Stalingradin jälkeen puna-armeija mursi saksalaisten puolustuksen kerta toisensa jälkeen. Ensin ammuttiin voimakas tykistökeskitys jota tukivat ilmavoimat. Sen jälkeen panssarien tukema jälkaväki hyökkäsi. Yksinkertaista mutta tehokasta, toimi kerta toisensa jälkeen.
Puna-armeijan yksinkertainen taktiikka
On totuuden aika
44226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Homma toimi kuvaamallasi tavalla myös talviodassa.
No miksi se Suomi jäi sitten valtaamatta. Patarautaahan tankeissa tuolloinkin oli.
Miksi sitten Suomi antoi Karjalan kun kerran sai hienon torjuntavoiton Talvisodassa?
Mitenkäs ne kansanmurhat. Jäi tekemättä. Jos alueluovutus on häviö, niin siinä tapauksessa Norjan miehitys oli kunnon selkäsauna.
Miksei ryssä miehittänyt koko Suomea vaan tyytyi vaan Karjalaan?
Milloin varkaat aikovat palauttaa anastetun Karjalan takaisin?
Ajattelin että voisit vastata kun olet niin puti-NISTI.
Suurelta ja mahtavalta alkoi miesvoimat vähentyä. Nykyään miehiä vähentää viina, mahorkka ja ryssien HUONO ajataito.
Niin, eihän niitä kuollutkaan kuin vain 27 miljoonaa.
Enemmän mikäli Hitler olisi antanut ammattimiesten hoitaa homman. Toisaalta käsittääkseni Hitleriin rotusota henkilöityi. Olisiko esimerkiksi Manstein nähnyt venäläiset rodullisesti ilman Aatua. Venäjän valkoisella armeijalla tosin oli jo aikanaan rotupuheita. Suomessa puhuttiin heimoista. Aatu korosti kaikille kyseessä olleen rotusodan merkitystä.
Ahaa, Saksa siis voitti sodan kun heitä kuoli vähemmän?
Onhan tuo Itä-Saksa vieläkin aika ripaskassa kunnossa.
" Yksinkertaista mutta tehokasta, toimi kerta toisensa jälkeen."
Välillä toimi välillä ei. Esimerkiksi ns kolmas Harkovan taistelu käytiin Stalingradin jälkeen 19.2.-15.3.1943 ja siinä huomattavasti pienempi saksalaisjoukko löi ylivoimaisen etenevän puna-armeijan osaston. Neukut menettivät mm. 600 ps-vaunua ja 90.000 miestä saksalaistappioiden ollessa 11.000 miestä.
Ei ollut eka kerta kun Puna-Armeijan hyökkäys pysäytettiin. Baltiassa, Karjalan kannaksella ja Länsi-Ukrainassa tapahtui muistaakseni samaa. Saksalaiset saivat myös pieniä torjuntavoittoja vielä 1945. Karl Hanke puollusti muistaakseni loppuun asti jotain pikkukylää.
Hitlerin jääräpäinen luonne auttoi myös paljon neukkuja. Aatu kun ei tajunnut alkuunkaan mitä on taktinen perääntyminen, joukot jouduttiin jättämään vihollisen tykistöllä moukaroitavaksi ja toivottomastakaan paikasta ei saanut perääntyä vaan piti jäädä "siilipuolustukseen", eli suomeksi sanottuna piti jäädä mottiin. Stalingradin mottiakaan ei olisi syntynyt jos aatu olisi antanut luvan taktiseen vetäytymiseen.
Venäläisellä pallopäällä oli helppo perääntyä aroille. Tasankokansalaisella vähän omaisuutta. Köyhä hökkeli tulee ja lyhyillä kintuilla piiloo. Sen osasi jopa Lenin ja Buharinin kaltainen mongoloidi.
