja, ja jonkin verran osaan kirjoittaa, sähköpostia ja simppeleitä liikekirjeitä yms.
Tilanne ei ole kovin hyvä siihen nähden, että tämä on ollut 30 vuoden projekti.
Venäjä on niin vaikeaa, että sitä ei opi kansalaisopistossa, se on selvä. Pitää ottaa venäläinen puoliso ja/tai muuttaa johonkin venäjänkieliseen ympäristöön, sitten sitä voi ruveta oppimaan.
Lisäetuna venäjää osattaessa (edes jollain tavalla) on se, että sitten ymmärtää vähintään auttavasti tai pienellä lisäpanostuksella tshekkiä, slovakkia, ukrainaa, miksei puolaakin, sekä bulgariaa ja serbokroaattia. Yleensä niissä maissa, joissa näitä kieliä puhutaan, ei pärjää millään muulla kielellä kuin niiden maiden pääkielellä tai sitten jossain määrin venäjällä (entinen Jugoslavia poislukien, siellä osataan englantia). - .......
Sinnepäin kirjoitti:
Venäjästä on hyötyä vaikka kuinka, se on totta, mutta ei siinä kielessä kyllä yhtäkään sellaista äännettä ole, jota ei olisi englannissakin.
Sen sijaan venäjä on kyllä muuten suorastaan pirullisen vaikeaa.
Olen opiskellut sitä peruskoulussa ja lukiossa ja sitten vielä yliopistossa vajaan appron verran enkä vieläkään osaa sitä kovin kaksisesti puhua, jonkin verran solkata kyllä. Puhetta ymmärrän jollakin tavalla, kirjoitettua tekstiä sen verran käyttökelpoisesti, että pystyn lukemaan kirjoja, ja jonkin verran osaan kirjoittaa, sähköpostia ja simppeleitä liikekirjeitä yms.
Tilanne ei ole kovin hyvä siihen nähden, että tämä on ollut 30 vuoden projekti.
Venäjä on niin vaikeaa, että sitä ei opi kansalaisopistossa, se on selvä. Pitää ottaa venäläinen puoliso ja/tai muuttaa johonkin venäjänkieliseen ympäristöön, sitten sitä voi ruveta oppimaan.
Lisäetuna venäjää osattaessa (edes jollain tavalla) on se, että sitten ymmärtää vähintään auttavasti tai pienellä lisäpanostuksella tshekkiä, slovakkia, ukrainaa, miksei puolaakin, sekä bulgariaa ja serbokroaattia. Yleensä niissä maissa, joissa näitä kieliä puhutaan, ei pärjää millään muulla kielellä kuin niiden maiden pääkielellä tai sitten jossain määrin venäjällä (entinen Jugoslavia poislukien, siellä osataan englantia).Ei venäjän äänteitä kyllä englannin "vastaavilla" voi korvata. Pitäisi ohittaa kokonaan kielen perusolemukseen kuuluva kovan ja pehmeän konsonantin ero. (Sinänsä kyllä on hyvä muistuttaa, ettei englannissakaan niitä "ässiä" ihan vähän ole, vaikkei niille olekaan omia kirjaimia.)
Venäjän alkeet ovat lasten leikkiä, mutta siinä riittää opiskeltavaa ja löydettävää loputtomiin. Morfologia on erittäin rikas, ja jossain vaiheessa (kun kieltä alkaa lukea) pitää oppia sananmuodostusta ainakin passiivisesti, eli löytämään/tunnistamaan sanoista juuri, ja loput yleensä voikin päätellä. Kannattaa hankkia oppimateriaaleja - muitakin kuin niitä suomalaisia perusoppikirjoja. Nykyään on sinänsä helppoa kuunnella kieltä kuin kieltä. - .............
....... kirjoitti:
Ei venäjän äänteitä kyllä englannin "vastaavilla" voi korvata. Pitäisi ohittaa kokonaan kielen perusolemukseen kuuluva kovan ja pehmeän konsonantin ero. (Sinänsä kyllä on hyvä muistuttaa, ettei englannissakaan niitä "ässiä" ihan vähän ole, vaikkei niille olekaan omia kirjaimia.)
Venäjän alkeet ovat lasten leikkiä, mutta siinä riittää opiskeltavaa ja löydettävää loputtomiin. Morfologia on erittäin rikas, ja jossain vaiheessa (kun kieltä alkaa lukea) pitää oppia sananmuodostusta ainakin passiivisesti, eli löytämään/tunnistamaan sanoista juuri, ja loput yleensä voikin päätellä. Kannattaa hankkia oppimateriaaleja - muitakin kuin niitä suomalaisia perusoppikirjoja. Nykyään on sinänsä helppoa kuunnella kieltä kuin kieltä.Lisäisin omasta kokemuksesta vielä, että haasteellisinta venäjässä on se, kun sanavarasto ei kerry, vaikka kieliopin hallitsisikin! Ei ole television tai populaarikulttuurin tukea. Pitäisi asua Venäjällä tai ainakin ponnistella mielettömästi ja määrätietoisesti sanojen mieleen painamiseksi, kertausta, kertausta ja kertausta. Toisaalta sanat eivät jää yhtä helposti mieleen kuin joissakin muissa kielissä myös siksi, että sanat eivät aina "ole samoja". Ne saattavat esiintyä diminutiivimuodossa. Joskus on kaksikin diminutiivipäätettä peräkkäin. Vähän sama asia kuin ihmisten nimet, jotka voivat esiintyä ties missä muodossa muodollisuuden asteesta ja puheen sävystä riippuen: on etunimi-isännimi -yhdistelmä, ja etunimien monia hellittelymuotoja, jopa pejoratiivisia muotoja. On yksi asia tietää, että ikkuna on окно ja toinen, että se voi olla окошко tai окошенько tms. (Toivottavasti nuo tulivat oikein.)