Tietääkseni toisaalta missään tapauksessa Puna-Armeijan perääntyminen ei ollut hallittua kesällä 1941. Olet oikeassa, että saksalaiset olisivat halunneet hallittun perääntymisen, mutta Hitlerin näkemyksissä tämä tarkoitti ainoastaan lopulta perääntymistä kaikilsta rintamilta Saksaan asti ja täten sodan häviämistä. Ihmetyttää kuitenkin kesä 1941. YLIVOIMA OLI! SIIS YLIVOIMA OLI SAATANA HYÖKKÄÄJÄÄ NÄHDEN. Miten ylivoiman omaavan tarvitsee laatia PERÄÄNTYMISSUUNNITELMA.
Oikeastaan puna-armeijan strategia oli vielä yksinkertaisempi: massaa ajettiin hyökkäykseen riippumatta siitä kuinka paljon sitä kaatui.
Mikään länsimainen armeija tai yhteiskunta ei olisi kestänyt sitä hurmejuhlaa, mutta venäläinen on tottunut sellaiseen. Wolf H. Halsti ihmettelee muistelmissaan venäläisten flegmaattisuutta, esimerkiksi tilanteessa, jossa he kaahoivat umpihangessa kohti suomalaisten tultasyöksevää asemaa. Kun loppuunkaatuminen pysäytti liikkeen tai perääntymiskäsky lopulta tuli, he perääntyivät yhtä flegmaattisesti, omasta hengestään piittaamattomasti. Halsti arvelee, että ilmiö on jotenkin tekemisissä kansan koon kanssa; suomalaiset sotilaat kun kokivat itsensä korvaamattomiksi ja arvostivat henkeään kovasti.
Ei niillä kesällä 1941 mitään puollustuslinjoja ollut. Vasikan kirnua Leningradiin. Igor huusi Itä-Puolasta juostessaan väärillä säärillään "Maatuskaa tuu auttaa". Vasili vastasi Äänislinnasta juostessaan "baabushkaa pelottaa". Vasta Berijan teloitusryhmät ja Stavkan ammattimiesten johtaminen saivat puhtia tuohon kuselle ja paskalla haisevaa sikaroskajoukkoon. Rostov oli eri homma. Suomalaisillekin tuttu Timjoshenko sai koottua joitakin yksiköitä. Rostov vallattiin muutaman kuukauden päästä. Rostov ja Brest-Litovsk oli vuonna 1941 Puna-Armeijan ainoat menestyksekkäät puollustustaistelut. Suomalaistenkaan etenemistä ei missään kohtaa pysäytetty. Ainiin jooh. Jotakin menestystä tuli suomalaisia ja saksalaisia vastaan Hopeaketussa. Tämä "menestys" johtui Hitler päätöksestä evätä lupa vetää apujoukkoja Norjasta Suomen rintamalle.
Brest johtui Aatun haluttomuudesta olla sitomatta voimia paskaan linnakseen. Rostov oli siis ainut. Sevastopolia, Tihvinää tai Moskovaa ei lasketa. Mikä Tihvinä oli "merkittävä torjuntavoitto" niin siinä tapauksessa myös kaikki Suomen taistelut oli. Sevastopol oli maailman vahvin linnake. Parhain armeija olisi osannut puollustaa sitä vuoteen 1943 asti. Moskova jatkui vuoteen 1942. Vuosi 1941 oli surkea esitys Puna armeelta.
Ilman Tihvinän voittoa ei Putinia tänä päivänä olisi. Putinin isovelihän kuoli jo muutenkin saarron takia.
Timosenko on juuri tämä herra, joka käytti tuota tankkiläpimurtotaktikkaa talvisoassa.
Sologdinin pitäisi tietää että kesällä 1944 puna-armeija oli aivan eri armeija kuin kesällä 1941. Sen sai suomalaisetkin huomata saksalaisista puhumattakaan. Operaatio Bagrationissa tuhottiin kokonainen saksalainen armeijaryhmä!
Vuoteen 1944 oli puna-armeijan kalustotilanne ja liikkuvuus parantunut huomattavasti osin lännen runsaan kuorma-autoavun turvin. Samoin ps-vaunutuotannon määrä oli ilmiömäinen.
Jotkut toiset asiat eivät sitten olleet muuttuneet. Hyökkäystavoitteisiin pyrittiin aina suorilla rintamahyökkäyksillä tappioista välittämättä. Jos hyökkäys epäonnistui niin se uusittiin samalla tavalla. Kuten Stalin lausui kerran lehtimiehille: 'puna-armeijassa perääntyminen vaatii suurempaa rohkeutta kuin hyökkääminen'.
Eipä ihme, että neukkuja kuoli se 27 miljoonaa!
Puna-armeijan taktiikka ja strategia olivat muuttuneet huomattavasti kolmessa vuodessa. Ei operaatio Bagrationissa muuten olisi tuhottu Saksan keskistä armeijaryhmää.
Kesällä 1944 suomalaisetkin saivat huomata että puna-armeija käytti joukkoja ja kalustoa huomattavasti tehokkaammin kuin Talvisodan aikaan.
"Puna-armeijan taktiikka ja strategia olivat muuttuneet huomattavasti kolmessa vuodessa. Ei operaatio Bagrationissa muuten olisi tuhottu Saksan keskistä armeijaryhmää."
Hehe. Liioittelet. Puna-armeijan liikkuvuus oli kuorma-autojen ja jeeppien mukana parantunut suutresti samalla kun saksalaisilla vastaava oli bensapulan takia pienentynyt. Liäksi sillä oli etrittäin liikkuva ja suuri ps-ase samalla kun saksalaisten puolella Hitler kielsi perääntymisen! Siinäpä se!
"Kesällä 1944 suomalaisetkin saivat huomata että puna-armeija käytti joukkoja ja kalustoa huomattavasti tehokkaammin kuin Talvisodan aikaan."
Todellinen syy oli voimasuhteissa:
"Neuvostojoukkojen kokonaisvahvuus ennen hyökkäyksen alkua oli noin 260 000-280 000 miestä, 440-460 panssarivaunua, 170 rynnäkkötykkiä ja noin 1 600 kenttätykkiä sekä yli 100 rannikkotykkiä.
Suomalaisia oli Kannaksella hyökkäyksen alkaessa määrävahvuuksien mukaan 75 000 miestä, 100 panssarivaunua, 25 rynnäkkötykkiä ja 289 kenttätykkiä. Koko Suomen ilmavoimilla oli rintamakäytössä kaikkiaan 209 lentokonetta, joista ensi linjan taistelukoneita oli neljännes. Henkilöstöstä oli noin 5 % vielä maanviljelyslomilla, joten suomalaisten todellinen vahvuus 8.6.1944 oli noin 70 000 miestä. Neuvostoliittolaisilla oli näin ollen nelinkertainen miesylivoima, kuusikertainen panssariylivoima ja kuusikertainen tykistöylivoima. Suomalaisilla ei ollut mitään mahdollisuuksia torjua neuvostojoukkojen hyökkäystä Kannaksen vajavaisesti linnoitetuissa pääasemassa ja VT-asemassa."
Kun on riittävän suuri ylivoima ei tarvitse olla taitava.
Saksa oli myös. Kaikki soti vahvemman periaatteella. Harvoissa oli taistelut joissa alivoimalla tappeleva puollustaja voitti hyökkääjän. Suomi pysäytti hyökkäyksen, mutta aluetta menetettiin sopimuksessa.
Ja samasta Bagrationista ei edes divisioona liikennyt Suomen suunnalle. Kyllä Neuvostoliiton miespula näkyi. Nykypäivänäkinhän se näkyy. Venäjällä on kymmenen miljoonaa akkaa enemmän kuin miestä.
Stalin ja Hitler oli siis riippuvaisia myös materiaalista, kenraalien kyvyistä ja elintarvikkeista. Puolalaiset, norjalaiset, italialaiset, ranskalaiset ja muut paljon haukutut hävisi siis paskan materiaalin, vähäisen muonan ja huonejen kenraalien perusteella. Voidaan tietysti väitelle olisiko italialaisista ollut mihinkään edes Zhukovin ja Mansteinin johtamana sekä Konevin avustamana. Pastamaakari hattujen suurin saavutus on Jugoslavian miehitys viiksillään.