- menja sabut
On kaksi pointtia: hyödyllisyys esim. työuran kannalta ja oma mielenkiinto.
Itse olen lukenut työväenopistossa 20 vuoden aikana esim. italiaa oman mielenkiinnon kannalta. Toisaalta työllistymisen ja työuran kannalta olen lukenut ruotsia ja venäjää.
Venäjän aloitin vain tulevaisuuden työnäkymien takia. Se on ollut haasteellista ja tiedostan kyllä, etten tule koskaan oppimaan sitä täydellisesti, mutta kunhan oppisin siitä edes alkeet siten, että pystyisin töissä esim. lukemaan sähköpostit jollakin lailla. Minusta työväenopiston kautta on hyvä tutustua kieleen. Jos intoa riittää vielä senkin jälkeen, niin sitä voi opiskella lisää esim. iltalukion kautta ja halutessaan kirjoittaa se yksittäinen aine ylioppilaskirjoituksissa. - äaösldkfjh
Vastaanpas nyt tänne kaikille yhteisesti.
Kansalaisopiston koko kieliskaala on suomi, ruotsi, englanti, saksa, venäjä, ranska, espanja, italia, kiina, japani, kreikka, portugali ja viro. Ehdottomat eit ovat sellaiset, joissa on täysin eri aakkosto (venäjä, kreikka, kiina, japani), koulussa "pakollisena" opetetut (ruotsi, suomi, englanti) ja sellaiset joita joka toinen vastaantulija osaa (viro, saksa).
Hyötyä en lähde hakemaan, päinvastoin. Hyöty-hyödyttömyys -akselilla kielen pitää olla mahdollisimman lähellä hyödyttömyyttä, joten espanja jättäytyy pois.
Kieli ei myöskään saa olla ääntämiseltään liian hankalaa, jotta sitä voi helposti itseopiskelulla harrastaa. Ranska putoaa.
Jäljelle jäävät italia ja portugali. Ottaen huomioon, että olen lukenut latinan alkeet, italian taivutukset on jo (lähes) hallussa, tai ainakin periaate on sama.
Tällaisella eliminointityylillä jäljelle jäi ainoastaan italia. Rupesin siis lukemaan italiaa.
Kiitokset kaikille vastaajille.- In bocca al lupo!
Onneksi olkoon!
(Portugalin ääntäminen on vaikeata. )
(Aakkoset ovat venäjässä helpointa. ) - onnea ja menestystä
Teit erinomaisen valinnan. Onnea ja menestystä opintoihin!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Lääppijä Lindtman jäi kiinni itse teosta
Lindtman kyselemättä ja epäasiallisesti koskettelee viestintäpäällikköä. https://www.is.fi/politiikka/art-20000117808521663826Huomaatteko Demari Tytti ei esitä pahoitteluitaan
Samanlainen ilmeisesti kuin Marin eli Uhriutuu no he ovat Demareita ja muiden yläpuolella siis omasta mielestään763034Turvaan tulleet lähettävät omia lapsiaan vaaraan - hullua
MOT-ohjelman jakso ”Loma vaihtui kahleisiin” kertoi, kuinka Suomessa ja muualla Euroopassa asuvat somaliperheet lähettäv442101Vedonlyöntiä .
Olen valmis lyömään ison vedon , että homma kaatuu . Jos kerta Sivonen ei lähde mukaan , niin ei tuoho usko kukaan muuka221944Mikä on pahinta, mitä kaivatullesi
pelkäät tapahtuvan? Jos kuolemaa, vakavia sairauksia yms. ei lasketa?461828TUNNISTELAATIKKO
Tähän ketjuun voi laittaa yhdellä tai kahdella lauseella (tai vaikka yhdellä sanalla) täydellisen tunnisteen, jonka vain851321Tykkäätkö enemmän tavis- vai julkkiskisaajista tv:ssä?
Tykkäätkö enemmän tavis- vai julkkiskisaajista tv:ssä? Moni reality ja visailuohjelma luottaa julkkiksiin, mutta sentään251258- 401250
Zoo jatkaa - jatkuuko mustamaalaus?
Tänään on päätetty Zoon avaamisesta uudelleen. Mielenkiintoista nähdä kautokurujen reaktio, nyt kun kyse ei ole kunnalli581028Valehdella saa, totuus salataan
Vaikuttaa vähän siltä, että sensuuria toteutetaan juorupalstallakin. Asioita saa kaunistella ja vääristellä, mutta totuu10738