Turpaan tuli silti Mansteinilta Harkovassa niin että heilahti. Jos ei äijä olisi antanut Stalinin pojan Vasilin naida tytärtään, niin henki olisi lähtenyt. Vasili ilmeisesti sai humalassakin hyvää kyytiä Ekaterinalta. No mikäpä tuossa. Saahan sitä nykypäivänäkin.
Taisi olla herra von Bock. Manstein oli vasta kolmannessa Harkovan ottelussa. Timppa ei ollut siellä enää kolmatta kertaa nenilleen saamassa.
Zukovia, Konevia, Vasilevskia ja muita neuvostomarsalkkoja pidetään erittäin taitavina komentajina länsimaissakin. Ei ole mitään syytä aliarvioida heidän taitojaan.
Ainakin Zukovia pitivät sekä omat että vieraat varsinaisena teurastajana. Tappioilla ei ollut väliä kunhan vain tavoitteeseen päästiin.
Unkarissa Konevia pidetään kyllä hulluna pyöreäpäisenä murhaajana. Ei noiden kahden muunkaan ylistely viisasta ole. Toisaalta samurait kerää tyhmiltä roistoilta Nissaneista hyvät voitto tienestit ja antaa arojen köyhän tyhmän alkoholisoituneen lyhyen pallopään ylistellä.
Häikäilemättömiä ja elämästä piittaamattomia, mutta silti tehokkaita.
Zukovhan se kävi pätkimässä japskejakin turpaan ennen kunnon rytinän alkua.
BT tankeilla. Samurailla oli muutenkin töitä. Pieni kansa pienellä saarella. Mongoolit oli muuten muistaakseni nekkujen liittolaisina samuraita vastaan. Mongoliassa on muistaakseni Zukovhin patsas. Pikkumies Medvedev kävi paljastamassa sen Ulanbatorissa pari vuotta sitten.
Puna-armeijan yksinkertainen taktiikka kuitenkin voitti sodan.
Ja vaati 27 miljoonaa kaatunutta. Ennätys sekin!
Voittoja on monenlaisia. Kehitysmaa se silti oli vielä 70-luvullakin.
Kaatuneita oli noin 10-12 miljoonaa,
Tuo 27 miljoonaa on NL:n kokonaismenetykset.
Neljä kertaa enemmän mitä teutooneilla. Ei auta vaikka suomalaisten, romanialaisten ja unkarilaisten tappamat miinustettaisi tuosta.
Olisiko mikään demokraattisesti hallittu maa kuten USA tai Iso-Britannia kyennyt ottamaan vastaan niin suurta elävän voiman hukkaa kuin Saksa tai Neuvostoliitto? Prosentteina asukasluvusta Saksan ja Neuvostoliiton tappiot olivat ainakin vanhan focus tietosanakirjan mukaan kuta kuinkin yhtäsuuret noin 10%. kun vastaava luku mm USA:lla oli 0.3 %
Länsivaltioissa sentään omia sotilaita arvostetaan sen verran, että heitä lähetetä lahtipenkkiin kun asiat voi hoitaa henovaraisemmin kunnon taktiikoita käyttäen.
Pattonia lainaten "Tuoppi hikeä säästää gallonan verta".
Pitkät amerikkalaiset ja englantilaiset on sen verran viisaita ettei niille PERÄÄNTYMINEN ja muut sotaan kuuluvat asiat ole aasialaisten tavoin kunniakysymyksiä. Mitä tulee elävän voiman menetykseen, niin kyllähän Yhdysvalloissa ikäluokkaa riitti. Ajatus kuitenkin Saksan hyökkäämisestä sinne on sen verran typerä, että jätän sellaiset pohdinnat Komsomol kasvatille.
Neuvostoliitossa Dunkerquen menestyksekkäästä evakuoinnista kaikki olisivat saaneet kuolemantuomiot. Englannissa heidät aseistettiin ja koulutettiin uudestaa Aavikko Kettua vastaan. Selvä ero länsimaisen ja aasialaisen mongoloidin välillä.
"Olisiko mikään demokraattisesti hallittu maa kuten USA tai Iso-Britannia kyennyt ottamaan vastaan niin suurta elävän voiman hukkaa kuin Saksa tai Neuvostoliitto? "
Miksi eivät olisi kyenneet?